Huhtikuun välikatsaus

Rickyn kanssa huhtikuussa on treenattu kaksi kertaa (rataa kerran ja omatoimiset kontaktitreenit), kisattu kolme starttia (2 x hylky, 1 x 0 sij. 3/11) + suklaamöllikisat ja oltu Korhosen Maijun koulutuksessa. Ja käytiinhän me luonnetestissäkin! Ehtiväistä, etten sanoisi. Ricky on ollut tosi kiva koko kuukauden, se on ollut loistavalla fiiliksellä ja tehnyt hyvin töitä. Oon käynyt sen läpi + hieronut aina usemman kerran viikossa, ja takajalkoja se ei haluais oikein venyttää, mutta eihän se ole ikinä antanut niitä ihan rentona käsitellä. Ensi kuun suunnitelmiin ei kuulu yhtä ainutta kisaa, ainoastaan yhdet (rata)treenit ja pientä kontaktimuistuttelua + keppi kulmia. Agitauolle jäädään viikolla 21 ja lomaillaan sm-viikolle asti - mutta vain agista. Muuten käydään juoksemassa + mahdl. pyöräilemässä.

Mämmyllä on ollut tosi vaihteleva kuukausi. On vedetty superhienosti ja pistetty lekkeriksi -> etsinnässä se kultainen keskitie, eli ohjaajan kaikki huomio koiraan myös väliajoilla!
Kisattiin kaksi starttia (hyl x 2, huonoja molemmat), treenattiin kolmesti (vaihelevasti myös nämä treenit), nypin otuksen ja Mämmy täytti viisi kuun alussa. Ei ole missään vaiheessa arkonut mitään ja on antanut venyttää kaikki lihakset hyvin, eilen paljastui nyppimisen yhteydessä mahassa/rinnassa n. 10 cm pintanaarmu, joka vaikutti tuoreelta ja hyvin siistiltä. Tänään kuitenkin näytti hieman märkivän -> Betadinea.
Tulevaan kuuhun suunnitelmissa agileiri, kolme kisastarttia ja paljon treeniä.

Silmissä sumenee

Rickyläisen kanssa Maiju Korhosen agikoulutuksessa. Tykkäsin aivan mielettömästi! Kontaktit pysyivät nättinä, putkeen haki puomin alla nätisti, persjätöt hätiköin itse ja vahvisteltiin niitä. Huomasi, että hallissa oli lämmin, eikä koira eikä ohjaaja ole tottunut: hinkattiin tosi paljon väliä 7-11, samoin 15-16, kun viimeseksi juostiin koko rata (hoiperrellen nollalla), niin miun silmissä mustu ja tuntu että en saa henkeä ja jalat ei toimi: koira melkein käveli kepit ja oli muutenkin tosi kuumissaan, radan jälkeen joi puol litraa vettä.

Mitä jäi mieleen:
- vahvista merkkaavaa kättä, mutta älä käännä vartaloa
- terävyyttä takaakiertoihin
- liiku rohkeasti

Vietiin pituuden taakse kaksi kertaa pallo, jonka jälkeen koira irtosi sinne kymmenisen kertaa mielettömän hyvin: se on siis joko tosi toiveikas tai tosi tyhmä.

Todella hajanainen kirjoitus, mutta taisi tulla kaikki olennainen. R oli mukava niin kuin aina, oma tsemppi oli hyvä. Mieltä lämmitti kun Umppa kehui miun valsseja :) Umppa myös mittaili Rickyn, ja niin kuin itekin oon kattellut, 34 cm. SM-kisat ja Agirotu medeissä, sitten mini-luokkaan mittaus. Ennen SM-kisoja Rickyllä vain Lappeen kisat kysymysmerkillä + kaksi hierontaa. M lähtee ensi vklp Kotkaan kolme starttia kirmaamaan.

Sehän osaa!

Eilen Mämmyn kanssa treeneissä. Meillä olikin ihan luksustreenit kun paikalla oli kolme koirakkoa ;) Salla oli tehnyt ihan sairaan kivan radan (ne on aina kivoja mut tää oli huipuin pitkästä aikaa!), sinne oli saatu okseri miun toivomuksesta ja sit oli noita... Miten niitä kutsutaan? Puomin toiselta puolelta ohjausta, jota oon halunnut pitkään treenata ja nyt ne sitten olivat radalla!

Ekalla yrityksellä töppäs jo heti kolmoselle kun en vetänyt tarpeeksi -> ohijuoksu.
2 pakkovalssi, 5 sylkkäri, 12 saksalainen, puomin juoksin ulkoreunaa -> valssilla putkeen.

Eniten oli ongelmia okserin kanssa. Laitettiin ihan kisakorkeuksiin (eka rima 30 cm, toinen 45 cm, syvyys 40 cm). M ei ojenna takajalkoja vaan hyppää takajalat mahaa vasten, joten okseri tulee nyt sitten itsenäiseksi tehtäväksi. Pari kertaa rämäytti suoraa ylempään rimaan, sitten lähti nostamaan takajalkoja.

Sallan vinkin on kullanarvoisia: mä en oo tajunnut, että toi koira tulee tosi helposti käsiin, ja mä teen mun sylkkärit kuin koiralle joka ei tulisi -> pääsen oikeasti lähemmäksi hyppyä ja säästän sekunnin kymmenesosia. Toinen juttu josta Salla sano, oli pakkovalssi 1-2. Kunnon merkkaus ja lähdetään oikeasti liikkeelle, eikä jäädä koiran eteen pyörimään: mä yllätyin, M hallitsee merkkaukset paremmin kuin luulin!
Puomilla tuli kontaktialueelle asti nopeesti, sitten himmas, kädellä autto 2on2off.

