Treenit plusmiinusnolla ja kysymysmerkki perään. Treenit meni itse asiassa tosi hyvin, sain palauteltu Ärrästä kontakteista, kepeissä kesti vedätyksen tosi hyvin ja putkella jarrutti paljon paremmin kuin pari viikkoa takaperin vaikka pyhistä aikeistani huolimatta en ole kerennyt putkijarrutustreeniä tekemään. Silti jäi jotenkin paha maku suuhun. Oma olo oli aika kehno, mutta koira oli kiva.
Kontaktitreenejä on luvassa, enemmänkin miulle kuin koiralle, mielikuvaharjoittelua. Alisa sanoi (ja olen jotenkin tajunnut itsekin mutta sysännyt koko asian taka-alalle), että vapautus tulee samaan aikaan kuin liike. Eilenkin näkyi puomilla, juoksin ohi enkä varmistellut yhtään, joten koira kuulemma kyllä stoppas mutta lähti saman tien liikkeen mukana.
Mari totes tossa muutama viikko sitten, että kuinkahan kovaa toi koira pääsis jos se ei jatkuvasti huutais. Jäin pohtimaan asiaa - R huutaa oikeasti jatkuvasti, ei vaan silloin kun se kysyy että minne mennään, tai silloin kun se tietää minne mennän ja on riemuissaan, vaan se huutaa oikeesti ihan koko ajan. Eihän se edes kuule mitä sille huutaa. Mutta tälle pystyn tuskin tekemään jotain.
Luvassa siis Rickyn kanssa kontaktitreeniä, niin mielikuvatreeniä ohjaajalle kuin estetreeniä koiralle, plus ohjaaja saa taas alkaa etsimään oikeanlaista asennetta.
Peeäs. Löysin Rickylle täydellisen näyttelyt, syyskuun alussa Limingalta. Edestakaisin reilu 1000 km, voi jee. Tosin Salla aiheutti illan naurut: "Laitat Rickyn junaan, pallo suuhun ja junalipun kaulaan roikkumaan, kyllä se perille löytää!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti