Tänään sitten vedettiin ei-näin-treenit. Ensinnäkin mun huoneessa, jossa vapaata tilaa on ehkä vajaa neliömetri, ovi auki (= Ricky käppäili koko ajan päivystämään hei minäkin) ja sitten miä olin vielä kipeenä ja skarppitaso ehkä nolla. Mut hei kohta on kokeet, onhan meidän treenattava? Ei kuitenkaan näin, sori Mämmy, ensi kerralla heitän vähintään Rickyn pois samasta huoneesta.
Tehtiin maahanmenoa pelkästään, maahanmenoa sivulta ja maahanmenoa liikkeestä. Se meinaa jatkuvasti lintsata, kyynärät ei mee maahan asti ja miulla palaa hermo. Nykysin oon sit antanu tuplakäskyn, pitäisikö muuttaa että tehtäisiin vaan uudestaan, eli homma seis ja uusiksi, toimisko? Will see. Teki se kuitenkin hyvällä draivilla hommia, oma asenne oli perseestä, en enää ikinä treenaa kipeenä. Maahanmenon lisäksi tein myös viereen ja sivulle tuloja ja eteentuloja. Alkaa se pikkujätkä näyttää jo melkein siltä, että se ois kisoihinkin menossa!
(ootteko huomannu, tää on tän vuoden viides päivä ja me ollaan treenattu niistä kolmena, vähänkö ollaan oltu yliaktiivisia!)
peeäs. Ricky nuolee lenkkien jälkeen edelleen polkuanturaansa, vaikkei se ole auki. Yääh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti