Oivallusta kerrakseen

Eilen Mämmyn kanssa treeneihin. Salla oli tehnyt tosi kivan radan, otettiin taas idealla virhe -> alkuun. Ensimmäinen kerta meni aika pipariksi, video on toisen kerran nolla. Sallan sanoin, "sehän muistutti jo agilityä".

Aata tehtiin ennen treenejä kolme kertaa hihnassa ja idealla nopeasti alas. Jätkä tosi hyvällä fiiliksellä! Radallakin toimi tosi kivasti, nyt alkaa näyttää jo siltä, että toivoakin saattaa löytyä ;) Sitten sain kaksi ahaa-elämystä, kiitokset Sallalle!

Numero 1. Mä olen oikeasti pitänyt Mämmyä ihan kakarana niin joka asian suhteen. Se täyttää _viisi_ lauantaina, nyt heitetään siis pikkukakarameningit romukoppaan ja aletaan vaatimaan jotain (voi herranjestas kuinka kauan tänkin asian oivaltamiseen meni...)

Numero 2. Mämmyn keinukammo. Mua niin hävettää myöntää, tekisi mieli hakata päätä seinään ja hypätä kaivoon. Mä en ole _oikeasti_ tajunnut, että sen himmailu keinulla johtuu siitä, että se arpoo sitä keinun laskeutumispaikkaa, mä olen aina vaan ollut "se jänskättää sitä keikausta". Periaatteessa sama asia, mutta silti... Miten mä voin kouluttaa ketään muutakaan kun ittelläkin perusasiat ihan hukassa? Nyt en rämäyttele enää keinua itse alas vaan aletaan hakee Mämmylle keikauskokemuksia.


Treenien jälkeen Mämmy oli oppi-isänä Subrélle, kakarat (mitähän sanoin ylempänä...) Mämmy ja Subré juoksivat pussia läpi, hihi :) Lopuksi kakarat leikkivät, kuvatodisteitakin on tarjolla:

Ja sitten vielä Ärräsestä, mä en oikeesti käsitä sen aivotuksia... Voihan sohvalla tietty noinkin istua!