Toukokuun välikatsaus

Toukokuu oli oikeesti ehkä huonoin koirakuukausi aikoihin. Autokoulu, koulu, ihmissuhteet, kaikki. Toukokuun aikana oon tosin ollut onnellisempi kuin aikohin, koirien kanssa on oltu vaikka harrastaminen on ollut vähän toispuolista. Ricky ei treenannut toukokuussa kertaakaan, kävi kerran mätsärissä, wuhuu. Tassua kinkkailtiin jossain välissä, muutenkin jätkä ollut vähän jumi, onneksi Suvi tulee hieromaan ensi viikolla. Alisa nyppi sen kyllä viime viikonloppuna.

Mämmy kävi kisaamassa Kotkassa kolmen startin verran (hyl x3) ja sitten käytiin Kiteen leirillä, joka oli aikamoisen huippu.

Suomeksi sanottuna toukokuu oli ajatuskuukausi, miulla on paljon hienoja ajatuksia, tajusin paljon asioita, ja... En tiedä. Hyvä kuukausi, ja ensi kuussa on sitten edessä SM-kisat, Lappeen kisat ja Rickyn hierontaa.

Venyy - ei veny

Viikon tauon jälkeen (hups) molempien jätkien venyttelyt ja hieronnat. Max venyi hyvin joka suuntaan, Ricky taas oli notkea kuin näkkileipä. Onneks sillä on hieroja parin viikon päästä... Punkkitarkastus tuli siinä samassa, Rickyllä kaksi leuassa, Mämmyllä punkkeja nolla. Ei ole muuten ollut yhtään koko keväänä, Rickyllä taas ehkä reilu viitisen kappaletta.

Kinkkaa?

Just kun on selvitty yhden kanssa eläinlääkärireissusta (viikko sitten Maxin silmät punotti, rähmi ja olivat muurautuneet umpeen -> silmätulehdus, tipat ja nyt ok), niin eikös siitä löydy toinen jota sinne (toivottavasti ei) pitää kiikuttaa - R alkoi eilen kinkkaamaan syystä X oikeaa etustaan, makoili etupihalla ja sitten kun nousi niin kinkkasi. Jalassa ei mitään, ei arista kosketusta. Illan myötä kinkkaus hävisi mutta tänään taas arkonut, varsinkin soralla ja portaita ei kävele kunnolla. Eikä nuku kyseinen koipi taivutettuna alle, niin kuin se usein tekee. Jääkäämme seuraamaan tilannetta.

Agitokoleiri Kitee 11.-13.5.

Viikko siinä meni, ennen kuin sain itseäni niskasta kiinni ja näpyttämään Kiteen leirin koneelle. Tässä se kuitenkin vihdoin on, onneksi olin ennakoivasti fiksu ja kirjoitin paperille kaikki treenit ja palautteet ;)

leirikamat - mehän oltiin siellä tosiaan viikonloppu eikä viikkoa...

Perjantaina oli oikein mukava tihkusade, kun Salla kurvasi hakemaan miut ja Mämmyn kahdentoista maissa. Kiteelle, 270 kilometrin matkaan, varattiin viisi tuntia - ja voin sanoa, että automatka oli hauska! Pysähdyttiin kahdesti, toisen kerran joskus Lappeenrannan jälkeen käyttää koiria, ja sitten Kiteen ABC:llä syömässä. Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen laitoin Mämmylle supermäntakin päälle, kun toinen näytti tärisevän, nukkui koko loppumatkan ilman tärinöitä :)

eräs työläinen, jonka päivää onnistuttiin piristämään... :D

paras palvelu ikuisuuksiin!

Meillä oli perille leiripaikka villa Taivaannastaan kahdet eri ajo-ohjeet, ja vaikka ei noudatettu kumpaakaan, päästiin perille! Sallalla on aika huippu kartanlukija ;)
Perjantai-iltana oli vain majoittuminen, koiran leikki -luento ja iltapala. Mämmy oli aivan super, häkissä ei sisällä haukkunut ollenkaan, vain kitisi. Huonekaverit olivat huippuja, Salla ja mudit sekä Oona ja Ora-mudi 10 vkoa. Subré ja Ora painivat keskenään koko ensimmäisen yön, ja Mämmy sitten kilttinä leikkisetänä valvoi koko yön niiden leikkimistä :'D Miä nukuin parvella ja Max sitten Oonan jaloissa sen minkä nukkui, kovin kummoisia unia meistä oikein kukaan ei ensimmäisenä yönä tainnut saada.

Lauantaina oli sitten koulutukset. Meillä oli Hytösen Marjo kouluttamassa, ja jumatsuikka että miä tykkäsin! Rata me mentiin kerran, joitain kohtia vähän hinkattiin. Yhteensä tehtiin ehkä 10 minuuttia, mutta antoisin koulutus pitkään aikaan!

Koutuksen jälkeen olen kirjoittanut ylös:

- radalla ei ole kiire: jos on kiire, joku on mennyt tai vähintään menossa pieleen (ennen radalle menoa olin oikeasti valmis väittämään vastaan, mutta hei, Marjohan oli oikeassa!)

- kun olet näyttänyt jo seuraavan esteen, kerro jo sitä seuraavaa (asia, jonka tiesin jo etukäteen, mutta jota en ole oikeasti sisäistänyt tarpeeksi hyvin)
- karjuminen on turhaa, ole selkeä

- haasta treeneissä itseäsi

- kun käsky tulee, koiran on toteltava heti, ei sitten kun koirasta tuntuu, eli vaadi myös koiralta. Käsky ei ole kehoitus vaan käsky.

Kaiken kaikkiaan jäi ihan sairaan hyvä fiilis, koira oli tosi kiva, iloinen ja innokas sekä estehakuinen. Marjo kehui Mämmyä, "ihana into ja palo tähän hommaan".

Kontakteista: projekti

- mustavalkoisuus

- ykkös- ja kakkospalkka, keskity kakkospalkkaan

- vaadi nopeus ja tarkkuus yhtä aikaa

- ei sinnepäin vaan kunnolla

- vietin nostatus ennen harjoitusta, max. 3 krt ja sitten pois

- vältä koiran turhautumista

Illalla tehtiin vielä kontaktitreenejä, Sallan avustuksella saatiin aalla pari aivan hiton mahtavaa kontaktia. Salaisuus on vaan nostattaa se vietti huippuunsa ennen treeniä - kyllä se osaa!

Meidän oli myös tarkoitus käydä tekemässä hyvän mielen möllitoko, mutta tehtiin vaan liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, Mämmyn bravuurit. Lisäksi tehtiin vähän merkin alkeita, tokokouluttaja Susanna Maksimainen sanoi Mämmyä fiksuksi otukseksi, jolla pitää olla vain tarpeeksi hyvä palkka.

Seuraava yö menikin jo paremmin, Sallan mudit olivat häkeissä niin Mämmykin sai nukuttua ;)

Sunnuntaina oli vielä agitreenit, oikeasti parhaat treenit pitkiin, pitkiin aikoihin, Marjolle oikein isot kiitokset!

Tää treeni opetti mulle linjauksesta aivan helvetisti. Koiran eteen ei tarvitse mennä kökkimään, ei tarvitse huutaa eikä riehua, pitää vaan kertoa tarpeeksi ajoissa minne mennään ja linjata, niin koira ei edes katso hämyesteitä. Ihanin treeni ikuisuuteen! Linjojen lisäksi ylös on kirjoitettu "ei tästästäs vaan selkeä tässä -käsky".

Sunnuntaina päästiin lähtemään kotiin vähän ennen kuutta. Matka oli ehkä antoisin, tajusin Sallan kanssa keskustellessa, kuinka paljon virheitä Mämmyn kanssa on oikeasti tehty, kuinka vääriä asioita, kuinka paljon sen kanssa on rikottu toimivia juttuja jo ihan pienenä. Ahdistaa, mutta toisaalta oon ihan hirmuisen iloinen, kun tajusin niin paljon asioita. Osaan taas lukea koiraani hieman paremmin. Harmittaa kuitenkin tieto, miten huippu Max voisi olla jonkun toisen ohjaajan käsissä tai ainakin  erilaisella koulutuksella. Mä haluan kiittää Sallaa aivan mielettömästi, meidän keskustelut availi mulle taas aika paljon maailmaa! Reissu oli superein aikoihin!

Pentujengi päikkäreillä

Mämmy ja Ora

Tytöt kävi koiraleirillä!

Superkeli!

Leiristä jäi tosi positiivinen fiilis kaikin puolin. Mämmy on tasapainoisempi koira kuin aattelin ja sain hirveästi pohdittavaa.
Loppu toukokuu jätkät sitten lomaileekin: miulla on kaamee kiire teoriatuntien ja koulun kanssa, joten myö ollaan lomalla! Mämmyn seuraava aktiviteetti on luonnetesti Kouvolassa 2.6.!

Haastetta!

Takana on superhyperupeamahtava Kiteen leiri, josta tulee pitkä, polveileva ja sekava (kuva)päivitys. Oottelen kuitenkin sen aikaa, että Oona laittelee kuvia koneelle, joten sillä aikaa voin keskittyä Jennan viskaamaan haasteeseen, joka tuli joskus viikko sitten. Tästä tulee tulemaan sekä koirallista että koiratonta, mutta ehkä te sen kestätte, vaihtavaa kanavaa jos ei lifestyle kiinnosta.

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmene hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että he ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."

1. Koirat. Tarviiko tätä aukasta? Ei. Yksi plus yksi on enemmän kuin rakkaus.

2. Kevät ja kesä. Vuodenajat noin ylipäätään, tykkään siitä kun ne vaihtuilevat. Keväällä on aina se sama leijumisfiilis ja kesä nyt on vaan niin kesä. Kesällä kaikki on paremmin.

3. Musiikki. Viime aikoina vähän kaikki, gregoriaanisesta kirkkomusiikista lähtien.

4. Matkustelu. Ihan sama minne, mieluiten vähän kauemmaksi, Suomen sisällä riittää. Hyvä seurassa millä tahansa kulkuneuvolla minne vain. Mieluiten joku koirajuttu.

5. Ruoka. Syöppö ei pääse tästä yli eikä ympäri. Viime aikoina on tosin ollut ruokavamma, mutta annetaan sekin anteeksi.

6. Uni. Rakastan nukkumista, unien näkemistä, sitä fiilistä hei mä olen kaikkivoipa. Se fiilis on kyllä ollut useamman kerran ihan valveillakin...

7. Ystävät (miksi se on näin loppupäässä?) ne on sellasia hömelöitä, en selviis ilman niitä.

8. Sitaatit. Leffasta, laulusta, kirjasta, mistä vain. Rakastan. Parhaita ovat tietysti insideläpät, terveiset Sallalle "Ei me pahalla, me ollaan vaan ilkeitä".

Kaikkihan me loassa tarvomme, toiset meistä vain katsovat tähtiin.- Oscar Wilde

9. Käveleminen. Tai oikeastaan päämäärätön vaeltelu. Mieluiten kesäyönä, talvella kanssa aika siistiä. Joko kuulokkeet korvilla tai jonkun kanssa, koirat kuuluu aina yhtälöön.

10. Tavoitteisiin pääseminen. Se on aina yhtä superia, kun onnistuu suoriutumaan siitä, mihin on riman asettanut.

Haaste menee Alisalle, Sallalle, Minervalle, Iitulle ja Hennalle, tehkää perässä!

Agikisoja ja mätsäröintiä

Eilinen meni Kotkassa Mämmysen kanssa. Hyl x 3. Radoilta löytyi hyvääkin, mutta sitten oli koiraltakin sähläystä, mm. B-radan keinu - mikä helvetti siinä oli? Nykyisin voi alkaa vaatimaan taas aata kunnolla kun ei jäädä huipulle patsastelemaan. Pohja oli jotenkin tosi outo, rimoja tuli alas kolme kappaletta, luvattoman paljon, ja Mämmyn hyppytyyli oli tosi outo. Pistän pohjan piikkiin, tosi moni koira tiputteli rimoja. Keskittyminen ei ollut ihan justiinsa, tai sellainen yleinen tsemppi, mutta koira oli kunnolla käsissä ja jäi positiivinen fiilis. Vaikka olikin hylhylhyl.

Kotiin palauduttiin ravintola Tabascon kautta (ravintola tosin on aika hieno ilmaus - pitseria mikä pitseria, miun mielestä Kouvolan paras), jätkät saivat loput jämät miun kanaleivästä, jonka jälkeen käytiin käppäilemässä hyppyrimäen luona iltalenkillä. Jätkät viipotti koko matkan vapaana, nauttivat selkeästi. Täältä puuttuu kunnolliset metsälenkkimaastot.

Tänään sitten Ricky pääsi mätsäriin "tasapuolisuuden nimissä", koska Max pääsi eilen hommiin. Rickystä vaihtis ei ollut reilu - toinen pääsi agilityyn, Ricky kiertämään tyhmään kehään. Liikkui yllättävän hienosti, seisominen oli vähän niin ja näin, mutta olin ihan tyytyväinen. Sininen nauha, ei sijoitusta. Rickystä hauskinta oli kuitenkin jaettu mokkapala kehän jälkeen ;)


Molemmat jätkän on olleet kunnossa, ei oksentelua, ei paskantelua, terveitä poikia, jee!

Kummastakin päästä

Voi kakka ja oksennus. Ensimmäisestä on vastannut Ricky, toisesta Max.
Tää postaus ei ole herkkiksille.
Max on nyt parina päivänä oksentanut, toissapäivänä oksensi ruuat noin vartti syömisen jälkeen, seuraavana yönä oksensi limaa ja tänä aamuna sitten aamulenkillä kanssa limapuklut. Ruokaoksennusta ihmettelen, se ei edes riehunut, mutta limapukluja Max on oksennellut vuoden ikäisestä säännöllisen epäsäännöllisesti. Viime kevättalvella okseni joka yö aika tasan kello neljän aikaan, silloin eläinlääkäri epäili stressiä kerrostaloasumisesta johtuen. Allekirjoitan tän, yöoksentelu loppu heti kun muutettiin rivariin. Ja nyt taas kun se syö ruohonkorsia kuin lehmä niin mitä muuta sitä voi odottaa?

Ricky oli yöllä paskonut keittiöön, komean läjän kiinteää paskaa. Sitä vaan oli ehkä se kolme kertaa normaalia enemmän. Mä en ymmärrä - syksyllä oli ihan sama juttu, silloin paskansi useampana yönä ja aamulla siitä huomaa että se on ihan tosi nolo. Mä en tajua mistä se voi johtua - se ei ole syönyt mitään ihmeellistä ja muuten käyttäytyy normaalisti. Mä en pistäis tota edes vanhuuden piikkiin, kyllä se pystyy yön pidättelemään. Ois ees ripulipaskaa, mutta ehei, suunnaton läjä kiinteitä kakkaroita.

Kumpikin on kyllä hyvin elinvoimainen ja aamulla vedettiin lenkin jälkeen mattoja rullalle sellaista haipakkaa, että en huolestuisi, kummastuttaa vain.

Rataharkkat

Mämmysen kanssa ratatreeneihin. Koira pysyi käsissä, se kuunteli, se teki oikeasti töitä - sehän vaikutti jo melkein agilityltä!

Kuva on muuten ihan sairaan huono, nopeasti läimitty hahmotelma.

Plussaa:
1) aalla tuli alas asti nopeasti ja varmasti
2) haki pimeään putkeen
3) 13 (oli toisin päin) viskileikkaus onnistui tosi hienosti
4)hyppäsi okserin puhtaasti kaikilla kerroilla, tosin ei ollut kisakorkeuksissa

Oli kaiken kaikkiaan parhainta Mämmyä aikoihin! Oma liikkuminen oli tosin aika tehotonta, mutta kieken kaikkiaan jäi hyvä fiilis. Lauantaina Kotkaan!