Aata tehtiin hihnassa yksittäisenä, nyt pysy vauhti hyvänä ja 2on2off oli täpäkkä.

Max oli hirmu hyvällä fiiliksellä, ero lauanataihin oli huimaava. Mun asenne oli kyllä paras pitkästä aikaan, sopivasti natsi. Koira oli kuulolla ihan sairaan hyvin, ei vilkuillutkaan muihin, lenkillä haki itse kontaktia. Miä mietin, että miten käyttäydyin itse erilailla:
1. olin yksin, en Alisan kanssa niin kuin yleensä, kaikki huomio kiinnittyi koiraan.
2. vaadin koiraa käyttäytymään, luokse tullaan ensimmäisestä kutsusta.
3. miulla oli jo treeneihin lähdössä positiivinen asenne.
4. radalla asenne ei ollut "jee kivaa" vaan "nyt tehdään töitä".

Homma pelitti tosi hienosti, koira oli kivempi kuin aikoihin! Tai sitten mä olin kiva :D
Hallin olosuhteet oli kyllä niin kasvihuonetta, lämmöt + 15 ja kosteeta senkin takia että ulkona satoi. M kesti tosi hyvin eikä väsynyt, nestettä se kyllä joi tosi paljon ja sitten oksensi yhdet vesioksennukset kun lähdettiin juomisen jälkeen liikkeelle.

Oon kiinnittänyt huomiota Mämmyn hampaiden käyttöön, tai pureskeluun oikeestaan. Mun mielestä se syö hitaammin kun yleensä (viimesen vuoden aikana tahti hidastunut), ja sitten lenkillä jos palkkaan sitä jonkun koiran ohituksesta niin se kyllä ottaa namin suuhunsa mutta ei pureskele sitä, tiputtaa pois vaan. Hallilla oli kanssa ihan sama juttu, jos tehtiin hommia niin söi kyllä hyvin, mutta sitten jos palkkasin sitä siitä että tuli luo (ei luoksetuloliikkeenä) niin pudotti vaan namin. Lelussa se kyllä roikkuu tosi hyvin eikä hampaissa näy mitään. Jäädään siis seurailemaan.

Ricky oksensi tänään, en tiedä miksi. Se sai aamulla vähän tomaattia, mitään muuta outoa ei ole tullut. Se kyllä veti hirveät hepulit kun tulin koulusta, sitten vähän aikaa makoili paikallaan ja sitten vaan oksens, välissä ei ollut normaalia "kakomista" ennen oksentelua. Tääkään tuskin mitään vakavaa, mutta pisti silmään.

Jätkät on kasvattaneet aivan himona turkkia, vaikka nyppimisestä on vajaa kaksi kuukautta. Taitaapi löytyä vapuksi tekemistä.

Valjaista kiitos Aliska, meittien sponssoori!

Kotikisaviikonloppu

Kisaviikonloppu. Aktiviteetti viikonloppu. Hylkyviikonloppu. Hyvän tuulen viikonloppu. Ihmetysviikonloppu. Muumimukiviikonloppu.


Eilen Mämmyn kisavuoro, kaksi starttia, hyppy- ja agiradat. Olin aamupäivän jo hallilla tuttuja moikkaamassa, M tuli puolta tuntia ennen starttia. Käytiin lenkillä, lämppäiltiin ja koira oli vähän "ei kiinnosta", kuten sillä on usein kisoissa tapana. Radalla koko koira olikin sitten täysi katastrofi (videolla jälkimmäinen rata). Mä en tajua mikä sille tuli, miksi se meni haukkumaan tuomarin, jota se ei edes ykkösluokassa tehnyt. Ei korvia, ei huolia. Ois pitäny nappasta kainaloon ja painua noitten keppien kohdalta radalta. Tosin nurkkaputken jälkeen muutin äänensävyn "nyt perkeleen rakki" -moodiin, ja meno alko näyttää jopa ehkä vähän agilityltä? 

Ennen toista rataa pidin puhuttelua, koiran pää käsien väliin ja puolen minuutin silmiin tuijotus. M ei tykkää ollenkaan, se ei muutenkaan tykkää että lähelle sen päätä tungetaan, joten toi oli sille oikeesti rangaistus. Pidin myös juuri ennen starttia samanlaisen "puhuttelun", keskittyminen oli jo paljon parempi. Kontaktit oli tosi kivat kun pidin turpani kiinni aata lukuunottamatta - oli varmaan vielä tiistain treenit mielessä kun ei tullut alas, tää siis työn alle. Kaiken kaikkiaan ei kovin hyvä fiilis jäänyt, koira oli outo ja keskittymiskyvytön, eikä eka radalla (videolla toinen) edennyt kunnolla ja plääh. Parempi tuuri ensi kerralla? 


Illalla käytiin Rickyn kanssa pyöräilemässä ensimmäistä kertaa tänä kesänä, kaupalle ja takaisin eli yhteensä vajaa kolme kilometriä. Kaupalle päin mentiin aika reippaasti, R oli ihan fiiliksissä ja juoksi edellä lähes koko matkan (käytän fleksiä pyöräillessä, muuten vihaan sitä kapistusta yli kaiken), välillä talutin pyörää tarkoituksella että Ricky edes vähän ravaisi eikä vetäisi vaan laukkaa. Koko matka oli asfalttia, joten en sit tiedä, että onko pyöräily ihan hyväksi. R ainakin tykkää, mutta kun käydään tarpeeksi harvoin (ja kesällä paljon purtsilla), niin kroppa kestää. R odotti kaupan edessä kun kävin ostamassa mässyä ja perunoita, ja takaisinpäin tultiin kotiin melkein koko matka ravivauhtia. 


Tänään oli sitten Rickyläisen kisavuoro. Oli aivan tuhottoman lämmin, hallille käppäiltiin takit niskassa, hallilla heitin pois. Meillä oli tunti aikaa ennen rataan tutustumista, käytiin lämppälenkillä ja sillain. Koira oli kuulolla koko ajan!
Ekalta radalta hylky. Sähläsin itse, rima tuli alas mun oman liikkeen takia, kepeillä sähläilin itse mutta aa oli miulle aika mysteeri. Tai siis miun oma liike vei suoraan putkeen (jonne piti mennä!), koirakin oli menossa sinne ja sitten pongasikin aan. No jaa, hylky mikä hylky.
Seuraavalla radalla nolla, joka oli ehkä vähän vääntämällä väännetty, mutta nolla on nolla vaikka voissa paistaisi, sij. 3/11, kakkoselle hävittiin -0,4 sekuntia.
Kolmannella radalla R oli jo valmiiksi väsynyt, mutta hylky oli kyllä miun oma moka. Miun syvyysnäkö on aika perseestä ilman rillejä ja luulin ohjaavani oikeaan aikaan, mutta videolta näkee että olen auttamattomasti myöhässä. Niin tai näin, hylky napattiin. Itse asiassa ei edes harmita, koira oli tosi kiva ja itselle jäi hyvä fiilis kauheasta kuumuudesta huolimatta :) 

Tän vuoden nollaprosentti on 60 ja hylkyprosentti 40, joten toistaiseksi ollaan tyytyväisiä!

Venyttelyt

M antoi venyttää kaikki, no problem.

R antoi venyttää eturaajat hyvin. Takajalat antoi aluksi venyttää, n. viiden sekunnin venytyksen jälkeen halusi jo suoristaa. Noi takajalat on aina ollu jotenkin hassut, tai niitä se ei ole oikein ikinä antanut venyttää kunnolla, mutta ei niistä kukaan ole ikinä mitään vikaa löytänyt.

Rickyn luonnetesti

Kyllä siinä vähän kestikin, että sain tän blogiin asti. Mutta hyvää kannattaa odottaa, eikö?

Videomatskua:

Tuomari Tarja Matsuoin kommentit äänitteeltä purettuna (osassa kohtaa pätki aivan hirveästi, tuuli + Rii-pallo-kombinaatio, mutta pääosat tässä):

"T: Noniin, mitäs, oliko tässä jotain sun mielestä yllättävää?
K: No mä oisin oottanu et se ois vähän enemmän puolustanu mutta ei kai se sit kokenut sitä tarpeelliseksi.
T: Ei, se ei kokenut tarpeelliseks, ajatteli että äiti hoitaa tän tilanteen, ”ois se sit apua huutanu jos ois tarvinnu.”

 Tää laukauspelottomuus, ei mitään ongelmia. Oletsä varma ettei sillä ollut tulppia korvissa? Ei se kuule mitään eikä ne laukaukset haitanneet sitä millään lailla.  Luoksepäästävyys oli tosi hyvä, vaikka saali olikin uhattu ja sua lähestyttiin uhkaavasti ja koiraa oli mukas kiusattu, niin tosi hyvin luoksepäästävä, niin siitä se plus kolme.

Kovuus eli muistaako ikäviä asioita, niin tota, täällähän sä näytti täällä radalla ettei se muka muistais mitään, mut sit pimeessä tulikin vähän vaikeuksia. Pikkasen oli sillein jäykkä,  ei oikein voitu edetä, se ei sua lähteny oikein ettii niiskutuksista huolimatta, se pehmeys tulikin vähän esiin. Hänellä on kokemusta niin paljon kun hänellä on jo tota ikää. Se vähän peittää sitä, joka ei kyllä haittaa, niinhän se vanhetessa meneekin, mut hieman pehmee se sitten loppujen lopuks kuitenkin oli, mut ei tää huonosti ole.

Temperamentti, miten se huomaa ja näkee asioita, miten se reagoi niihin, tällä hetkellä se ei huomaa mitään muuta kuin tuon pallon. Kyllä se ihan kohtuu vilkas on, reagoi asioihin oikea aikaisesti.

Sitten nuo hermot, no, ihan pikkusen siinä näkyi sellaista kuorman poikasta siinä, vähän siitä näki [sanasta ei saa selvää], se on siis hieman rauhaton, ihan tasapainoseen me ei saatu sitä.

Taisteluhalu, leukojen ja lihasten käyttö, no se oli oikein mukavaa, tää oli niin kuin oikeesti kivaa kun on sit niitä koiria joita ei saa millään leikkimään niin se on niin turhauttavaa. Tolla kelkallahan se osotti tosi kovaa taisteluhalua, ja kepin mukana sehän tuli ihan mukana kun sitä keppiä tempas, ihan osaa sitä käyttää kyllä leukojaan, eli ihan suuren verran on sitä taisteluhalua.

Sitten on tuo puolustushalu, miten se sinua puolustaa, niin kyllähän se sinun ja uhkan välissä pysyy, sellanen äkäsyys puuttuu siitä. Seinällä se ei sitten itteään lähtenyt puolustaa ollenkaan, ”ystävyydellä kaikessa pärjätään” –asenne. Se on pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Tärkein asia tossa on nyt toi loppuosa, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.

Sitten on toi toimintakyky, kelkka ja pimeä huone on erikoiskokeet, rata, siinä seurataan koko ajan, niin ei siinä mitään ihmeellisyyksiä tullut [paljon kohinaa, ei oikein erotu] et ihan hyvä, kohtuullinen toimintakyky.

Plussia tuli 182 ja miinuksia ei tullut mistään, eli yhteensä 182 pistettä, onnea! Tosi kiva peli."

Ja tulosrivistö näyttää sitten tältä:

Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +3, suuri
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma

Luonnetestistä siis hra Karimäen Herkules + 182 pojoa, laukasvarma.

Ylläreinä tuli oikeestaan vaan se, että koira ei puolustanut itteään seinäkokeessa millään tavalla (kattokaa videolta, se heiluttaa vaan häntää ja kuikuilee miun perään!), mutta toisaalta se taas kertoo siitä, että se luottaa ihmisiin, joka on miusta ehdotonta plussaa. R on joskus jollekin humalaisille rähissy kun ovat tulleet miua kohti mutta sitten pari kertaa oon saanu ne ihan itse hätistellä kahdesta vahtihaukusta huolimatta.

Liitteenä tähän vielä pitkäaikaisen (borderterrieri)luonnetestituomarin Kilpeläisen Lean laatima kirjoitus borderterriereiden ihannepisteytyksistä. R menee kaikissa ihannepisteisiin eli borderterrieri näyttää olevan ;) Kyseinen teksti tullaan julkaisemaan myös Borderissa 2/2012.

BORDERTERRIERIN ”IHANNE” LUONNEKUVA LUONNETESTIN KAUTTA ARVIOITUNA

Luonnetestissä koiran luonnekuvaa tarkastellaan kahdeksan eri ominaisuuden ja laukauspelottomuuden kautta ja kaikille ominaisuuksille voidaan antaa arvosana +3 - -3 väliltä. Arvosanat eivät ole voimakkuusjärjestyksessä, joten arvosanojen sisältöön kannattaa kiinnittää myös huomiota. Lisäksi eri ominaisuuksille on annettu painokerroin, jolloin voimakkaammin perinnöllisiksi katsotuilla ominaisuuksilla on suurempi painokerroin. Luonnetestissä samat loppupisteet voi saada hyvin erilaiset koirat, joten pelkkä loppupisteiden ihailu vie harhaan – katso erityisen tarkasti miinusarvosanojen kohdat, sillä sieltä voi ilmetä yllätyksiä.

Seuraavassa olen tarkastellut luonnetestissä saatavaa tulosta borderterrierin  ”ihanneluonteen” näkökulmasta. Näkökulma ei ole virallinen eikä rotuyhdistyksen hyväksymä, mutta toivon sen antavan viitteitä siihen luonnekuvaan, jonka rotuyhdistyksen jalostustoimikunta aikanaan laatii rodulle.

Olen ottanut suoria lainoja luonnetestin arvosteluohjeesta, koska niissä määritellään ominaisuudet varsin hyvin. Lisäksi olen tarkastellut eri ominaisuuksia borderterrierin näkökulmasta.

******

Toimintakykynä pidetään luonteen ominaisuutta, joka saa koiran ilman ulkopuolista pakotetta pitämään puolensa todellista tai kuviteltua vaaraa vastaan. Voidaan hyvin ajatella, että se, mitä pidetään toimintakykynä, on monen ominaisuuden yhdessä muodostama reaktio. Lähin vastaava inhimillinen vastine toimintakyvylle on rohkeus.

Toimintakyky ei ole mikään muuttumaton ominaisuus, joka pysyisi samana kaikissa tilanteissa huolimatta siitä, että laukaisijoina toimivat ärsykkeet olisivat samat. Kiihkeys vaihtelee eri yksilöiden välillä ja samallakin yksilöllä eri tilanteissa. Kaikilla reviirikäyttäytymisen omaavilla eläimillä oman alueen ja ennen kaikkea sen keskuksen läheisyys vaikuttaa käytökseen. Huolimatta yksilön normaalista toimintakyvystä koirat ovat toimintakykyisempiä lähellä kotiaan. Myös perheenjäsentensä seurassa koira on vähemmän peloissaan, tai on ainakin halukkaampi voittamaan pelkonsa, mikä perustuu koirien laumaviettiin.

Toimintakykykoe uhan alla suoritetaan ns. ”kelkkakokeena”.

Tavallisesti käytetään ihmisen ylävartalon muotoista hahmoa, joka vedetään asteittain piilosta lähemmäksi koiraa. Tietystä suunnasta hahmo näyttää ihmiseltä, mutta toisesta suunnasta hahmo on täysin tunnistamaton. Siltä puuttuvat koiralle tutut ihmismäiset liikkeet ja haju. Koira luulee hahmon olevan ihminen, mutta ei voi samalla tunnistaa sitä erojen vuoksi.

Toimintakykykoe ilman uhkaa suoritetaan ns. ”pimeässä huoneessa”.

Pimeä huone on suunniteltava ja rakennettava niin, ettei se aiheuta vaaraa koiralle. Pimeä huone ei ole täysin pimeä, vaan hämärä, jossa (luonnon)valon määrää voidaan säädellä. Huoneessa tulee olla esteitä, jotka koira pystyy kiertämään ja lattialla tulisi olla vaihtuvaa materiaalia, esim. levitettyä muovia.

+2 Hyvä

Koira voi mennä ohjaajan taakse kelkalla, mutta ottaa nopeasti kontaktin kelkkaan ilman ohjaajan apuja ja palautuu nopeasti. Pimeässä koira etsii ohjaajan ilman apuja ja löytää ohjaajan lyhyessä ajassa. Koira toimii myös muissa osasuorituksissa järjestelmällisesti.

+1 Kohtuullinen

Koira ottaa kontaktin kelkkaan suurestakin pelästyksestä huolimatta hyvin vähäisillä ohjaajan avuilla. Pimeässä koiraa voidaan joutua kutsumaan.

Rotumääritelmän mukaan borderterrieri on toimelias ja rohkea koira. Testin erikoiskokeiden ei sen vuoksi pitäisi olla mitenkään vaikeita borderille. Luolakoirana sille on luontaista taistella uhkaa vastaan, eri asia on sitten se rohkeuden riittävyys kohdata uhka. Monella borderilla jää taistelu ”päälle”, ja haukkuminen kelkalla jatkuu loputtomiin. Pimeä, hämärä elementti ei pitäisi olla luolakoiraksi syntyneelle vaikea, mutta erilaiset lattiapinnat voivat aiheuttaa yllätyksiäkin.

Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi.

Mielestäni borderterrierillä, niin kuin muillakin metsästysterriereillä, saa ja tulee olla terävyyttä niin, että aggressio on koiralla olemassa oleva voimavara tilanteissa, joissa se joutuu puolustamaan itseään. Aggressiivisuuden tulee kuitenkin pysyä hallinnassa kaikissa tilanteissa. Saalista ei esimerkiksi saa repiä kiukuspäissään.

+3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Koira reagoi aggressiivisesti hyökkäykseen, hyökkääjän tultua selvästi esille. Palautuu nopeasti. 

+1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Koira reagoi hyvin laimeasti tai ei lainkaan hyökkäykseen, tai osoittaa pelkoa.

Puolustushalulla tarkoitetaan koiran synnynnäistä taipumusta hyökkäyksen tai hyökkäysyrityksen avulla aktiivisesti puolustaa itseään, laumaansa (ohjaaja) tai reviiriään. Puolustushalu vaihtelee tilanteiden, ympäristön ja koiran mielialojen mukaan. Testissä tarkkaillaan koiran käyttäytymistä tilanteissa, joissa uhan aiheuttaa tuntematon henkilö tai koiran kuvittelema ärsyke.

Borderterrierillä saa olla puolustushalua, koska se saa puolustaa itseään ja laumaansa, mutta ominaisuuden tulee pysyä kontrollissa. Koska borderi kuitenkin on laumassaan viihtyvä koira, turvaa se laumaan ja siksi sen puolustushalu ei välttämättä ole kovin suuri, eikä välttämättä tule helposti esille.

+3 Kohtuullinen, hillitty

Koira puolustaa ohjaajaansa: joko haukkuu ja/tai murisee hyökkääjän lähestyessä, pysyy ohjaajan edessä tai sivulla. Koira palautuu nopeasti ja hyväksyy hyökkääjän hyökkäyksen loputtua, lyhyt viive sallitaan.

+1 Pieni

Koira on ohjaajan sivulla tai takaviistossa, ehkä muutama haukahdus, muuten vaisu esitys. Hyväksyy hyökkääjän samoin kuin luoksepäästävyydessä.

Taisteluhaluksi kutsutaan koiran synnynnäistä taipumusta nauttia taistelusta itsestään ilman, että se perustuisi aggressioon. Käytöstä voidaan kutsua tietynlaiseksi leikkihaluksi – leikiksi, jonka olennaisin osa on taistelu. Taisteluhalu on koiralle moottori, liikkeelle paneva voima.

Borderterrieri on ensisijaisesti työterrieri ja luolakoirana tai agilitykoirana sen tulee nauttia leukojen ja lihasten käytöstä ja sillä tulee olla kunnon moottori.

Luonnetestissä parhaiten ihannetta vastaavat arviot ovat:

+3 Suuri

Koira ottaa heti lujan otteen esineestä. Koiran ote on luja ja se ei irrota esineestä uhattaessa. Koira nauttii taistelusta.

 

+2 Kohtuullinen

Koira ottaa esineen halukkaasti ja ote on melko luja, jonkin verran pureskelua ja otteen korjausta. Mikäli koira irrottaa otteensa uhattaessa sen tulisi ottaa esine uudelleen uhkauksen jälkeen.

Taisteluhalua nähdään myös kelkalla, missä koira taistelee kelkkaa vastaan. Borderilla se vaihe tahtoo jäädä jopa päälle, kun koiran rohkeus ei ihan riitä kohtaamaan peloketta.

Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä heikko- tai vahvahermoisuutta sen joutuessa voimakkaisiin ja vaihteleviin sisäisiin jännitystiloihin. Hyvällä hermorakenteella tarkoitetaan kykyä hallita jännitystiloja ilman luonnotonta uupumusta, hysteriaa tai muita merkkejä sisäisen tasapainon järkkymisestä.

Borderterrierin tulee pysyä hermoiltaan vakaana. ”Peliä ei saa menettää hermostumalla.” Jos borderterrierin vilkkausaste nousee erittäin vilkkaaksi, se ilmenee usein myös hermostollisena rauhattomuutena. Jalostuksellisesti näiden ominaisuuksien yhteen liittyminen kannattaa muistaa.

 +2 Tasapainoinen

Koira selviytyy kaikista osasuorituksista hyvin. Se ei ole  hermostunut. Koira hallitsee kaikki tilanteet oikea-aikaisesti ja palautuu niistä nopeasti, pystyy käyttäytymään koko testin ajan tasapainoisesti.

+1 Hieman rauhaton

Koira selviytyy kaikista testin osasuorituksista. Siinä on havaittavissa lieviä merkkejä rauhattomuudesta, se rasittuu henkisesti testin edetessä. Palautumisajan pituus eri osasuoritusten välillä vaihtelee.

Temperamentilla tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta (tarkkaavaisuutta) sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin.

 Suurin osa hyvin sopeutumiskykyisistä koirista on vilkkaita. Vilkas koira on tarkkaavainen ja se vastaanottaa nopeasti uusia ympäristön ärsykkeitä ja tottuu niihin ja niiden merkitykseen.

Erittäin vilkkaat koirat vastaanottavat suuren määrän vaikutteita ympäristöstään, ja seurauksena on liian suuri hajaannus ja pitempi sopeutumisaika. Tämä on vielä korostuneempaa häiritsevän vilkkaissa koirissa, sillä ne ovat lähes kykenemättömiä keskittymään ja olemaan paikallaan. Näillä koirilla sopeutuminen vaikeutuu myös fyysisestä väsymyksestä, jonka ne aiheuttavat itselleen olemalla koko ajan liikkeellä.

Ihanne borderterrieri on toimelias; vilkas tai jopa erittäin vilkas koira, mutta vilkkaus ei saa mennä säheltämiseksi. Koiran pitää pystyä keskittymään kulloinkin menneillään olevaan asiaan.

+3 Vilkas

Koiran pitää reagoida häiriöön välittömästi sen alettua. Väistön on oltava nopea, hallittu, lyhyt ja koira suuntaa huomionsa häiriöääntä kohden. Koiralta edellytetään reipasta ja iloista yleisolemusta. 

+1 Erittäin vilkas

Reaktio on hyvin nopea, väistämisliike on melko pitkä. Koira ei pysty välittömästi kohdentamaan häiriötä ja siinä esiintyy lievää keskittymiskyvyn puutetta. Koirassa ei ole havaittavissa tasapainottomuutta.

Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa tai olla muistamatta epämiellyttäviä kokemuksia.

 Koira voi vaikuttaa pehmeämmältä, kun sen kokema epämiellyttävyys aiheutuu suoraan ihmisestä, mutta vastaavasti huomattavasti kovemmalta, kun se ymmärtää epämiellyttävyyden tulevan jostain elottomasta kohteesta. Koira kokee usein ihmisen, erityisesti ohjaajansa aiheuttaman epämiellyttävyyden, paljon voimakkaammin kuin jonkin muunlaisen epämiellyttävyyden.

 Metsästyskäytössä kohtuullisen kova luonne on eduksi, mutta perhekoirana hieman pehmeä koira on nöyrempi. Miinusarvosanoille menevää pehmeyttä tulee jalostuksessa välttää, sillä ”pitkämuistinen” työkoira ja harrastuskoira ei ole ihanne.

+3 Kohtuullisen kova

Koira, joka koettuaan oikea-aikaisen psyykkisen epämiellyttävyysreaktion uudelleen paikalle tuotaessa ei osoita pelon merkkejä ja halua välttää paikkaa.

 +1 Hieman pehmeä

Koira, joka osoittaa selviä merkkejä siitä, että se haluaisi välttää paikan, missä se pelästytettiin, mutta pystyy ohittamaan pelästyttämispaikan suhteellisen läheltä ohjaajan tukemana.

Luoksepäästävyydellä tarkoitetaan koiran suhtautumista vieraisiis henkilöihin.

Koira on luoksepäästävä, kun se mielellään ja oma-aloitteisesti hakeutuu muidenkin tapaamiensa ihmisten seuraan kuin ohjaajansa. Koiraa, joka selvästi välttää tutustumista tai joka osoittaa selvää vastenmielisyyttä joutuessaan kosketukseen vieraiden kanssa, kutsutaan pidättyväksi.

Borderterrierin tulee olla iloinen ja reipas koira ihmisiä tavatessaan, joskin pieni ujous voitaneen hyväksyä.


+3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Koira, joka houkuttelematta hakeutuu kosketukseen myös vieraiden ihmisten kanssa käyttäytyen ystävällisesti ja avoimesti. Luoksepäästäväksi kutsutaan myös sellaista koiraa, joka ei tutustu ihmisiin oma-aloitteisesti, mutta sallii tutustuttaa itsensä heihin.

+2 a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Koira, joka houkuttelematta tai pienin houkutuksin hakeutuu kosketukseen myös vieraiden ihmisten kanssa, käyttäytyen ystävällisesti. Koira on ns. ujo.

Koiran laukauspelottomuus testataan ampumalla 9 mm paukkupanoksilla vähintään kaksi ja enintään viisi laukausta. Laukaukset ammutaan n. 20 – 50 metrin etäisyydeltä huomioiden ympäristöolosuhteet, kuten maaston kaikupohja. Laukauspelottomuus testataan aina testin viimeisenä osasuorituksena.


+++ Laukausvarma
Koira, joka käyttäytyy täysin välinpitämättömästi laukauksiin tai joka on niistä kiinnostunut vain luonnollisella tavalla.

++ Laukauskokematon

Koira, joka reagoi ensimmäisiin laukaksiin, mutta kuultuaan useamman laukauksen levottomuus pienenee.

Borderterrieri ei saa häiriintyä laukaksista. Sen tulee kestää äkillisiä ääniä ja pystyä jatkamaan työtehtäviä ärsykkeestä huolimatta. Laukausarkuus liittyy aina huonoihin hermoihin. 

Ricky oli koko testin ajan ihan sitä mieltä, että myö ollaan agikisoissa. Oli muuten huonoimmat agikisat ikinä, ei esteen estettä! Mutta kyllä koirasta näki, että se väsytti sitä ihan uudella tavalla: se oli makuullaan koko automatkan kotia (yleensä se käy maate vasta sadan kilometrin jälkeen, Ouluunkin mennessä istua nökötti yli kolme neljäsosaa matkasta) ja heti kotiin tultuaan ja ruuan syötyään se meni sohvalle nukkumaan ja urahteli Mämmylle koko illan jos toinen yritti kutsua leikkiin tms. Se oli oikeesti tosi väsy.
Kotimatkalla poikettiin Ikeassa, oltiin ehkä joku tunti, ja autolle tullessa avattiin ensin takaluukku eikä sivuovea, kuten yleensä: molemmat otukset oli ihan unessa täkkien päällä. Yllätyin tästäkin positiivisesti, oon luullu että ne on autossa jatkuvassa vahtitilassa. Parempi näin, että osaa oikeasti levätäkin välillä!

Ja koska nälkä kasvaa syödessä: Mämmyn luonnetestitavoite on 1. tai 2.6. Kouvolassa, jos vain testiin mahtuu!

Matikan itsenäistä opiskelua = kontaktitreenit

Koulusta puoltatoistatuntia odotettua aikaisemmin kotiin -> farkut vaihdettiin verkkareihin ja Rickyläisen kanssa hallille. Olinkin pohtinut, että missä välissä käyn Rickyn kanssa ennen kisoja muistuttamassa kontaktit (aata ei oltu otettu sitten viime kisojen jossa tultiin aika ylhäältä), ja tää matikan opettajan poissaolo tuli kuin tilauksesta.

Hallissa oli lämmintä + 20 astetta ja miun selkä on ollut tän päivän kipeä kuin mikä, mutta kyllä, pakko oli tehdä kontaktitreenit. Luojalle kiitos pyörillä liikutettavasta puomista!

Tein kaikki kontaktit eka hihnassa ihan vain siksi, että saisin sen että loppuun asti tullaan mutta otetaan kanssa. Keinu vaati pari toistoa että maltettiin oottaa lähtökäsky (tää on ollut miulla ihan kauhee, kisoissa ollaan saatu juosta vaan niin nyt sitten palauttelut. Toimi!

Aa oli kanssa... Se ollaan aina saatu juosta, mutta nyt päätin, että harkoissa tehdään pysäytyksellä, niin kisoissa tultaisiin ehkä sitten vähän alempaa. Nykyisin tullaan aika rajalta.

Ricky on siitä hölmö otus, että se ei juo ns. vapaaehtoisesti. Siltä pitää ottaa pallo pois, viedä oikein kupin luokse (kun Mämmy hakee itsenäisesti) ja olla sillein, "katso, vettä!". Nytkin suostui juomaan vasta kun istuin sen kupin viereen ja toinen vakuuttui, etten mä lähde huitelee mihinkään kun se lipasee siitä kupista pari kertaa. Lenkille en jaksanut lähteä, joten vedettiin puomikin samalla kertaa. Rickyn pysäytykset oli kyllä napakoita, mutta sen itse kontakti oli vähän hidas. Ei sillä että mäkään oisin parhaimmillani ollut, mutta joo.

Summasummarum, kontaktit pelittää ja koira on kiva, sunnuntaina kotikisat! Jos jaksaa niin huomenna sitten vielä ratiksiin jommankumman otuksen kanssa.

Kakaraa lapsettaa

Mämmyn kanssa treenilöt. Oma liikkuminen jotenkin tehotonta, koira oli ihan kiva, mitä nyt lapsetti: toisen radan alkuun karkasi toiselle kentälle, mutta tuli kyllä kutsusta takaisin (tai, no, ei varmaan edes kuullut kun huusin mutta alkoi varmaan bc vähän hirvittää). Aata otettiin pari kertaa, kerran komensin kun ei pysähtynyt, seuraavalla kerralla jäi patsastelemaan harjalle "en tule!". Se on sitten niin herkkänahkainen ja vetää herneen nenäänsä... Keppejä tehtiin myös eri kulmista pari toistoa, kai me ollaan valmiita lauantain kisoihin.

Rickyn luonnetestistä tulossa iso selvitys tällä viikolla!!

Treenit plusmiinusnolla?

Treenit plusmiinusnolla ja kysymysmerkki perään. Treenit meni itse asiassa tosi hyvin, sain palauteltu Ärrästä kontakteista, kepeissä kesti vedätyksen tosi hyvin ja putkella jarrutti paljon paremmin kuin pari viikkoa takaperin vaikka pyhistä aikeistani huolimatta en ole kerennyt putkijarrutustreeniä tekemään. Silti jäi jotenkin paha maku suuhun. Oma olo oli aika kehno, mutta koira oli kiva.
Kontaktitreenejä on luvassa, enemmänkin miulle kuin koiralle, mielikuvaharjoittelua. Alisa sanoi (ja olen jotenkin tajunnut itsekin mutta sysännyt koko asian taka-alalle), että vapautus tulee samaan aikaan kuin liike. Eilenkin näkyi puomilla, juoksin ohi enkä varmistellut yhtään, joten koira kuulemma kyllä stoppas mutta lähti saman tien liikkeen mukana.


Mari totes tossa muutama viikko sitten, että kuinkahan kovaa toi koira pääsis jos se ei jatkuvasti huutais. Jäin pohtimaan asiaa - R huutaa oikeasti jatkuvasti, ei vaan silloin kun se kysyy että minne mennään, tai silloin kun se tietää minne mennän ja on riemuissaan, vaan se huutaa oikeesti ihan koko ajan. Eihän se edes kuule mitä sille huutaa. Mutta tälle pystyn tuskin tekemään jotain.


Luvassa siis Rickyn kanssa kontaktitreeniä, niin mielikuvatreeniä ohjaajalle kuin estetreeniä koiralle, plus ohjaaja saa taas alkaa etsimään oikeanlaista asennetta.

Peeäs. Löysin Rickylle täydellisen näyttelyt, syyskuun alussa Limingalta. Edestakaisin reilu 1000 km, voi jee. Tosin Salla aiheutti illan naurut: "Laitat Rickyn junaan, pallo suuhun ja junalipun kaulaan roikkumaan, kyllä se perille löytää!"

Paljon onnea Max 5 v.!

Ehkä mun viimeinkin on uskottava, että pieni ei ole enää pieni. Peter Pan se tulee silti aina olemaan. Hyvää synttäriä Max! ♥

Suklaamöllit

Käytiin Rickyn kanssa suklaamölleilemässä KSSK:lla. R oli hirmu hyvällä fiiliksellä, matkalla hallille vastaan tuli kolme koiraa, joista kahta R ei edes noteerannut (mm. vasikan kokoinen suursnautseri ja räkyttävä, irrallaan juokseva pystis joka meinasi tulla ihan iholle: ennen R olisi vähintään rähissyt ja esitellyt hammasrivistönsä, onko se nyt sitten aikuistunut?), jee! Hallillakin R juoksi vapaana Leevin kanssa ja vaikka jätkät machoilivatkin minkä kerkesivät, niin ei mitään rähinää, olen oikein tyytyväinen!

Itse kisat eivät sitten menneetkään putkeen. Puomilla pelleiltiin eli ei odotettu lähtölupaa, toisella kierroksella jätettiin kepit kesken. Tätä ongelmaa on treeneissäkin ollut, eli nyt treenin alle ihan oikeasti. Ekalla radalla aan jälkeisellä hypyllä jätkä kääntyi toiseen suuntaan mitä suunnittelin ja oma pakka sitten sekos, joka harmittaa. Ei oikeastaan se, että R kääntyi väärään suuntaan, vaan se, että en osaa vieläkään pitää virheen jälkeen pakkaa kasassa.

Koske ja ota

Kokeisiinlukutauolla jätkien kanssa pihalla kontaktiharkkaa, vanha vanerilevy varaston oviaukkoa vasten (siis se lauta ns. jatkuu varastosta). Mämmy ensin, naksulla periaatteella "tarjoa niin saat naksun", ollaan tehty tätä ennekin ja nopeesti jätkä alko tarjoomaan, räsypalkka oikeasta asennosta. Mämmy tykkäs tosi paljon, sanalla koske haki hyvin. (nii, päätin sitten että Mämmyllä on sittenkin kontakteilla käsky)
Tai ei me millään räsyllä palkattu vaan Alisan härölelulla (siitä pitää laittaa kuva, vaikka nimi antaa kyllä oikean kuvan), Mämmy rakastaa sitä yli kaiken!

Ricky sitten kanssa, ihan muutama toisto koska se ei osaa olla tehdessään hiljaa ja jotenkin tuntuu, ettei naapurit tykkää... Kolme toistoa, käskyllä ota jätkä menee sellaseen kumarrusasentoon maassa, aivan niin kuin ottaisi kontaktia maassa, hassu pieni! Vanerilevylle käskyllä kiipee, alas käskyllä ota.

Arkistojen aarteita, syksy 2009

Oivallusta kerrakseen

Eilen Mämmyn kanssa treeneihin. Salla oli tehnyt tosi kivan radan, otettiin taas idealla virhe -> alkuun. Ensimmäinen kerta meni aika pipariksi, video on toisen kerran nolla. Sallan sanoin, "sehän muistutti jo agilityä".

Aata tehtiin ennen treenejä kolme kertaa hihnassa ja idealla nopeasti alas. Jätkä tosi hyvällä fiiliksellä! Radallakin toimi tosi kivasti, nyt alkaa näyttää jo siltä, että toivoakin saattaa löytyä ;) Sitten sain kaksi ahaa-elämystä, kiitokset Sallalle!

Numero 1. Mä olen oikeasti pitänyt Mämmyä ihan kakarana niin joka asian suhteen. Se täyttää _viisi_ lauantaina, nyt heitetään siis pikkukakarameningit romukoppaan ja aletaan vaatimaan jotain (voi herranjestas kuinka kauan tänkin asian oivaltamiseen meni...)

Numero 2. Mämmyn keinukammo. Mua niin hävettää myöntää, tekisi mieli hakata päätä seinään ja hypätä kaivoon. Mä en ole _oikeasti_ tajunnut, että sen himmailu keinulla johtuu siitä, että se arpoo sitä keinun laskeutumispaikkaa, mä olen aina vaan ollut "se jänskättää sitä keikausta". Periaatteessa sama asia, mutta silti... Miten mä voin kouluttaa ketään muutakaan kun ittelläkin perusasiat ihan hukassa? Nyt en rämäyttele enää keinua itse alas vaan aletaan hakee Mämmylle keikauskokemuksia.


Treenien jälkeen Mämmy oli oppi-isänä Subrélle, kakarat (mitähän sanoin ylempänä...) Mämmy ja Subré juoksivat pussia läpi, hihi :) Lopuksi kakarat leikkivät, kuvatodisteitakin on tarjolla:

Ja sitten vielä Ärräsestä, mä en oikeesti käsitä sen aivotuksia... Voihan sohvalla tietty noinkin istua!