Heinäkuussa... Ollaan treenattu Rickyn kanssa kerran ja Mämmyn kanssa kahdesti ja kisattu Agirotu. Jou. Agirotu nyt oli aika ♥, mut sieltäkin löyty sitä hiottavaa.
Treeneissä molemmat on pelittäny, Mämmyn kanssa on tehty irtoamisharjoituksia jotka on olleet listalla, Ricky kävi silloin höntsäilee. Aika nyhjää tyhjästä -kuu, mut tykkäilin, oli kivaa :) Ricky täytti vuosia ja miä myös, wou. Kävin Lotta Vuorelan kontaktiluonnolla, oli tosi mielenkiintoinen! Tarkotus ois sovellella Mämmyyn kun iskä saa hommattua laatikon, se lupas.
Elokuun tavoitteena on Rickyn kanssa päästä palkintosijoille piirinmestiksissä ja sit joukkueessa molempien kanssa ois kiva tehdä ees tulokset. Ja sit voitas käydä ehkä treenaa? Jätkät pitää saada nypityks! Aamen.
tiistaina, heinäkuuta 31
Kesä!
"Kyllä me treenataan sitten heinäkuussa", kakat sanon minä. Me ollaan vaan lössöilty. Tai koirat on, miä myyn mansikoita. Ollaan me lenkkeilty, viskottu palloa, uitu. Huomenna ois tarkotus lähteä lauman kanssa mökkeilemään, superia ♥
Mämmy ei ole ollut ihan kuollut vaikka onkin ollut aivan karseen hautovia kelejä, toisin kuin viime ja edellisenä vuonna. Se tosin on ollut vaan möhmöhmöh, seurailee poikkeuksellisen paljon iskää eikä miua niin kuin yleensä. Okei, miä oon ollut töissä ja on ollut vähän muuta, mut silti. Lupaan parantaa tapani.
Hieroin jätkät toissapäivänä. Oon kattonu et Mämmy ei käyttäis takapäätään kunnolla, mutta ei siellä ainakaan mitään jumia ollut.
Ja miun pikku-R täytti eilen seittemän, voi hyvä luoja, ei se voi olla vielä seittemää! Vastahan se tuli meille, vessapaperirulla oli sitä isompi ja se roikkui housunpuntissa kiinni aina kun vain sai otteen. Toisaalta, tää nykyinen on kivempi, se on vaan niin helppo. Hyvää synttäriä Rickhard, ole luonamme vielä pitkään ♥
Lopuksi kuvaoksennus koska kesä. Kestäkää.
kesän tyylikkäimmät kengät
saukko, in jour feis rotumääritelmä!
no anteeks, mut niillä oli herkkä hetki ♥
Mämmy ei ole ollut ihan kuollut vaikka onkin ollut aivan karseen hautovia kelejä, toisin kuin viime ja edellisenä vuonna. Se tosin on ollut vaan möhmöhmöh, seurailee poikkeuksellisen paljon iskää eikä miua niin kuin yleensä. Okei, miä oon ollut töissä ja on ollut vähän muuta, mut silti. Lupaan parantaa tapani.
Hieroin jätkät toissapäivänä. Oon kattonu et Mämmy ei käyttäis takapäätään kunnolla, mutta ei siellä ainakaan mitään jumia ollut.
Ja miun pikku-R täytti eilen seittemän, voi hyvä luoja, ei se voi olla vielä seittemää! Vastahan se tuli meille, vessapaperirulla oli sitä isompi ja se roikkui housunpuntissa kiinni aina kun vain sai otteen. Toisaalta, tää nykyinen on kivempi, se on vaan niin helppo. Hyvää synttäriä Rickhard, ole luonamme vielä pitkään ♥
kesän tyylikkäimmät kengät
saukko, in jour feis rotumääritelmä!
no anteeks, mut niillä oli herkkä hetki ♥
sunnuntaina, heinäkuuta 15
Oisitsä valmiina ottaa haasteen vastaan?
Alisa heitti haasteen alkuviikosta, nyt saan aikaiseksi vastailla.
1. Virallinen kisabiisinne?
Hämmentävää, mutta miulla ei ole kisabiisiä. Miulla on harvoin musiikit kisapaikalla. Hassua, tykkään muuten kuunnella musiikkia tosi paljon mut kisoissa keskityn eri tavalla. Musiikit on korkeintaan metsälenkillä. Viime ajat oon kuunnellu lähinnä Happoradion kokoelmaa, mahdollisimman kovalla.
2. Millä kengillä juoksentelet agilityradalla? ("Lenkkareilla" -vastauksesta langetan yllenne kenkäkirouksen)
Inovin pari vuotta vanha malli, en löydä kengistä mallia :< oon tykännyt tosi paljon, oon päättäny että kengät kestää vielä vuoden, sitten uudet.
3. Miten keskityt?
Kisoissa? Menen mettään. Ittekseen, omaa tilaa. Vain minä ja koira. Radan kertausta. Ehdottomasti ei musiikkia ennen radalle menoa, mutta musiikkia joo radan jälkeen, "nollaumusiikki".
4. Pitääkö voida voittaa?
Kyllä. Ei välttämättä muita, mutta itsensä, jollain tavalla. Tehdä "rohkeampi" ohjauskuvio, liikkua paremmin, jotain. Mutta jollain tavalla pitää voida voittaa.
5. Koska ruoka on elämäntarkoitus, mitä syöt kisa-aamuina/-päivinä?
Aamulla on pakko syödä jotain, yleensä se on leipää. Parhaan kisa-aamiaisen oon syöny kyllä ennen Agirotua, en muista, milloin ois ollu niin "mahallisesti" hyvä juosta kuin kesäkeitto-aamiaisen jälkeen :D Kisapäivänä itsessään en oikein syö, juon vaan, mutta kisojen jälkeen jotain roskaruokaa. Karita the urheilija.
6. Mikä koiran karvanlaatu on paras? (Nypittävä/karkea, sileä/lyhyt, pitkä, kihara, jne. jne.)
Lyhyt ja karkea. Turkkikoirat ei oo ikinä oikein olleet mun juttu. Ja turkkikoiria ovat kaikki harjattavat yksilöt :D
7. Uros vai narttu?
Miulla on vaan uroksista kokemusta. Seuraava otus on varmaan narttu... Mutta jätkien kanssa elämä on helppoa!
8. Mikä motivoi jatkamaan koirien kanssa ei niin hyvinä hetkinä?
Miä oletan että ei niin hyvät hetket liittyvät agilityyn. Arki motivoi, meillä on sairaan kiva perusarki, ja vaikka elämä potkis päähän kentällä, ei sieltä oikein pois osaa olla. Toinen syy on turhamaisuus ja näytön halu: haluan näyttää, että perkele, kyllä me osataan.
9. Ketä ihailet harrastuksen puolesta, entä arkielämän?
Hämärä kysymys. Joudun miettii pitkään. Harrastuksen puolesta? Hmm. Miulla ei ole oikeestaan ikinä ollut esikuvaa, vain sellaisia "vau, vähänkö upeeta ohjausta/hienot kontaktit/yms". Miä annan kaikille sellaisille henkilöille valtavasti rispektiä, ketkä kehuvat koiraa radan jälkeen, oli se rata ollut kuinka perseestä tahansa. Valitettavan monta kertaa näkee radalta tulevia henkilöitä, jotka keskittyvät vain itseensä, ovat turhautuneita omaan suoritukseensa ja unohtavat sen koiran, joka on yrittänyt parhaansa.
Arkielämän puolesta? Miun luonteesta kertoo jotain se, että esikuva on fiktiivinen hahmo, Hugh Laurien erittämä Dr. Gregory House. Ihana ♥ mutta niin forrial, oman elämänsä supersankarit ansaitsevat miun kunnioituksen. Ne ketkä eivät ikinä lannistu, ryve itsesäälissä, ja katsovat aina eteenpäin. Heille: olette supereita!
10. Oletko yksinäinen susi vai lauhkea laumaeläjä?
Laumaeläjä, mutta lauma on pieni ja tiivis.
11. Lasketaanko koira loiseksi?
En miä sanois. Koiran kanssa eletään symbioosissa, se ei ole loinen, koska koira antaa aika paljon ♥
Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.
1. Mikä on tarina koirasi nimen / koiriesi nimien takana?
2. Kerro kolme asiaa, miksi juuri sinun koirasi on maailman paras koira juuri sinulle.
3. Mikä motivoi harrastamaan koiran kanssa?
4. Millainen koirasi on kotioloissa?
5. Millainen reissueläin koirasi on?
6. Jos sinun on valittava serkkusi häät tai harrastamasi lajin SM-kisat, kumpiin menet?
7. Miksi juuri se rotu, jota koirasi edustaa?
8. Oletko harkinnut jonkun muun rotuista koiraa?
9. Mikä on suhtautumisesi koiranäyttelyihin?
10. Haluaisitko ruveta joskus kasvattamaan koiria? Mitä rotua, millaisella nimellä?
11. Mitä haluat saavuttaa koiriesi kanssa?
Aivan yhtätoista en haasta, mutta nakki napsahtaa seuraaville:
Jenna
Iitu
Laura
Eeva
Oona
Ja bonuksena vielä Pätysen Jukan nappaama kuva SM-kisoista, näytän ihan pikkupojalta ja Rickyn karmea hyppytyyli korostuu, mutta ♥ Luvat kuvan käyttöön kysytty.
1. Virallinen kisabiisinne?
Hämmentävää, mutta miulla ei ole kisabiisiä. Miulla on harvoin musiikit kisapaikalla. Hassua, tykkään muuten kuunnella musiikkia tosi paljon mut kisoissa keskityn eri tavalla. Musiikit on korkeintaan metsälenkillä. Viime ajat oon kuunnellu lähinnä Happoradion kokoelmaa, mahdollisimman kovalla.
2. Millä kengillä juoksentelet agilityradalla? ("Lenkkareilla" -vastauksesta langetan yllenne kenkäkirouksen)
Inovin pari vuotta vanha malli, en löydä kengistä mallia :< oon tykännyt tosi paljon, oon päättäny että kengät kestää vielä vuoden, sitten uudet.
3. Miten keskityt?
Kisoissa? Menen mettään. Ittekseen, omaa tilaa. Vain minä ja koira. Radan kertausta. Ehdottomasti ei musiikkia ennen radalle menoa, mutta musiikkia joo radan jälkeen, "nollaumusiikki".
4. Pitääkö voida voittaa?
Kyllä. Ei välttämättä muita, mutta itsensä, jollain tavalla. Tehdä "rohkeampi" ohjauskuvio, liikkua paremmin, jotain. Mutta jollain tavalla pitää voida voittaa.
5. Koska ruoka on elämäntarkoitus, mitä syöt kisa-aamuina/-päivinä?
Aamulla on pakko syödä jotain, yleensä se on leipää. Parhaan kisa-aamiaisen oon syöny kyllä ennen Agirotua, en muista, milloin ois ollu niin "mahallisesti" hyvä juosta kuin kesäkeitto-aamiaisen jälkeen :D Kisapäivänä itsessään en oikein syö, juon vaan, mutta kisojen jälkeen jotain roskaruokaa. Karita the urheilija.
6. Mikä koiran karvanlaatu on paras? (Nypittävä/karkea, sileä/lyhyt, pitkä, kihara, jne. jne.)
Lyhyt ja karkea. Turkkikoirat ei oo ikinä oikein olleet mun juttu. Ja turkkikoiria ovat kaikki harjattavat yksilöt :D
7. Uros vai narttu?
Miulla on vaan uroksista kokemusta. Seuraava otus on varmaan narttu... Mutta jätkien kanssa elämä on helppoa!
8. Mikä motivoi jatkamaan koirien kanssa ei niin hyvinä hetkinä?
Miä oletan että ei niin hyvät hetket liittyvät agilityyn. Arki motivoi, meillä on sairaan kiva perusarki, ja vaikka elämä potkis päähän kentällä, ei sieltä oikein pois osaa olla. Toinen syy on turhamaisuus ja näytön halu: haluan näyttää, että perkele, kyllä me osataan.
9. Ketä ihailet harrastuksen puolesta, entä arkielämän?
Hämärä kysymys. Joudun miettii pitkään. Harrastuksen puolesta? Hmm. Miulla ei ole oikeestaan ikinä ollut esikuvaa, vain sellaisia "vau, vähänkö upeeta ohjausta/hienot kontaktit/yms". Miä annan kaikille sellaisille henkilöille valtavasti rispektiä, ketkä kehuvat koiraa radan jälkeen, oli se rata ollut kuinka perseestä tahansa. Valitettavan monta kertaa näkee radalta tulevia henkilöitä, jotka keskittyvät vain itseensä, ovat turhautuneita omaan suoritukseensa ja unohtavat sen koiran, joka on yrittänyt parhaansa.
Arkielämän puolesta? Miun luonteesta kertoo jotain se, että esikuva on fiktiivinen hahmo, Hugh Laurien erittämä Dr. Gregory House. Ihana ♥ mutta niin forrial, oman elämänsä supersankarit ansaitsevat miun kunnioituksen. Ne ketkä eivät ikinä lannistu, ryve itsesäälissä, ja katsovat aina eteenpäin. Heille: olette supereita!
10. Oletko yksinäinen susi vai lauhkea laumaeläjä?
Laumaeläjä, mutta lauma on pieni ja tiivis.
11. Lasketaanko koira loiseksi?
En miä sanois. Koiran kanssa eletään symbioosissa, se ei ole loinen, koska koira antaa aika paljon ♥
Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.
1. Mikä on tarina koirasi nimen / koiriesi nimien takana?
2. Kerro kolme asiaa, miksi juuri sinun koirasi on maailman paras koira juuri sinulle.
3. Mikä motivoi harrastamaan koiran kanssa?
4. Millainen koirasi on kotioloissa?
5. Millainen reissueläin koirasi on?
6. Jos sinun on valittava serkkusi häät tai harrastamasi lajin SM-kisat, kumpiin menet?
7. Miksi juuri se rotu, jota koirasi edustaa?
8. Oletko harkinnut jonkun muun rotuista koiraa?
9. Mikä on suhtautumisesi koiranäyttelyihin?
10. Haluaisitko ruveta joskus kasvattamaan koiria? Mitä rotua, millaisella nimellä?
11. Mitä haluat saavuttaa koiriesi kanssa?
Aivan yhtätoista en haasta, mutta nakki napsahtaa seuraaville:
Jenna
Iitu
Laura
Eeva
Oona
Ja bonuksena vielä Pätysen Jukan nappaama kuva SM-kisoista, näytän ihan pikkupojalta ja Rickyn karmea hyppytyyli korostuu, mutta ♥ Luvat kuvan käyttöön kysytty.
tiistaina, heinäkuuta 10
Kuuma, kuumempi, kuumis
Mämmysen kanssa treeneissä. Tosi fiksu veto, lämpötilat + 25. Koiralla viilennysloimi päällä, silti aika lääh. Varsinkin kun mentiin radalle...
Mirkka veti meille treenit. Oli aivan sairaan kiva rata, vaikka se ei oikein putkeen mennytkään. 4 hypyllä sain treenattua saksalaisen, tai, noh... Eihän se toiminut, nyt sain kokeiltua sen radalla. Eikun treenin alle. Pituudelle irtosi älyttömän makeesti kun vauhtia oli tarpeeksi. 10 hyppy oli ongelma, Mämmy haki koko ajan 11 hyppyä. Kepeille yritin sylkkäriä, mutta koira empi -> päällejuoksuna toimi. Hieno lentokeinu, sen jälkeen aristeli, voi jee, tätä me kaivattiinkin.
Jankattiin tiettyjä kohtia, mutta loppujen lopuksi ei saatu väännettyä loppuun asti: koira nimittäin kävi makuulle ja ei enää yksinkertaisesti jaksanut. Joi varmaan puol litraa radan jälkeen ja viilennysloimi päälle.
Sain treeneistä kuitenkin paljon irti, tykkäsin tosi paljon! Paljon on hiottavaa, ehkä me saadaan joskus nekin hiottua. Jos lähdettäis vaan treenaamaan :D
tiistaina, heinäkuuta 3
Kakkutreenit
Käytiin Rickyläisen kanssa treeneissä. Lämpötila mukavat reilut 20 astetta, taivaalla ei pilvenhattaraakaan. Hallissa + 30. Loistava sää siis treenata ;) Kakkutreenit siksi, että toin treeneihin agirotu-juhlakakkua.
Mari piti treenit, ja rata oli tosi kiva! Mentiin alemoi pätkä ekana. Vitoselle niisto, kökkö käännös. Seiskalle tosi sujuvasti, ei edes mulkaissut keppejä. Kahdelletoista sylkkäri, valui pahasti, peruutin vielä silloinkin kun koira oli ilmassa, kiitti Salla, en itse ois älynny! Kepeillä juoksi kakkosväliin kahdesti kun rynnin koiran päälle, kun annoin itse hakea niin tosi hienosti haki. 19 nätisti, ei bongaillut kolmoshyppyä.
Kakkospätkä: kakkoshypylle ulkokautta, nelosputkelle tosi nätisti. 10 hyppy oli vähän arpomista mutta teki oikein.
Kaiken kaikkiaan treeneistä jäi hyvä fiilis, hienosäätöä ois kyllä tarvinnut kohtuullisen paljon.
maanantaina, heinäkuuta 2
Ykkösluokkaa
"Vaikka sä nyt mestari oletkin, tahtoisitkos viettää aikaa kuumassa hallissa ja lähteä treenaamaan?" kyseli Salla aamupäivällä. Mestari sanoi että kyllä kiitos, ja suuntas ajotunnin jälkeen hallille kera Mämmysen. Miulla ei ollut hajuakaan, mitä haluaisin treenata, ja Salla halusi tehdä mölliykkösluokan rataa Subrén kanssa, joten teimme mölliykköstä. Oli äärettömän hauskaa, Mämmy paineli (ainakin ensimmäisen kierroksen) tuhatta ja sataa, sain vahvistettua jaakotuksia, tehtyä yhden ihmisnuoli-niisto-mikäliejutskan joita on pitänyt treenata, ja leijeröintikin vahvistui takanurkassa. Ratapiirros on muuten äärimmäisen viitteellinen ja esteitäkin taitaa olla ehkä yksi liikaa, mutta haittaako tuo?
Otettiin myös pari aa-toistoa, alastulo vauhti oli vähän hidas mutta paikka oikea, jee! (tosin myös vauhtia pitäis vaatia, mutta koira oli sen verran läkähdyksissään etten sitten viitsinyt. Fiksua lähteä treenaamaan Mämmyllä, joka ei oikein muutenkaan lämpimällä pelitä).
Fiilis oli aivan huippuluokkaa, koira viilennettiin loimella ja Nutrical Aptus oli jälleen kovassa käytössä. Kiitos Salla taas treeniseurasta ja kyydistä kotiin!
Vaikks miulla on aina ollut tavoite, että treeneissä pitää oikeasti treenata jotain ja kunnolla, jäi miulle näistä treeneistä niin positiivnen mielikuva, että tällaisia hyvänmielen treenejä kannattaisi vedellä enemmänkin!
sunnuntaina, heinäkuuta 1
Agirotu 2012
Takana on nyt miun kolmas agirotu, toinen, joissa itse kisasin. Ja ehdottomasti kaikista superein!
Matkaan lähdettiin siinä vähän ennen seittemää Mikkelistä. Äiti käytti jätkät aamulla lenkillä ja miulla lagas ja pahasti, suihkusta ei tullut tarpeeksi vettä ja kaikista tavoistani poiketen söin kisa-aamuna kunnon aamupalan, lautasellisen kesäkeittoa ja pari karjalanpiirakkaa. Nukuin melkein koko matkan Kuopioon ja perillä niskat olivat kohtuu jumissa.
Miulla oli pari tuntia aikaa ennen omia startteja, sain lämmiteltyä itteni kohtuu hyvin ja kävin jätkien kanssa metsässä päännollauslenkillä. Oli itse asiassa aivan sairaan hyvä ja rento fiilis, odottava, kunnon palo lähteä radalle. Kisakavereitahan miulla oli Agirodussa kolme, lainaohjus shelam Rommi, jonka kanssa haettiin viime vuonna nuorten sm-kultaa Oulusta (harjoittelematta kertaakaan, eikä Agirotua ennenkään kyllä edes nähty kuin pikaiseen SM-kisoissa), ja omat ärrierit.
Rommin kanssa lämmittelin ja otin harkkaesteitä, sain tiputtamaan muutaman riman -> tajusin, että älä rynnistä, älä hätiköi. Se on paimenkoira, ei kankea terrieri.
Startattiin Rommin kanssa ekana, jännitti hieman, mutta radalle oli superia lähteä. Valitettavasti jätkä kompuroi aalla, ja Kristan kanssa katottiin, että meno oli vähän hitaampaa sen jälkeen. Oli se kyllä jo ennen sitä vähän tahmaa tassuissa, Oulussa tuli komennettua vähän ehkä turhankin paljon ja Rommi oli miulle ihan superherkkä. Nolla me kuitenkin tahkottiin hienoisella yliajalla 0,72, oli aivan superia mennä Rommilaisen kanssa ♥
Palkkasin Rommin, luovutin sen Kristalle, otin Rickyn, kasasin vähän ajatuksia, ja uudestaan radalle. Siellä oli hirmu hyvää pätkää, nätit kontaktit, pari omaa tyhmää sijoittumista. Ensimmäisellä hypyllä tuli koiralle virhearviointi ponnistuksen kanssa, mutta yli mentiin ja hienosti!
Rickyn palkkauksen jälkeen oli sitten vuorossa Mämmy. Jätkä oli yksinomaan niin helpottunut kun pääsi miun luokse (se on turhan läheisriippuvainen, i know), että pötkähti sitten maahan makaamaan kyljelleen pitkin pituuttaan :D Siinä se sitten makoili edellisen koirakon ollessa radalla, ja jossain vaiheessa sanoin, että nyt lähdetään. Radalle se käppäili vähän "hei missä me ollaan?" -fiiliksellä, ja hirvitti hieman, että mitähän tästäkin nyt taas tulee. Itseasiassa, se oli parasta Mämmyä ikuisuuksiin - se oli koko ajan näpeissä, se kuunteli, sen kanssa oli sairaan kiva mennä! Ei se niin kovaa mennyt kuin parhaina päivinään, ja yksi rima tuli alas (valitettavasti videolta ei näy oliko miun vai koiran moka) mutta fiilis maaliin päästessä oli aivan sanoin kuvaamaton - mä lasken ton niiiiiiiiiiiiiin nollaksi, yksi rima on vain tilastorima, en muista milloin ollaan tehty noin siistiä rataa. Yliaika vähän ihmetytti, mutta tuloksena siis 5,53.
Oli tosi hauska mennä kolmen koiran kanssa, mutta silti jäi jotenkin sellainen pöh. En yhteenkään koiraan pystynyt keskittymään 100 prosenttisesti, en pystynyt palkitsemaan niitä niin hyvin kuin oisin halunnut. Jäi fiilis, että koirille olisi kuulunut niin paljon enemmän.
Sami Topra vahvisti asemiaan miun suosikkituomarina: hää mittas Rickyn miun pyynnöstä, katteli pitkään ja pahoitteli kovasti sanoessaan, että koira on niin rajalla, että hän ei laittaisi edes kiertoon. Käytös oli kuitenkin Topralta aivan ihanaa, joten propsit siitä ♥
Ja niin, tulokset. "Ihan kivastihan" se meni, kerättiin koko mitalisuora: Rommilla nuorten avo-sm-pronssia miniluokassa ja medeissä Rickyllä kultaa ja Mämmyllä hopeeta. Oli miulla aika super kisajengi ♥ Erityiskiitokset Kristalle koiran lainasta ja huollosta ja kaikesta :)
Matkaan lähdettiin siinä vähän ennen seittemää Mikkelistä. Äiti käytti jätkät aamulla lenkillä ja miulla lagas ja pahasti, suihkusta ei tullut tarpeeksi vettä ja kaikista tavoistani poiketen söin kisa-aamuna kunnon aamupalan, lautasellisen kesäkeittoa ja pari karjalanpiirakkaa. Nukuin melkein koko matkan Kuopioon ja perillä niskat olivat kohtuu jumissa.
Miulla oli pari tuntia aikaa ennen omia startteja, sain lämmiteltyä itteni kohtuu hyvin ja kävin jätkien kanssa metsässä päännollauslenkillä. Oli itse asiassa aivan sairaan hyvä ja rento fiilis, odottava, kunnon palo lähteä radalle. Kisakavereitahan miulla oli Agirodussa kolme, lainaohjus shelam Rommi, jonka kanssa haettiin viime vuonna nuorten sm-kultaa Oulusta (harjoittelematta kertaakaan, eikä Agirotua ennenkään kyllä edes nähty kuin pikaiseen SM-kisoissa), ja omat ärrierit.
Rommin kanssa lämmittelin ja otin harkkaesteitä, sain tiputtamaan muutaman riman -> tajusin, että älä rynnistä, älä hätiköi. Se on paimenkoira, ei kankea terrieri.
Startattiin Rommin kanssa ekana, jännitti hieman, mutta radalle oli superia lähteä. Valitettavasti jätkä kompuroi aalla, ja Kristan kanssa katottiin, että meno oli vähän hitaampaa sen jälkeen. Oli se kyllä jo ennen sitä vähän tahmaa tassuissa, Oulussa tuli komennettua vähän ehkä turhankin paljon ja Rommi oli miulle ihan superherkkä. Nolla me kuitenkin tahkottiin hienoisella yliajalla 0,72, oli aivan superia mennä Rommilaisen kanssa ♥
Palkkasin Rommin, luovutin sen Kristalle, otin Rickyn, kasasin vähän ajatuksia, ja uudestaan radalle. Siellä oli hirmu hyvää pätkää, nätit kontaktit, pari omaa tyhmää sijoittumista. Ensimmäisellä hypyllä tuli koiralle virhearviointi ponnistuksen kanssa, mutta yli mentiin ja hienosti!
Rickyn palkkauksen jälkeen oli sitten vuorossa Mämmy. Jätkä oli yksinomaan niin helpottunut kun pääsi miun luokse (se on turhan läheisriippuvainen, i know), että pötkähti sitten maahan makaamaan kyljelleen pitkin pituuttaan :D Siinä se sitten makoili edellisen koirakon ollessa radalla, ja jossain vaiheessa sanoin, että nyt lähdetään. Radalle se käppäili vähän "hei missä me ollaan?" -fiiliksellä, ja hirvitti hieman, että mitähän tästäkin nyt taas tulee. Itseasiassa, se oli parasta Mämmyä ikuisuuksiin - se oli koko ajan näpeissä, se kuunteli, sen kanssa oli sairaan kiva mennä! Ei se niin kovaa mennyt kuin parhaina päivinään, ja yksi rima tuli alas (valitettavasti videolta ei näy oliko miun vai koiran moka) mutta fiilis maaliin päästessä oli aivan sanoin kuvaamaton - mä lasken ton niiiiiiiiiiiiiin nollaksi, yksi rima on vain tilastorima, en muista milloin ollaan tehty noin siistiä rataa. Yliaika vähän ihmetytti, mutta tuloksena siis 5,53.
Oli tosi hauska mennä kolmen koiran kanssa, mutta silti jäi jotenkin sellainen pöh. En yhteenkään koiraan pystynyt keskittymään 100 prosenttisesti, en pystynyt palkitsemaan niitä niin hyvin kuin oisin halunnut. Jäi fiilis, että koirille olisi kuulunut niin paljon enemmän.
Sami Topra vahvisti asemiaan miun suosikkituomarina: hää mittas Rickyn miun pyynnöstä, katteli pitkään ja pahoitteli kovasti sanoessaan, että koira on niin rajalla, että hän ei laittaisi edes kiertoon. Käytös oli kuitenkin Topralta aivan ihanaa, joten propsit siitä ♥
Ja niin, tulokset. "Ihan kivastihan" se meni, kerättiin koko mitalisuora: Rommilla nuorten avo-sm-pronssia miniluokassa ja medeissä Rickyllä kultaa ja Mämmyllä hopeeta. Oli miulla aika super kisajengi ♥ Erityiskiitokset Kristalle koiran lainasta ja huollosta ja kaikesta :)
Kristalle kiitos kuvasta ja muokkauksesta!
väsynyttä sakkia ♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)