maanantaina, huhtikuuta 28

Mikkelin kisat

Kisoista rustaaminen on vähän jäänyt. Syynä päälimmäisenä se, että kisoista jäi tosi paska fiilis. Itellä ekalla radalla vielä tosi hyvä fiilis ja puhtaasti oma moka (koira siis haki väärään päähän putkea, käsky liian aikaisin), tuntu hyvältä mennä. Seuraava rata täyttä pelleilyä, koiralla korvat kadoksissa, ei kiinnostanut. Mitkä kepit, mikä kontakti, missä, tartteeko kuunnella. Oma liikkuminen tosi huonoa, koira sentään kulkee. Viimeiselle radalle ei ollut minkäänlaista tsemppiä lähteä, väsytti. Pinna paloi totaalisesti puomilla, vaikka se ei sitten loppujen lopuksi virhe ollutkaan. Note to myself: itsellä kisajaksaminen kaksi rataa, älä ilmoita koiraa kolmeen.

Näistä kisoista ei oikein mitään hyvää sanottavaa, paitti tokan radan puomin otti tosi nätisti ja odotti vapautuskäskyä.


Käytiin Sallan kanssa pari päivää kisojen jälkeen treenaamassa. Hyvin simppeliä, kepit, pari putkea ja hyppy. Lukemattomia keppivirheitä ja väärään päähän menneitä putkia: Maxiä ei yksinkertaisesti kiinnostanut, miten mentiin, kunhan sai mennä. Kuten Sallakin sanoi, sille on ihan sama mihin väliin se kepeillä osuu, toisella kertaa kutsutaan pois ja toisella saa mennä. Tolta koiralta on oikeasti alettava vaatimaan ja aika paljon. Väärästä virheestä selkeä merkki, ei noin. Ei heitetä herran haltuun vaan ohjataan.

Miun piti ilmoittaa Max vappuviikonloppuna kahdelle hyppikselle Helsinkiin mutta en ilmoittanut. Ketuttaa vieläkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti