Tiistaina käytiin Kotkassa, ketynä Alisa. Kiitos ja anteeksi matkasta, käytiin vähän Kotka tsaisingilla! Ja pitsalla, kuten truu urheilijoiden kuuluukin. Kiitos myös kuvauksista :)
Mut niin, Mämmy ja radat. Otin pelkästään Mämmyn mukaan, ajattelin, että turha egoilu ja kovakorvaisuus jäis pois Rickyn jäädessä kotiin - ne jäi. Mämmy oli tosi kiva, radoilla oli sellainen yhdessä tekemisen fiilis. Jotenkin hitaalta... tai ei hitaalta, mut jähmeältä se kuitenkin tuntu.
Ekalta radalta siis kymppi. Keppivirhe, todennäköisesti painostin itse liikaa, ja sitten keinun alastulolta vitska. Ei itse asiassa edes harmittanut, koska se keppivirhe oli alla. Aika -2 ja jotain, etenemä jotain 3,5.
Toiselta radalta hylky, oma käsi lensi. Oli siinä tosin vitska aalta alla (ja muuten onnistuneet kepit ihan pimeestä kulmasta, en tajuu miten se haki selän taakse). Keinukin oli vähän kiikunkaakun, mutta muuten maltto kontakteille kohtuullisen nätisti (pois se minusta, että ne nätit ois, mut kuitenkin). Tykkäsin kuitenkin enemmän kun ekasta.
Kolmannelle radalle mennessä uhosin, että en keksi mistä se hylyn nappais. En ollu ajatellutkaan, et se ei putkesta kääntyis miun mukaan. Kohtuulliset ketutuskierrokset, muutenhan se oli nätti. Huoh. Sanoinkin, että ollaan ikuisia kakkosluokkalaisia, mutta toisaalta, haittaakse? Miulla oli tosi hyvä fiilis tehdä Mämmyn kanssa, tehtiin yhteen eikä tullut mitään superihmeellisyyksiä.
Kotona oltiin hei jo yhdeltätoista!
Onnistuin Kotkassa loukkaamaan selkäni, astuin johonkin kuoppaan ja ilmeisesti venäytin selkäni tai jotain siihen suuntaan - tiistaiyönä selkä oli jo pirun kipee, keskiviikkona en ollut päästä sängystä ylös ja jätkillehän en saanut pantoja kaulaan ennen kuin menin istumaan keittiöön - ei yksinkertaisesti taipunut. Koska jokaikinen asento ja olotila sattu, jätin treenit välistä. Harmitti ihan pirusti, ne ois ollu Sallan treenit. Oisin niin tahtonu. Näin niitten treeniradankin, se oli ihan sairaan hauskan näköinen ja yhyy. Menin kepolle pelaamaan lautapelejä, ja istuminen pöydän ääressä oli suurin piirtein suurin saavutus jonka sinä päivänä tein. Anteeksi, kävelinhän mä sentään kepolle asti, kokonaiset 300 metriä. Jätkien lenkit oli keskiviikkona aika minimaalliset.
Unohdin muuten mainita, sain Rickyn nypittyä tiistaina! Perse on vielä nyppimistä vailla mutta ihan kiitettävästi lähti karvaa nytkin...
Tänään sitten käytiin Lappeenrannassa kisaamassa. Mämmyllä startti, Rickyllä kaks. Siimeksellä jatkettiin, oli myös Kotkassa.
Mämmyn startista hylky. Keinulle asti nätti, en ymmärrä ohistusta, mut muutama muukin meni ohi joten okei. Keinulta viikon toinen keinuvitska, se menee treenin alle. Mutta pussi... Ei mennyt, ei. Tuomari sanoi, ettei hylyn jälkeen koulutella, en jäänyt sitten jankkaamaan. Harmitti. Ekalla kerralla meni siis ihan pussiin asti, mutta ei tullut ulos oikeesta suuaukosta. Näin jälkikäteen tulin siihen tulokseen, että oli tumma, tosi raskas pussi (moni tuli tosi hitaasti ulos), Mämmy on treenannut vaan kirkkaalla ja kevyellä pussilla. Toivotaan, että tästä ei tuu mitään suurta ongelmaa.
Olin muuten ihan hirveen masis ja kiukkunen, kepolle anteeksi ja kiitos siitä että kestit miua! Jakso muistuttaa siitä, että koiraharrastusta tehdään siksi että se on kivaa, ei siksi että radan jälkeen ollaan ihan möksmöks. Sain tsempattua Rickyn radoille. Ekalta otettiin hylky, ohjaajan piikkiin, annoin valua. Mut puomi toimi niin kuin oli tarkotus, käännökset suht pieniä ja kivantuntuinen vauhti pappakoiraksi, jee! Toiselta radalta sitten 10, törmäs miun jalkaan (jalkaohjaus vitonen) ja ohitti sit esteen, eli kymppi. Miulla tosin ei ollut rataantutustumisen jälkeenkään mitään hajua et mitä teen siinä kohtaa, joten mitä opimme? Suunnittele. Pidä suunnitelma. Toteuta.
Jätkät on olleet ihan reporankoja. Ricky nuoli etutassuaan kotona, vasenta, ja arvasin heti että polkuanturat taas kiusaa. Toisesta oli palanen lähtemässä irti, lähti nykäsemällä eikä verta ollenkaan, mut vähän aristi. Ehkä se taas tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti