Kotikisaviikonloppu

Takana kotikisaviikonloppu, joka toi mukanaan sekä hyvää että pahaa mieltä. 

Mämmyn kanssa lauantaina. Jätkä haki lämpillä hyvin kontaktia, oli kuuliainen, ei räyhännyt hirveesti ennen radalle menoa. Olin tyytyväinen - kunnes päästiin sinne radalle. Sehän levisi käsiin kuin ilmapallo. (okei, aa oli puhtaasti mun muka, en mä treeneissäkään tunge sinne kättä, mutta oli se jo sitä ennen kauheeta) Toinen rata ei ollut yhtään ensimmäistä parempi, vaikka olin tosi iloinen siitä, että sain vedettyä hyppysuoran jälkeen oikealle hypylle. Siinä taisikin olla lauantain kaikki hyvä fiilis. Ero kuukauden takaisiin Lappeen kisoihin oli huomattava. Mietintämyssyssä on nyt möyrinyt lähinnä se, että Lappeenrannassa se oli yksin, ilman Rickyä, sai kaiken huomion. Voisiko juttu olla noin pieni? Toinen juttu oli meidän hylly-tilastot Kouvolasta. Pelkkää hyllyä, yks kymppi. Onko oma halli vaan niin tuttu, että siinä "uskaltaa" säveltää? Vähän samalla tavalla kuin Mikkelissä - ei se muualla leviä sillä tavalla käsiin. No, leuka rintaan. Katotaan ensi viikolla Kotkassa, jos R jäis kotiin, jos korvat olisi päässä? En tiiä.

Sunnutaina sitten Ricky. Luottojätkä. Se oli aivan valtavan iloinen, kun pääsi itsekin tekemään eikä vaan olemaan seuraneitinä. Teki nättiä työtä, hyvät kontaktit kaikilla radoilla, etenemä (suhteellisen juostavilla) radoilla yli neljän, jee! Hyppis oli koiran kannalta mahdollisimman epälooginen, täysiä ja sitten vauhti pois. Koira teki vitskan (harjoitteluun muuten pussin jälkeen kääntyminen!), ohjaaja hyllytti. Jälkikäteen vähän harmitti - radalta tuli kaksi tulosta, voittajan nolla ja toiseksi tulleen 10,33 tulos. Agiratojen tuplanollat sijoilla 3. ja 5. oli kuitenkin siistejä, ehkä aavistuksen jähmeitä, mutta yhdessä tekemisestä jäi hyvä mieli. Ja muumimuki ja lakuja, muhah.

Ja Mämmy täytti sunnuntaina kuusi vee, voi hurja! Kulmakarvat ovat jo harmaat, sniff.