maanantaina, maaliskuuta 11

Lappeenranta 2.-3.3.

Nyt, apauttiarallaa ikuisuus Lappeenrannan kisoista, saan viimeinkin tehtyä kisaraportin. Syyttävä sormi osoittaa Youtuben uudistunutta videohallintapalvelua, jota en osaa käyttää, mutta onneksi miulla on fiksu pikkuveli joka auttoi ♥


2.3., lauantaina, lähdettiin ajelemaan puoli kahdeksan maissa kohti Lappeenrantaa, mie, jätkät ja kepo. Kepo oli siis... kolmansissa kisoissaan mukana ja hoiti tehtävänsä esimerkillisesti! Kuvauksen kanssa on vielä sen verran opeteltavaa, saa liikkua jos ratahenkilö seisoo edessä ;)

Lauantai oli siis Rickyn päivä. R oli jotenkin... poissaoleva ei oo oikee sana, mutta se kuvaa varmaan parhaiten. Lähdettiin kolmansina, ja kepo haki sitten autosta. Oltiin tottakai lämmitelty ja silleen, mutta ei se koira hinkunut radalle niin kuin normaalisti. Miulla oli sitä paitsi rataantutustumisessa jo ongelmia, päätin kokeilla, onnistuuko miulla rataantutustuminen paremmin musiikkia kuunnellen - ei onnistunut, ei, vaikka miulla soi kuulokkeissa Jare&Villegallen "Iha finaalis" (Me ollaa kuninkait, me ollaan mestareit/me ollaa, me ollaa, me ollaa/me ollaan pääliköit, me ollaan teflonii/me ollaa, me ollaa, me ollaa voittajii/me ollaa voittajii, me ollaa voittajii, me ollaan voittajii). Se kohta, missä meni sitten loppujen lopuksi pipariksi, oli arvotus rataantututumisessakin, ja radalla muistan arponeeni valssaanko vai teenkö takanaleikkauksen ja persjätön. Päädyin persjättöön ja siihen asti nollalla ollut rata kuoli sitten siinä. Opin kaksi asiaa.
1) älä kuuntele musiikkia rataantustumisen aikana
2) tee suunnitelma äläkä muuta sitä


Ricky siis teki kyllä töitä radalla, mutta ihan terävin kärki miun mielestä puuttu. Seuraavalle radalle sekä koira että ohjaaja tsemppasivat ja tehtiin se nolla. Videolla näytetään ihan hirveen hitailta, mutta radalla tuntui vauhtia kuitenkin olevan. En sitten tiedä. Se on pieni medi. Sijoitus 3/13, SM-nollat koossa ja päivän tavoite täytetty.

Ricky on jopu tullut vanhaksi tai kisakunto on pohjalukemissa - kotiin päästyään koira kävi syömässä ja painui nukkumaan miun sänkyyn. Se ei tullut koko iltana olkkariin muitten seuraan ja halusi selkeästi olla rauhassa, eikä lähtenyt iltalenkillekään tyypillisenä itsenään, vaan sellaiselta "okei mennään sit". Hieroin sen sit illalla, oli selästä selkeästi vähän jäykkä, päätin sitten että saa jäädä kotiin sunnuntaina, Mämmyn kisapäivänä.

Sunnuntaina lähdettii sitten kepon ja Mämmyn kanssa kolmistaan. Mämmy oli hirmu iloinen, energinen ja ehkä parhaimmillaan! Jätkä haki jo lauantaina aktiivisesti kontaktia, ja sunnuntaina se oli kertakaikkiaan riemuissaan ollessaan yksin mukana. Kenties R pitäisi jättää useamminkin kotiin ja lähteä Mämmyn kanssa kahdestaan reissuille?

Iitun kanssa tuskailtiin keppiongelmiemme kanssa. Lyötiin vetoa, että haetaan nollat kotiin ja hitaampi saa tarjota nopeammalle kierroksen buffetissa. Tehtiin sitten molemmat keppivitska, Mämmy haki täysin suoralta linjalta toiseen väliin, huoh. Muuten oli tosi nätti nollarata. Kerrankin kun ohjaus pelittää niin sit tulee tollaisia tyhmiä kämmejä koiran puolelta.

Toinen rata oli sitten muuten nätti mutta hylky -tyyppinen ratkaisu. Lähdin yksinkertaisesti kääntämään liian myöhään. Tarvitseeko miun muuten sanoakaan, että nyt oli nätit kepit?


Olin joka tapauksessa tosi tyytyväinen Mämmyn asenteeseen. Se on ihan pirun kiva! Eiks se oo oikeesti tärkeintä, että meillä on hauskaa yhdessä? (on. ihan oikeasti.)

Nyt syttyi joka tapauksessa into kisata Mämmynkin kanssa enemmän, varsinkin, kun R sai nollansa kokoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti