Helmikuussa on blogimerkintöjä viisi kappaletta, joista kolme ei liity treenaamiseen millään lailla. Hallilla käytiin siis hurrrrrjat kaksi kertaa.
Ricky treenattu: pyöreät nolla kertaa. Eipä ole paljoa hurraamista. fiilikset:treenejä ei, joten fiiliksiä ei pahemmin ole :D parannusta viime kuuhun: plusmiinusnolla. Tuskin toi koira on mitään sisäistänyt, mutta tuskin treenaamattomuus sille mitään tekee. ensi kuun treeneihin: ne jutut treenin alle, jotka piti helmikuussa treenata: tiukat takanaleikkaukset, niistojen vahvistuksia ja etenemistreeniä. muuta: Ricky palkittiin MAHin vuosikokouksessa vuoden medikoirana ♥ Ensimmäiset kisat löytiin lukkoon, maaliskuun lopulla Imatralle!
Max
treenattu: kaksi kertaa. Ryhmätreeni x 2, jotka sisälsivät kontakteja ja pimeitä putkia. fiilikset: ensimmäisen treenikerran jälkeen vitutuskäyrät olivat aika korkeella, seuraavalla kerralla leijailin pilvissä, joten aika ristiriitaista. Vitutuskäyrä johtui lähinnä omasta liikkumattomuudesta, koira kuitenkin yrittää aina täysillä. parannusta viime kuun treeneihin: Pimeitä putkenpäitä ei oltu treenattu aikoihin, mutta menivät tosi hienosti! Leijeröinti näytti kanssa olevan ihan kunnossa, vaikka sitäkään vahvisteltu aikoihin. ensi kuun treeneihin: saksalaisen kertailu, seinään päättyviä keppejä, kontakteja. Hyppytreeniä. muuta: ensimmäiset kisat löytiin lukkoon maaliskuun loppuun!
Mikkelin Agilityharrastajien vuoden medikoira 2011
Tänään allekirjoittaneet pikkuveli täytti vuosia (13 kappaletta, virallisesti teini), niin myö lähdettiin sitten iskän ja jätkien kanssa pakoon ja jätettiin kämppä pikkukundien haltuun (oli se pystyssä vielä kun palattiinkin).
Koirat eivät olleet uskoa että pääsivät autoon. Jätkät ovat herra ties milloin olleet Sitruunassa (vuoden -97 Volkswagen, puolipitkää mallia oleva pakettiauto ja kirkkaan keltainen väriltään, maailman paras koiraharrastusauto!), treeneihinkin ollaan menty kävellen. Mikkelissä elellessä autolla mentiin kaikkialle, auto oli superkiva paikka, sillä mentiin kisoihin ja treeneihin, tapaamaan jotain kivaa tyyppiä, auto oli pop. Nyt ne ovat olleet viimeksi autossa... Ovatko olleet kertaakaan koko helmikuussa tai peräti koko vuonna? Joka tapauksessa olivat oikeen innoissaan kun pääsivät autoon. Lähdettiin ajelemaan, ja päädyttiin loppujen lopuksi Mielakkan rinnekeskukseen. Jätkät hihnaan ja mentiin katselemaan paikkoja (oon ollut Mielakassa tasan yhden kerran tätä ennen, nyt ollaan tääkin mesta nähty sitten kunnolla). Jätkät olivat yllättävän coolisti (noi eivät siis ole oikein pentunakaan olleet kunnolla missään toreilla yms. mukana, kotikasvatettuja puskakoiria), eivät pyrkineet ihmisten luokse eivätkä vetäneet hihnassa. Lähdettiin kiipeemään yhtä rinnettä ylös ja päädyttiin sellaisen puolikodan luokse, siellä oli jotain SPR:n tyyppejä kahvilla. Kovasti rapsuttelivat koiria, M ylläripylläri jokaisen luona kiehnäämässä. Iskä heitteli Riille palloa alas rinteeseen (kota oli siis ihan laskettelurinteen vieressä, aidalla eristetty), koira juoksi onnesta soikeena ja kitarisat vilkkuen perään, ja sitten takaisin ylös. Voiko pieni koira onnellisemman näköinen olla? Se ei oo aikoihin saanut vetää kunnolla pallon perässä, ja nyt sitten jotain 15 kertaa noin 50 metriä rinnettä alas ja ylös... On ollut muuten rauhallista poikaa illan ;) M oli kiinni, siinä on vähän haahuilijan vikaa ja korvatkaan eivät ole taas ihan pelitelleet ("ai mikä luoksetulokutsu?"). Se oli kuitenkin ihan tyytyväinen SPR:n tyyppien rapsuihin.
