Joulukuun välikatsaus

Joulukuussa käytiin tasan kerran treenaamassa, Rickyn kanssa kunnon treenit, oli hirmuisen pätevä! Mämmyn kanssa ollaan lähinnä tehty pientä hömppää mielenvirkistykseksi.

Rickyn silmät punoittivat noin neljä päivää kuun alussa, Mämmyllä taas oli kuun lopussa ihme tärinäkohtaus. Muuten ovat olleet kunnossa, tehty kelien mukaan lenkkiä ja korvat ovat olleet vapainaollessa tallella, jee! On ollut muksa kuukausi, ollaan otettu rennosti ja syöty, miä suklaata ja jätkät puolibarffailleet, ruokahalu on ollut kohdallaan ;)

Tänään on ollut pampampam, Ricky ei noteeraa mitenkään, Mämmy vähän ressaa. Tehtiin neljän maissa tunnin lenkki, jätkä kantoi melkein koko lenkin ajan vinkuhäntistä suussaan, joka on tosi epämämmymäistä. Yleensä kantaa noin kolme metriä, sitten pudottaa suustaan, nyt kantoi melkein pari kilsaa... Veikkaan, että oli vähän stressilelun tapainen, purki jännityksen siihen. Kotona on ollut Pyryn sängyn alla tai miun jaloissa, suhteellisen rauhallisena, jee!

Peeäs. Tää on muuten tän blogin 89. postaus, tää on ollut vuoden pystyssä, eli kun suunnilleen kaikki treenit on merkattu, niin mehän ollaan oltu melkein aktiivisia, hyvä myös!

Team Maksalaatikko toivottaa kaikille oikein hyvää ja tulosrikasta uutta vuotta 2013!

Subrén 1 v. juhlatreenit

Tänään käytiin Sallan kanssa hallilla ja juhlittiin Subrén 1 v. synttäreitä! Treenit aloitettiin juhlallisesti mehulla ja croissanteilla, nam, kiitoksia!

Mämmyn kanssa lähinnä katteltiin pari rallytokojuttua (kyseltiin Sallalta neuvoja) ja tehtiin puomi kerran - hyvällä vauhdilla kontaktin rajalle, sitten taas "apuamihinmunpitäämennä", työtä se vaatii. Kepit tehtiin myös pari kertaa, oli tosi kököt, ei päässyt oikein rytmiin kiinni, en tehnyt enempää. 

Rickyn kanssa tehtiin puomia ja keppejä. Puomi noin 15 kertaa, ensimmäisen kerran pallo oli alhaalla palkkana, sitten palkka kädestä. Kahdesti jouduin muistuttaa että kunnolla: toinen toisto (ensimmäinen ilman palloa) jäi vähän ylös (oikea asento mutta tassut kontaktilla), toisella kertaa kun jäin n. 130 astetta koiran taakse, ei mennyt alas asti. Muuten tosi nättejä, täpäköitä toistoja, alas asti ja vauhdilla, jee, olen iloinen!
Keinu tehtiin kerran, nätti alastulo ja odotus.

Kepeillä noin kymmenen toistoa, joista puolet avokulmaa. Kerran jätti viimeisen kepin pujottelematta kun pallo lensi liian aikaisin, mutten teki nättejä sisäänmenoja, jotka ovat olleet kisoissa jopa suorissa kulmissa ongelmana. Tästä jäi tosi hyvä fiilis, Rickyn kanssa on pitkään pitänyt tehdä kontaktitoistoja ja keppejä, nyt oli tosi nättejä! 

Vielä kerran, onnea Suffe-ruotsinhirmu 1 v.!

Pahin painajaisesi

M onnistui taas järjestämään ylimääräisiä sydämentykytyksiä... Jätkä tippui yöllä sängystä. En tiedä työnsikö miä sen vahingossa alas, vedinkö peiton sen alta vai tippuiko se jostain muusta syystä, ensinnäkin oli tosi harvinaista että se nukkui miun rinnan "korkeudella", yleensä se nukkuu jalkopäässä. M tippui siis lattialle, kieri ympäri lattiaa, etujalat kramppasivat, jätkä läähätti ja vapis. Miä menin ihan paniikkiin, en tiennyt yhtään mitä piti tehdä, silittelin vaan selästä ja höpötin että ei mitään hätää, hieno poika, ei hätää. Aikaa meni ehkä kymmenen, viistoista sekunttia et kramppaaminen loppu, en osaa yhtään arvioida. Tärisin itsekin, en oo ikinä nähny Mämmyä sellaisena. 

Kävin itse vessassa, M oli sillä aikaa mennyt etuovelle läähättämään. Menin sen kanssa pihalle, linkkas vasenta takajalkaansa aika pahasti, ei pystynyt edes jalkaa nostamaan. Loppujen lopuksi könysi kakalle lumihankeen, ihan ripulilla koko koira. Sen jälkeen tuli miun luokse häntä heiluen, "heimoi, tehääks jotain?"

Sisälle käveli jo normaalisti, kävi juomassa, meni miun huoneeseen. Kävin koko koiran läpi, ei aristanut mitään. Meni loppujen lopuksi itse miun sänkyyn jatkamaan uniaan. Miä itkin varmaan tunnin et nyt se kuolee... Onneksi miulla on fiksumpia ihmisiä ympärilläni: iskä sano aamulla, et sen keuhkot vaan tyhjeni ja se pelästyi itsekin ja jalkaa ontui vaan koska se tärähti, kepo nauro miulle et Karita, ootko siä tosissas, ei koira kuole siihen että tippuu sängystä...

Miua ei niinkään huoleta se, että se tippui sängystä, vaan se, että se kramppas sillä tavalla. On se nyt kuitenkin ollut koko päivän ihan okei, oma, iloinen itsensä. Jos näitä ei jatkossa ilmene niin asia jää tähän. 

Jouluja!

Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen joulu ei ollut oikeastaan yhtään kamala. Oli itse asiassa jopa ihan kivaa, oho! Kinkku on tosin syöty vasta puoliks ja laatikoitakin riittää (iskä osti miulle vartavasten maksalaatikkoa ♥) , mutta tykkään tästä fiiliksestä kun ei tarvitse höyrytä yhtään minnekään, nimimerkillä olin kaksi viikkoa ennen joulua töissä ja koko ajan oli kiire ja läksyt ja koirat retuperällä (luojalle kiitos pikkuveljestä jolle voi heittää koiranlenkitysnakin kun itse on kotona puoli kymmenen aikaan illalla), ja nyt lomalla on sitten otettu omia takaisin, nimimerkillä joka yö vähintään yhdeksän tuntia.

Viime päivitys on joulukuun alusta. Myö ei olla itse asiassa ees tehty mitään koska työt, Karita kävi messarissa ketyilemässä ja innostui rallytokosta. Mämmystä aletaan koulimaan rallytoko-otusta viimeistään tammikuun alusta. Messarissa tuhlasin surutta yli kahdeksankymppiä, ostin Rickylle näyttelyhihnan (koska se viedään ensi vuonna näyttelyyn paikkaan x ja se ei missään nimessä voi käyttää Mämmyn hihnaa...), jätkille uuden vesikupin (ollut ostolistalla monta vuotta, edellinen on vaan puolilitranen ja sitä sai täyttää jatkuvasti koska Mämmy pese aina naamansa siinä kupissa ja keittiön lattia aina lainehtii kun se on käynyt juomassa. Nyt se mahtuu melkein istumaan uuteen vesikuppiin, joka on 2,5 litranen, muhah), tyrkytyspedin ja Mämmylle fleecehaalarin (se vihaa sitä, mutta se oli - 60 prosenttia, ei sitä sinne voinut jättää!).

Kävin lunastamassa viikko takaperin Rickyn voittaman Musch-lahjakortin, jätkät ovat nyt sitten olleet puolibarffilla ja ovat muuten syöneet paremmalla ruokahalulla kuin aikoihin. Eilen illalla annoin ekaa kertaa naudan rustoa ja voi luoja... Ricky ei pystynyt syömään omaansa Mämmyn kanssa samassa huoneessa, koska Mämmy kattoo Rickyä pahasti, Rickyn pitää syödä omansa matolla, Ricky ei voi syödä omaansa jos sitä katsoo... Milloin siitä tuli noin herkkis? Yhtä kaikki, hyvin on maistunu.

Ömm, ei kai miulla ollut muuta. Myöhässä tuleva joulutoivotus:

Sekä yksi joulun parhaista lahjoista, Aliska-designiä edustava team Maksalaatikko-pipo! Siinä siis on sama kuva kun meistä lyötyy "ohjaaja"-palkissa ja teksti team Maksalaatikko. Love it!

Talvi ja lunta ja pakkasta!

Vihdoinkin on tullut kunnolla lunta ja kunnon pakkaset. Mämmy tanssii sen "lumitanssia" (miun pitää kuvata se joskus, se on ehkä maailman huvittavin otus), koirat on ihan innoissaan, omakin fiilis on valoisampi kun pimeys ei oo enää niin mustaa kun on lunta :) 

Viikonloppuna käytiin molempina päivinä kunnon pitkilä hihnattomilla lenkeillä metsässä rämpien. Jätkät on ihan fiiliksissä, yritän ottaa lähiaikoina lumikuvia, miun kamera on ollut lainassa pari viikkoa. 

Pääsyy mistä tulin kirjoittamaan, oli Rickyn silmäongelma. Huomasin eilen aamuna, että sen vasemmasta silmästä valuu paksua, vihreää mönjää, ihan sellaisen silmätulehdusmönjän näköistä. Se ei kuitenkaan haissut millekään, eikä se hieronut sitä silmäänsä mihinkään. Päivän mittaan se silmä alkoi punertua ja miä ajattelin jo kauhulla, että sillä on silmätulehdus. Rickylle jouduttiin joskus kolmen vuoden ikäisenä antaa joku tippakuuri silmään, mutta siitä ei tullut mitään: kaksi aikuista ihmistä ei saanut Rickylle silmätippoja silmään, vaikka sillä oli kuonokoppa, sen verran se vastaan pisti. Päätin kuitenkin kokeilla, mitä se tykkää, jos laitan Bepanthen-silmätippoja ja meinasin lentää pyrstölleni kun ei kuulunut vihaista ärähdystä, ei hampaita ranteessa, ei yhtään mitään: se antoi laittaa tipat yhtä kiltisti kuin Mämmy! Osaa se vanhakin otus yllättää, ja vielä postiviitisesti!  Tänään silmä ei enää ole rähminyt ja punoitus on vähentynyt selvästi, jee! Voiskohan olla ihan vaan joku roska?

Ai niin, Mämmykin näyttää taas koiralta, se on nypitty!