sunnuntaina, syyskuuta 30
Syyskuun välikatsaus
Syyskuussa käytiin treeneissä kahdesti, Ricky treenasi kerran ja Mämmy kahdesti, Mämmysen kanssa yhdet möllikisat. Rickyllä oli jossain vaiheessa vekki korvassa, Mämmy söi vinkulelunsa. Ricky kisasi kaksi starttia ja Mämmy kolme. Miun yo-kokeet veivät ison osan kuusta. Fiilis tais pääosin olla aika hyvä treeneissä, koirat ainakin olivat into piukeena!
0 x 1, hyl x 4
Mikkelin reissu, 29.-30.9. Rickyllä kaksi starttia, Mämmyllä kolme. Tuloksilla ei juhlittu, ja jälkikäteen ajatellen reissu ei ollut muutenkaan ollut ehkä parhaasta päästä, mutta ainakin se oli irtiotto arjesta.
Jätkät olivat supereita reissulaisia, majoittuivat Jaanan sänkyyn eivätkä reagoineet mihinkään kerrostalon ääniin. Mämmyä jänkätti kerrostalon rappuset, Ricky veteli kuin vanha tekijä.
Sunnuntaina sitten Mämmyn kisat. Startteja kolme, videoita yksi. Keli oli kamalampi kuin ikinä, kenttä kuralöllöä, auto parkissa kuralätäkössä, koirien kaikki viisi takkia litimärkinä, miulla joka ikinen vaatekappale märkänä... Kisafiilis aikalailla nolla. Hylkyjä tehtiin kolme kappaletta. Ainut "jee"-juttu oli, että Mämmyä ei kura ja paska haitannut/hidastanut ollenkaan.
Kisoista jäi vähän huono sivumaku, mutta onneksi sai nähdä kaikkia supereita tuttuja!
Haettiin Kouvolasta lauantaiaamuna vauhtia, napattiin Alisa kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Mikkeliä. Aikataulu taisi pettää viidellä minuutilla, mutta kerkesin lämmittelemään koirat hyvin. Oma keskittyminen oli hyvä, koira tuntui kivalta, Alisa piti rataantutustumisessa, startattiin aika alkupäässä. Kisattiin siis kaksi Kokkosen Tuijan rataa, tarkoituksella Ricky oli ilmoitettu vaan kahdelle radalle. Eka radalta nolla, sij. 5/21, -7,23, 4,08 m/s. Se tuntui kivalta, se oli kiva!
Toinen rata... Hmm. Tykkäsin siitäkin. Kepeillä meni toiseen väliin, en tiedä miksi. Ketutus. Puomilla ei pysähtynyt, joten jätin itse yhden hypyn välistä, siitä hylky.
Hengailtiin kisapaikalla sitten ehkä puoli tuntia, jonka jälkeen käytiin tutustumassa Mikkelin "uuteen" (lue: reilu vuosi sitten avattuun) Mustiin ja Mirriin. Käytiin tuhlaamassa Hurtalle saatu lahjakortti, Ricky sai uuden kaulapannan. Sitten lähdettiin moikkaamaan Hennaa, Suloa ja Antoniota, käytiin parin tunnin lenkki :)
Tuppuralasta suunnattiin kaupunkiin ja haettiin Jaana, meidän majoittaja, töistä. Meillä oli suunnitelma, että lähdettäisiin illalla vähän Mikkelin yöhön, mutta katsoin fiksummaksi jäädä Jaanalle nukkumaan, kun takana oli viiden tunnin yöunet ja aamulla kisat.
Jätkät olivat supereita reissulaisia, majoittuivat Jaanan sänkyyn eivätkä reagoineet mihinkään kerrostalon ääniin. Mämmyä jänkätti kerrostalon rappuset, Ricky veteli kuin vanha tekijä.
Sunnuntaina sitten Mämmyn kisat. Startteja kolme, videoita yksi. Keli oli kamalampi kuin ikinä, kenttä kuralöllöä, auto parkissa kuralätäkössä, koirien kaikki viisi takkia litimärkinä, miulla joka ikinen vaatekappale märkänä... Kisafiilis aikalailla nolla. Hylkyjä tehtiin kolme kappaletta. Ainut "jee"-juttu oli, että Mämmyä ei kura ja paska haitannut/hidastanut ollenkaan.
Kisoista jäi vähän huono sivumaku, mutta onneksi sai nähdä kaikkia supereita tuttuja!
torstaina, syyskuuta 27
Rasti seinään!
Rasti seinään, me oltiin treenaa! Ja molempien jätkien kanssa! Tämän mahdollisti ihana Renault Megane, jonka takapenkille sain kuin sainkin koirien häkin iskän epäilyistä huolimatta. Karita 1, iskä 0.
Syy, miksi molemmat lähtivät mukaan, oli ensi viikonlopun Mikkelin kisat. Tarkoitus oli lähteä vain Mämmiäisen kanssa, mutta sitten katselin blogia taaksepäin ja huomasin, että Ricky on ollut treeneissä viimeksi heinäkuussa, hupsista. Lahjattomat treenaa vai miten se meni?
Otin Rickyllä ensin, nollalla maaliin. Tai niin miä luulin, rengas tultiin sivusta, mutta se oli tilastovika, koska toisella kierroksella tehtiin oikein.
- vastainen käsi toimii edelleen tosi kivasti
- kepeillä kiihdytti loppua kohti
- takaa-toimii
Se oli niin Rickyä, varmaa, kivaa, superia! Ja jätkän naama loisti - vähemmästäkin, jos treeneihin pääsee kahden kuukauden välein. Kai me aletaan pikkuhiljaa jäähdytellä. Nyt jo itkettää, entäs sitten kun päätän Rickyn viimeiset kisat? Niitä ei kyllä olla vielä yli vuoteen ruksimassa jos terveys pelittää, mutta kuitenniin.
Mämmy sitten Rickyn perään:
- vastainen käsi toimi ensimmäisellä kierroksella hyvin, sitten onnistui 1/3 kun alkoi putki imeä. Tää treenilistalle
- putkileijeröinti puss. Toimi x 3.
- kepeille haki kerran toiseen väliin, muuten hyviä keppejä. Jereltä kullanarvoinen neuvo persjätön ajoitukselle keppien jälkeen: kun koiran nenä menee viimeisen kepin taakse, niin sitten. Ei se sieltä takaisin tule.
- puomilla palkka kädestä, tuli hyvällä vauhdilla alas mutta paikasta selkeästi epävarma
- 15 hypyllä jatkuvasti jäljessä, takaa ei toimi ilman voimakasta vartaloapua -> treenien alle.
- 5 rima tuli alas x 2, joten tiukoissa paikoissa malta loppuun asti äläkä lähde hosumaan
Molemmilla jätkillä oli ihan sairaan hyvä tekemisen fiilis, oli aivan superia vetää omalla jengillä. Lämppä- ja jäähkälenkillä ottivat tosi aktiivisesti kontaktia.
Mietin, että mitä miun "nyt-tule-äläkä-meinaa!" -ohjausasenteelle on tapahtunut. Se on ollut vähän lälly nyt jonkun aikaa. Pitää ottaa tarkkailuun.
Peeäs. Tietääkö joku miks tää heittää noita tyhmiä deittilinkkejä tekstin joukkoon?
maanantaina, syyskuuta 17
Cheddarjuustoa
Otsikko kuvastaa miun aivotoimintaa tällä hetkellä, täyttä cheddarjuustoa. Miun oli tarkoitus tehdä terveystiedon itsenäisiä, mutta kepo on istunut nyt 30 minuuttia englannin yo-kokeessa ja miua jännittää ihan pirusti sen puolesta. Ai mitenkä jännään omaa eväsretkeä keskiviikkona ja perjantaina? En oikein mitenkään, vaikka ehkä ois syytä. Terveystietoa pitää vielä kerrata vähän ja ruotsista ainakin teemasanastoja, mutta eiköhän se siinä sitten alkais olemaan.
Olin tehnyt ittelleni pyhiä lupauksia. "Sitten kun yo-kokeet on ohi niin lähden moikkaa Alisaa. Sitten käyn kampaajalla ja päivitän blogin, ja suunnittelen kisakalenterin, ja..." jotenkin hassusti siinä on käynyt nyt niin, että käytiin eilen Alisan ja Domen kanssa lenkillä, kampaaja on varattu keskiviikoksi, kisakalenteri suunniteltu ja päivitän nyt blogia, hyvä minä.
Cheddarjuustosta vielä sen verran, että meikälikka sai oman auton! Tai iskänhän se on, paperilla ainakin. Ihan cheddarjuuston värisen Renault Meganen, viistoperä kolmeovinen. Koirahommissa toivottoman epäkäytännöllinen, mutta asennetta löytyy. Koirahommiin otetaan Transportteri koska en tykkää pitää jätkiä Meganen takana, sinne ei mahdu häkki eikä miulla oo niille matkustusvaljaita. Pikkumatkoilla ihan ok, pysyvät nätisti takana eivätkä parkissakaan yritä eteen, jee!
Viime keskiviikkona käytiin Mämmyn kanssa Tiia pitämissä treeneissä. En tehnyt edes ratapiirrustusta, koska meillä oli vaan 10 esteen "tunnustelupätkä" (Tiia koulutti ekaa kertaa meitä ja halus vaan nähdä millä tasolla ollaan). Ja vaikka oli pieni, helppo pätkä, sain paljon ajateltavaa:
1) sijoittuminen lähdössä. Pysähdy kunnolla, katso olan yli, kutsu koiraa. Älä jätä pysähdystä tekemättä, koska muuten koiralle tulee kiire ja eka rima lentää
2) kepeillä sietää "painavaa" vedätystä ensimmäiset kolme kertaa tosi makeesti, sitten alkaa kokeilemaan saako oikoa
3) "takaa" -käsky unohtunut, treenaukseen. Osaa kyllä jos vaan haluaa
4) suoristaa itse linjat kontakteille
5) ja kontaktit, meidän ikuinen murheenkryyni.
Sanoin Tiialle, että me aletaan taas rakentamaan (avustajan!) kanssa paikkaa uudestaan, nyt katsoo alasmenolla miua ja paikasta tosi epävarma. Tarvitsee superpalkan, että käy kierroksilla ja tekee hyvin (muista että maksimissaan viisi toistoa kerta, ja sekin on jo yläkanttiin! muuten suoritustaso kärsii!). Muttamutta. Tässä ois tulossa Mikkelin kisat ja sitten Kouvolan kisat, ja palo kisaamaan ois kova. Sen kontaktit on sinänsä ok (okei, ei ole, mutta ei se tuu ylhäältä alas, eli ottaa kontaktit), mutta paikkaa hakee tosi paljon, joten miä ajattelin, että käydään kisaamassa noi (plus bortsumestikset sitten marraskuussa) ja sitten hiotaan kontakteja taas alusta. Tai ei alusta, mutta pilkotaan suoritus pienemmiksi kokonaisuuksiksi.
Siinähän seh.
Nii, sitten eilisestä iltalenkistä: Alisan ja Domen kanssa tosiaan varmaan joku 1,5 km Mansikka-ahon purkkarilla. Oltiin pahiksia ja koirat humputteli melkein koko matkan irti. Mämmy oli tyypillinen Mämmy, väisteli Domea korvat luimussa ja häntä koipien välissä, R yritti ignoorata Domen kokonaan. Välillä vähän konahti kun toinen oli perseessä kiinni (jolloin Mämmy sanoi myös rohkeasti väy tietämättä edes miksi...), ja lopulta sitten näytti ihan hammasta kun tarpeeksi ärsytti. Siinähän sitten oli ärimuripöri ja kaksi painivaa terrieriä... Ricky olisi lopettanut "irtinytsaatanaheti!" huutamisesta, mutta Dome ei kun takaisin niskaan vaikka toinen oli kääntänyt jo selän. Dome säilyi ilmeisesti rei'ittä (Rickyn hampaat on tositosikuluneet), Rickyllä toisessa korvassa puolen sentin palkeenkieli jonka huomasin vasta kotona, puhdistin.
Vaikka ei oo kiva et koirat on toisissaan kiinni, niin oon tosi iloinen et Ricky päästi irti kakarasta (ei selkeesti antanut edes tosissaan selkään eikä Domekaan ihan 100 prosenttisella raivolla niskassa ollut, lähinnä sellasta vuosikkaan parsonin "hei minä olen ISO" - machoilua aavistuksen kovalla otteella) käskystä, Mämmy pysyi kaukana ja loppulenkki vietettiin kuitenkin ihan sovussa. Dome oli kiinni ja Ricky kulki sitten pää kiinni kakaran perseessä... Samaan autooknin mahduttiin, joten se siitä episodista. Äärimmäisen tyytyväinen olen noitten käytökseen, varsinkin Rickyn, sehän on saanut järkeä päähänsä! Rintaansa miun mielestä tänään vähän arko (tms. ei liikkunut ihan normaalisti) mutta ei nilkuttanut eikä väistänyt kosketusta joten no panic, ei taida kuitenkaan keskiviikkona treeneihin tulla ihan just in case. Mutta no hard feelings!
Olin tehnyt ittelleni pyhiä lupauksia. "Sitten kun yo-kokeet on ohi niin lähden moikkaa Alisaa. Sitten käyn kampaajalla ja päivitän blogin, ja suunnittelen kisakalenterin, ja..." jotenkin hassusti siinä on käynyt nyt niin, että käytiin eilen Alisan ja Domen kanssa lenkillä, kampaaja on varattu keskiviikoksi, kisakalenteri suunniteltu ja päivitän nyt blogia, hyvä minä.
Cheddarjuustosta vielä sen verran, että meikälikka sai oman auton! Tai iskänhän se on, paperilla ainakin. Ihan cheddarjuuston värisen Renault Meganen, viistoperä kolmeovinen. Koirahommissa toivottoman epäkäytännöllinen, mutta asennetta löytyy. Koirahommiin otetaan Transportteri koska en tykkää pitää jätkiä Meganen takana, sinne ei mahdu häkki eikä miulla oo niille matkustusvaljaita. Pikkumatkoilla ihan ok, pysyvät nätisti takana eivätkä parkissakaan yritä eteen, jee!
Viime keskiviikkona käytiin Mämmyn kanssa Tiia pitämissä treeneissä. En tehnyt edes ratapiirrustusta, koska meillä oli vaan 10 esteen "tunnustelupätkä" (Tiia koulutti ekaa kertaa meitä ja halus vaan nähdä millä tasolla ollaan). Ja vaikka oli pieni, helppo pätkä, sain paljon ajateltavaa:
1) sijoittuminen lähdössä. Pysähdy kunnolla, katso olan yli, kutsu koiraa. Älä jätä pysähdystä tekemättä, koska muuten koiralle tulee kiire ja eka rima lentää
2) kepeillä sietää "painavaa" vedätystä ensimmäiset kolme kertaa tosi makeesti, sitten alkaa kokeilemaan saako oikoa
3) "takaa" -käsky unohtunut, treenaukseen. Osaa kyllä jos vaan haluaa
4) suoristaa itse linjat kontakteille
5) ja kontaktit, meidän ikuinen murheenkryyni.
Sanoin Tiialle, että me aletaan taas rakentamaan (avustajan!) kanssa paikkaa uudestaan, nyt katsoo alasmenolla miua ja paikasta tosi epävarma. Tarvitsee superpalkan, että käy kierroksilla ja tekee hyvin (muista että maksimissaan viisi toistoa kerta, ja sekin on jo yläkanttiin! muuten suoritustaso kärsii!). Muttamutta. Tässä ois tulossa Mikkelin kisat ja sitten Kouvolan kisat, ja palo kisaamaan ois kova. Sen kontaktit on sinänsä ok (okei, ei ole, mutta ei se tuu ylhäältä alas, eli ottaa kontaktit), mutta paikkaa hakee tosi paljon, joten miä ajattelin, että käydään kisaamassa noi (plus bortsumestikset sitten marraskuussa) ja sitten hiotaan kontakteja taas alusta. Tai ei alusta, mutta pilkotaan suoritus pienemmiksi kokonaisuuksiksi.
Siinähän seh.
Nii, sitten eilisestä iltalenkistä: Alisan ja Domen kanssa tosiaan varmaan joku 1,5 km Mansikka-ahon purkkarilla. Oltiin pahiksia ja koirat humputteli melkein koko matkan irti. Mämmy oli tyypillinen Mämmy, väisteli Domea korvat luimussa ja häntä koipien välissä, R yritti ignoorata Domen kokonaan. Välillä vähän konahti kun toinen oli perseessä kiinni (jolloin Mämmy sanoi myös rohkeasti väy tietämättä edes miksi...), ja lopulta sitten näytti ihan hammasta kun tarpeeksi ärsytti. Siinähän sitten oli ärimuripöri ja kaksi painivaa terrieriä... Ricky olisi lopettanut "irtinytsaatanaheti!" huutamisesta, mutta Dome ei kun takaisin niskaan vaikka toinen oli kääntänyt jo selän. Dome säilyi ilmeisesti rei'ittä (Rickyn hampaat on tositosikuluneet), Rickyllä toisessa korvassa puolen sentin palkeenkieli jonka huomasin vasta kotona, puhdistin.
Vaikka ei oo kiva et koirat on toisissaan kiinni, niin oon tosi iloinen et Ricky päästi irti kakarasta (ei selkeesti antanut edes tosissaan selkään eikä Domekaan ihan 100 prosenttisella raivolla niskassa ollut, lähinnä sellasta vuosikkaan parsonin "hei minä olen ISO" - machoilua aavistuksen kovalla otteella) käskystä, Mämmy pysyi kaukana ja loppulenkki vietettiin kuitenkin ihan sovussa. Dome oli kiinni ja Ricky kulki sitten pää kiinni kakaran perseessä... Samaan autooknin mahduttiin, joten se siitä episodista. Äärimmäisen tyytyväinen olen noitten käytökseen, varsinkin Rickyn, sehän on saanut järkeä päähänsä! Rintaansa miun mielestä tänään vähän arko (tms. ei liikkunut ihan normaalisti) mutta ei nilkuttanut eikä väistänyt kosketusta joten no panic, ei taida kuitenkaan keskiviikkona treeneihin tulla ihan just in case. Mutta no hard feelings!
maanantaina, syyskuuta 10
Oksenna, oksenna!
Mämmy päätti taas järjestää ohjelmaa iltapäivää ja söi vinkulelunsa. Se oli siis miun treenitaskun taskussa, jonka olin jättänyt miun huoneen tuolille, ja sieltä jätkä kävi sen hipsimässä. Meillä siis jätkillä ei ole oikeastaan leluja sisällä, ne on kaikki jossain kaapissa niin toi tykkää käyttää tilaisuutta hyväkseen. En jaksanut puuttua heti, toinen oli niin onnellinen lelunsa kanssa + en saanut puututtua varastamiseen heti niin ajattelin, että pitäköön vähän aikaa. Plus olin just syömässä ja keskustelin kepon kanssa jostain asiasta x (itse asiassa kokeiltiin Fazerin Eukalyptus -pastillien soveltamista kiehuvaan veteen niin kuin siellä takana neuvotaan, huonoin tuloksin) ja sit katon että aha, toi on saanut tosta nyt jonkun palan, nousen pöydästä ja sanon "kiitos" (irrotuskäsky) ja mitä tekee meidän Mämmy, jolla kiitos on toiminut tosi mukavasti? Katsoo miua suoraan silmiiin ja nielee palan. Love u!
Päätin sitten oksettaa koiran saman tien, koska se on ennenkin syönyt vinkuja ja oksennellut niitä sitten useampana päivänä/yönä pihalle. Huomenna on ruotsin yo-kuuntelu (apua!) ja ajattelin turvata omat yöuneni + en murehdi koiraa, niin päätin sitten oksettaa koiran. Ensin sormia kurkkuun, mahanesteitä nousi mutta ei oksentanut. Voiko koiraa ees oksettaa niin? Miä en ainakaan saanut mitään aikaiseksi, käsi on huomenna varmasti musta kun Max puri kättä, mutta ehkä olen sen ansainnut. Ei siis puremalla purrut mutta sellaista "yök käsi pois laitan suun kiinni" -puremista, u know.
Seuraavaks tein suolapalleron, teelusikallinen suolaa ja pisara vettä, kurkun perälle. Yökkäsi puolet pois ja mussutti puolet, meinasi sitten vielä syödä ne pudoneet suolat, fiksu otus... Kepo hieroi vielä Mämmyn kylkiä ja alkoi jo oksettaa, sai vingun oksennettua. Olin aika huojentunu!
Nyt on kahden litran kippo täynnä raikasta vettä ollut tarjolla koko iltapäivän ja illan, on käyny normaalisti juomassa, ruuaksi riisiä keitinvedessään. Lenkillä normaali, pirteä itsensä, naapurin kissalle jaksoi räyhätä oikein ponnekkaasti :D
En sit tiedä oliko fiksu veto oksettaa koiraa, mut sainpahan ainakin oman mielenrauhan ja nyt tiedän et suolistossa ei ole mitään vierasesineitä. Jos jotakuta kauhistuttaa, tulkaa sanomaan miulle suoraan niin osaan sitten ensi kerralla, jos sellainen joskus tulee, niiin osaan olla viisaampi.
Päätin sitten oksettaa koiran saman tien, koska se on ennenkin syönyt vinkuja ja oksennellut niitä sitten useampana päivänä/yönä pihalle. Huomenna on ruotsin yo-kuuntelu (apua!) ja ajattelin turvata omat yöuneni + en murehdi koiraa, niin päätin sitten oksettaa koiran. Ensin sormia kurkkuun, mahanesteitä nousi mutta ei oksentanut. Voiko koiraa ees oksettaa niin? Miä en ainakaan saanut mitään aikaiseksi, käsi on huomenna varmasti musta kun Max puri kättä, mutta ehkä olen sen ansainnut. Ei siis puremalla purrut mutta sellaista "yök käsi pois laitan suun kiinni" -puremista, u know.
Seuraavaks tein suolapalleron, teelusikallinen suolaa ja pisara vettä, kurkun perälle. Yökkäsi puolet pois ja mussutti puolet, meinasi sitten vielä syödä ne pudoneet suolat, fiksu otus... Kepo hieroi vielä Mämmyn kylkiä ja alkoi jo oksettaa, sai vingun oksennettua. Olin aika huojentunu!
Nyt on kahden litran kippo täynnä raikasta vettä ollut tarjolla koko iltapäivän ja illan, on käyny normaalisti juomassa, ruuaksi riisiä keitinvedessään. Lenkillä normaali, pirteä itsensä, naapurin kissalle jaksoi räyhätä oikein ponnekkaasti :D
En sit tiedä oliko fiksu veto oksettaa koiraa, mut sainpahan ainakin oman mielenrauhan ja nyt tiedän et suolistossa ei ole mitään vierasesineitä. Jos jotakuta kauhistuttaa, tulkaa sanomaan miulle suoraan niin osaan sitten ensi kerralla, jos sellainen joskus tulee, niiin osaan olla viisaampi.
Mölliä
Katsokaa video täältä! Ei saa julkisesti esille koska yksityinen, kiitokset Sallalle kuvaamisesta ♥
Tän päivityksen on tosiaan pitänyt tulla jo aikoja sitten, tää koskee siis möllikisoja 30.8. Päivään tän päivityksen kuitenkin normaalisti eftersom tähän tulee muutakin.
Käytiin siis Mämmyn kanssa mölleilemässä. Alunperin miun piti olla lähtemättä, sitten miun piti lähteä vaan työvoimaksi, sitten kysyin Sallalta että tuleeko se omenapiirakkapalkalla hakemaan miut ja Mämmiäisen hallille (vaikka matka on oikeesti vaan 1,5 km niin meidän extrapainavan metallihäkin kanssa se tuntuu 15 kilometriä pitkältä...) ja koska Salla on ihana (tai ahne? en tiedä :D) niin hää kävi meidän kautta.
Hallille, lämmittelyä. Mämmy oli jotenkin hirmu vetämätön, juoksi laiskasti, mut ei se kuitenkaan ontunut mitenkään tai varonut mitään. Oli vähän epävarma olo lähteä radalle (varsinkin kun sain Sallan auton takaoven takaraivooni ja maailma oli aika sumunen vielä radalle mennessä, hehhehhee...). Mut radalla oli aivan sairaan hyvä fiilis, se tuntui menevän niin nappiin. Videolta oma liikkuminen on tosi paskaa ja tehotonta, mutta videolla näkyy et koira ei kysy missään vaiheessa että minne helvettiin nyt, se tietää minne mennään, jee! Jos itse ois ollut paremmassa kunnossa ja vedättänyt lisää niin koirakin ois varmaan liikkunut.
Videolta pisti silmään erityisesti:
- putkileijeröinnin (se onnistui!!!!) jälkeen tosi pitkä lenkki, ei näin
- puomilla valui epävarmasti (mutta ei karannut, propsit!)
- Mämmyn hyppytyyli oli jotenkin... oisko se Mämmy? puhtaasti se hyppää joo mut ei niin virtaviivaisesti kuin pystyis. Hyppytekniikka sillä tosin on paska, siihen puututaan kirjoitusten jälkeen (jotka päättyvät 21.9., NIIH)
Videolta ei näy, mutta meinasin olla nurin muurin peruutuksessa. Onko se kuluneet kengät vai pehmyt alusta, en tiiä, mut Haminassakin oli tasapaino-ongelmia.
Muttasiis, nolla saatiin, medien paras ja oliko peräti ainut nolla muutenkin? Vet inte, mutta saatiin palkinnoks oliivipuska!
Ai niin, ja siitä miun päästä... Radalta tullessa silmissä pimeni ja illalla oli vaikeuksia tarkentaa katsetta, aamulla vippas päästä ihan kunnolla... Mutta ei ollut mitään niin vakavaa, ettei Burana ja pari tuntia lisää unta olisi sitä parantanut!
Oon hieronu jätkiä noin jokatoinen ilta, Mämmy on ihan okei, Rickyllä oli viime viikolla oikea puoli ihan jumissa. Miulla meni pari päivää löytää jumin syy: Rickyn ristiselässä on puremajälki. Oisko Mämmy sitten ottanut liian lujasti vai mikä, mutta sellainen löytyi. Piti kyllä ihan ettimällä ettiä, Rickyn karva kun on mikä on. Mutta oon ilonen että syy löytyi ja vielä parantuva :)
Oon tehny laatikkotreeniä Mämmyn kanssa, kaksi hernettä alkavat kohdata toisensa. Fokus alkaa olemaan jo paljon enemmän 2on2off, aiemmin fokus oli lähinnä laatikon päälle. Mut jätkä rakastaa, ja vinkupalkka on pop.
On muuten alkanut himottaa lähtee Messariin turistiks joulukuussa. Oon ollut siellä ensimmäisen (ja ainoan) kerran 2007, niin nyt olis varmaan korkea aika käydä tsekkailee. Varsinkin kun kepo oikeasti vaatimalla vaatii "Kelpo KEPO" t-paitaa :'D on miulla jätkät, outoja kaikki kolme. Ja rakkaita.
... tulipas lässytilää lopputeksti. Ällöä.
Tän päivityksen on tosiaan pitänyt tulla jo aikoja sitten, tää koskee siis möllikisoja 30.8. Päivään tän päivityksen kuitenkin normaalisti eftersom tähän tulee muutakin.
Käytiin siis Mämmyn kanssa mölleilemässä. Alunperin miun piti olla lähtemättä, sitten miun piti lähteä vaan työvoimaksi, sitten kysyin Sallalta että tuleeko se omenapiirakkapalkalla hakemaan miut ja Mämmiäisen hallille (vaikka matka on oikeesti vaan 1,5 km niin meidän extrapainavan metallihäkin kanssa se tuntuu 15 kilometriä pitkältä...) ja koska Salla on ihana (tai ahne? en tiedä :D) niin hää kävi meidän kautta.
Hallille, lämmittelyä. Mämmy oli jotenkin hirmu vetämätön, juoksi laiskasti, mut ei se kuitenkaan ontunut mitenkään tai varonut mitään. Oli vähän epävarma olo lähteä radalle (varsinkin kun sain Sallan auton takaoven takaraivooni ja maailma oli aika sumunen vielä radalle mennessä, hehhehhee...). Mut radalla oli aivan sairaan hyvä fiilis, se tuntui menevän niin nappiin. Videolta oma liikkuminen on tosi paskaa ja tehotonta, mutta videolla näkyy et koira ei kysy missään vaiheessa että minne helvettiin nyt, se tietää minne mennään, jee! Jos itse ois ollut paremmassa kunnossa ja vedättänyt lisää niin koirakin ois varmaan liikkunut.
Videolta pisti silmään erityisesti:
- putkileijeröinnin (se onnistui!!!!) jälkeen tosi pitkä lenkki, ei näin
- puomilla valui epävarmasti (mutta ei karannut, propsit!)
- Mämmyn hyppytyyli oli jotenkin... oisko se Mämmy? puhtaasti se hyppää joo mut ei niin virtaviivaisesti kuin pystyis. Hyppytekniikka sillä tosin on paska, siihen puututaan kirjoitusten jälkeen (jotka päättyvät 21.9., NIIH)
Videolta ei näy, mutta meinasin olla nurin muurin peruutuksessa. Onko se kuluneet kengät vai pehmyt alusta, en tiiä, mut Haminassakin oli tasapaino-ongelmia.
Muttasiis, nolla saatiin, medien paras ja oliko peräti ainut nolla muutenkin? Vet inte, mutta saatiin palkinnoks oliivipuska!
Ai niin, ja siitä miun päästä... Radalta tullessa silmissä pimeni ja illalla oli vaikeuksia tarkentaa katsetta, aamulla vippas päästä ihan kunnolla... Mutta ei ollut mitään niin vakavaa, ettei Burana ja pari tuntia lisää unta olisi sitä parantanut!
Oon hieronu jätkiä noin jokatoinen ilta, Mämmy on ihan okei, Rickyllä oli viime viikolla oikea puoli ihan jumissa. Miulla meni pari päivää löytää jumin syy: Rickyn ristiselässä on puremajälki. Oisko Mämmy sitten ottanut liian lujasti vai mikä, mutta sellainen löytyi. Piti kyllä ihan ettimällä ettiä, Rickyn karva kun on mikä on. Mutta oon ilonen että syy löytyi ja vielä parantuva :)
Oon tehny laatikkotreeniä Mämmyn kanssa, kaksi hernettä alkavat kohdata toisensa. Fokus alkaa olemaan jo paljon enemmän 2on2off, aiemmin fokus oli lähinnä laatikon päälle. Mut jätkä rakastaa, ja vinkupalkka on pop.
On muuten alkanut himottaa lähtee Messariin turistiks joulukuussa. Oon ollut siellä ensimmäisen (ja ainoan) kerran 2007, niin nyt olis varmaan korkea aika käydä tsekkailee. Varsinkin kun kepo oikeasti vaatimalla vaatii "Kelpo KEPO" t-paitaa :'D on miulla jätkät, outoja kaikki kolme. Ja rakkaita.
... tulipas lässytilää lopputeksti. Ällöä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)