Matkaan lähdettiin siinä vähän ennen seittemää Mikkelistä. Äiti käytti jätkät aamulla lenkillä ja miulla lagas ja pahasti, suihkusta ei tullut tarpeeksi vettä ja kaikista tavoistani poiketen söin kisa-aamuna kunnon aamupalan, lautasellisen kesäkeittoa ja pari karjalanpiirakkaa. Nukuin melkein koko matkan Kuopioon ja perillä niskat olivat kohtuu jumissa.
Miulla oli pari tuntia aikaa ennen omia startteja, sain lämmiteltyä itteni kohtuu hyvin ja kävin jätkien kanssa metsässä päännollauslenkillä. Oli itse asiassa aivan sairaan hyvä ja rento fiilis, odottava, kunnon palo lähteä radalle. Kisakavereitahan miulla oli Agirodussa kolme, lainaohjus shelam Rommi, jonka kanssa haettiin viime vuonna nuorten sm-kultaa Oulusta (harjoittelematta kertaakaan, eikä Agirotua ennenkään kyllä edes nähty kuin pikaiseen SM-kisoissa), ja omat ärrierit.
Rommin kanssa lämmittelin ja otin harkkaesteitä, sain tiputtamaan muutaman riman -> tajusin, että älä rynnistä, älä hätiköi. Se on paimenkoira, ei kankea terrieri.
Startattiin Rommin kanssa ekana, jännitti hieman, mutta radalle oli superia lähteä. Valitettavasti jätkä kompuroi aalla, ja Kristan kanssa katottiin, että meno oli vähän hitaampaa sen jälkeen. Oli se kyllä jo ennen sitä vähän tahmaa tassuissa, Oulussa tuli komennettua vähän ehkä turhankin paljon ja Rommi oli miulle ihan superherkkä. Nolla me kuitenkin tahkottiin hienoisella yliajalla 0,72, oli aivan superia mennä Rommilaisen kanssa ♥
Palkkasin Rommin, luovutin sen Kristalle, otin Rickyn, kasasin vähän ajatuksia, ja uudestaan radalle. Siellä oli hirmu hyvää pätkää, nätit kontaktit, pari omaa tyhmää sijoittumista. Ensimmäisellä hypyllä tuli koiralle virhearviointi ponnistuksen kanssa, mutta yli mentiin ja hienosti!
Rickyn palkkauksen jälkeen oli sitten vuorossa Mämmy. Jätkä oli yksinomaan niin helpottunut kun pääsi miun luokse (se on turhan läheisriippuvainen, i know), että pötkähti sitten maahan makaamaan kyljelleen pitkin pituuttaan :D Siinä se sitten makoili edellisen koirakon ollessa radalla, ja jossain vaiheessa sanoin, että nyt lähdetään. Radalle se käppäili vähän "hei missä me ollaan?" -fiiliksellä, ja hirvitti hieman, että mitähän tästäkin nyt taas tulee. Itseasiassa, se oli parasta Mämmyä ikuisuuksiin - se oli koko ajan näpeissä, se kuunteli, sen kanssa oli sairaan kiva mennä! Ei se niin kovaa mennyt kuin parhaina päivinään, ja yksi rima tuli alas (valitettavasti videolta ei näy oliko miun vai koiran moka) mutta fiilis maaliin päästessä oli aivan sanoin kuvaamaton - mä lasken ton niiiiiiiiiiiiiin nollaksi, yksi rima on vain tilastorima, en muista milloin ollaan tehty noin siistiä rataa. Yliaika vähän ihmetytti, mutta tuloksena siis 5,53.
Oli tosi hauska mennä kolmen koiran kanssa, mutta silti jäi jotenkin sellainen pöh. En yhteenkään koiraan pystynyt keskittymään 100 prosenttisesti, en pystynyt palkitsemaan niitä niin hyvin kuin oisin halunnut. Jäi fiilis, että koirille olisi kuulunut niin paljon enemmän.
Sami Topra vahvisti asemiaan miun suosikkituomarina: hää mittas Rickyn miun pyynnöstä, katteli pitkään ja pahoitteli kovasti sanoessaan, että koira on niin rajalla, että hän ei laittaisi edes kiertoon. Käytös oli kuitenkin Topralta aivan ihanaa, joten propsit siitä ♥
Ja niin, tulokset. "Ihan kivastihan" se meni, kerättiin koko mitalisuora: Rommilla nuorten avo-sm-pronssia miniluokassa ja medeissä Rickyllä kultaa ja Mämmyllä hopeeta. Oli miulla aika super kisajengi ♥ Erityiskiitokset Kristalle koiran lainasta ja huollosta ja kaikesta :)
Kristalle kiitos kuvasta ja muokkauksesta!
väsynyttä sakkia ♥
Karita, sä oot paras ♥ Parhaista parhain! Onnea!
VastaaPoistaMaksalaatikko kiittää ♥
Poista