M onnistui taas järjestämään ylimääräisiä sydämentykytyksiä... Jätkä tippui yöllä sängystä. En tiedä työnsikö miä sen vahingossa alas, vedinkö peiton sen alta vai tippuiko se jostain muusta syystä, ensinnäkin oli tosi harvinaista että se nukkui miun rinnan "korkeudella", yleensä se nukkuu jalkopäässä. M tippui siis lattialle, kieri ympäri lattiaa, etujalat kramppasivat, jätkä läähätti ja vapis. Miä menin ihan paniikkiin, en tiennyt yhtään mitä piti tehdä, silittelin vaan selästä ja höpötin että ei mitään hätää, hieno poika, ei hätää. Aikaa meni ehkä kymmenen, viistoista sekunttia et kramppaaminen loppu, en osaa yhtään arvioida. Tärisin itsekin, en oo ikinä nähny Mämmyä sellaisena.
Kävin itse vessassa, M oli sillä aikaa mennyt etuovelle läähättämään. Menin sen kanssa pihalle, linkkas vasenta takajalkaansa aika pahasti, ei pystynyt edes jalkaa nostamaan. Loppujen lopuksi könysi kakalle lumihankeen, ihan ripulilla koko koira. Sen jälkeen tuli miun luokse häntä heiluen, "heimoi, tehääks jotain?"
Sisälle käveli jo normaalisti, kävi juomassa, meni miun huoneeseen. Kävin koko koiran läpi, ei aristanut mitään. Meni loppujen lopuksi itse miun sänkyyn jatkamaan uniaan. Miä itkin varmaan tunnin et nyt se kuolee... Onneksi miulla on fiksumpia ihmisiä ympärilläni: iskä sano aamulla, et sen keuhkot vaan tyhjeni ja se pelästyi itsekin ja jalkaa ontui vaan koska se tärähti, kepo nauro miulle et Karita, ootko siä tosissas, ei koira kuole siihen että tippuu sängystä...
Miua ei niinkään huoleta se, että se tippui sängystä, vaan se, että se kramppas sillä tavalla. On se nyt kuitenkin ollut koko päivän ihan okei, oma, iloinen itsensä. Jos näitä ei jatkossa ilmene niin asia jää tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti