tiistaina, maaliskuuta 25

Lahjattomat treenaa?

Viime päivitys on tammikuulta, jonka jälkeen täällä onkin ollut hiljaista. Puoliksi vahingossa, kun ei ole muka kerennyt päivittää. Tän jälkeen ollaan käyty Sallan kanssa kahdesti treenaamassa ja käyty kahdet eri kisat. Tästä lähtien lupaan päivittää ahkerammin - suomeksi aina, kun ollaan käyty treenaamassa.

Kalenterissa lukee, että Valkealassa on oltu 14.-16.2. Oletan, että ollaan käyty silloin Sallan kanssa treenaamassa :D Muistaakseni treenattiin jotain pätkää jostain koulutuksesta, jossa Salla on käynyt? Tästä ei tarkempaa muistikuvaa (niin, pitäisiköhän nää treenit kirjoittaa ylös?), joten ei kai sitten mitään ihmeellistä. Vastapainoksi saatte jostain marraskuun treeneistä videopätkää: https://www.youtube.com/watch?v=ePQhOcDqZs4

Rickyllä kävi helmikuussa myös kaksi kertaa hieroja, Turusen Jonna. Sieltä ei löytynyt mitään isompaa jumia, jota olin pelännyt, pientä toispuoleisuutta, johon kyllä hyvin vastasi, toisella hierontakerralla ei löytynyt huomautettavaa.

Itse sairastin kunnon oksennustaudin viikolla 10, ja jätkät lähti kepon kanssa 9.3. Valkealaan viikon lomalle, itse tulin perässä 14.3. Olin varautunut suuriin mökötystuokioihin, mutta en antanut jätkille aikaa mököttää, lähdettiin suoraan hallille - olin ilmoittanut Mämmyn Kotkaan 15.2. ja esteitä ei oltu nähty varmaan kuukauteen. Viikon loma näkyi: Mämmy ja Ricky näyttivät levinneiltä, Max ei oikein kulkenut mihinkään mutta olipa kerrankin kuulolla! Perjantaitreenit oli pikatreenit, esteillä oltiin ehkä viisi minuuttia, ja tarkoitus oli vaan palkata parista keppikulmasta ja kontakteista, joten ratapiirrustus ei ole oleellinen.
Seuraavana aamuna hypättiin Sallan Meganeen ja lähdettiin huristelemaan lumisateessa kohti Kotkaa. Ricky pääsi mukaan seuraneidiksi. Meidän päivä onnistui enemmän kuin loistavasti: Subré teki erittäin nätin ja nopean nollan päivän ensimmäisellä radalla, (mä olen Salla sanonut, että se on vain siun omasta päästä kiinni, Suffelipuffeli on huippu eläin!) sieltä sitten serti ja siirto kakkosluokkaan, jee, hyvä Suffe! Urheilijamaisesti käytiin Pizza Raxissa syömässä :D Itseä kehtuutti ihan hirvesti syömisen jälkeen, eikä olisi radalle jaksanut lähteä - pihalla oli huono lämpätä kun lunta oli nilkkaan asti (syy, miksi en tykkää kisata talvella: näittenkin piti olla kivat kevätkisat, mutta yöllä sitten puhkesi lumimyräkkä). Rata tuntui kuitenkin tosi kivalta, Mämmy tuntui kivalta, itsellä oli hyvä fiilis lähteä radalle. Ja mikä sieltä sitten tuli: Mämmyn kolmas nollatulos kakkosista!! Hieman tahmainen, varmisteleva, mutta nolla on nolla vaikka voissa paistaisi, ja koko ajan oli sellainen fiilis, että tehtiin yhdessä ja samaa rataa. Videota tulee, kun Salla saa sellaisen läheteltyä ;)
Vuoden ainoa tavoite, yksi nollatulos, tuli siis vuoden ensimmäisistä kisoista. Loppuvuosi taidetaan voida vetää löysin rantein, sanoin Mämmyllekin että loppuvuosi saadaan sitten possuilla.



Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus...
 (pliis, älkää kukaan muituttako, että Mämmy
 täyttää parin viikon päästä seittemän,
henkisesti se tulee aina olemaan Peter Pan!)

Kotkan nolla tuli kyllä niin puskista, että sitä ei osattu edes juhlistaa mitenkään, tää kyllä korjataan vielä Salla!

No, Mämmynen sai kunnon tuplakisaviikonlopun, olin meinaan ilmoittanut sen Espoon rally-tokokisoihin 22.3. Treenit ennen kisoja olivat minuutin pituisia sisätreenejä, joissa hyvä vire ja lelupalkka. Lahjattomat treenaa, vai miten se meni.

Kisapaikalle ajoi meiltä vajaa puoli tuntia, halli oli kiva ja alusta kiva. Max oksensi limaa tuntia ennen starttia, liekö ollut karvoja kurkussa kun olin sen edellisenä päivänä nyppinyt. Keskittyminen kisapaikalla ei ollut missään vaiheessa kovin hyvää, ja sisään halliin mentäessä Max ei ottanut oikein minkäänlaista kontaktia. En tiedä, mihin jätkä luuli tulleensa, mutta lähdöstä lähti sellaisella syöksyllä, että luuli ilmeisesti agikisoihin olevansa menossa. Uusin liikkeen, sanoin et hei, mitä tää on, ei noin -> Mämmyn häntä laski saman tien, korvat painuivat luimuun ja ilmeeksi muuttui "ei kettujakaan kiinnosta, tee keskenäks". Vauhti oli koko radan tasoa laama, ja M syttyi vasta kun meille aploodeerattiin kun tultiin kehästä, silloin ilme muuttui ja alkoi oikeasti seurata ja ilme muuttui kokonaan. No, kyllä se näinkin. Alla rata.


1. -3, uusiminen
2. -1, taluttiminen kiristyminen
4. -1, taluttimen kiristyminen
9. -1, taluttimen kiristyminen, tempo
10. -3, tempo
12. -3, tempo

Eli siis aikamoinen haista paska - asenne. Jälkikäteen ajatellen ois pitänyt keskeyttää koko suoritus, ois ollut varmaan koiralle parempi, mutta tää oli viimeinen kisa ennen Kouvolaa ja Kouvolan jälkeen ei ole enää kisoja, ja laji virallistuu 1.5. Että näin. Kotiin ajeltiin joka tapauksessa Mäkkärin kautta, koska tuloksesta oli juustopulla luvattu. Meidän tulos siis 87. 


Maxillä on muutenkin menossa nirppanokkakausi, raksut ei kelpaa, ellei ole oikeasti nälkä. Jätkät popsii siis osittain Pedigreetä ja osittain raakaa. Uusi ykkösherkku ovat kanansiivet.

Peeäs. Mämmy teki täydellisen iloiset liikkeet iltapäivällä kotona kaksi tuntia kisojen jälkeen, että näin tällä kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti