Heinäkuussa... Ollaan treenattu Rickyn kanssa kerran ja Mämmyn kanssa kahdesti ja kisattu Agirotu. Jou. Agirotu nyt oli aika ♥, mut sieltäkin löyty sitä hiottavaa.
Treeneissä molemmat on pelittäny, Mämmyn kanssa on tehty irtoamisharjoituksia jotka on olleet listalla, Ricky kävi silloin höntsäilee. Aika nyhjää tyhjästä -kuu, mut tykkäilin, oli kivaa :) Ricky täytti vuosia ja miä myös, wou. Kävin Lotta Vuorelan kontaktiluonnolla, oli tosi mielenkiintoinen! Tarkotus ois sovellella Mämmyyn kun iskä saa hommattua laatikon, se lupas.
Elokuun tavoitteena on Rickyn kanssa päästä palkintosijoille piirinmestiksissä ja sit joukkueessa molempien kanssa ois kiva tehdä ees tulokset. Ja sit voitas käydä ehkä treenaa? Jätkät pitää saada nypityks! Aamen.
tiistaina, heinäkuuta 31
Kesä!
"Kyllä me treenataan sitten heinäkuussa", kakat sanon minä. Me ollaan vaan lössöilty. Tai koirat on, miä myyn mansikoita. Ollaan me lenkkeilty, viskottu palloa, uitu. Huomenna ois tarkotus lähteä lauman kanssa mökkeilemään, superia ♥
Mämmy ei ole ollut ihan kuollut vaikka onkin ollut aivan karseen hautovia kelejä, toisin kuin viime ja edellisenä vuonna. Se tosin on ollut vaan möhmöhmöh, seurailee poikkeuksellisen paljon iskää eikä miua niin kuin yleensä. Okei, miä oon ollut töissä ja on ollut vähän muuta, mut silti. Lupaan parantaa tapani.
Hieroin jätkät toissapäivänä. Oon kattonu et Mämmy ei käyttäis takapäätään kunnolla, mutta ei siellä ainakaan mitään jumia ollut.
Ja miun pikku-R täytti eilen seittemän, voi hyvä luoja, ei se voi olla vielä seittemää! Vastahan se tuli meille, vessapaperirulla oli sitä isompi ja se roikkui housunpuntissa kiinni aina kun vain sai otteen. Toisaalta, tää nykyinen on kivempi, se on vaan niin helppo. Hyvää synttäriä Rickhard, ole luonamme vielä pitkään ♥
Lopuksi kuvaoksennus koska kesä. Kestäkää.
kesän tyylikkäimmät kengät
saukko, in jour feis rotumääritelmä!
no anteeks, mut niillä oli herkkä hetki ♥
Mämmy ei ole ollut ihan kuollut vaikka onkin ollut aivan karseen hautovia kelejä, toisin kuin viime ja edellisenä vuonna. Se tosin on ollut vaan möhmöhmöh, seurailee poikkeuksellisen paljon iskää eikä miua niin kuin yleensä. Okei, miä oon ollut töissä ja on ollut vähän muuta, mut silti. Lupaan parantaa tapani.
Hieroin jätkät toissapäivänä. Oon kattonu et Mämmy ei käyttäis takapäätään kunnolla, mutta ei siellä ainakaan mitään jumia ollut.
Ja miun pikku-R täytti eilen seittemän, voi hyvä luoja, ei se voi olla vielä seittemää! Vastahan se tuli meille, vessapaperirulla oli sitä isompi ja se roikkui housunpuntissa kiinni aina kun vain sai otteen. Toisaalta, tää nykyinen on kivempi, se on vaan niin helppo. Hyvää synttäriä Rickhard, ole luonamme vielä pitkään ♥
kesän tyylikkäimmät kengät
saukko, in jour feis rotumääritelmä!
no anteeks, mut niillä oli herkkä hetki ♥
sunnuntaina, heinäkuuta 15
Oisitsä valmiina ottaa haasteen vastaan?
Alisa heitti haasteen alkuviikosta, nyt saan aikaiseksi vastailla.
1. Virallinen kisabiisinne?
Hämmentävää, mutta miulla ei ole kisabiisiä. Miulla on harvoin musiikit kisapaikalla. Hassua, tykkään muuten kuunnella musiikkia tosi paljon mut kisoissa keskityn eri tavalla. Musiikit on korkeintaan metsälenkillä. Viime ajat oon kuunnellu lähinnä Happoradion kokoelmaa, mahdollisimman kovalla.
2. Millä kengillä juoksentelet agilityradalla? ("Lenkkareilla" -vastauksesta langetan yllenne kenkäkirouksen)
Inovin pari vuotta vanha malli, en löydä kengistä mallia :< oon tykännyt tosi paljon, oon päättäny että kengät kestää vielä vuoden, sitten uudet.
3. Miten keskityt?
Kisoissa? Menen mettään. Ittekseen, omaa tilaa. Vain minä ja koira. Radan kertausta. Ehdottomasti ei musiikkia ennen radalle menoa, mutta musiikkia joo radan jälkeen, "nollaumusiikki".
4. Pitääkö voida voittaa?
Kyllä. Ei välttämättä muita, mutta itsensä, jollain tavalla. Tehdä "rohkeampi" ohjauskuvio, liikkua paremmin, jotain. Mutta jollain tavalla pitää voida voittaa.
5. Koska ruoka on elämäntarkoitus, mitä syöt kisa-aamuina/-päivinä?
Aamulla on pakko syödä jotain, yleensä se on leipää. Parhaan kisa-aamiaisen oon syöny kyllä ennen Agirotua, en muista, milloin ois ollu niin "mahallisesti" hyvä juosta kuin kesäkeitto-aamiaisen jälkeen :D Kisapäivänä itsessään en oikein syö, juon vaan, mutta kisojen jälkeen jotain roskaruokaa. Karita the urheilija.
6. Mikä koiran karvanlaatu on paras? (Nypittävä/karkea, sileä/lyhyt, pitkä, kihara, jne. jne.)
Lyhyt ja karkea. Turkkikoirat ei oo ikinä oikein olleet mun juttu. Ja turkkikoiria ovat kaikki harjattavat yksilöt :D
7. Uros vai narttu?
Miulla on vaan uroksista kokemusta. Seuraava otus on varmaan narttu... Mutta jätkien kanssa elämä on helppoa!
8. Mikä motivoi jatkamaan koirien kanssa ei niin hyvinä hetkinä?
Miä oletan että ei niin hyvät hetket liittyvät agilityyn. Arki motivoi, meillä on sairaan kiva perusarki, ja vaikka elämä potkis päähän kentällä, ei sieltä oikein pois osaa olla. Toinen syy on turhamaisuus ja näytön halu: haluan näyttää, että perkele, kyllä me osataan.
9. Ketä ihailet harrastuksen puolesta, entä arkielämän?
Hämärä kysymys. Joudun miettii pitkään. Harrastuksen puolesta? Hmm. Miulla ei ole oikeestaan ikinä ollut esikuvaa, vain sellaisia "vau, vähänkö upeeta ohjausta/hienot kontaktit/yms". Miä annan kaikille sellaisille henkilöille valtavasti rispektiä, ketkä kehuvat koiraa radan jälkeen, oli se rata ollut kuinka perseestä tahansa. Valitettavan monta kertaa näkee radalta tulevia henkilöitä, jotka keskittyvät vain itseensä, ovat turhautuneita omaan suoritukseensa ja unohtavat sen koiran, joka on yrittänyt parhaansa.
Arkielämän puolesta? Miun luonteesta kertoo jotain se, että esikuva on fiktiivinen hahmo, Hugh Laurien erittämä Dr. Gregory House. Ihana ♥ mutta niin forrial, oman elämänsä supersankarit ansaitsevat miun kunnioituksen. Ne ketkä eivät ikinä lannistu, ryve itsesäälissä, ja katsovat aina eteenpäin. Heille: olette supereita!
10. Oletko yksinäinen susi vai lauhkea laumaeläjä?
Laumaeläjä, mutta lauma on pieni ja tiivis.
11. Lasketaanko koira loiseksi?
En miä sanois. Koiran kanssa eletään symbioosissa, se ei ole loinen, koska koira antaa aika paljon ♥
Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.
1. Mikä on tarina koirasi nimen / koiriesi nimien takana?
2. Kerro kolme asiaa, miksi juuri sinun koirasi on maailman paras koira juuri sinulle.
3. Mikä motivoi harrastamaan koiran kanssa?
4. Millainen koirasi on kotioloissa?
5. Millainen reissueläin koirasi on?
6. Jos sinun on valittava serkkusi häät tai harrastamasi lajin SM-kisat, kumpiin menet?
7. Miksi juuri se rotu, jota koirasi edustaa?
8. Oletko harkinnut jonkun muun rotuista koiraa?
9. Mikä on suhtautumisesi koiranäyttelyihin?
10. Haluaisitko ruveta joskus kasvattamaan koiria? Mitä rotua, millaisella nimellä?
11. Mitä haluat saavuttaa koiriesi kanssa?
Aivan yhtätoista en haasta, mutta nakki napsahtaa seuraaville:
Jenna
Iitu
Laura
Eeva
Oona
Ja bonuksena vielä Pätysen Jukan nappaama kuva SM-kisoista, näytän ihan pikkupojalta ja Rickyn karmea hyppytyyli korostuu, mutta ♥ Luvat kuvan käyttöön kysytty.
1. Virallinen kisabiisinne?
Hämmentävää, mutta miulla ei ole kisabiisiä. Miulla on harvoin musiikit kisapaikalla. Hassua, tykkään muuten kuunnella musiikkia tosi paljon mut kisoissa keskityn eri tavalla. Musiikit on korkeintaan metsälenkillä. Viime ajat oon kuunnellu lähinnä Happoradion kokoelmaa, mahdollisimman kovalla.
2. Millä kengillä juoksentelet agilityradalla? ("Lenkkareilla" -vastauksesta langetan yllenne kenkäkirouksen)
Inovin pari vuotta vanha malli, en löydä kengistä mallia :< oon tykännyt tosi paljon, oon päättäny että kengät kestää vielä vuoden, sitten uudet.
3. Miten keskityt?
Kisoissa? Menen mettään. Ittekseen, omaa tilaa. Vain minä ja koira. Radan kertausta. Ehdottomasti ei musiikkia ennen radalle menoa, mutta musiikkia joo radan jälkeen, "nollaumusiikki".
4. Pitääkö voida voittaa?
Kyllä. Ei välttämättä muita, mutta itsensä, jollain tavalla. Tehdä "rohkeampi" ohjauskuvio, liikkua paremmin, jotain. Mutta jollain tavalla pitää voida voittaa.
5. Koska ruoka on elämäntarkoitus, mitä syöt kisa-aamuina/-päivinä?
Aamulla on pakko syödä jotain, yleensä se on leipää. Parhaan kisa-aamiaisen oon syöny kyllä ennen Agirotua, en muista, milloin ois ollu niin "mahallisesti" hyvä juosta kuin kesäkeitto-aamiaisen jälkeen :D Kisapäivänä itsessään en oikein syö, juon vaan, mutta kisojen jälkeen jotain roskaruokaa. Karita the urheilija.
6. Mikä koiran karvanlaatu on paras? (Nypittävä/karkea, sileä/lyhyt, pitkä, kihara, jne. jne.)
Lyhyt ja karkea. Turkkikoirat ei oo ikinä oikein olleet mun juttu. Ja turkkikoiria ovat kaikki harjattavat yksilöt :D
7. Uros vai narttu?
Miulla on vaan uroksista kokemusta. Seuraava otus on varmaan narttu... Mutta jätkien kanssa elämä on helppoa!
8. Mikä motivoi jatkamaan koirien kanssa ei niin hyvinä hetkinä?
Miä oletan että ei niin hyvät hetket liittyvät agilityyn. Arki motivoi, meillä on sairaan kiva perusarki, ja vaikka elämä potkis päähän kentällä, ei sieltä oikein pois osaa olla. Toinen syy on turhamaisuus ja näytön halu: haluan näyttää, että perkele, kyllä me osataan.
9. Ketä ihailet harrastuksen puolesta, entä arkielämän?
Hämärä kysymys. Joudun miettii pitkään. Harrastuksen puolesta? Hmm. Miulla ei ole oikeestaan ikinä ollut esikuvaa, vain sellaisia "vau, vähänkö upeeta ohjausta/hienot kontaktit/yms". Miä annan kaikille sellaisille henkilöille valtavasti rispektiä, ketkä kehuvat koiraa radan jälkeen, oli se rata ollut kuinka perseestä tahansa. Valitettavan monta kertaa näkee radalta tulevia henkilöitä, jotka keskittyvät vain itseensä, ovat turhautuneita omaan suoritukseensa ja unohtavat sen koiran, joka on yrittänyt parhaansa.
Arkielämän puolesta? Miun luonteesta kertoo jotain se, että esikuva on fiktiivinen hahmo, Hugh Laurien erittämä Dr. Gregory House. Ihana ♥ mutta niin forrial, oman elämänsä supersankarit ansaitsevat miun kunnioituksen. Ne ketkä eivät ikinä lannistu, ryve itsesäälissä, ja katsovat aina eteenpäin. Heille: olette supereita!
10. Oletko yksinäinen susi vai lauhkea laumaeläjä?
Laumaeläjä, mutta lauma on pieni ja tiivis.
11. Lasketaanko koira loiseksi?
En miä sanois. Koiran kanssa eletään symbioosissa, se ei ole loinen, koska koira antaa aika paljon ♥
Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.
1. Mikä on tarina koirasi nimen / koiriesi nimien takana?
2. Kerro kolme asiaa, miksi juuri sinun koirasi on maailman paras koira juuri sinulle.
3. Mikä motivoi harrastamaan koiran kanssa?
4. Millainen koirasi on kotioloissa?
5. Millainen reissueläin koirasi on?
6. Jos sinun on valittava serkkusi häät tai harrastamasi lajin SM-kisat, kumpiin menet?
7. Miksi juuri se rotu, jota koirasi edustaa?
8. Oletko harkinnut jonkun muun rotuista koiraa?
9. Mikä on suhtautumisesi koiranäyttelyihin?
10. Haluaisitko ruveta joskus kasvattamaan koiria? Mitä rotua, millaisella nimellä?
11. Mitä haluat saavuttaa koiriesi kanssa?
Aivan yhtätoista en haasta, mutta nakki napsahtaa seuraaville:
Jenna
Iitu
Laura
Eeva
Oona
Ja bonuksena vielä Pätysen Jukan nappaama kuva SM-kisoista, näytän ihan pikkupojalta ja Rickyn karmea hyppytyyli korostuu, mutta ♥ Luvat kuvan käyttöön kysytty.
tiistaina, heinäkuuta 10
Kuuma, kuumempi, kuumis
Mämmysen kanssa treeneissä. Tosi fiksu veto, lämpötilat + 25. Koiralla viilennysloimi päällä, silti aika lääh. Varsinkin kun mentiin radalle...
Mirkka veti meille treenit. Oli aivan sairaan kiva rata, vaikka se ei oikein putkeen mennytkään. 4 hypyllä sain treenattua saksalaisen, tai, noh... Eihän se toiminut, nyt sain kokeiltua sen radalla. Eikun treenin alle. Pituudelle irtosi älyttömän makeesti kun vauhtia oli tarpeeksi. 10 hyppy oli ongelma, Mämmy haki koko ajan 11 hyppyä. Kepeille yritin sylkkäriä, mutta koira empi -> päällejuoksuna toimi. Hieno lentokeinu, sen jälkeen aristeli, voi jee, tätä me kaivattiinkin.
Jankattiin tiettyjä kohtia, mutta loppujen lopuksi ei saatu väännettyä loppuun asti: koira nimittäin kävi makuulle ja ei enää yksinkertaisesti jaksanut. Joi varmaan puol litraa radan jälkeen ja viilennysloimi päälle.
Sain treeneistä kuitenkin paljon irti, tykkäsin tosi paljon! Paljon on hiottavaa, ehkä me saadaan joskus nekin hiottua. Jos lähdettäis vaan treenaamaan :D
tiistaina, heinäkuuta 3
Kakkutreenit
Käytiin Rickyläisen kanssa treeneissä. Lämpötila mukavat reilut 20 astetta, taivaalla ei pilvenhattaraakaan. Hallissa + 30. Loistava sää siis treenata ;) Kakkutreenit siksi, että toin treeneihin agirotu-juhlakakkua.
Mari piti treenit, ja rata oli tosi kiva! Mentiin alemoi pätkä ekana. Vitoselle niisto, kökkö käännös. Seiskalle tosi sujuvasti, ei edes mulkaissut keppejä. Kahdelletoista sylkkäri, valui pahasti, peruutin vielä silloinkin kun koira oli ilmassa, kiitti Salla, en itse ois älynny! Kepeillä juoksi kakkosväliin kahdesti kun rynnin koiran päälle, kun annoin itse hakea niin tosi hienosti haki. 19 nätisti, ei bongaillut kolmoshyppyä.
Kakkospätkä: kakkoshypylle ulkokautta, nelosputkelle tosi nätisti. 10 hyppy oli vähän arpomista mutta teki oikein.
Kaiken kaikkiaan treeneistä jäi hyvä fiilis, hienosäätöä ois kyllä tarvinnut kohtuullisen paljon.
maanantaina, heinäkuuta 2
Ykkösluokkaa
"Vaikka sä nyt mestari oletkin, tahtoisitkos viettää aikaa kuumassa hallissa ja lähteä treenaamaan?" kyseli Salla aamupäivällä. Mestari sanoi että kyllä kiitos, ja suuntas ajotunnin jälkeen hallille kera Mämmysen. Miulla ei ollut hajuakaan, mitä haluaisin treenata, ja Salla halusi tehdä mölliykkösluokan rataa Subrén kanssa, joten teimme mölliykköstä. Oli äärettömän hauskaa, Mämmy paineli (ainakin ensimmäisen kierroksen) tuhatta ja sataa, sain vahvistettua jaakotuksia, tehtyä yhden ihmisnuoli-niisto-mikäliejutskan joita on pitänyt treenata, ja leijeröintikin vahvistui takanurkassa. Ratapiirros on muuten äärimmäisen viitteellinen ja esteitäkin taitaa olla ehkä yksi liikaa, mutta haittaako tuo?
Otettiin myös pari aa-toistoa, alastulo vauhti oli vähän hidas mutta paikka oikea, jee! (tosin myös vauhtia pitäis vaatia, mutta koira oli sen verran läkähdyksissään etten sitten viitsinyt. Fiksua lähteä treenaamaan Mämmyllä, joka ei oikein muutenkaan lämpimällä pelitä).
Fiilis oli aivan huippuluokkaa, koira viilennettiin loimella ja Nutrical Aptus oli jälleen kovassa käytössä. Kiitos Salla taas treeniseurasta ja kyydistä kotiin!
Vaikks miulla on aina ollut tavoite, että treeneissä pitää oikeasti treenata jotain ja kunnolla, jäi miulle näistä treeneistä niin positiivnen mielikuva, että tällaisia hyvänmielen treenejä kannattaisi vedellä enemmänkin!
sunnuntaina, heinäkuuta 1
Agirotu 2012
Takana on nyt miun kolmas agirotu, toinen, joissa itse kisasin. Ja ehdottomasti kaikista superein!
Matkaan lähdettiin siinä vähän ennen seittemää Mikkelistä. Äiti käytti jätkät aamulla lenkillä ja miulla lagas ja pahasti, suihkusta ei tullut tarpeeksi vettä ja kaikista tavoistani poiketen söin kisa-aamuna kunnon aamupalan, lautasellisen kesäkeittoa ja pari karjalanpiirakkaa. Nukuin melkein koko matkan Kuopioon ja perillä niskat olivat kohtuu jumissa.
Miulla oli pari tuntia aikaa ennen omia startteja, sain lämmiteltyä itteni kohtuu hyvin ja kävin jätkien kanssa metsässä päännollauslenkillä. Oli itse asiassa aivan sairaan hyvä ja rento fiilis, odottava, kunnon palo lähteä radalle. Kisakavereitahan miulla oli Agirodussa kolme, lainaohjus shelam Rommi, jonka kanssa haettiin viime vuonna nuorten sm-kultaa Oulusta (harjoittelematta kertaakaan, eikä Agirotua ennenkään kyllä edes nähty kuin pikaiseen SM-kisoissa), ja omat ärrierit.
Rommin kanssa lämmittelin ja otin harkkaesteitä, sain tiputtamaan muutaman riman -> tajusin, että älä rynnistä, älä hätiköi. Se on paimenkoira, ei kankea terrieri.
Startattiin Rommin kanssa ekana, jännitti hieman, mutta radalle oli superia lähteä. Valitettavasti jätkä kompuroi aalla, ja Kristan kanssa katottiin, että meno oli vähän hitaampaa sen jälkeen. Oli se kyllä jo ennen sitä vähän tahmaa tassuissa, Oulussa tuli komennettua vähän ehkä turhankin paljon ja Rommi oli miulle ihan superherkkä. Nolla me kuitenkin tahkottiin hienoisella yliajalla 0,72, oli aivan superia mennä Rommilaisen kanssa ♥
Palkkasin Rommin, luovutin sen Kristalle, otin Rickyn, kasasin vähän ajatuksia, ja uudestaan radalle. Siellä oli hirmu hyvää pätkää, nätit kontaktit, pari omaa tyhmää sijoittumista. Ensimmäisellä hypyllä tuli koiralle virhearviointi ponnistuksen kanssa, mutta yli mentiin ja hienosti!
Rickyn palkkauksen jälkeen oli sitten vuorossa Mämmy. Jätkä oli yksinomaan niin helpottunut kun pääsi miun luokse (se on turhan läheisriippuvainen, i know), että pötkähti sitten maahan makaamaan kyljelleen pitkin pituuttaan :D Siinä se sitten makoili edellisen koirakon ollessa radalla, ja jossain vaiheessa sanoin, että nyt lähdetään. Radalle se käppäili vähän "hei missä me ollaan?" -fiiliksellä, ja hirvitti hieman, että mitähän tästäkin nyt taas tulee. Itseasiassa, se oli parasta Mämmyä ikuisuuksiin - se oli koko ajan näpeissä, se kuunteli, sen kanssa oli sairaan kiva mennä! Ei se niin kovaa mennyt kuin parhaina päivinään, ja yksi rima tuli alas (valitettavasti videolta ei näy oliko miun vai koiran moka) mutta fiilis maaliin päästessä oli aivan sanoin kuvaamaton - mä lasken ton niiiiiiiiiiiiiin nollaksi, yksi rima on vain tilastorima, en muista milloin ollaan tehty noin siistiä rataa. Yliaika vähän ihmetytti, mutta tuloksena siis 5,53.
Oli tosi hauska mennä kolmen koiran kanssa, mutta silti jäi jotenkin sellainen pöh. En yhteenkään koiraan pystynyt keskittymään 100 prosenttisesti, en pystynyt palkitsemaan niitä niin hyvin kuin oisin halunnut. Jäi fiilis, että koirille olisi kuulunut niin paljon enemmän.
Sami Topra vahvisti asemiaan miun suosikkituomarina: hää mittas Rickyn miun pyynnöstä, katteli pitkään ja pahoitteli kovasti sanoessaan, että koira on niin rajalla, että hän ei laittaisi edes kiertoon. Käytös oli kuitenkin Topralta aivan ihanaa, joten propsit siitä ♥
Ja niin, tulokset. "Ihan kivastihan" se meni, kerättiin koko mitalisuora: Rommilla nuorten avo-sm-pronssia miniluokassa ja medeissä Rickyllä kultaa ja Mämmyllä hopeeta. Oli miulla aika super kisajengi ♥ Erityiskiitokset Kristalle koiran lainasta ja huollosta ja kaikesta :)
Matkaan lähdettiin siinä vähän ennen seittemää Mikkelistä. Äiti käytti jätkät aamulla lenkillä ja miulla lagas ja pahasti, suihkusta ei tullut tarpeeksi vettä ja kaikista tavoistani poiketen söin kisa-aamuna kunnon aamupalan, lautasellisen kesäkeittoa ja pari karjalanpiirakkaa. Nukuin melkein koko matkan Kuopioon ja perillä niskat olivat kohtuu jumissa.
Miulla oli pari tuntia aikaa ennen omia startteja, sain lämmiteltyä itteni kohtuu hyvin ja kävin jätkien kanssa metsässä päännollauslenkillä. Oli itse asiassa aivan sairaan hyvä ja rento fiilis, odottava, kunnon palo lähteä radalle. Kisakavereitahan miulla oli Agirodussa kolme, lainaohjus shelam Rommi, jonka kanssa haettiin viime vuonna nuorten sm-kultaa Oulusta (harjoittelematta kertaakaan, eikä Agirotua ennenkään kyllä edes nähty kuin pikaiseen SM-kisoissa), ja omat ärrierit.
Rommin kanssa lämmittelin ja otin harkkaesteitä, sain tiputtamaan muutaman riman -> tajusin, että älä rynnistä, älä hätiköi. Se on paimenkoira, ei kankea terrieri.
Startattiin Rommin kanssa ekana, jännitti hieman, mutta radalle oli superia lähteä. Valitettavasti jätkä kompuroi aalla, ja Kristan kanssa katottiin, että meno oli vähän hitaampaa sen jälkeen. Oli se kyllä jo ennen sitä vähän tahmaa tassuissa, Oulussa tuli komennettua vähän ehkä turhankin paljon ja Rommi oli miulle ihan superherkkä. Nolla me kuitenkin tahkottiin hienoisella yliajalla 0,72, oli aivan superia mennä Rommilaisen kanssa ♥
Palkkasin Rommin, luovutin sen Kristalle, otin Rickyn, kasasin vähän ajatuksia, ja uudestaan radalle. Siellä oli hirmu hyvää pätkää, nätit kontaktit, pari omaa tyhmää sijoittumista. Ensimmäisellä hypyllä tuli koiralle virhearviointi ponnistuksen kanssa, mutta yli mentiin ja hienosti!
Rickyn palkkauksen jälkeen oli sitten vuorossa Mämmy. Jätkä oli yksinomaan niin helpottunut kun pääsi miun luokse (se on turhan läheisriippuvainen, i know), että pötkähti sitten maahan makaamaan kyljelleen pitkin pituuttaan :D Siinä se sitten makoili edellisen koirakon ollessa radalla, ja jossain vaiheessa sanoin, että nyt lähdetään. Radalle se käppäili vähän "hei missä me ollaan?" -fiiliksellä, ja hirvitti hieman, että mitähän tästäkin nyt taas tulee. Itseasiassa, se oli parasta Mämmyä ikuisuuksiin - se oli koko ajan näpeissä, se kuunteli, sen kanssa oli sairaan kiva mennä! Ei se niin kovaa mennyt kuin parhaina päivinään, ja yksi rima tuli alas (valitettavasti videolta ei näy oliko miun vai koiran moka) mutta fiilis maaliin päästessä oli aivan sanoin kuvaamaton - mä lasken ton niiiiiiiiiiiiiin nollaksi, yksi rima on vain tilastorima, en muista milloin ollaan tehty noin siistiä rataa. Yliaika vähän ihmetytti, mutta tuloksena siis 5,53.
Oli tosi hauska mennä kolmen koiran kanssa, mutta silti jäi jotenkin sellainen pöh. En yhteenkään koiraan pystynyt keskittymään 100 prosenttisesti, en pystynyt palkitsemaan niitä niin hyvin kuin oisin halunnut. Jäi fiilis, että koirille olisi kuulunut niin paljon enemmän.
Sami Topra vahvisti asemiaan miun suosikkituomarina: hää mittas Rickyn miun pyynnöstä, katteli pitkään ja pahoitteli kovasti sanoessaan, että koira on niin rajalla, että hän ei laittaisi edes kiertoon. Käytös oli kuitenkin Topralta aivan ihanaa, joten propsit siitä ♥
Ja niin, tulokset. "Ihan kivastihan" se meni, kerättiin koko mitalisuora: Rommilla nuorten avo-sm-pronssia miniluokassa ja medeissä Rickyllä kultaa ja Mämmyllä hopeeta. Oli miulla aika super kisajengi ♥ Erityiskiitokset Kristalle koiran lainasta ja huollosta ja kaikesta :)
Kristalle kiitos kuvasta ja muokkauksesta!
väsynyttä sakkia ♥
lauantaina, kesäkuuta 30
Kesäkuun välikatsaus
Kesäkuu oli... miten sen nyt kauniisti sanoisi? Lössöilykuu. Lomakuu. "Hei kisataan mutta ei treenata" -kuu.
Mämmysen kanssa käytiin luonnetestissä, tehtiin kerran viiden minuutin kontaktitreenit. Vou. Jätkä on kuitenkin ollut mukana reissuilla, käyttäytynyt nätisti, jätkä on uinut. Aikalailla puhtaasti lomailumeininki.
Rickynen kävi jopa kerran treenailemassa yksien kontaktitreenien lisäksi. Sen lisäksi kisattiin yhdet normikisat, tuloksina 0 ja 6,50 (plus Purina Cupin finaalipaikka), sekä SM-kisat (joukkueesta 10, yksilöissä 1,03, sij. 19./178.). Ja sitten ollaan lomailtu, syöty ja lössötty. Fiilis on ollut hyvä, mutta ens kuussa luvataan treenailla vähän enemmän ;)
Mämmysen kanssa käytiin luonnetestissä, tehtiin kerran viiden minuutin kontaktitreenit. Vou. Jätkä on kuitenkin ollut mukana reissuilla, käyttäytynyt nätisti, jätkä on uinut. Aikalailla puhtaasti lomailumeininki.
Rickynen kävi jopa kerran treenailemassa yksien kontaktitreenien lisäksi. Sen lisäksi kisattiin yhdet normikisat, tuloksina 0 ja 6,50 (plus Purina Cupin finaalipaikka), sekä SM-kisat (joukkueesta 10, yksilöissä 1,03, sij. 19./178.). Ja sitten ollaan lomailtu, syöty ja lössötty. Fiilis on ollut hyvä, mutta ens kuussa luvataan treenailla vähän enemmän ;)
Pikakontaktit
Tänään lähdettiin yhden pysähdyksen taktiikalla kohti Kuopiota ja Agirotua, ollaan äitin luona Mikkelissä yötä. Illalla piti päästä kuitenkin vielä varmistelemaan kontaktit MAHin kentälle (Rickyn kanssa ollaan treenattu viimeksi 28.4. ja Mämmyn 13.5., öhöm). Miä aloin melkein itkeä kun Ricky alkoi kitistä Tuiskuharjuntielle käännyttäessä, se muisti ♥ Ja niin muistin miäkin. Oli jotenkin tosi, tosi outo fiilis olla paikassa, jossa vietti viisi vuotta ainakin sen pari tuntia viikossa, parhaimmillaan melkein kymmenen per viikko, yli vuoden tauon jälkeen. Jätkät lähti rallattelemaan itse tutulle pellolle, kaikki tuntui olevan ihan niin kuin ennenkin. Kontaktiesteet olivat kuitenkin uudet, ja niitähän me mentiin testaamaan ;)
Rickyllä aa x 3, nätit, alat asti juostut, keinu kahdesti, nätisti alas asti. Puomi otettiin sit useamman kerran, pari kertaa pallo oli alhaalla odottamassa, sitten ihan vapauttamalla. Nättejä, siistejä kontakteja.
Mämmy oli Rickyn jälkeen ja oli repiä pelihousunsa :D Se ei suostunut syömään namipalkkaa käydessään niin kuumana, ja itse kontaktit olivat itsessään ihan ookoot. Alas asti, vapautuksesta pois, alasmeno pikkaisen himmas. Olin kuitenkin kohtuu tyytyväinen, otettiin vaan aata ja puomia. Välillä oli alhaalla palkka, mutta koska koiraa ei kiinnostanut, tehtiin sitten ihan vaan räsylle vapauttamalla.
Rickyllä aa x 3, nätit, alat asti juostut, keinu kahdesti, nätisti alas asti. Puomi otettiin sit useamman kerran, pari kertaa pallo oli alhaalla odottamassa, sitten ihan vapauttamalla. Nättejä, siistejä kontakteja.
Mämmy oli Rickyn jälkeen ja oli repiä pelihousunsa :D Se ei suostunut syömään namipalkkaa käydessään niin kuumana, ja itse kontaktit olivat itsessään ihan ookoot. Alas asti, vapautuksesta pois, alasmeno pikkaisen himmas. Olin kuitenkin kohtuu tyytyväinen, otettiin vaan aata ja puomia. Välillä oli alhaalla palkka, mutta koska koiraa ei kiinnostanut, tehtiin sitten ihan vaan räsylle vapauttamalla.
torstaina, kesäkuuta 28
Open Class -treeni
Agirotuun on neljä yötä, miä lähdin kattelee, milloin jätkiten kanssa ollaan tehty yhtään mitään. Rickyn kanssa SMit, sitä ennen Lappeen kisat, ja sitä ennen ollaan oltu huhtikuussa Maijun koulutuksessa, noloa... Sallakin tuumas eilen kun tultiin treeneihin, että kappas, tulevathan ne kerran vuodessa treenaamaankin. Lahjattomat treenaa, vai miten se meni?
Ratana oli Agirodun Open Class -rata. Alkuun tein kolmesti puomin erillisenä, ekan kerran pallopalkalla ja sitten kaksi kertaa yksittäisenä. Ensimmäinen jäi liian ylös (tassut ei maassa) mutta toinen oli hieno! Radassa ei sitten mitään ihmeellisyyksiä ollutkaan.
Paitti että takanurkkaa 14-15 jouduttiin hiomaan - R ei meinannut vetävään käteen tulla, mikä sillä on ollut aina vähän kehno. Pallopalkka, ja jopas rupes pelittää ;) Kepeillä anoi vedättää hyvin ja kontaktit oli kivat. Tykkäilin :) Mämmyllä ois tarkotus tehdä kontaktitreenit vielä lauantai-iltana.
Juhannuksen teami vietti vähän tavallisuudesta poiketen - ei istuttu kotona syömässä makkaraa, syötiin kanankoipia kepo-harjottelijan mökillä. Jätkät hurmasivat muut paikallaolijat, kerjäsivät innolla ja Max oli mukana saunassa, yön nukkuivat yllättävän nätisti. Max yleensä aina vaeltaa ensimmäisen yön uudessa paikassa, nyt väsähti nukkumaan jo siinä vaiheessa kun myö läiskittiin korttia. Olin aika ylpeä jätkistä, saavat kuulemma tulla toistekin vieraisille :D
Mämmyinen Kiteen leirillä, kuvasta kiitos Oona!
Ratana oli Agirodun Open Class -rata. Alkuun tein kolmesti puomin erillisenä, ekan kerran pallopalkalla ja sitten kaksi kertaa yksittäisenä. Ensimmäinen jäi liian ylös (tassut ei maassa) mutta toinen oli hieno! Radassa ei sitten mitään ihmeellisyyksiä ollutkaan.
Paitti että takanurkkaa 14-15 jouduttiin hiomaan - R ei meinannut vetävään käteen tulla, mikä sillä on ollut aina vähän kehno. Pallopalkka, ja jopas rupes pelittää ;) Kepeillä anoi vedättää hyvin ja kontaktit oli kivat. Tykkäilin :) Mämmyllä ois tarkotus tehdä kontaktitreenit vielä lauantai-iltana.
Juhannuksen teami vietti vähän tavallisuudesta poiketen - ei istuttu kotona syömässä makkaraa, syötiin kanankoipia kepo-harjottelijan mökillä. Jätkät hurmasivat muut paikallaolijat, kerjäsivät innolla ja Max oli mukana saunassa, yön nukkuivat yllättävän nätisti. Max yleensä aina vaeltaa ensimmäisen yön uudessa paikassa, nyt väsähti nukkumaan jo siinä vaiheessa kun myö läiskittiin korttia. Olin aika ylpeä jätkistä, saavat kuulemma tulla toistekin vieraisille :D
Mämmyinen Kiteen leirillä, kuvasta kiitos Oona!
keskiviikkona, kesäkuuta 20
SM-19!
SM-kisat takana. Neljännet, joita olen ollut seuraamassa, toiset, joissa kisasin, ja ensimmäiset, joissa päästiin finaaliradalle. Tornion 2009 kisoja on vaikea voittaa, mutta tykkäilin aika paljon ♥
Perjantaina lähdettiin seittemältä kohti Jyväskylää, heti kun miä pääsin töistä. Meillä oli yöpaikka Uuraisissa, siellä oltiin kymmenen maissa. Palvelu oli... no jaa, menetteli, mutta paikka oli kohtuu upea: meillä oli koko "alaranta" käytössä, jätkät sai vetää ihan vapaana ja niillä oli kivvaa :)
Lauantaina herätys oli klo 5.45, kisapaikalla oltiin vähän ennen puolta seittemää. Ensimmäinen tunti, pari meni stressatessa, karjuessa iskälle (miulla oli kyllä maailman parhaat huoltojoukot, anteeksi että olin kakkapää teitä kohtaan!), mutta kun oma rataantutustuminen alkoi lähestyä, olo alkoi parantua. Keskittyminen parani, fiilis nousi, koira oli tosi kiva. Radalle oli aivan superfiilis mennä! Oltiin siis KSSK:n medijoukkueen ykköskoirakko, ja radalta vedettiin kymppi, puomi x 2. Meidän kontaktivarma otus, ties milloin ottanut kontaktivirheitä, hyppi sitten SM-kisoissa, great. Ensimmäinen oli kyllä ihan oma moka, liike veti sivuun, enkä kyllä karjunut mihinkään suuntaan, mutta silti vähän pöh. Meidän joukkueen tulokseks tuli kuitenkin hylky niin ei harmittanut niin kauheesti.
Katottiin minien joukkueradat (hurrrrrrrrrrrjasti onnea MAHilaisille joukkuehopeasta, olette aika pus ♥), jonka jälkeen iskä ilmotti että ei jaksa olla enää kentällä. Silloin vitutti, mutta itse asiassa nesteytys oli mennyt itsellä aika päin persettä ja oli ihana päästä uimaan. Miettikää, miä kävin uimassa, miä joka oon kaks vuotta vältelly vettä kuin ruttoa. Nyt kuitenkin yöpaikassa ei ollut suihkua käytössä, joten uiminen oli ainut vaihtoehto. Oli itse asiassa ihan kivaa. Loppuilta meni grillatessa ja nauraessa. Ricky tosin järjesti taas elämää: ne veti Mämmyn kanssa hepuleita, niin Ricky sitten veti päin grilliä - jossa oli tulet ja kaikki. Grillit lensi, mutta koira säilyi isommilta vaurioilta, heitin sen järveen. Vasemmasta takajalasta kärtsäs muutama karva ja omaan silmään koira liikkui sunnuntaina ei-ihan-normaalisti, mutta kyllä jätkä kisakunnossa oli.
Sunnuntaina oli tosi hyvä fiilis lähtee radalle. Yliaikaa sieltä tuli, 1,03, ja sijoitus siinä vaiheessa 41. Medien finaali oli ensimmäisenä, joten siinä välissä oli vaan pari tuntia. Koira oli ihan tööt kun lähdettiin radalle, kyllähän se liikkui mutta hitaaaaaaaasti. Nolla me kuitenkin sieltä tehtiin, ja se riitti loppujen lopuksi sijaan 19. : olin aika pirun ylpeä! Meidän tavoite oli päästä 20 parhaan sakkiin, me päästiin ;) Ei huonosti hitaalla mediborderilla, ei ollenkaan. 19./178, aika wou. Ricky tosin pääsee puomitreeneihin, finaaliradalla otettiin puomi puolikkaalla tassulla.
Finaaliradan jälkeen vaihdoin muutaman sanan tuttujen kanssa, kävin ostamassa Rickylle uuden pallon (lupasin sille jos tehdään nolla, me tehtiin kaksi ;) ) ja painuttiin puoleksi tunniksi metsään. Vain minä ja koira. Ricky veti vapaana, siinä miun sivulla, palloa suussaan roikottaen. Koko koirasta huokui väsy, mutta silti se heilutti häntäänsä ja nuoli naamaa. Se koko mettäkävely oli ihan sairaan liikuttava hetki, vain minä ja koira. Miä ja miun pieni punainen varjo, miun teki mieli itkeä, väsymystä, onnea, iloa, viikon vitutusta, ihan kaikkea. Päällimmäisenä oli kuitenkin ihan mielettömän onnellinen fiilis. Ei jaksettu seurata muita finaaleja, vaan lähdettiin kotiin saman tien kun sain kisakirjan käteen.
Ricky on alkanut vasta tänään keskiviikkona olemaan oma itsensä, sunnuntain ja maanantai-illan se vaan nukkui, eilen käytiin juoksuttaa jätkiä pallon perässä ja tänään jätkä on alkanut olla oma ittensä. Jumia ei ole, grillitörmäys ei tod. näk. aiheuttanut mitään. Suvi oli hieronut Rickyn edellisenä keskiviikkona, jätkä on auki.
Nii, oli Mämmykin reissussa mukana turisteloimassa. Aika paljon autossa, mutta oli se tosi reipas pikkujätkä ♥ Jospa se pääsis ens vuonna mukaan ihan kisakoirana?
Perjantaina lähdettiin seittemältä kohti Jyväskylää, heti kun miä pääsin töistä. Meillä oli yöpaikka Uuraisissa, siellä oltiin kymmenen maissa. Palvelu oli... no jaa, menetteli, mutta paikka oli kohtuu upea: meillä oli koko "alaranta" käytössä, jätkät sai vetää ihan vapaana ja niillä oli kivvaa :)
Lauantaina herätys oli klo 5.45, kisapaikalla oltiin vähän ennen puolta seittemää. Ensimmäinen tunti, pari meni stressatessa, karjuessa iskälle (miulla oli kyllä maailman parhaat huoltojoukot, anteeksi että olin kakkapää teitä kohtaan!), mutta kun oma rataantutustuminen alkoi lähestyä, olo alkoi parantua. Keskittyminen parani, fiilis nousi, koira oli tosi kiva. Radalle oli aivan superfiilis mennä! Oltiin siis KSSK:n medijoukkueen ykköskoirakko, ja radalta vedettiin kymppi, puomi x 2. Meidän kontaktivarma otus, ties milloin ottanut kontaktivirheitä, hyppi sitten SM-kisoissa, great. Ensimmäinen oli kyllä ihan oma moka, liike veti sivuun, enkä kyllä karjunut mihinkään suuntaan, mutta silti vähän pöh. Meidän joukkueen tulokseks tuli kuitenkin hylky niin ei harmittanut niin kauheesti.
Katottiin minien joukkueradat (hurrrrrrrrrrrjasti onnea MAHilaisille joukkuehopeasta, olette aika pus ♥), jonka jälkeen iskä ilmotti että ei jaksa olla enää kentällä. Silloin vitutti, mutta itse asiassa nesteytys oli mennyt itsellä aika päin persettä ja oli ihana päästä uimaan. Miettikää, miä kävin uimassa, miä joka oon kaks vuotta vältelly vettä kuin ruttoa. Nyt kuitenkin yöpaikassa ei ollut suihkua käytössä, joten uiminen oli ainut vaihtoehto. Oli itse asiassa ihan kivaa. Loppuilta meni grillatessa ja nauraessa. Ricky tosin järjesti taas elämää: ne veti Mämmyn kanssa hepuleita, niin Ricky sitten veti päin grilliä - jossa oli tulet ja kaikki. Grillit lensi, mutta koira säilyi isommilta vaurioilta, heitin sen järveen. Vasemmasta takajalasta kärtsäs muutama karva ja omaan silmään koira liikkui sunnuntaina ei-ihan-normaalisti, mutta kyllä jätkä kisakunnossa oli.
sm-tyylilyyli
jätkät ui!
(c) Pirkko Riekki
(c) Pirkko Riekki
Finaaliradan jälkeen vaihdoin muutaman sanan tuttujen kanssa, kävin ostamassa Rickylle uuden pallon (lupasin sille jos tehdään nolla, me tehtiin kaksi ;) ) ja painuttiin puoleksi tunniksi metsään. Vain minä ja koira. Ricky veti vapaana, siinä miun sivulla, palloa suussaan roikottaen. Koko koirasta huokui väsy, mutta silti se heilutti häntäänsä ja nuoli naamaa. Se koko mettäkävely oli ihan sairaan liikuttava hetki, vain minä ja koira. Miä ja miun pieni punainen varjo, miun teki mieli itkeä, väsymystä, onnea, iloa, viikon vitutusta, ihan kaikkea. Päällimmäisenä oli kuitenkin ihan mielettömän onnellinen fiilis. Ei jaksettu seurata muita finaaleja, vaan lähdettiin kotiin saman tien kun sain kisakirjan käteen.
Ricky on alkanut vasta tänään keskiviikkona olemaan oma itsensä, sunnuntain ja maanantai-illan se vaan nukkui, eilen käytiin juoksuttaa jätkiä pallon perässä ja tänään jätkä on alkanut olla oma ittensä. Jumia ei ole, grillitörmäys ei tod. näk. aiheuttanut mitään. Suvi oli hieronut Rickyn edellisenä keskiviikkona, jätkä on auki.
Nii, oli Mämmykin reissussa mukana turisteloimassa. Aika paljon autossa, mutta oli se tosi reipas pikkujätkä ♥ Jospa se pääsis ens vuonna mukaan ihan kisakoirana?
radalta tullessa, oon tossa pylvään kohdalla ♥
keskiviikkona, kesäkuuta 13
LAU:n iltakisat
Käytiin Rickyläisen kanssa Lappeenrannan iltakisoissa. Lähdettiin hakemaan menolippua Purina Cupin finaaliin, ja me saatiin se! Ekalta radalta voittonolla parin sekunnin aliajalla, toiselta radalta vitska (oma ohjausmoka) ja yliaikaa +1,5 sekunttia. Tällä oltiin kolmansia, jokseenkin huvittavaa :D
Koira oli tosi hyvällä fiiliksellä, itsellä oli hyvä, rento fiilis, näin tää homma natsaa. Olihan siellä kauneusvirheitä vaikka kuinka ja eka rata oli suoraan sanottuna tosi ruma, mutta näillä eväillä SM-kisoihin viikonlopulla!
Matkassa oltiin Sallan ja mutiaisten kanssa, kiitos jälleen kaikesta ♥ Ricky jopa makaili häkissä välillä ja kisapaikalla oli suurimman osan ajassa makuullaan, huippua, että osaa rauhoittua.
sunnuntaina, kesäkuuta 10
Reissukakkiaiset
Lähdettiin eilen jätkien kanssa puolen tunnin varotusajalla miun iskän ja veljen kanssa turisteloimaan Riihimäen Erämessuille. En edes muista milloin jätkät on olleet pitemmällä autoreissulla ennen Kiteetä, ja R yllätti rennolla matkustustyylillään, se makasi suurimman osan aikaa, yleensä se seisoksii.
Messualueella jätkät oli tosi nätisti, mutta sitten paljastuikin, että messualueella ei saa turvallisuussyistä kuljeksia turistikoirien kanssa. Haukut ois pitänyt viedä dogsittereille, ja hinta ois ollut 10 euroa per koira, joten jätkät odottelivat pari tuntia autossa. Onneksi sää oli pilvinen ja aika viileä niin ei jätkillä ollut mitään ongelmaa :)
On ne vaan helppoja otuksia!
Messualueella jätkät oli tosi nätisti, mutta sitten paljastuikin, että messualueella ei saa turvallisuussyistä kuljeksia turistikoirien kanssa. Haukut ois pitänyt viedä dogsittereille, ja hinta ois ollut 10 euroa per koira, joten jätkät odottelivat pari tuntia autossa. Onneksi sää oli pilvinen ja aika viileä niin ei jätkillä ollut mitään ongelmaa :)
On ne vaan helppoja otuksia!
torstaina, kesäkuuta 7
Kaikkea pientä
Suvi kävi eilen hieromassa Rickyn. Jätkä oli kauttaaltaan jumissa, ei kuitenkaan ihan paskajumissa. Pahiten takajalat ja oikee etunen jota ontui pari viikkoa sitten. Myös niska oli junttura. Suvi sai kuitenkin hyvin aukastua koiraa ja ensi viikolla uudestaan :) Ensi viikolla onkin oikeen superkoirallista varsinkin verrattuna toukokuuhun: tiistaina Lappeenrantaan Purina Cupin osakilpailuun, keskiviikkona Suvi hieromaan Rickyä, lauantai-sunnuntai Jyväskylässä SM-kisoissa. Ricky on lauantaina joukkueessa ja sunnuntaina yksilöt, medejä 178 kappaletta, jey!
Sitten kaikkea muuta pientä, josta on pitänyt kertoilla, mutta koska ne ovat kaikkea tosi pientä, ei niille ole voinut tehdä omaa päivitystä.
1) Mämmy ei olekaan niin nössö kun oon luullu. Yks ystävä vei miut katsomaan yhtä läheistä lintutornia tässä viikko sitten, jätkät juosenteli vapaana ja ajattelin, että ne jää sinne alas kun portaat oli suhteellisen jyrkät. Kaksjalkaiset kipus ylös kattoo auringonlaskua, ja mitä tekee miun terrierit? Max etunenässä kiipeää ylös! Omin tassuin meni myös alas, mutta olin aika wou - oisin ollut nimittäin aika suuresta summasta valmis lyömään vetoa, että Mämmy ei tule ylös.
2) Ricky on nypitty, kiitokset jälleen Alisalle! Jätkä on aika järkyn näköinen (joka ei kyllä ole nyppijän vika), se näyttää ihan katurakilta plus sen parta on oikeesti harmaa. Ja hännänpää kalju!
3) Jätkillä oli tässä pari päivää kaveri, chihu Sulo 1,5 v. Ricky vaikutti Sulon rinnalla hirveen vanhalta. Katteli nuorempien touhuja vähän omista maailmoistaan, kävi se kyllä vähän riehumassa myös mukana, muttamutta. Se on oikeesti kohta jo seittemän, hui kamala.
Hennalle kiitos kaikista kuvista! :)
Sitten kaikkea muuta pientä, josta on pitänyt kertoilla, mutta koska ne ovat kaikkea tosi pientä, ei niille ole voinut tehdä omaa päivitystä.
1) Mämmy ei olekaan niin nössö kun oon luullu. Yks ystävä vei miut katsomaan yhtä läheistä lintutornia tässä viikko sitten, jätkät juosenteli vapaana ja ajattelin, että ne jää sinne alas kun portaat oli suhteellisen jyrkät. Kaksjalkaiset kipus ylös kattoo auringonlaskua, ja mitä tekee miun terrierit? Max etunenässä kiipeää ylös! Omin tassuin meni myös alas, mutta olin aika wou - oisin ollut nimittäin aika suuresta summasta valmis lyömään vetoa, että Mämmy ei tule ylös.
2) Ricky on nypitty, kiitokset jälleen Alisalle! Jätkä on aika järkyn näköinen (joka ei kyllä ole nyppijän vika), se näyttää ihan katurakilta plus sen parta on oikeesti harmaa. Ja hännänpää kalju!
3) Jätkillä oli tässä pari päivää kaveri, chihu Sulo 1,5 v. Ricky vaikutti Sulon rinnalla hirveen vanhalta. Katteli nuorempien touhuja vähän omista maailmoistaan, kävi se kyllä vähän riehumassa myös mukana, muttamutta. Se on oikeesti kohta jo seittemän, hui kamala.
Mämmyn luonnetesti
Käytiin Mämmysen kanssa 2.6. Kuusankoskella KPKYn luonnetestissä, testaavina tuomareina Mikael Laine sekä Sami Heikkilä.
Tuomariharjoittelijan palaute nauhalta purettuna:
"Alotetaan toimintakyvystä, elikkä se on koiran rohkeutta toimia tuolla radalla. Tää on +1, kohtuullinen. Kelkalla se mietti hetken ennen kuin se tuli kattoo sitä ja pimeessä huoneessa se tarvitsi pienen niiskautuksen, muuten ihan hyvin. Sitten terävyys, eli miten se reagoi uhkaan, +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, elikkä ei se oikee reagoinu siinä millään tapaa mutta helpottu kuitenkin kun ei sitten tehtykään pahaa.
Puolustushalu, siinä se sai pienen äänen itsestään irti, elikkä +1, pieni. Taistelutahto, miten se nauttii taistelusta, +2, kohtuullinen, kun saatiin toinen lelu sille niin saatiin se leikkimään.
Hermorakenne, miten se kuormittuu tossa matkan varrella, niin +1, hieman rauhaton. Ihan vähän siinä näkyy pientä stressin poikasta mut ei mitään häiritsevää, palautuu hyvin.
Temperamentti eli koiran vilkkaus, kohtuullisen vilkas, eli se ei hötkyile siellä radalla. Sit koiran kovuus, eli se miten se muistaa asioita tuolla radalla, niin kyl se niitä vähän muistelee, haalaria ja tynnyriä ja kelkkaa, kun te ohitatte niitä niin pieniä väistöjä sillä tulee, eli +1, hieman pehmeä.
Ja sit luoksepäästävyys, se on hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin, +3, näkyi jokaisella testin osa-alueella. Ja sitten laukauspelottomuus, niin se on laukauskokematon, eli sen reaktiot pieneni mitä enemmän ammuttiin laukauksia.
Ja koska lapussa ei ole miinuspisteitä ja plussaa tuli sitten 155, on tulos 155 pistettä."
Tulosrivistö näytti tällaiseltä:
toimintakyky +1, kohtuullinen
terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
puolustushalu +1, pieni
taisteluhalu +2, kohtuullinen
hermorakenne +1, hieman rauhaton
temperamentti +2, kohtuullisen vilkas
kovuus +1, hieman pehmeä
luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
laukauspelottomuus ++, laukauskokematon
loppupisteet + 155.
Seinällä Mämmy ei Rickyn tapaan reagoinut mitenkään, puolusti vähän Rickyä terhakkaammin. Ylläri oli ainoastaan laukauspelottomuus, luulin että se olisi mennyt laukausalttiiksi mutta se olikin vain laukausarka, positiivinen ylläri! Ammuttiin kolmesti. Pimeessä huoneessa käytti paljon nenäänsä, ei hätiköinyt eikä käynyt moikkailee tuomareita kuten R omassa testissään.
Henk. koht. tykkäsin enemmän bortsukerhon luonnetestistä, mutta oli ihan kivaa KPKY:nkin luonnetestissä :)
torstaina, toukokuuta 31
Toukokuun välikatsaus
Toukokuu oli oikeesti ehkä huonoin koirakuukausi aikoihin. Autokoulu, koulu, ihmissuhteet, kaikki. Toukokuun aikana oon tosin ollut onnellisempi kuin aikohin, koirien kanssa on oltu vaikka harrastaminen on ollut vähän toispuolista. Ricky ei treenannut toukokuussa kertaakaan, kävi kerran mätsärissä, wuhuu. Tassua kinkkailtiin jossain välissä, muutenkin jätkä ollut vähän jumi, onneksi Suvi tulee hieromaan ensi viikolla. Alisa nyppi sen kyllä viime viikonloppuna.
Mämmy kävi kisaamassa Kotkassa kolmen startin verran (hyl x3) ja sitten käytiin Kiteen leirillä, joka oli aikamoisen huippu.
Suomeksi sanottuna toukokuu oli ajatuskuukausi, miulla on paljon hienoja ajatuksia, tajusin paljon asioita, ja... En tiedä. Hyvä kuukausi, ja ensi kuussa on sitten edessä SM-kisat, Lappeen kisat ja Rickyn hierontaa.
Mämmy kävi kisaamassa Kotkassa kolmen startin verran (hyl x3) ja sitten käytiin Kiteen leirillä, joka oli aikamoisen huippu.
Suomeksi sanottuna toukokuu oli ajatuskuukausi, miulla on paljon hienoja ajatuksia, tajusin paljon asioita, ja... En tiedä. Hyvä kuukausi, ja ensi kuussa on sitten edessä SM-kisat, Lappeen kisat ja Rickyn hierontaa.
maanantaina, toukokuuta 21
Venyy - ei veny
Viikon tauon jälkeen (hups) molempien jätkien venyttelyt ja hieronnat. Max venyi hyvin joka suuntaan, Ricky taas oli notkea kuin näkkileipä. Onneks sillä on hieroja parin viikon päästä... Punkkitarkastus tuli siinä samassa, Rickyllä kaksi leuassa, Mämmyllä punkkeja nolla. Ei ole muuten ollut yhtään koko keväänä, Rickyllä taas ehkä reilu viitisen kappaletta.
Kinkkaa?
Just kun on selvitty yhden kanssa eläinlääkärireissusta (viikko sitten Maxin silmät punotti, rähmi ja olivat muurautuneet umpeen -> silmätulehdus, tipat ja nyt ok), niin eikös siitä löydy toinen jota sinne (toivottavasti ei) pitää kiikuttaa - R alkoi eilen kinkkaamaan syystä X oikeaa etustaan, makoili etupihalla ja sitten kun nousi niin kinkkasi. Jalassa ei mitään, ei arista kosketusta. Illan myötä kinkkaus hävisi mutta tänään taas arkonut, varsinkin soralla ja portaita ei kävele kunnolla. Eikä nuku kyseinen koipi taivutettuna alle, niin kuin se usein tekee. Jääkäämme seuraamaan tilannetta.
lauantaina, toukokuuta 19
Agitokoleiri Kitee 11.-13.5.
Viikko siinä meni, ennen kuin sain itseäni niskasta kiinni ja näpyttämään Kiteen leirin koneelle. Tässä se kuitenkin vihdoin on, onneksi olin ennakoivasti fiksu ja kirjoitin paperille kaikki treenit ja palautteet ;)
Perjantaina oli oikein mukava tihkusade, kun Salla kurvasi hakemaan miut ja Mämmyn kahdentoista maissa. Kiteelle, 270 kilometrin matkaan, varattiin viisi tuntia - ja voin sanoa, että automatka oli hauska! Pysähdyttiin kahdesti, toisen kerran joskus Lappeenrannan jälkeen käyttää koiria, ja sitten Kiteen ABC:llä syömässä. Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen laitoin Mämmylle supermäntakin päälle, kun toinen näytti tärisevän, nukkui koko loppumatkan ilman tärinöitä :)
Meillä oli perille leiripaikka villa Taivaannastaan kahdet eri ajo-ohjeet, ja vaikka ei noudatettu kumpaakaan, päästiin perille! Sallalla on aika huippu kartanlukija ;)
Perjantai-iltana oli vain majoittuminen, koiran leikki -luento ja iltapala. Mämmy oli aivan super, häkissä ei sisällä haukkunut ollenkaan, vain kitisi. Huonekaverit olivat huippuja, Salla ja mudit sekä Oona ja Ora-mudi 10 vkoa. Subré ja Ora painivat keskenään koko ensimmäisen yön, ja Mämmy sitten kilttinä leikkisetänä valvoi koko yön niiden leikkimistä :'D Miä nukuin parvella ja Max sitten Oonan jaloissa sen minkä nukkui, kovin kummoisia unia meistä oikein kukaan ei ensimmäisenä yönä tainnut saada.
Lauantaina oli sitten koulutukset. Meillä oli Hytösen Marjo kouluttamassa, ja jumatsuikka että miä tykkäsin! Rata me mentiin kerran, joitain kohtia vähän hinkattiin. Yhteensä tehtiin ehkä 10 minuuttia, mutta antoisin koulutus pitkään aikaan!
Tää treeni opetti mulle linjauksesta aivan helvetisti. Koiran eteen ei tarvitse mennä kökkimään, ei tarvitse huutaa eikä riehua, pitää vaan kertoa tarpeeksi ajoissa minne mennään ja linjata, niin koira ei edes katso hämyesteitä. Ihanin treeni ikuisuuteen! Linjojen lisäksi ylös on kirjoitettu "ei tästästäs vaan selkeä tässä -käsky".
Sunnuntaina päästiin lähtemään kotiin vähän ennen kuutta. Matka oli ehkä antoisin, tajusin Sallan kanssa keskustellessa, kuinka paljon virheitä Mämmyn kanssa on oikeasti tehty, kuinka vääriä asioita, kuinka paljon sen kanssa on rikottu toimivia juttuja jo ihan pienenä. Ahdistaa, mutta toisaalta oon ihan hirmuisen iloinen, kun tajusin niin paljon asioita. Osaan taas lukea koiraani hieman paremmin. Harmittaa kuitenkin tieto, miten huippu Max voisi olla jonkun toisen ohjaajan käsissä tai ainakin erilaisella koulutuksella. Mä haluan kiittää Sallaa aivan mielettömästi, meidän keskustelut availi mulle taas aika paljon maailmaa! Reissu oli superein aikoihin!
Leiristä jäi tosi positiivinen fiilis kaikin puolin. Mämmy on tasapainoisempi koira kuin aattelin ja sain hirveästi pohdittavaa.
Loppu toukokuu jätkät sitten lomaileekin: miulla on kaamee kiire teoriatuntien ja koulun kanssa, joten myö ollaan lomalla! Mämmyn seuraava aktiviteetti on luonnetesti Kouvolassa 2.6.!
leirikamat - mehän oltiin siellä tosiaan viikonloppu eikä viikkoa...
eräs työläinen, jonka päivää onnistuttiin piristämään... :D
paras palvelu ikuisuuksiin!
Perjantai-iltana oli vain majoittuminen, koiran leikki -luento ja iltapala. Mämmy oli aivan super, häkissä ei sisällä haukkunut ollenkaan, vain kitisi. Huonekaverit olivat huippuja, Salla ja mudit sekä Oona ja Ora-mudi 10 vkoa. Subré ja Ora painivat keskenään koko ensimmäisen yön, ja Mämmy sitten kilttinä leikkisetänä valvoi koko yön niiden leikkimistä :'D Miä nukuin parvella ja Max sitten Oonan jaloissa sen minkä nukkui, kovin kummoisia unia meistä oikein kukaan ei ensimmäisenä yönä tainnut saada.
Lauantaina oli sitten koulutukset. Meillä oli Hytösen Marjo kouluttamassa, ja jumatsuikka että miä tykkäsin! Rata me mentiin kerran, joitain kohtia vähän hinkattiin. Yhteensä tehtiin ehkä 10 minuuttia, mutta antoisin koulutus pitkään aikaan!
Koutuksen jälkeen olen kirjoittanut ylös:
- radalla ei ole kiire: jos on kiire, joku on mennyt tai vähintään menossa pieleen (ennen radalle menoa olin oikeasti valmis väittämään vastaan, mutta hei, Marjohan oli oikeassa!)
- kun olet näyttänyt jo seuraavan esteen, kerro jo sitä seuraavaa (asia, jonka tiesin jo etukäteen, mutta jota en ole oikeasti sisäistänyt tarpeeksi hyvin)
- karjuminen on turhaa, ole selkeä
- karjuminen on turhaa, ole selkeä
- haasta treeneissä itseäsi
- kun käsky tulee, koiran on toteltava heti, ei sitten kun koirasta tuntuu, eli vaadi myös koiralta. Käsky ei ole kehoitus vaan käsky.
Kaiken kaikkiaan jäi ihan sairaan hyvä fiilis, koira oli tosi kiva, iloinen ja innokas sekä estehakuinen. Marjo kehui Mämmyä, "ihana into ja palo tähän hommaan".
Kontakteista: projekti
- mustavalkoisuus
- ykkös- ja kakkospalkka, keskity kakkospalkkaan
- vaadi nopeus ja tarkkuus yhtä aikaa
- ei sinnepäin vaan kunnolla
- vietin nostatus ennen harjoitusta, max. 3 krt ja sitten pois
- vältä koiran turhautumista
Illalla tehtiin vielä kontaktitreenejä, Sallan avustuksella saatiin aalla pari aivan hiton mahtavaa kontaktia. Salaisuus on vaan nostattaa se vietti huippuunsa ennen treeniä - kyllä se osaa!
Meidän oli myös tarkoitus käydä tekemässä hyvän mielen möllitoko, mutta tehtiin vaan liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, Mämmyn bravuurit. Lisäksi tehtiin vähän merkin alkeita, tokokouluttaja Susanna Maksimainen sanoi Mämmyä fiksuksi otukseksi, jolla pitää olla vain tarpeeksi hyvä palkka.
Seuraava yö menikin jo paremmin, Sallan mudit olivat häkeissä niin Mämmykin sai nukuttua ;)
Sunnuntaina oli vielä agitreenit, oikeasti parhaat treenit pitkiin, pitkiin aikoihin, Marjolle oikein isot kiitokset!
Tää treeni opetti mulle linjauksesta aivan helvetisti. Koiran eteen ei tarvitse mennä kökkimään, ei tarvitse huutaa eikä riehua, pitää vaan kertoa tarpeeksi ajoissa minne mennään ja linjata, niin koira ei edes katso hämyesteitä. Ihanin treeni ikuisuuteen! Linjojen lisäksi ylös on kirjoitettu "ei tästästäs vaan selkeä tässä -käsky".
Sunnuntaina päästiin lähtemään kotiin vähän ennen kuutta. Matka oli ehkä antoisin, tajusin Sallan kanssa keskustellessa, kuinka paljon virheitä Mämmyn kanssa on oikeasti tehty, kuinka vääriä asioita, kuinka paljon sen kanssa on rikottu toimivia juttuja jo ihan pienenä. Ahdistaa, mutta toisaalta oon ihan hirmuisen iloinen, kun tajusin niin paljon asioita. Osaan taas lukea koiraani hieman paremmin. Harmittaa kuitenkin tieto, miten huippu Max voisi olla jonkun toisen ohjaajan käsissä tai ainakin erilaisella koulutuksella. Mä haluan kiittää Sallaa aivan mielettömästi, meidän keskustelut availi mulle taas aika paljon maailmaa! Reissu oli superein aikoihin!
Pentujengi päikkäreillä
Mämmy ja Ora
Tytöt kävi koiraleirillä!
Superkeli!
Loppu toukokuu jätkät sitten lomaileekin: miulla on kaamee kiire teoriatuntien ja koulun kanssa, joten myö ollaan lomalla! Mämmyn seuraava aktiviteetti on luonnetesti Kouvolassa 2.6.!
maanantaina, toukokuuta 14
Haastetta!
Takana on superhyperupeamahtava Kiteen leiri, josta tulee pitkä, polveileva ja sekava (kuva)päivitys. Oottelen kuitenkin sen aikaa, että Oona laittelee kuvia koneelle, joten sillä aikaa voin keskittyä Jennan viskaamaan haasteeseen, joka tuli joskus viikko sitten. Tästä tulee tulemaan sekä koirallista että koiratonta, mutta ehkä te sen kestätte, vaihtavaa kanavaa jos ei lifestyle kiinnosta.
"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmene hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että he ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."
1. Koirat. Tarviiko tätä aukasta? Ei. Yksi plus yksi on enemmän kuin rakkaus.
2. Kevät ja kesä. Vuodenajat noin ylipäätään, tykkään siitä kun ne vaihtuilevat. Keväällä on aina se sama leijumisfiilis ja kesä nyt on vaan niin kesä. Kesällä kaikki on paremmin.
3. Musiikki. Viime aikoina vähän kaikki, gregoriaanisesta kirkkomusiikista lähtien.
4. Matkustelu. Ihan sama minne, mieluiten vähän kauemmaksi, Suomen sisällä riittää. Hyvä seurassa millä tahansa kulkuneuvolla minne vain. Mieluiten joku koirajuttu.
5. Ruoka. Syöppö ei pääse tästä yli eikä ympäri. Viime aikoina on tosin ollut ruokavamma, mutta annetaan sekin anteeksi.
6. Uni. Rakastan nukkumista, unien näkemistä, sitä fiilistä hei mä olen kaikkivoipa. Se fiilis on kyllä ollut useamman kerran ihan valveillakin...
7. Ystävät (miksi se on näin loppupäässä?) ne on sellasia hömelöitä, en selviis ilman niitä.
8. Sitaatit. Leffasta, laulusta, kirjasta, mistä vain. Rakastan. Parhaita ovat tietysti insideläpät, terveiset Sallalle "Ei me pahalla, me ollaan vaan ilkeitä".
Kaikkihan me loassa tarvomme, toiset meistä vain katsovat tähtiin.- Oscar Wilde
9. Käveleminen. Tai oikeastaan päämäärätön vaeltelu. Mieluiten kesäyönä, talvella kanssa aika siistiä. Joko kuulokkeet korvilla tai jonkun kanssa, koirat kuuluu aina yhtälöön.
10. Tavoitteisiin pääseminen. Se on aina yhtä superia, kun onnistuu suoriutumaan siitä, mihin on riman asettanut.
Haaste menee Alisalle, Sallalle, Minervalle, Iitulle ja Hennalle, tehkää perässä!
"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmene hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että he ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."
1. Koirat. Tarviiko tätä aukasta? Ei. Yksi plus yksi on enemmän kuin rakkaus.
2. Kevät ja kesä. Vuodenajat noin ylipäätään, tykkään siitä kun ne vaihtuilevat. Keväällä on aina se sama leijumisfiilis ja kesä nyt on vaan niin kesä. Kesällä kaikki on paremmin.
3. Musiikki. Viime aikoina vähän kaikki, gregoriaanisesta kirkkomusiikista lähtien.
4. Matkustelu. Ihan sama minne, mieluiten vähän kauemmaksi, Suomen sisällä riittää. Hyvä seurassa millä tahansa kulkuneuvolla minne vain. Mieluiten joku koirajuttu.
5. Ruoka. Syöppö ei pääse tästä yli eikä ympäri. Viime aikoina on tosin ollut ruokavamma, mutta annetaan sekin anteeksi.
6. Uni. Rakastan nukkumista, unien näkemistä, sitä fiilistä hei mä olen kaikkivoipa. Se fiilis on kyllä ollut useamman kerran ihan valveillakin...
7. Ystävät (miksi se on näin loppupäässä?) ne on sellasia hömelöitä, en selviis ilman niitä.
8. Sitaatit. Leffasta, laulusta, kirjasta, mistä vain. Rakastan. Parhaita ovat tietysti insideläpät, terveiset Sallalle "Ei me pahalla, me ollaan vaan ilkeitä".
Kaikkihan me loassa tarvomme, toiset meistä vain katsovat tähtiin.- Oscar Wilde
9. Käveleminen. Tai oikeastaan päämäärätön vaeltelu. Mieluiten kesäyönä, talvella kanssa aika siistiä. Joko kuulokkeet korvilla tai jonkun kanssa, koirat kuuluu aina yhtälöön.
10. Tavoitteisiin pääseminen. Se on aina yhtä superia, kun onnistuu suoriutumaan siitä, mihin on riman asettanut.
Haaste menee Alisalle, Sallalle, Minervalle, Iitulle ja Hennalle, tehkää perässä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)