Käytiin vielä ajelemassa pari tuntia, jätkät makoilivat takan tyytyväisinä. Sitruunassa on siis laitettu väliseinä ja jätkien tila on lämmitetty. Elättelen kovasti toiveita, että ajokortin saatuani saan tuon kulkuneuvoksi... Onhan tää koiraurheilu välineharrastus ;)
Vielä muutama sana Mämmystä: meillä on eräs rakas perheystävä, joka on ollut tiiviinä osana meidän elämää nyt pari vuotta. Hää käy meillä lähes päivittäin ja ensi tapaamisesta lähtien tällä ystävällä on ollut jätkille jotain tuliaisherkkuja, jätkät osaavat odottaa niitä. Molemmat tunnistavat hänen autonsa, ja hänen tulonsa meille on yksi sirkus - R juoksee ympäri kämppää pallo suussa ja huutaa onnesta soikeana, käy ystävän sylissä ja lähtee uudelle rundille. Jätkät jumaloivat häntä. Mämmystä kuitenkin näkee, että hän on kuin osa meidän perhettä - M on aika sosiaalinen otus, mutta päästää hyvin harvoja aivan lähelleen/on aivan rentona vieraiden sylissä. Tämä ystävä on todellakin hyväksytty, miä en ole ikinä nähnyt Mämmyn kiintyvän keneekään tällä tavalla ja tulevan niin lähelle. Jotenkin hauska katsoa Mämmyä kun jostakusta on tullut niin tärkeä oman lauman lisäksi :)
Peeäs. Iskä lupasi, että molemmat jätkät pääsevät Imatralle kisailemaan, joten kisakauden korkkaus 25.3. tuomarina yksi miun lemppareista, Sami Topra!
Tää kirjotus on omistettu puhtaasti Rickyläiselle, miun pienelle, punaiselle varjolleni.
Oon miettiny ikääntymistä viime päivinä tosi paljon, ja tänään tuli tosi nostalginen tunne kun löysin Rantosen Hennan meistä viime keväänä ikuistamia kuvia. Alisa saa varmaan halvauksen nää kuvat nähdessään, koska Karitalla on kauhea pummi-look, mutta yrittäkää kestää ♥ Miulle henkilökohtaisesti tärkeitä kuvia, vaikka noi kisat menikin ihan perseelleen. Haettiin pari hylkyä ja muistaakseni yliaikainen kymppi.
Jotain, mihin luotan Riin kanssa 100 prosenttisesti - paikallaolot. Joskus murkkuaikoina väännettiin kättä ihan urakalla, onneksi jaksoin vääntää. Kun olin koiran kanssa käynyt kuukauden verran treeneissä vain kantaakseni sen pois radalta varastelun jälkeen, se lopulta tajusi, että hommia ei lähdetä tekemään jos ei malteta olla paikallaan. Ei ole muuten ikinä varastanut kisoissa.
Kontaktit, toinen asia josta ollaan väännetty kättä. Pitäis vääntää edelleen. Faktahan on, että koira osaa, tekee jos jaksaa vaatia. Pitäisi vaatia. En miäkään teksi kotona kotitöitä jos joku ei vaatis. Mutta se onkin mun oma kontaktipossu ♥ Sille voi sentään suuttua, jos ei pysähdy kontaktille, koska se osaa, ihan oikeesti.
Tää on ehkä paras otos :'D Koiran piti siis hakea tuonne putken toiseen päähän, oli muistaakseni vielä pimeä putki, ite oon sillein "ei noin!" ja Rickyn ilme "ohjaa paremmin!" Me ollaan kyllä niin loistava pari. Tai oikeastaan Ricky on kasvanut miun ohjaukseen - muistan kun Marja viime talvena treeneissä totes, että ihme miten toi koira lukee noita sun huitovia käsiäs, ottaa ne huomioon oikeissa tilanteissa, mutta ei sitten noteeraa turhaa huitomista.
Kyllä, yhteenkasvaneet. Karita ja pikku Räksy. Vaikka M on jollain tavalla enemmän miun koira kuin R koskaan (koska M on todellakin antanut miulle sydämensä, ihan kokonaan, paimenkoiramaiseen tyyliin), on Rickyssä jotain... spesiaalia. Se tunkee röyhkeesti kainaloon jos tuntuu siltä, ärisee kun nostan sen päiväpeiton päältä jotta saisin sen peiton pois, kadottaa korvansa jos tuntuu siltä... Silti se on jotain mahdottoman rakasta. Se on se otus, jonka kanssa kasvoin koiramaailmaan. Se, joka opetti, että koira voi olla kakkapää. Se, joka on aina hyvällä tuulella.
Toi ylempi kuva tulee nyt vähän hölmösti, mutta se tiivistää aika paljon. 2012 puuttuu vielä. Miä täytän kesällä 18, Ricky paria päivää myöhemmin 7. Ihan kouluikäinen kaveri. Tuntuu siltä, että R ois ollut aina, ja siltikin vasta vähän aikaa.
Olkoon yhteisiä vuosia vielä monta, monta jäljellä ♥
Peeäs. Teksti oli sekava, I know, mutta rakkaudella parhaalle pikkuterrille!
Tiistaina oli hallille lähdön kanssa pitkä menen-en-mene-kamppailu. Läksyjä oli vino pino, kaikki muukin tuntui taas romahtavan niskaan, mutta luojan kiitos lähdin. Olin nimittäin todella hyvän mielen treenit! Keli oli nollassa, vedin sisällä pelkässä hupparissa, tiet oli aurattu joten kerrankin tuli lämpättyä kunnolla, koira oli hyvällä fiiliksellä eikä pelleillyt, ittellä asenne kohdallaan, kerrainkin liikuin - itse asiassa fiilis oli huipumpi kuin aikoihin treenien jälkeen, kiitos, Salla!
Ekalla kierroksella (pelkät numerot) päästiin kasihypylle asti. M haki tosi nätisti nelosputkeen ja miä itse kiidin ysiputken vasemmalta puolelta persjättöön -> tuli käteen, mutta oli vähän ihmeissään ja oma sijoittuminen ei ollut parasta. Kutosputken jälkeen persjättö, kasihypyn jälkeen jaakotus. Sallan mukaan kädet heitti sivulle ja M haki ysiputken sijaan nelosputken, joten tuulimyllykädet ovat palanneet :D Uusinnalla hyvin, tosi nätisti kymppiputkeen (ei ollut pimeä putki, mutta silti yllätyin miten hyvin lähti hakemaan, ikuisuus sitten ollaan tuollaisia treenattu), kymppiputken j'lkeen taas persjättö ja puomille (löysä käskytys 12 hypyllä, kaarratti). Puomilla jäi taas kontaktialueelle himmaamaan eikä tullut alas asti kuin vasta käsimerkillä. Palkkasin, menin 14 putkelle päin, vapautus, pakkovalssi. Kepeille tultiin monta kertaa väärin tai sitten jätettiin kesken (loppu tosi lähellä seinää). Parin toiston jälkeen parani.
Toisella kierroksella tehtiin samalla tavalla paitti 14 putkeen takanaleikkaus, toimi nätisti.
Sitten toisella radalla (a-kirjainyhdistelmät) piti koutsin vaatimuksesta leikata kolmoshypyn takaa. M yritti koko ajan lähteä kohti muuria, ja juoksi ihan putken vierestä, kolmannen kerran jälkeen vein räsyn putken sisäänmenoaukon luo ja jopas rupesi jätkä tajuamaan mistä on kyse :D Kontaktilla taas epävarma, huoh. 7A-9A-kohta ei meinannut onnistua millään, yritin valssata seiskan taakse, mutta sitten koira haki putkeen. Lopulta siirsin valssin niin, että pystyin juoksemaan nelosputken toista puolta, ja toimi sen jälkeen tosi nätisti!
Näistä treeneistä harjoitteluun: putkijarrutukset, persjättöjen käsivahvistus, seinää päin menevät kepit.
Oon miettinyt tota puomin kontaktia. Se juoksee tosi kovaa siihen kontaktialueelle, mutta ei sitten tee 2-on-2-offia, niin kuin pitäis. Vaadinko mä siltä sen, vai pitäisikö puomilla siirtyä siihen, että oon tyytyväinen tuohon? Koska periaatteessa pysäytys on pääasia, mutta siinä on sitten se vaara, että alkaa jäämän yhä ylemmäs ja ylemmäs... Laitetaan mietintämyssyyn.
Näistä treeneistä jäi ihan huippufiilis ja olisi olleet sellaiset, jotka ehdottomasti oisin halunnut videolle! Itselle sain sopivan aggression ohjaamiseen päälle, joka oli ihan huippua, ja sekin oli huippua, että jalat eivät vetäneet maitohapoille kesken kaiken, kun oli kunnon lämpät alla. Aika huippujen huippu juttu.
Eli viime viikon treenit (7.2.) olivat jääneet raapustelematta ylös. Tahattomasti vaiko tahallaan, tiedä häntä. Treenien jälkeen oli armoton vitutus ja olin jo valmis vannomaan lopettavani koko koiraharrastuksen, mutta tästä on taas pikku hiljaa lähdetty uuteen nousuun.
Eli treeneihin kävellen, fiilis oli hyvä, koira oli kiva ja asenne kohdillaan. Mikä meni pieleen? Itse asiassa en tiedä. Oliko liian syvälliset keskustelut Alisan kanssa vaiko mikä, mutta mikään radassa ei tunnistunut onnistuvan. Pätkä on kakkosrata, ykkösrataa ei saatu videolle. Ykkönen oli vielä karseempi, 1-3 kaarratteli, räiski rimat ja oli ihan hukassa. Okei, Mämmyllä oli useamman viikon tauko alla, mutta silti. Nyt se sitten taas varmistui: kontakteista ei ole hajua. Tai oikeastaan on: videolta näkyy että juoksee kovaa ja pysähtyy sitten johonkin, ilme kertoo "oliko se tässä?" Ei, se ei ollut siinä. Pitää taas kehitellä. Keinulla juoksi päähän ykkösradalla, kakkospätkässä autoin kädellä.
Kattelin ton videon läpi ja ei toi puomi oikeesti oo niin paha kuin muistin. Fiilis oli sillä hetkellä oikeesti tosi paska, kehuin kuitenkin reippaasti "hyvä Mämmy!", naksut ja namit, perussetti. Tuolloin kuitenkin vitutti. Kepit oli lisäks hitaat (en kyllä mitenkään hetsannu, vedätin vähän ja kepit aika lähellä seinää). Mut pirun tarkkaan toi koira tota ohjaamista lukee, kääntyy paremmin kuin R.
Treeneistä jäi jotenkin viikko sitten tosi paska maku, jotenkin masenti ja vitutti. Itsehän olin myöhässä ja huono, M teki kyllä parhaansa, se yrittää aina. Joten ensi treenien tavoite (ensi viikolla aikaisintaan) on ihan vaan tehdä hyvällä asenteella!
Tulipa sekalainen tunteenpurkaus. Kotona olin kettuuntunut ja T, ihana T, tuli kysymään mikä on, ja ei-koirallisena ihmisenä se silti osas piristää tosi mahtavasti ja anto oikeesti hyviä neuvoja (!! ihminen joka ei tiedä oikeestaan mitään agista). Loppujen lopuks alko naurattaa. Agilityn pitäisi olla ennen kaikkea hauskaa ja miun mielestä sitä ei pitäisi tehdä verenmaku suussa ja verenpaine pilvissä. Parhaimman neuvon ikinä oon ehkä saanut miun iskältä (jolla silläkään ei ole omakohtaista kokemusta alasta): Älä väännä väkisin, vaan tee positiivisella asenteella. Mä olen meinaan mokannut aina silloin kun jotain on väännetty väkisin. Miä oon kisannu aika monta agistarttia, ja miulle tulee äkkiseltään mieleen vaan kaks flow-starttia. Rickyn kanssa Mikkelissä toissa toukokuussa oli ihan järjettömän hyvä fiilis, ja silloin tehtiin nolla ja tultiin kolmansiksi. Voittajaan jäi silloin -1,5 sekunttia, yleensä jää ainakin viisi. Silloin kaikki meni nappiin, harmi, ettei sitä ole videoitu. Toinen on Mämmyn ykkösen joltain hyppäriltä, oli sellainen "myö handlataan tää", suoraa vaan, juostaan niin kovaa kuin keretään. Siltä radalta tuli sitten voittonolla kaikkien kokoluokkien parhaalla ajalla :)
Tulipa muisteloa. Siirrytäänpäs nykyaikaa.
Jätkät on olleet pakkasten + miun koulu- ja työkiireiden takia aika vähällä lenkityksellä, mutta ei näytä sohvachampionelämä niitä häiritsevän. Iltaraksut on menneet pari viikkoa "etsi-leikkinä" (jätkät oottaa keittiössä kun piilotan meidän 60 neliön kämppään raksuja, vapautus ja jätkät etsii), saa ainakin jotain toimintaa. Haluaisin niin siirtyä raakaruokintaan, mutta ongelmia on kaksi: meillä ei ole pakastinta jääkaapin minilokeron lisäksi (ja se on aina täynnä) eikä meillä mahdu pakastinta minnekään. Toinen ongelma ois toi rahoittaja, joka puistelee päätään miun koirajuttujen kanssa jo nyt, voin vaan kuvitella sen ilmeen jos ehdottaisin että koirat sais käytännössä parempaa ruokaa kuin ihmiset.
Siinäpä taisi olla kaikki... Eikä ollutkaan: unohdin mainita, että myö lähdetään Mämmyn kanssa hakemaan toukokuun toisena viikonloppuna agioppia mudi-holsu-leirille Kiteelle! Ei, kyllä M edelleen borderärrieri on, mutta päästiin silti mukaan joukkoon ;)
Tammikuulta löytyy seitsemän blogimerkintää, joista yksi on aloituskipale. Tammikuussa ollaan siis treenailtu kuusi kertaa. Enemmän kuin kerran viikossa, mutta silti aika... pienen näköinen luku. Mitä me sitten ollaan oikein tehty? Tässä kuussa ei tule enää enempää treenikertoja, koska ohjaajan kylmänsietokyky on alkutekijöissään + polvi oikkuilee taas.
Ricky treenattu: kolme kertaa. Keinua, ohjaavan käden lukemista (suoraan/takaan/esteen ohi, en keksi järkevämpää ilmaisutapaa :D), keppikulmia, ryhmätreeni x 2, vähän etenemistä. fiilikset: Ricky on tehnyt tosi hyvällä motivaatiolla töitä. Se on oikeasti kuunnellut, kontanktit näyttävät hyvältä, sen kanssa on kiva tehdä töitä :) parannusta viime kuuhun (tai oikeastaan koko vuoteen 2012): lukee vastaista kättä ja merkkauksia paljon paremmin kun niitä on vahvisteltu ja keinu näyttää (taas hetken) paremmalta. ensi kuun treeneihin: tiukat takanaleikkaukset (myös ilman palloa!!), niistojen vahvistuksia ja etenemistreeniä muuta: saatiin huhtikuulle luonnetestipaikka!!
Max treenattu: kolmesti. Hyppytreeni x 2, kontaktit x3 (aa ja keinu). Ei kertaakaan ryhmä- eikä ratatreeniä, vain yksittäisiä esteitä. Pari kertaa hömppätokoa ja sitten kotona lautavirityksellä oikeaa paikkaa kontaktilla -> tarjoaa itse. Sama ei toistu hallilla. fiilikset: oma asenne on ollut perseestä. Hyviä toistoja, epävarmoja toistoja. Hyppytreeneissä aivan super! parannusta viime kuuhun (tai oikeastaan koko vuoteen 2012): hyppytreeneissä aivan super! Aalla on paikka ehkä hahmottunut vähän paremmin? Toivon ainakin. ensi kuun treeneihin: ainakin kerran ryhmätreeniin mukaan että saa tehtyä myös rataa. Saksalaisen kertailua ja niistosokkaria myös. Irtoamista ehkäpä? Plus periteiset kontaktit ja hyppytreenit. muuta: on viettänyt onnellista sohvachampionelämää, kävi kerran koirapuistossa. Itseasiassa omatuntoa ei edes pistele kummankaan koiran vähäinen treenimäärä. Viimeistään maaliskuussa aktivoidutaan kunnolla!!
Mämmän omatoimitreeni. Hyppyharkkaa ja aata. Aalla naksuttelua oikeasta paikasta (sivusta kontaktille), haki tosi innolla. Aa kokoanaan pari kertaa, hitaasti mutta varmasti. Koitin kuumentaa vinkupossulla ja se kontaktille palkaksi -> ei pysähdystä. Lopulta laitoin koiralle valjaat ja hihnan, "vedin" sen kahdesti alastulolla alas. Vauhti lisääntyi ja paikka silti varma eikä koira ollut yhtään "iik-kauheeta"-asenteella, mitä se yleensä on ollut jos kokeillaan jotain uutta. Tätä lisää jatkossa, ehkä saadaan vauhtiakin?
Hyppyharkkaa, neljä hyppyä, n. kaksi-kolme-kaksi metriä väleillä, hyppykorkeudet 10-35 cm. Vinkupossupalkka. Omaan silmään hyvää työskentelyä, ei ottanut häikkää miun juoksemisesta (tähän asti hölkkää/kävelyä).
Tehtiin sitten hyppykahdeksikkoakin kahdella hypyllä, vahvisteltiin takaa-käskyä ja sylkkäriä. Sylkkärit ainakin pelittää!
Maxillä oli tosi hyvä asenne ja tekemisen meininki päällä, vaikka juomataukoja pidempiä taukoja ei pideltykään.
Tiistaina Ärräsen kanssa ohjattuihin treeneihin. Oli vain tuo radanpätkä, se ensin x 2 ja tauon jälkeen vielä kertaalleen. Jätkällä oli ihan valtava into tehdä töitä, kakkonen tehtiin päällejuoksuna ja tuli joka kerta tosi nätisti! Kisoissa en ehkä uskaltaisi, mutta toimi erittäin hyvin :) Kolmosen jälkeen valssi, haki joka kerta putkeen. Pituudelle kysyi hieman, ei kääntynyt katsomaan mutta vauhti selkeästi hidastui. Tehtiin kerran pallovarmistus ja johan lähti irtoamaan!
Suurin ongelma oli ilman muuta aa-keinu-härdelli. Valssilla varmin, mutta jotenkin tökkivä (ei kyllä edes vilkaissut putkea), persjätöllä onnistui myös tosi hyvin mutta takaaleikkausta ei kestänyt, tuli joka kerta alas/kääntyi ympäri. En ottaisi stressiä, kisoissa en ikinä leikkaisi noin rajusti.
Varsinaisia ongelmia ei ilmennyt, koira pelitti ja sillä oli kivaa. Ittellä kerrankin asenne kohdillaan ja valssit edes kutakuinkin ajallaan. Polvi meinasi vammailla, mutta maltoin lämmitellä kunnolla, toimi sekin kivasti.
Maxyllä on tehty kotikutoisia lauta-kontaktitreenejä naksuajatuksella "tarjoa itse". Tehtiin samaa joskus kesällä, silloin ei luonnistunut, nyt jätkä hokas homman tosi nopeesti ja hakee ite, jee! Aletaan siirtää ihan kontakteillekin (eli taas kerran melkein alusta, jippii).
Lauantaina käytiin Alisan ja Marikan kanssa hallilla "treenaamassa". Pääasiallinen syy lähteä hallille oli saada uusia kuvia koirasista, joten treenaaminen oli toissijainen juttu. Fiiliksestä näkyi - ittellä asenne ihan kuralla, koira oli selkeästi hämillään ja en tiedä oliko treenaus enemmän plusmiinusnollatouhua.
Tehtiin aata, keppejä, keinua ja samanlaista välistävetoharjoitusta kuin Rickyllä omatoimitreeneissä viimeksi. Aat... Hmm. Lätkä ja naksu. Ekalla kerralla jäi pällistelemään aan huipulle, teki saman tempun useamman kerran. En tiedä johtuiko Marikasta joka oli aasta parin metrin päässä kuvaamassa. Vai joku muu juttu vain? Joka tapauksessa kontaktit olivat hitaita, paikka löytyi kyllä. Tultiin vähän siihen tulokseen että se ei ole vieläkään varma mikä on oikein. Huoh. Vinkupossulla saatiin nopeutta, mutta sitten ei pysähtynyt. Pitää alkaa vinkua soveltaa enemmän. Ehkä se siitä?
Kuva Marika Turkia
Keinua tehtiin kahdesti, laskin itse molemmat. Vauhti tyssää heti kiikkukohtaan. Kai se on hyväksyttävä että toisella on paskakeinu? Älkää ikinä antako kakaroille koiria, Max olisi loistava agikoira ellen miä olisi ollut tietämätön tyhmä joka jätti pois mm. alustatutustumisen. Toi jännää hulluna epävakaita alustoja.
Välistäveto/takaakieputusjuttu (hypyt siis __ __ __) meni ok, olisi mennyt paremminkin jos oma asenne ois ollu napakampi. Reagoi pienillä käsimerkeillä mutta en kääntänyt kunnolla, se kyllä kääntyisi paremmin jos kääntäisi.
Otettiin parit kepit ihan kuvauksien takia, lähinnä vaan vedätin, kesti hyvin useamman metrin vedätyksen mutta oli vähän hitaanpuoleinen.
Kuva Marika Turkia
Käytiin vielä koirapuistoilemassa, Max leikki herrasmiehen tavoin 5 kk:n ikäisen Jojo-parsonin kanssa. Maxhan siinä alimmaisena oli suurimman osan aikaa...
Sinne tuli sitten lisää porukkaa, joku pariskunta viisivuotiaan russelinsa kanssa. Otti päähän tosi paljon, kun kyselivät moneen kertaan, että eihän M varmasti ole äkäinen. Ei, ei se ole. Tai eihän se että kyselivät ottanut päähän, vaan se, että niiden oma koira oli miun Mäksyn niskassa. Ikinä ei pitäisi selkäänsä kääntää - en tiedä mikä oli, russeli oli tosi dominoiva ja haasto Mäksyä jo heti puistoon tullessaan, ois pitäny kiinnittää enemmän huomiota. Jossain vaiheessa selän takaa alkoi kuuloa huutoa, M oli alla ja russeli niskassa. Karjaisin yhden kerran niin kovaa kuin keuhkoista lähti, ja russeli häipyi. Mitään ei onneksi käynyt, mutta M oli loppuajan lähinnä miun jalkojen takana eikä liikkunut mihinkään, uljas ja peloton terrierini. Ei siinä mitään, koirat on koiria, olisi pitänyt itse olla fiksumpi, mutta kun epäilivät Mämmyä tosi paljon ja niitten oma ihana koira oli sitten Mäksyn niskassa... Voi hyvää päivää. Muistinpahan taas, että ihmisten sanoihin niitten koirien lutuisuudesta ei pidä luottaa. Sen tiedän, että miun M ei haasta kellekään riitaa ja mieluumin se alistuu kun rupee tappelee, Rickystä taas en mene minkään kanssa takuuseen, se haastaa riitaa ja kyttää ja vaatii oman reviirinsä, en ole sitä ikinä mainostanut huippuna lenkkikaverina. Parhaiten se tulee toimeen sellaisten otusten kanssa jotka eivät noteeraa sen olemassaoloa.
// Näin jälkikäteen mietittynä (22.1.) vedin porot sieraimiini ehkä vähän liian heppoisin perustein. Russelin omistajat olivat kuitenkin mukavia ihmisiä ja itsehän olin tyhmä enkä itse tarkkaillut tilannetta. Kokemus opettaa.
Hyvää:
- aa tosi hyvä, ei tullut ylhäältä
- haki välistävedon pienellä merkillä (+ muistin itse liikkua enkä jäänyt odottamaan koiraa!)
- pysähtyi puomilla
- kepeillä oikeasti vauhtia, haki hyvin ellei ohjaaja sählännyt
- nätti keinu, ei ryntäilyä
Huonoa:
- niisto kamala
- toisella putkella en kertonut ollenkaan minne ollaan menossa, jäin vain pönöttää paikalleen -> koira kääntyy väärään suuntaan
- keinun jälkeisillä kepeillä jätti kesken, mutta oma moka, ohjaus tippui
Rickyllä oli asenne aivan sairaan mahtava ja keppikulmia se hakee oikeasti hyvin, oma ohjaus ei vain ollut oikein parasta mahdollista mutta koirasta olen ylpeä!
Toinen rata:
Hyvää:
- välistäveto pelitti taas
- puomilla stoppi
- kepeille haki innoissaan ja vauhdilla (... miun kolmosluokan koira, ehkä sen OLETETAAN osaavan se?)
- keinulta varmasti kepeille, ei mulkaissutkaan hypylle
- sylkkäristä kepeille nätisti (mut jätti kesken, murr... sylkkärit siis ei Rickyn kanssa oo kauheesti pelittäny)
Huonoa:
- niisto edelleen huono, ala kokeilemaan Rickyllä vaan rohkeasti niistoja, jos ei kestä niin ei kestä, mutta kunnon yritystä!!
- kompuroi aalla, sekosiko askeleissaan vai huono kulma, pari muutakin kompuroi?
- hain nyt ennen keinua olevalta putkelta mutta en muistanut käyttää ääntä
- putkelta putkeen ei hakenut, tosin ite tosi myöhässä
Eli mitä muistetaan ensi kerralla? Kunnon alkulämppä (jaksaa juosta!) ja kuten Marja viime talvena sanoi, asenne joka treeneihin kuin oltaisiin SM-kisoissa. R kulkee sitä paremmin mitä vakavammin miä sen jutun otan, mikä ylläri. Sallan treenit on aina kivoja kun pistetään juoksemaan!
Peeäs. Max on tehnyt fyssarijumppaa, painonsiirrot tosi hyviä!
Rickyn kanssa tänään kahden treenaamassa. On se vaan niin ♥ Jätkä oli repiä pelihousunsa huomatessaan pääsevänsä itsekseen hommiin, jäänyt liian monta kertaa Mämmyn taakse kun toinen on herra ongelmatapaus ja sen kanssa pitää vääntää kaikkea.
Hallille, R oli taas parhaimmillaan, kuunteli jokaista pientäkin "Ärrä" huikkausta, viiletteli vapaana osan matkaa ja piti kontaktin tosi kivasti. Hallilla oli porukkaa, jäätiin hetkeksi heittelemään pihalle palloa ja odottelemaan hallin vapautumista. Päädyttiin treenaamaan halliin Marikan kanssa kaksistaan, Marika ja Jojo treenas puomin alastuloa ja myö keskityttiin Rickyn kanssa keinuun ja kolmen hypyn huimaan "rata"pätkään.
Keinulla kerran lentokeinu, muut (noin 20 toistoa, ei kaikki peräkkäin), vauhdilla päähän asti (käskyllä paikka), liikkeelle heti kun keinu osuu maahan. Ite taisin aina himmata vauhtia tai pysähtyä, treeniin myös koiran jääminen kun miun oma liike jatkuu! Pari kertaa vaadin "otalla", eli etutassut maahan kun keinu maassa. Onnistuu, joo, mutta kisoissa ei kuitenkaan malta, en minä enkä koira.
Sitten kolmen hypyn "rata", kutsutaanko sitä slalomiksi jos hypyt näin __ __ __ ? Tehtiin aikalailla erilaisia kieputuksia, välistävetoja (kuunteli ihan älyttömän kivasti), keskimmäisen hypyn ohistusta (parin huomautuksen jälkeen tosi jees), takaakiertoa (reagoi paljon paremmin kuin M sanaan takaa) ja tiukkia takanaleikkauksia, johon on töpänny kisoissa monta kertaa. Ei ongelmaa pallon kanssa, pitää alkaa tekemään myös ilman palkkaa. Tajusin vasta kotona että aina kun treenaan Rickyn kanssa itsekseni, miulla on aina pallo kädessä. Miksihän? Ei se sitä tarvitsis, mutta se niin rakastaa sitä... En sit tiedä onko tuo hyvä vai paha juttu, vois alkaa tosin pitää taskussakin vähän useammin.
Joka tapauksessa jätkä oli aina ihana, esitti parasta Rickyään!
Peeäs. Pitäkää peukkuja, ylihuomenna on luonnetesti-ilmo, toivottavasti mahdutaan mukaan!
Käytiin tänään treenaamassa Alisan (meidän kuteet sponsored my Aliska), Ansan ja Pepin kanssa. Mämmy pääsi mukaan, Ricky sai jäädä kotiin koska en edelleenkään luota sen reaktioon Ansa-huskyn kanssa.
Rakenneltiin jonkinnäköistä radanpätkää lumen ja pressujen keskelle, mukana tietysti Maxyn tutuksi käynyt hyppysarja. Tällä kertaa variaatiolla neljä hyppyä, välit noin kahdesta metristä reiluun kolmeen, hyppykorkeudet 10-30 cm. Palkkana sikavinku, jolle oli oikeesti hinku, ja miun mielestä M teki paremmin töitä kuin aikoihin hypyillä eikä vain juossut läpi. Oikeella asenteella ainakin, videot lähetetään fyssarin analysointiin :) Viisi todella hyvää toistoa, pihalle vähän jäähdyttelemään, halliin.
Pari keinua vinkupossulla, ihan suht jees, vaikka tuleekin alas vähän hätäisesti, en siis vaadi keinulla 2on2offia koska siinä menee muutenkin aikaa. Tehtiin myös pari keppitoistoa, pari avokulmaa, haki tosi nätisti. Hetken hengähdys, sitten vähän aata. Pari kertaa sivusta, 2on2off nopea ja täsmällinen, koko aa taas vähän himmamista, yritin vingulla kuumentaa mutta sitten ei malttanut tehdä 2on2offia. Mutta radalla aina parempi kuin yksittäisenä esteenä.
Lopuksi tehtiin vielä hömppätokoa, en muista milloin oltaisiin tehty liikkeitä ja huomasi - sivulletulot oli enempi vähempi vinoja, seuraamisessa lepatti ihan kunnolla ja liikkeestä ei ois viittinyt mennä maahan, mutta ei harmittanut, Max teki nimittäin ihan huikeella asenteella koko ajan, silmät paistoivat innosta ja muutenkin jätkän kanssa oli ihan supermakee tehdä töitä, joten kaikki pienet kauneusvirheet annetaan anteeksi! Suurin syy koiran toimivuuteen oli varmaan oma fiilis, joka oli tosi korkeella. Tälläisen Mämmyn kanssa on ilo tehdä töitä ♥
Pohdin useita kertoja vuonna 2011, pitäisikö miun tehdä jätkille oma, erillinen treeniblogi Kyseenalasia totuuksia -blogini rinnalle. Uuden vuoden kunniaksi otin itseäni niskasta kiinni ja tein uuden blogin meidän Maksalaatikkoteamille. Otsikoin blogin tosin huonosti - nimestään huolimatta tässä blogissa tullaan seuraamaan jätkiä myös kisatilanteissa, eikä pelkästään treeneissä ;) Kaikki pienempi puuhastelu menee Kyseenalaisia totuuksia -blogin alle, mutta siellä tullaan tästä lähtien seuraamaan Karitan elämää ja täältä löytyypi kaikki muu kunnianhimoisempi jätkien kanssa.
Yläkuva on napattu Nuorten SM-kisojen 2010 jälkeen - Ricky sai Tampereella hopeaa 14-17-vuotiaiden sarjassa ja Max oli neljäs, medi1-luokan karsintakilpailuissa 2. Tärkeät ♥
Team Maksalaatikko -nimi juontaa siis juurensa ystäväni Minervan heitosta Suur-Savon kennelpiirin nuorisoleirillä 2008. Maxista väännetään Maksa ja eihän maksaa ole ilman laatikkoa. Team Maksalaatikko on ollut jo pari vuotta ja pysyy edelleen.
Nyt kun on oikein hienot suunnitelmat, voin toivottaa tuloksellista uutta vuotta 2012 kaikille!
