Saatiin Sallan kanssa maaliskuun alussa onnistuneitten Kotkan kisojen jälkeen ajatus, että lähdetään SM-kisoihin. Tällöin olimme vielä siinä uskossa, että kisat käytäisiin Rovaniemellä. Naureskelimme asialle kuin hyvällekin jutulle, joojoo, tottakai me lähdetään seikkailulle! Rovaniemelle ja auto täyteen koiria. KSSKn medijoukkueeseen ei vielä silloin ollut tullut yhtä ainutta kiinnostunutta, joten meidän joukkuesuunnitelma oli kisata Maxillä, Secillä ja Rickyllä, joka kaivettaisiin naftaliinista koipallojen joukosta. Me käytiin Rickyn kanssa jopa treenaamassa pariin kertaan, ja sehän itseasiassa jopa kulki! Vetävään käteen ei tullut niin kuin treeniaikana, meno oli entisestään kuin höyryjunalla, kiskoiltaan ei poiketa, mutta ei se virheellistä suoritusta saanut aikaiseksi eikä tuntunut kipeeltä treenien jälkeen. Rimat tosin molemmilla kerroilla max. 35 cm.
No, oltiin treenattu, ilmoitettu KSSKn agivastaavalle että hei, kiinnostusta löytyy, saadaan joukkue kasaan. Oltiin myös saatu selville, että ei Rovaniemelle asti tarvitse lähteä, Tampere riittää. Iskäkin oli luvannut pakun lainaan, joten yöpaikkakin oli tiedossa (se, kuka tulee sanomaan miulle, että pakussa on huono nukkua, niin miä näytän teille maailman hienoimman minimatkailuauton!). Viime metreillä mukaan ilmaantui kuitenkin lisää joukkuekiinnostuneita, joten jouduin toteamaan Rickylle, että sori kaveri, olet varakoira. Jälkikäteen ajateltuna koiralle selkeästi paras ratkaisu, lihaskunto kadonnut agilityn saralta olemattomiin ja toinen kuitenkin olisi antanut kaikkensa ja enemmänkin - olisiko se ollut sen arvoista katsoa, jos toinen olisi kipeytynyt kisoista?
Max kuitenkin pääsi joukkueeseen. Saatiin meidän toivoma kakkospaikkakin. Ja Max pääsi myös perjantain iltakisoihin.
Meidän reissu alkoi itse asiassa jo torstai-iltana, iskä kävi poimimassa miut ja jätkät kyytiin Helsingistä Valkealaan. Myös Salla tuli Valkealaan jo torstaina, grillailtiin ja heitettiin huonoa läppää. Nukuttiin mitä nukuttiin, käytiin aamulla tekemässä hallilla kontaktisulkeiset, poikettiin Iitissä hakemassa matkaan muutama peitto ja lähdettin ajelemaan kohti Tamperetta. Syötiin jossain välissä ja jatkettiin ajelua, kunnes alettiin tuijottamaan kelloa: Max lähti 16. koirakkona, joten ilmoittautumassa piti olla viimeistään 14:30. Miten meidän aikataulu meinasi pettää niin pahasti, ettei me viidessä ja puolessa tunnissa päästä Valkealasta Tampereelle? Painettiin kaasu pohjaan, oltiin kisapaikalla 14.26. Ehdittiin, hitto vie. Ehdittiin myös hyvin lämpätä koira, rakastua rataan, hankkia tsemppifiilis. Ja me tehtiin meidän paras rata ikinä: pienet kaarrokset, hyvät kontaktit, nätti kepit. Mieletön draivi, siis MIELETÖN. Ja mitä tekee ohjaaja? Ohjaajamme on tutustunut rataan väärin ja ohjaa koiran kolmanneksi viimeisen hypyn jälkeen väärin päin. Salla kiros miua maalissa, miä halasin koiraa. Se oli hienompi kuin oikeasti ikinä. Parempi kuin Ricky parhaimpina päivinään. Miulla ei oo tätä rataa videolla, ja itse asiassa olen siitä iloinen: nyt en voi nähdä, kuinka pahasti sössin itse. Mut fiilis ei oo oikeesti ikinä ollut parempi radalta tullessa. Myös toinen rata tuntui hyvältä, ja sieltä me saatiinkin sitten nolla. Toinen rata löytyy täältä https://www.youtube.com/watch?v=ua8NM_1uxtE kohdasta 48.36. Etenemä -3,95, sij. 20/montakymmentä. Ei sillä sijoituksella niinkään väliä, mutta menoon olen tyytyväinen. Henkinen tuplanolla, jonka uskoin olevan mahdoton saada. Ilta menikin kivasti saunoessa Sannalla ja Annalla borderpullia pusutellessa. Miulla on hirmuinen pentukuume. Yö nukuttiin mukavan lämpimässä pakussa, aamulla kömmittiin ylös viemään joukkueenjohtajalle papereita. Max starttasi toisella kierroksella, jo oli selkeästi jo oma, kuriton itsensä. https://www.youtube.com/watch?v=lqi8_5EuTVc, 3:17:03. Tyytyväinen olen radassa kohtaan ennen keinua sekä kakkos-kolmos-hyppyjä: ei karannut, tai ainakin kuunteli. Näin tuli myös todistettua, että Max ei ole kolmen startin koira, eikä myöskään kahden perättäisen kisapäivän koira. Lauantai-ilta meni katsellessa muiden suorituksia, Särkänniemessä vieraillessa sekä grillaillessa, kiitos ihana Minerva kun tulit meidän kanssa istumaan iltaa <3
Päätettiin jäädä sunnuntaiksi asti, katsottiin karsintaradat läpi, shoppailtiin viimeiset radat ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Tää oli Salla huippureissu, mennään taas uudestaan seikkailulle <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti