Voi Mämmyä

Kevät on sit virallisesti täällä, siitä on ihan selvä merkkikin: Mämmyn silmät punottaa. Joka kevät sama juttu. Mämmyllä on tosi herkät silmät, ja sen kyynelkanavatkin on kahdesti avattu. Jätkä täyttää ens viikolla viis, ja sillä on ollut viitisen silmätulehdusta, jos en nyt kauheasti valehtele. Tuskin se silmätulehdusta kehittää, toivottavasti, kävin kuitenkin hakee sille silmätippoja lisää kun edelliset oli loppunu. Ostin samalla matolääkkeen niin saadaan sekin homma alta pois.

Koeviikot on siitä ihania, että kotona ollaan jo aikaseen, tänäänkin puoli yhdentoista maita. Tehtiin jätkien kanssa naksujuttuja pitkästä aikaa: Mämmy rakastaa niitä. Tosin siinä on jotain tosi hassua, mutta sen keskittyminen ei pelaa edes viiden naksun ajan, tai sitten se ei ole sisäistänyt hommaa kunnolla, tai sitten se vaan kokeilee saako sen naksun toisellakin tavalla. Tänään naksuttelin ihan tasapainolaudalle menosta (tai siis molemmat etutassut siihen), ajattelin että auttais vähän Mämmyn liikkuvapinta-jännitystä, koska se käy naksusta niin kierroksilla. Kolme toistoa jes, sitten pitkä tuijottamis ja vinkumistauko "anna makkaraa!" ja sitten kun mitään ei herunut, niin mentiin tasapainolaudan luo. Mä en tiedä mistä toi tollanen "tauottelu" johtuu, M on tehnyt sitä niin kauan kuin mä muistan. Eikö se jaksa keskittyä siihen hommaan, vai mikä siinä oikein on?
Tähän hätään en edes muistanut, onko Rickylle opetettu ikinä naksua, joten tein pari naksu-nami-toistoa, sitten pyysin menemään maahan -> naks ja palkka. Jätkä lähti sitten tarjoamaan tosi nopeesti maahanmenoa ja keskitty hyvin, ehkä voidaan tää ottaa ohjelmaan?

Mutta Mämmystä vielä. Oon viime aikoina pohtinut sitä tosi paljon. Tiedän, että koirissa on eroja, mutta missä menee koirakohtaisuuden ja normaalin raja? Siinä missä R kestää agissa toistoja, M alkaa selkeesti jo kolmannella kerralla väsyä, vaikka ois ihan pikku juttu ja huippu palkka. Kyllä se tekee, mutta ei sellasella draivilla. Pakka pysyy kasassa radan verran, toistoista se ei ole ikinä hirveesti tykännyt, vähän jänskättää lähteä kolmen päivän leirille kuukauden päästä... Ehkä se voi olla hyväksikin. Mutta voiko toi koira olla kipeä? Kesällä se ei meinaan oikeesti liiku jos ei ole pakko, se nuutuu yli kahdellakymmenellä asteella ihan silmissä. Se on aina ollut sellainen. Mä olen tähän asti mennyt sillä periaateella, että koirissa on ollut eroja ja se ei ole kuten Ricky, mutta mitä jos se on oikeesti kipeä. Sillä on tollasia ihan outoja keskittymättömyystaukojakin, jotka tulee ihan naps. Tosin se ei tee mitään yllättävää, sen kiinnostus vaan lopahtaa - sillä voi olla joku leikkikin ja sitten se onkin yhtä äkkiä ihan tyhmää. Eilisenkin se oli outo, käytiin pitkästä aikaa paria kilsaa pitemmällä lenkillä, niin puolet lenkistä sain melkein vetää sitä perässä. Tosin se oli asfalttilenkki, sepeli käy tuon tassuihin ja pöly silmiin, mutta kun. Olenko mä vaan neuroottinen? Miksi mä aina pelkään pahinta? Jos multa kysytään, niin ei oel paskankaan väliä vaikka tosta ei ikinä tulis yhtään ton enempää agilityssä, kunhan mä saisin pitää pienen Mämmiäisen luonani vielä monta vuotta. Tottakai se harmittaisi, jos jouduttais nyt jostain syystä x lopettamaan, mutta tuo on ennen kaikkea miun perheenjäsen, vasta toissijaisesti harrastuskaveri.
Kolmas asia jota oon Mämmyn kohdalla funtsinut on se, että se juo ihan tolkuttomasti. Treeneissä se menee ratojen välissä juomaan omatoimisesti (jos siis juostaan enemmän kuin yksi rata peräkkäin), kotona se juo ainakin tuplasti sen minkä Ricky. Entä jos sillä onkin joku diabetes?

Pari päivää tullut muutenkin kelailtua näitä entäjosseja. Ehkä ne pitäis nyt vaan unohtaa. Mutta entä, jos se on oikeesti kipeä?
Miulla on taas vaihteeksi hirmu huono koiranomistaja -fiilis.