Rasti seinään!

Rasti seinään, me oltiin treenaa! Ja molempien jätkien kanssa! Tämän mahdollisti ihana Renault Megane, jonka takapenkille sain kuin sainkin koirien häkin iskän epäilyistä huolimatta. Karita 1, iskä 0. 

Syy, miksi molemmat lähtivät mukaan, oli ensi viikonlopun Mikkelin kisat. Tarkoitus oli lähteä vain Mämmiäisen kanssa, mutta sitten katselin blogia taaksepäin ja huomasin, että Ricky on ollut treeneissä viimeksi heinäkuussa, hupsista. Lahjattomat treenaa vai miten se meni?

Otin Rickyllä ensin, nollalla maaliin. Tai niin miä luulin, rengas tultiin sivusta, mutta se oli tilastovika, koska toisella kierroksella tehtiin oikein.
- vastainen käsi toimii edelleen tosi kivasti
- kepeillä kiihdytti loppua kohti
- takaa-toimii
Se oli niin Rickyä, varmaa, kivaa, superia! Ja jätkän naama loisti - vähemmästäkin, jos treeneihin pääsee kahden kuukauden välein. Kai me aletaan pikkuhiljaa jäähdytellä. Nyt jo itkettää, entäs sitten kun päätän Rickyn viimeiset kisat? Niitä ei kyllä olla vielä yli vuoteen ruksimassa jos terveys pelittää, mutta kuitenniin.

Mämmy sitten Rickyn perään:
- vastainen käsi toimi ensimmäisellä kierroksella hyvin, sitten onnistui 1/3 kun alkoi putki imeä. Tää treenilistalle
- putkileijeröinti puss. Toimi x 3.
- kepeille haki kerran toiseen väliin, muuten hyviä keppejä. Jereltä kullanarvoinen neuvo persjätön ajoitukselle keppien jälkeen: kun koiran nenä menee viimeisen kepin taakse, niin sitten. Ei se sieltä takaisin tule.
- puomilla palkka kädestä, tuli hyvällä vauhdilla alas mutta paikasta selkeästi epävarma
- 15 hypyllä jatkuvasti jäljessä, takaa ei toimi ilman voimakasta vartaloapua -> treenien alle. 
- 5 rima tuli alas x 2, joten tiukoissa paikoissa malta loppuun asti äläkä lähde hosumaan

Molemmilla jätkillä oli ihan sairaan hyvä tekemisen fiilis, oli aivan superia vetää omalla jengillä. Lämppä- ja jäähkälenkillä ottivat tosi aktiivisesti kontaktia.

Mietin, että mitä miun "nyt-tule-äläkä-meinaa!" -ohjausasenteelle on tapahtunut. Se on ollut vähän lälly nyt jonkun aikaa. Pitää ottaa tarkkailuun.

Peeäs. Tietääkö joku miks tää heittää noita tyhmiä deittilinkkejä tekstin joukkoon?

Cheddarjuustoa

Otsikko kuvastaa miun aivotoimintaa tällä hetkellä, täyttä cheddarjuustoa. Miun oli tarkoitus tehdä terveystiedon itsenäisiä, mutta kepo on istunut nyt 30 minuuttia englannin yo-kokeessa ja miua jännittää ihan pirusti sen puolesta. Ai mitenkä jännään omaa eväsretkeä keskiviikkona ja perjantaina? En oikein mitenkään, vaikka ehkä ois syytä. Terveystietoa pitää vielä kerrata vähän ja ruotsista ainakin teemasanastoja, mutta eiköhän se siinä sitten alkais olemaan.

Olin tehnyt ittelleni pyhiä lupauksia. "Sitten kun yo-kokeet on ohi niin lähden moikkaa Alisaa. Sitten käyn kampaajalla ja päivitän blogin, ja suunnittelen kisakalenterin, ja..." jotenkin hassusti siinä on käynyt nyt niin, että käytiin eilen Alisan ja Domen kanssa lenkillä, kampaaja on varattu keskiviikoksi, kisakalenteri suunniteltu ja päivitän nyt blogia, hyvä minä.

Cheddarjuustosta vielä sen verran, että meikälikka sai oman auton! Tai iskänhän se on, paperilla ainakin. Ihan cheddarjuuston värisen Renault Meganen, viistoperä kolmeovinen. Koirahommissa toivottoman epäkäytännöllinen, mutta asennetta löytyy. Koirahommiin otetaan Transportteri koska en tykkää pitää jätkiä Meganen takana, sinne ei mahdu häkki eikä miulla oo niille matkustusvaljaita. Pikkumatkoilla ihan ok, pysyvät nätisti takana eivätkä parkissakaan yritä eteen, jee!

Viime keskiviikkona käytiin Mämmyn kanssa Tiia pitämissä treeneissä. En tehnyt edes ratapiirrustusta, koska meillä oli vaan 10 esteen "tunnustelupätkä" (Tiia koulutti ekaa kertaa meitä ja halus vaan nähdä millä tasolla ollaan). Ja vaikka oli pieni, helppo pätkä, sain paljon ajateltavaa:

1) sijoittuminen lähdössä. Pysähdy kunnolla, katso olan yli, kutsu koiraa. Älä jätä pysähdystä tekemättä, koska muuten koiralle tulee kiire ja eka rima lentää
2) kepeillä sietää "painavaa" vedätystä ensimmäiset kolme kertaa tosi makeesti, sitten alkaa kokeilemaan saako oikoa
3) "takaa" -käsky unohtunut, treenaukseen. Osaa kyllä jos vaan haluaa
4) suoristaa itse linjat kontakteille
5) ja kontaktit, meidän ikuinen murheenkryyni.

Sanoin Tiialle, että me aletaan taas rakentamaan (avustajan!) kanssa paikkaa uudestaan, nyt katsoo alasmenolla miua ja paikasta tosi epävarma. Tarvitsee superpalkan, että käy kierroksilla ja tekee hyvin (muista että maksimissaan viisi toistoa kerta, ja sekin on jo yläkanttiin! muuten suoritustaso kärsii!). Muttamutta. Tässä ois tulossa Mikkelin kisat ja sitten Kouvolan kisat, ja palo kisaamaan ois kova. Sen kontaktit on sinänsä ok (okei, ei ole, mutta ei se tuu ylhäältä alas, eli ottaa kontaktit), mutta paikkaa hakee tosi paljon, joten miä ajattelin, että käydään kisaamassa noi (plus bortsumestikset sitten marraskuussa) ja sitten hiotaan kontakteja taas alusta. Tai ei alusta, mutta pilkotaan suoritus pienemmiksi kokonaisuuksiksi.

Siinähän seh.

Nii, sitten eilisestä iltalenkistä: Alisan ja Domen kanssa tosiaan varmaan joku 1,5 km Mansikka-ahon purkkarilla. Oltiin pahiksia ja koirat humputteli melkein koko matkan irti. Mämmy oli tyypillinen Mämmy, väisteli Domea korvat luimussa ja häntä koipien välissä, R yritti ignoorata Domen kokonaan. Välillä vähän konahti kun toinen oli perseessä kiinni (jolloin Mämmy sanoi myös rohkeasti väy tietämättä edes miksi...), ja lopulta sitten näytti ihan hammasta kun tarpeeksi ärsytti. Siinähän sitten oli ärimuripöri ja kaksi painivaa terrieriä... Ricky olisi lopettanut "irtinytsaatanaheti!" huutamisesta, mutta Dome ei kun takaisin niskaan vaikka toinen oli kääntänyt jo selän. Dome säilyi ilmeisesti rei'ittä (Rickyn hampaat on tositosikuluneet), Rickyllä toisessa korvassa puolen sentin palkeenkieli jonka huomasin vasta kotona, puhdistin.
Vaikka ei oo kiva et koirat on toisissaan kiinni, niin oon tosi iloinen et Ricky päästi irti kakarasta (ei selkeesti antanut edes tosissaan selkään eikä Domekaan ihan 100 prosenttisella raivolla niskassa ollut, lähinnä sellasta vuosikkaan parsonin "hei minä olen ISO" - machoilua aavistuksen kovalla otteella) käskystä, Mämmy pysyi kaukana ja loppulenkki vietettiin kuitenkin ihan sovussa. Dome oli kiinni ja Ricky kulki sitten pää kiinni kakaran perseessä... Samaan autooknin mahduttiin, joten se siitä episodista. Äärimmäisen tyytyväinen olen noitten käytökseen, varsinkin Rickyn, sehän on saanut järkeä päähänsä! Rintaansa miun mielestä tänään vähän arko (tms. ei liikkunut ihan normaalisti) mutta ei nilkuttanut eikä väistänyt kosketusta joten no panic, ei taida kuitenkaan keskiviikkona treeneihin tulla ihan just in case. Mutta no hard feelings!

Oksenna, oksenna!

Mämmy päätti taas järjestää ohjelmaa iltapäivää ja söi vinkulelunsa. Se oli siis miun treenitaskun taskussa, jonka olin jättänyt miun huoneen tuolille, ja sieltä jätkä kävi sen hipsimässä.  Meillä siis jätkillä ei ole oikeastaan leluja sisällä, ne on kaikki jossain kaapissa niin toi tykkää käyttää tilaisuutta hyväkseen. En jaksanut puuttua heti, toinen oli niin onnellinen lelunsa kanssa + en saanut puututtua varastamiseen heti niin ajattelin, että pitäköön vähän aikaa. Plus olin just syömässä ja keskustelin kepon kanssa jostain asiasta x (itse asiassa kokeiltiin Fazerin Eukalyptus -pastillien soveltamista kiehuvaan veteen niin kuin siellä takana neuvotaan, huonoin tuloksin) ja sit katon että aha, toi on saanut tosta nyt jonkun palan, nousen pöydästä ja sanon "kiitos" (irrotuskäsky) ja mitä tekee meidän Mämmy, jolla kiitos on toiminut tosi mukavasti? Katsoo miua suoraan silmiiin ja nielee palan. Love u!

Päätin sitten oksettaa koiran saman tien, koska se on ennenkin syönyt vinkuja ja oksennellut niitä sitten useampana päivänä/yönä pihalle. Huomenna on ruotsin yo-kuuntelu (apua!) ja ajattelin turvata omat yöuneni + en murehdi koiraa, niin päätin sitten oksettaa koiran. Ensin sormia kurkkuun, mahanesteitä nousi mutta ei oksentanut. Voiko koiraa ees oksettaa niin? Miä en ainakaan saanut mitään aikaiseksi, käsi on huomenna varmasti musta kun Max puri kättä, mutta ehkä olen sen ansainnut. Ei siis puremalla purrut mutta sellaista "yök käsi pois laitan suun kiinni" -puremista, u know.
Seuraavaks tein suolapalleron, teelusikallinen suolaa ja pisara vettä, kurkun perälle. Yökkäsi puolet pois ja mussutti puolet, meinasi sitten vielä syödä ne pudoneet suolat, fiksu otus... Kepo hieroi vielä Mämmyn kylkiä ja alkoi jo oksettaa, sai vingun oksennettua. Olin aika huojentunu!
Nyt on kahden litran kippo täynnä raikasta vettä ollut tarjolla koko iltapäivän ja illan, on käyny normaalisti juomassa, ruuaksi riisiä keitinvedessään. Lenkillä normaali, pirteä itsensä, naapurin kissalle jaksoi räyhätä oikein ponnekkaasti :D

En sit tiedä oliko fiksu veto oksettaa koiraa, mut sainpahan ainakin oman mielenrauhan ja nyt tiedän et suolistossa ei ole mitään vierasesineitä. Jos jotakuta kauhistuttaa, tulkaa sanomaan miulle suoraan niin osaan sitten ensi kerralla, jos sellainen joskus tulee, niiin osaan olla viisaampi. 

Mölliä

Katsokaa video täältä! Ei saa julkisesti esille koska yksityinen, kiitokset Sallalle kuvaamisesta ♥

Tän päivityksen on tosiaan pitänyt tulla jo aikoja sitten, tää koskee siis möllikisoja 30.8. Päivään tän päivityksen kuitenkin normaalisti eftersom tähän tulee muutakin.

Käytiin siis Mämmyn kanssa mölleilemässä. Alunperin miun piti olla lähtemättä, sitten miun piti lähteä vaan työvoimaksi, sitten kysyin Sallalta että tuleeko se omenapiirakkapalkalla hakemaan miut ja Mämmiäisen hallille (vaikka matka on oikeesti vaan 1,5 km niin meidän extrapainavan metallihäkin kanssa se tuntuu 15 kilometriä pitkältä...) ja koska Salla on ihana (tai ahne? en tiedä :D) niin hää kävi meidän kautta.

Hallille, lämmittelyä. Mämmy oli jotenkin hirmu vetämätön, juoksi laiskasti, mut ei se kuitenkaan ontunut mitenkään tai varonut mitään. Oli vähän epävarma olo lähteä radalle (varsinkin kun sain Sallan auton takaoven takaraivooni ja maailma oli aika sumunen vielä radalle mennessä, hehhehhee...). Mut radalla oli aivan sairaan hyvä fiilis, se tuntui menevän niin nappiin. Videolta oma liikkuminen on tosi paskaa ja tehotonta, mutta videolla näkyy et koira ei kysy missään vaiheessa että minne helvettiin nyt, se tietää minne mennään, jee! Jos itse ois ollut paremmassa kunnossa ja vedättänyt lisää niin koirakin ois varmaan liikkunut.
Videolta pisti silmään erityisesti:
- putkileijeröinnin (se onnistui!!!!) jälkeen tosi pitkä lenkki, ei näin
- puomilla valui epävarmasti (mutta ei karannut, propsit!)
- Mämmyn hyppytyyli oli jotenkin... oisko se Mämmy? puhtaasti se hyppää joo mut ei niin virtaviivaisesti kuin pystyis. Hyppytekniikka sillä tosin on paska, siihen puututaan kirjoitusten jälkeen (jotka päättyvät 21.9., NIIH)
Videolta ei näy, mutta meinasin olla nurin muurin peruutuksessa. Onko se kuluneet kengät vai pehmyt alusta, en tiiä, mut Haminassakin oli tasapaino-ongelmia.

Muttasiis, nolla saatiin, medien paras ja oliko peräti ainut nolla muutenkin? Vet inte, mutta saatiin palkinnoks oliivipuska!

Ai niin, ja siitä miun päästä... Radalta tullessa silmissä pimeni ja illalla oli vaikeuksia tarkentaa katsetta, aamulla vippas päästä ihan kunnolla... Mutta ei ollut mitään niin vakavaa, ettei Burana ja pari tuntia lisää unta olisi sitä parantanut!

Oon hieronu jätkiä noin jokatoinen ilta, Mämmy on ihan okei, Rickyllä oli viime viikolla oikea puoli ihan jumissa. Miulla meni pari päivää löytää jumin syy: Rickyn ristiselässä on puremajälki. Oisko Mämmy sitten ottanut liian lujasti vai mikä, mutta sellainen löytyi. Piti kyllä ihan ettimällä ettiä, Rickyn karva kun on mikä on. Mutta oon ilonen että syy löytyi ja vielä parantuva :)

Oon tehny laatikkotreeniä Mämmyn kanssa, kaksi hernettä alkavat kohdata toisensa. Fokus alkaa olemaan jo paljon enemmän 2on2off, aiemmin fokus oli lähinnä laatikon päälle. Mut jätkä rakastaa, ja vinkupalkka on pop.

On muuten alkanut himottaa lähtee Messariin turistiks joulukuussa. Oon ollut siellä ensimmäisen (ja ainoan) kerran 2007, niin nyt olis varmaan korkea aika käydä tsekkailee. Varsinkin kun kepo oikeasti vaatimalla vaatii "Kelpo KEPO" t-paitaa :'D on miulla jätkät, outoja kaikki kolme. Ja rakkaita.

... tulipas lässytilää lopputeksti. Ällöä.

Elokuun välikatsaus

Elokuu... Oli aikalailla lomakuu ja lomalta heräämiskuu. Käytiin Mämmyn kanssa kahdesti treeneissä, tehtiin laatikkotreeniä loppukuusta melkein päivittäin. Yhdet kisat (Haminta, 5, joukkuerata) ja yhdet möllit, joista nollavoitto. Mäm oli oudon flegu treeneissä, tai siis ennen radalle menoa puuttui tyypillinen vouhaus useamman kerran. Radalla kuitenkin teki töitä nätisti.

Rickyn kanssa ei tehty muuta kuin Haminan piriinmestikset. Se pelittää, se on kiva, miä tykkään siitä tosi paljon ♥ Pelottaa kirjoittaa julkisesti, mutta se alkaa pikkuhiljaa lähestyä pappaikää. Todennäköisesti pääpaino alkaa siirtymään tulevaisuudessa yhä enemmän Mämmyyn. Rickyn kanssa tod. näk. yritetään saada vielä tän vuoden puolella SM-nollat kokoon ja silloin tällöin käydään treenailee, mutta edellinen kisakausi on todennäköisesti meidän uran huippu ja nyt aletaan vähän jäähdyttelemään, jo ihan sen takia et mittauttaminen miniluokkaan ei onnistunut. Rickyllä on kuitenkin vammainen hyppytyyli ja medirimat ei siitä paljoa auta.

Vammaohjaajakerho, innokkaita perustajajäseniä?

Puheenjohtaja on jo valittu, mie. Eiliset treenit olivat sen verran vammaohjausta, ettei mitään rajaa. Ensin numerojärjestyksenä, sitten toisin päin.

Keppileijeröinti onnistui hienosti kun liikuin tarpeeksi pitkälle. 5 putkeen tosi nätisti, mutta 6-10 oli vallan... katastrofi. Vammaohjausta, kuten Salla sanoi. Kuvasi aika hyvin. Keinu laskemalla, palkalla, 12-14 toimi kun oma liike oli sulava eikä tässätässätässä. 

Treenin alle siis pyörintätreeniä, lähinnä miulle ittelleni. Kuten Salla sanoi, vammaohjaus ei vaan toimi. Tässättely on tyhmää. 

Sallan mielestä Max ei hypännyt kunnolla ja huomasin itsekin, että sen katse hakeutui hyppypaikoille ihan oudosti, se tuijotteli vääriä paikkoja ja hyppytyyli oli oikeesti perseestä. Hyppytekniikkaa ei olla aikoihin tehty, hyi minua.

Tänään hieroin molemmat jätkät, Max oli oikealta puolelta ihan juntturassa, vasen puoli ei niin paha. Lähti vähän aukeamaan. Ricky oli kauttaaltaan ihan jumissa, niskaa työstin kauan ennen kuin aukeni. Hävettävää leväperäisyyttä, pitää alkaa työstää jätkiä joka ilta. 

Heja Sverige!

Vihdoinkin saan aikaiseksi tehdä blogipäivityksen Ruotsin reissusta, joka Sallan kanssa heitettiin 9.-14.8. Mietin pitkään, kumpaan blogiin laitan päivityksen, mutta kallistuin lopulta Maksalaatikkoon, koska koko reissun päätarkoitus oli mennä leireilemään Mog-Ur´sin 20-vuotisjuhlaleirille Norbergiin. Tai kuten Salla asian ilmaisi, "reissun päätarkoitus on saada Karita kallistumaan mudien puolelle, jotta se ottaisi oman pikku-Subrén parin vuoden päästä" ;) Jos ei olisi menomatkalla käyty katsomassa viisiviikkoisia mudinpentuja Auran luona, sanoisin reissun jälkeen ehdottoman ein mudille, mutta nyt olen vielä toistaiseksi sitä mieltä, että mudi on kyllä aika kiva... Tosin pussailtuani borderin pentua Haminan kisoissa olen yhä enemmän sitä mieltä, että borderterrieri on aika pop!

Näillä kamoilla selvittiin Ruotsin reissusta... Titi-nalle levy oli aika upea! :D Viidakossa savimajoissaan, alkuasukkaat asustaa... Mutta siis joo, Salla tuli hakemaan torstaina 9.8. vähän vaille kaksitoista, käytiin heittämässä lenkki Alisan kautta (ja käännyttiin jo Kouvolassa väärään suuntaan, tässä vaiheessa oli sellainen olo, että joo, Ruotsiin ollaan menossa.. Meidän navigaattorilla oli Ruotsissa vallan hurmaava mielikuvitus, tie haarautui vasempaan ja oikeaan ja nagivaattori ilmoittaa että "aja suoraan"... Miä tosin olin reissussa kartanlukija ja puhuin puolet Tukholman reissusta siun vasemmasta ja miun oikeesta, ja sitten Salla jossain vaiheessa huomautti, että meillä on sama vasen ja oikea, hups).
Käytiin Loimaalla moikkaamassa pikkuisia mudipentuja Auran luona (pikku musta mudivaava nukahti miun syliin, oli aika kova houkutus ottaa mukaan). Sieltä jatkettiin Turkuun, ja käytiin kaupassa ja Subwayssä hommaamassa aamupalaa. Laivaan päästiin odotusten vastaisesti aivan aikataulussa, Salla jopa itse ajoi auton laivaan eikä työllistänyt ohjausmiehiä (saatiin tosin jättää auto vinoon, ikkuna oli auki ja Salla melkein kiljui koko matkan "apuamäenosaaajaaapuaaaaa" :D ♥ plus "seiska" "EN MINÄ TIEDÄ" ♥♥♥) Päästiin laivaan, päästiin hyttiin, oli aika voittajafiilis. Käytiin tutustumassa laivan yöelämään (matka siis 20:55-6:35 Suomen aikaa) mutta mentiin kyllä nukkumaan hyvissä ajoin, tai tarkoitus oli... Pelastettiin maailmaa varmaan kolmeen asti ja kehiteltiin mm. loistava agiohjaus apateknik, Salla, milloin me treenataan? ;)

meil oli merinäköala!

Herätys oli 6:00 - Suomen aikaa. Eihän me oltu ajateltu, että Ruotsissa ollaan tuntia jäljessä, ja kun kello soi klo 6, oli se Ruotsissa vasta 5, ja me päästiin laivasta 7:35... Kerettiin käydä hyvin suihkussa, syödä aamupalaa ja autollekin päästiin hienosti vaikka oltiin hetki eksyksissä :D Ajatuksena oli mennä Gamla Stadiin, metsästeltiin parkkipaikkaa pieni ikuisuus ja lopulta päästiin Gamla Stadiin :)

Jossain... hmm, ehkä kymmenen aikaan? lähdettiin ajelemaan kohti Norbergiä. Navigaattori kusetti aika lahjakkaasti pari kertaa, mutta päästiin kuin päästiinkin perille ;) Matkalla pysähdyttiin Enköpingissä syömässä. Koska tuli ikävä, löydettiin Max-hampurilaisravintola, jossa on muuten parhaat hampurilaiset mitä oon ikinä syöny!

Perille päästiin varttia yli yhden, vartin myöhemmin kuin oli suunniteltu, mutta vaikka oltiin luettu ruotsalaisten rakastavan aikatauluja, tuli osa porukasta paikalle vasta jossain kuuden kieppeillä... Moikattiin Evaa ja Jessicaa ja asetuttiin aloillemme.

Perjantai-ilta meni aika pitkälti seurustellessa (tai siis lähinnä me Sallan kanssa vaan kuunneltiin...) ja sitten oli operaatio pitsan tilaaminen. Me haluttiin Sallan kanssa kinkkua, ananasta ja aurajuustoa. Katottiin vielä sanakirjasta mikä on homejuusto, "blåmögelost", ja ilmotettiin sitten että "vi vill ha på oss pizza skinka, ananas och blåmögelost", ja saatiin sitten aika hienot naurut. Me oltiin ihan että va, lausuttiinko me se jotenkin huonosti vai mikä on ongelma. Selvisi, että Ruotsissa ei yleensä käytetä sinihomejuustoa, banaani sen sijaan on okei.

Syötiin ja vetäydyttiin Sallan kanssa kohtuu aikaisin nukkumaan - ruotsi alkoi olla yhtä puuroa, mitään ei ymmärtänyt ja miun teki mieli alkaa itkemään kun menin keittiöön ja piti kysymäni, että mihin voin heittää pahvisen pitsakotelon, ja ainut mitä sain aikaiseksi oli osoitella sitä pahvikoteloa... Tarkistin sanan "mihin", se on vart. Tulen muistamaan sen aika pitkään.

No eihän me Sallan kanssa silloin yhdeksältä (Sveriges tid) nukuttu, treenattiin vatsalihaksia, ja kuunneltiin koirien haukuntaa. Ruotsalaiset mutiaiset olivat... kohtuullisen äänekkäitä, eikä ketään tuntunut oikeesti haittaavan. Sitäpaitti, Ruottinmaalla harrastettiin koirien syöttämistä, se oli oikeesti ohjelmanumero, namipussit esiin ja namia kuonon eteen... Koikut tosiaan haukkuivat keskellä yötä ja kukaan ei oikeasti välittänyt siitä. Ehkä omistajilla oli korvatulpat?

Aamulla, lauantaina, mentiin kisapaikalle. Meillä oli aamupalaa ja urheilijaevästä ^.

Ruotsalaiset kisat olivat kyllä tosi hienoa seurattavaa: työntekijöitä oli ehkä kymmenen, infoa ei ollenkaan, kaikki vetelivät vaan nimensä yli listoista ja tätsit. Radatkin olivat sujuvampia kuin Suomessa, ja me imettiin Sallan kanssa läpsyohjaus itseemme, menee treenin alle ;)
Ai niin, me mentiin Ruotsiin agikisoihin, keskelle ei mitään, arvatkaas, monta suomea puhuvaa tyyppiä löyty meidän lisäks? Kolme. Nauratti aika kohtuullisesti.
Kisapaikalla oli myös myyntikoju, josta ostin tyrkytyksestä 100 kruunulla vinkuleluja. Neljä vinkua 12,5 euroa, aika tuhlausta, mutta oli hirrrrmuisen hyvin vinkuja! Niistä ei kerrota tarkemmin, koska ruotsintuliaiset Tompalle on vielä toimittamatta ;)

Kotiuduttiin kisoista puolen päivän jälkeen, syötiin siinä ja sitten... hmm. Taidettiin leikata koirien kynsiä ja tehdä jotain näyttelyjuttuja? Ylipäätään sellaista yleistä seurustelua, oli kivaa vaikka kohtuu suuri osa menikin ohi korvien :D

Mog-Ur'sin sivuilta kopsailtuh. 

Käck ei ollut läheskään koko aikaa noin kiltisti, suuremman osan aikaa se roikkui lahkeessa ja räksytti. Mut oli se silti aika ♥

Ilta meni siinä jutustellessa, jossain vaiheessa alkoi mennä kohtuullisen puuroksi taas puhe, joten myö kipiteltiin nukkumaan iltajuhlallisuuksien jälkeen. 

Sunnuntaina käytiin jälkimetällä ja syötiin. Siinä vaiheessa, kun seisoskelin siellä jälkimetällä, oikeesti keskellä ei mitään kuuntelemassa jäljen teoriaa på svenska, ja ymmärsin melkein kaiken, oli aika voittajafiilis.

Ennen lähtöä Tukholmaan päin käytiin Sallan kanssa vielä kuvailemassa läheisellä uimapaikalla. Oltiin aika pahiksia, pyydettiin pikkutyttöjä auttamaan kun frisbee lensi liian kauas eikä Sub viitsinyt hakea :DD

Ajeltiin Avestan kautta Tukholmaan, käytiin moikkaa Dalahästiä

Ilta menikin sitten Tukholmassa pyöriessä. Meidän oli tarkoitus syödä jotain muuta kuin roskaruokaa, mutta hintavertailujen jälkeen päädyttiin snägärille... Yö päädyttiin nukkumaan autossa Tukholman keskustassa (tyhmää, uhkarohkeaa, sen arvoista: ei jouduttu maksaa hotelleista ;)) ja aamulla oli sitten laivaan. Laivassa vedettiin mahat täyteen herkkusalaattia ja nukuttiin useampi tunti, kunnes herättiin jokus kahden aikaan (Finlands tid), käytettiin koirat pissalla, käytiin syömässä ja taxfreeleimassa. Suomessa oltiin 19:50, Forssassa puoli kymmenen maita ja kotona sitten siinä yhden aikoihin yöllä. Tai miä olin silloin Valkealassa, Salla ajeli vielä kotiin. Kiitos kuskille kaikesta, superein reissu ikinä, miun vatsalihakset ei oo vieläkään palautuneet :DD

Riksuakin oli ikävä!

Nukkumistyyli ♥

aamupala!

meillä oli ongelma... Kaksi sänkyä ja kolme jotka niihin halusivat. Ratkaisu oli, että Karita nukkui lattialla, eiku...

ruokaaaaaaaa

meillä oli Sallan kanssa romanttinen ruokailu + merinäköala. Vähän oltiin pettyneitä kun ei saatu sviittiä....

Suomi, kaikki puhuu suomea, kaikki ymmärtää suomea ♥

tuliaiset. miä en oikeesti ostanut reissun aikana muuta kuin syömistä. plus vingut.

Loppukevennyksenä (eiks tää koko juttu ollutkaan kevennys?)

Subrén TOP-5 pissipaikat:

1. Karitan kengät

2. Sallan kengät

3. Ruotsin laivan hytti

4. Ruotsin laivan yläkansi

5. Ruotsin laivan hissin edusta

Sori Salla, oli pakko ♥ Tykästyin molempiin tyttöihin yhä enemmän!

Peeäs. Seuraavat jutut alkaa olemaan puhtaasti koirapainoitteisia, jag lovar det!

Piirinmestikset

Piirinmestikset, toiset tässä piirissä, ekat tän seuran alaisuudessa. Ja oli muuten paras piirinmestissijoitus koskaan: oltiin kahdeksansia, wuhuu! Aikaisempina vuosina ollaan vedetty joko hylky tai kaksi, joten ensimmäinen sijoitus, wou.

Mutta piirinmestikset oli hauskat: miun piti alunperin juosta neljä rataa, Rickyn kanssa yksilöt ja Ricky ja Max joukkueessa. Neljästä startista tuli kuitenkin seittemän meitin kuskin ollessa jalkavaivainen: miä oon nyt sitten ohjannu mudia ja suomenlapinkoiraa (maksineitsyys meni nyt sit siinä!), ja oli hauskaa :D Secin kanssa oli superia, vedettiin kyllä hyl x 2 kun neiti halusi mennä kesken ratojen mennä moikkaa Sallaa :D Hyppiksellä nostin Muotkalle vaan käden että moimoi, joukkueradalla Seci tuli vielä jatkamaan rataa, siistiä olla prinsessan sisäpiirissä ♥
Pedro oli toinen hauska otus. En ole ollut lappalaisten kanssa paljoa tekemisissä mut tää oli yksinkertaisesti superein koskaan! Hylkyhän me joukkueradalla vedettiin mut kivaa oli ♥

Rickyllä siis ekalta radalta 0, sij. 4/27, toiselta 13,83 tms. Oli omia mokia, rata oli tosi kiva, ja jos oltais saatu nolla, niin oltais oltu toisia piirinmestiksissä.. Mut jos tädillä ois munat niin täti ois setä.

Ja sitten miun pieni Mämmynen, joukkueen epävirallisesti epävarmimmaksi tituleerattu koira, teki tosi kivan vitosen! Kävi katsomassa keppien numerolapun, numeroiden opiskelu menee siis hienosti ;) Pitää sillekin alkaa katselemaan kisoja...

Kisat oli ihan superit vaikkei tuloksilla paljoa juhlittukaan, hankittiin kesärusketus, syötiin roskaruokaa, miulla oli superkepo ja superkuski. Ja miulla oli aivan hirveän hauskaa, pus ja sydän!

Omatoimista ryhmätreeniä

Oli omatoimista ryhmätreeniä, eli meillä ei ollut kouluttajaa. Huomas jotenkin, että motivaatio kärsi kouluttajamuudesta, en tehnyt kuin ton kuuden esteen pätkän plus sitten pari keppilähestymistä eri kulmista - tarttee varsinkin avokulmasta tosi voimakkaan vartaloavun -> treenin alle.
Ylläoleva pätkä tehtiin ennakoivaa valssia, Max kääntyi tosi hyvin, mutta miulla on paha tapa pyllistellä, haluan siitä eroon!

Ja tähän yhteyteen Minervan aikoja sitten heittämä blogitunnustus, kiitos ♥

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.
1. kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. valitse viisi blogia (joilla on siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. toivo, että ihmiset, joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Miun feivöritit: Salla, Alisa, Laura, Oona ja Jenna :)

Apinanraivolla

Ikuisuus sitten mennyt treenit, joiden kirjaaminen on vaan jäänyt. Päivään silti oikeelle päivälle!

Mari oli tehnyt aivan ihanan radan, tykkäsin kovasti. Mämmysen kanssa, koira pelitti paremmin kuin aikoihin! 13 putkelle ei meinannut irrota, mutta lelulla avustettuna meni ;) 17 putki oli myös vaikea, olisi halunnut puomille ja vaati todella voimakkaan vartaloavun, eli putki-puomi-erotteluja treenattava. Kepeille haki nätisti. 12 tein sylkkärin, joka toimi tosi kivasti. Jätkä kääntyi tosi hyvin kunhan käänsi kunnolla. Se on kyllä jännä, se kääntyy upeasti kunhan vaan viitsii vaatia. Jos ei viitti, niin lenkkiä tehdään sitten pienen pururadan verran...
9 tein jaakotuksen, joka oli niin tiukka, että sain jätkän pari kertaa ihan keinun ohi. Oli siistiä tajuta, että koiralle on opetettu joku juttu niin hyvin, että se ei välittänyt keinusta ollenkaan, vaan kääntyi estettä nuollen ja suoraan menosuuntaan päin. Hienoa!

Apinanraivolla, eftersom Mari sanoi, että radan saa nollalla läpi kun vetää apinanraivolla. Miä todellakin vein apinanraivolla, ja taidettiin saada nollaa muuten mutta 13 putkeen ei irronnut.
Tykkäsin radasta todella paljon, rataa oli kiva mennä ja Max teki tosi hyvällä tatsilla. Pikkujätkä onkin aika super!

Karvatonta jätkää

Myö ollaan oltu lomalla, ihan oikeasti! Ai mitä myö ollaan sitten tähän asti tehty? Lössötty ja vietetty kesää, mutta ke-to oltiin oikeesti lomalla, oltiin yötä kepolaisen mökillä!
Jätkät sai juosta vapaana, hihnaa ei nähty koko aikana, ja ai että kun ne nautti ♥ Koska sää oli Suomen kesä eli vesisade, en uittanut jätkiä (eikä niitä kyllä saunaankaan tällä erää huolittu), mutta olivat ne pelaamassa mölkkyä meidän kanssa (= varastelivat mölkkykapuloita) ja saivat muutenkin kerättyä varsin paljon lässytystä ja rapsutuksia. Ja yön nukkuivat herroiksi tyynyllä, kotona sentään vaan jalkopäässä.
Mökille matkustivat pitkästä aikaa häkissä (meidän pakussa ovat yleensä vapaana, Fordiin nähtiin parhaaksi iskeä häkki ja kyllähän se mahtui kun laitettiin mahtumaan!), olivat nätisti, Mämmy valtasi 3/4 osaa häkistä pitkin pituuttaan ja R sitten kökötti istualtaan koko matkan, aivan niin kuin aina ennenkin. Hassut.
Mökillä olivat myös kepon sisko ja lankomies, sekä langon vanhemmat Konsta-toyvilliksen kanssa. Konstalla oli ikää 9 v., ja arvonsa hän tuntikin, murrasi jätkille. Ricky ignoorasi ihan kokonaan, M veti korvat luimuun ja hipsi pois Konstan luonta, on siinä miulla terrieri. Tosin tykkään kovasti sen "vetäydyn tilanteesta" -asenteesta, eikä se sitten rupea rähisemään itse.


Alisa oli viime yön yötä, nypittiin jätkät, tai siis Alisa nyppi Rickyn ja miä Mämmyn selkää lukuunottamatta. Niistähän kuoriutui ihan borderterrierit! Ja vähän pulleat sellaiset, myönnetään. Laihikselle, sekä koirat että omistaja. 
Todistusaineistoa tulossa myöhemmin!


Kaikki varmaan huomasivat, että yläpalkin kuva muuttui, se on the virallinen voittoposetus Agirodusta. Rommilainen ei virallisesti kuulu maksalaatikkoteamiin, mutta se on kunniavieras ;)


Plussana vielä miun ja Rommin kuva Agirodusta, miusta ja jätkistä ei sitten omaa yksityiskuvaa olekaan:

Heinäkuun välikatsaus

Heinäkuussa... Ollaan treenattu Rickyn kanssa kerran ja Mämmyn kanssa kahdesti ja kisattu Agirotu. Jou. Agirotu nyt oli aika ♥, mut sieltäkin löyty sitä hiottavaa.
Treeneissä molemmat on pelittäny, Mämmyn kanssa on tehty irtoamisharjoituksia jotka on olleet listalla, Ricky kävi silloin höntsäilee. Aika nyhjää tyhjästä -kuu, mut tykkäilin, oli kivaa :) Ricky täytti vuosia ja miä myös, wou. Kävin Lotta Vuorelan kontaktiluonnolla, oli tosi mielenkiintoinen! Tarkotus ois sovellella Mämmyyn kun iskä saa hommattua laatikon, se lupas.

Elokuun tavoitteena on Rickyn kanssa päästä palkintosijoille piirinmestiksissä ja sit joukkueessa molempien kanssa ois kiva tehdä ees tulokset. Ja sit voitas käydä ehkä treenaa? Jätkät pitää saada nypityks! Aamen.

Kesä!

"Kyllä me treenataan sitten heinäkuussa", kakat sanon minä. Me ollaan vaan lössöilty. Tai koirat on, miä myyn mansikoita. Ollaan me lenkkeilty, viskottu palloa, uitu. Huomenna ois tarkotus lähteä lauman kanssa mökkeilemään, superia ♥

Mämmy ei ole ollut ihan kuollut vaikka onkin ollut aivan karseen hautovia kelejä, toisin kuin viime ja edellisenä vuonna. Se tosin on ollut vaan möhmöhmöh, seurailee poikkeuksellisen paljon iskää eikä miua niin kuin yleensä. Okei, miä oon ollut töissä ja on ollut vähän muuta, mut silti. Lupaan parantaa tapani.

Hieroin jätkät toissapäivänä. Oon kattonu et Mämmy ei käyttäis takapäätään kunnolla, mutta ei siellä ainakaan mitään jumia ollut.

Ja miun pikku-R täytti eilen seittemän, voi hyvä luoja, ei se voi olla vielä seittemää! Vastahan se tuli meille, vessapaperirulla oli sitä isompi ja se roikkui housunpuntissa kiinni aina kun vain sai otteen. Toisaalta, tää nykyinen on kivempi, se on vaan niin helppo. Hyvää synttäriä Rickhard, ole luonamme vielä pitkään ♥

Lopuksi kuvaoksennus koska kesä. Kestäkää.

kesän tyylikkäimmät kengät

saukko, in jour feis rotumääritelmä!

no anteeks, mut niillä oli herkkä hetki ♥

Oisitsä valmiina ottaa haasteen vastaan?

Alisa heitti haasteen alkuviikosta, nyt saan aikaiseksi vastailla.


1. Virallinen kisabiisinne?


Hämmentävää, mutta miulla ei ole kisabiisiä. Miulla on harvoin musiikit kisapaikalla. Hassua, tykkään muuten kuunnella musiikkia tosi paljon mut kisoissa keskityn eri tavalla. Musiikit on korkeintaan metsälenkillä. Viime ajat oon kuunnellu lähinnä Happoradion kokoelmaa, mahdollisimman kovalla.


2. Millä kengillä juoksentelet agilityradalla? ("Lenkkareilla" -vastauksesta langetan yllenne kenkäkirouksen)


Inovin pari vuotta vanha malli, en löydä kengistä mallia :< oon tykännyt tosi paljon, oon päättäny että kengät kestää vielä vuoden, sitten uudet.


3. Miten keskityt?


Kisoissa? Menen mettään. Ittekseen, omaa tilaa. Vain minä ja koira. Radan kertausta. Ehdottomasti ei musiikkia ennen radalle menoa, mutta musiikkia joo radan jälkeen, "nollaumusiikki". 


4. Pitääkö voida voittaa?


Kyllä. Ei välttämättä muita, mutta itsensä, jollain tavalla. Tehdä "rohkeampi" ohjauskuvio, liikkua paremmin, jotain. Mutta jollain tavalla pitää voida voittaa.


5. Koska ruoka on elämäntarkoitus, mitä syöt kisa-aamuina/-päivinä?


Aamulla on pakko syödä jotain, yleensä se on leipää. Parhaan kisa-aamiaisen oon syöny kyllä ennen Agirotua, en muista, milloin ois ollu niin "mahallisesti" hyvä juosta kuin kesäkeitto-aamiaisen jälkeen :D Kisapäivänä itsessään en oikein syö, juon vaan, mutta kisojen jälkeen jotain roskaruokaa. Karita the urheilija.


6. Mikä koiran karvanlaatu on paras? (Nypittävä/karkea, sileä/lyhyt, pitkä, kihara, jne. jne.)


Lyhyt ja karkea. Turkkikoirat ei oo ikinä oikein olleet mun juttu. Ja turkkikoiria ovat kaikki harjattavat yksilöt :D


7. Uros vai narttu?


Miulla on vaan uroksista kokemusta. Seuraava otus on varmaan narttu... Mutta jätkien kanssa elämä on helppoa!


8. Mikä motivoi jatkamaan koirien kanssa ei niin hyvinä hetkinä?


Miä oletan että ei niin hyvät hetket liittyvät agilityyn. Arki motivoi, meillä on sairaan kiva perusarki, ja vaikka elämä potkis päähän kentällä, ei sieltä oikein pois osaa olla. Toinen syy on turhamaisuus ja näytön halu: haluan näyttää, että perkele, kyllä me osataan.


9. Ketä ihailet harrastuksen puolesta, entä arkielämän?


Hämärä kysymys. Joudun miettii pitkään. Harrastuksen puolesta? Hmm. Miulla ei ole oikeestaan ikinä ollut esikuvaa, vain sellaisia "vau, vähänkö upeeta ohjausta/hienot kontaktit/yms". Miä annan kaikille sellaisille henkilöille valtavasti rispektiä, ketkä kehuvat koiraa radan jälkeen, oli se rata ollut kuinka perseestä tahansa. Valitettavan monta kertaa näkee radalta tulevia henkilöitä, jotka keskittyvät vain itseensä, ovat turhautuneita omaan suoritukseensa ja unohtavat sen koiran, joka on yrittänyt parhaansa.
Arkielämän puolesta? Miun luonteesta kertoo jotain se, että esikuva on fiktiivinen hahmo, Hugh Laurien erittämä Dr. Gregory House. Ihana ♥ mutta niin forrial, oman elämänsä supersankarit ansaitsevat miun kunnioituksen. Ne ketkä eivät ikinä lannistu, ryve itsesäälissä, ja katsovat aina eteenpäin. Heille: olette supereita!


10. Oletko yksinäinen susi vai lauhkea laumaeläjä?


Laumaeläjä, mutta lauma on pieni ja tiivis.


11. Lasketaanko koira loiseksi?


En miä sanois. Koiran kanssa eletään symbioosissa, se ei ole loinen, koska koira antaa aika paljon ♥


Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen. 


1. Mikä on tarina koirasi nimen / koiriesi nimien takana?
2. Kerro kolme asiaa, miksi juuri sinun koirasi on maailman paras koira juuri sinulle.
3. Mikä motivoi harrastamaan koiran kanssa?
4. Millainen koirasi on kotioloissa?
5. Millainen reissueläin koirasi on?
6. Jos sinun on valittava serkkusi häät tai harrastamasi lajin SM-kisat, kumpiin menet?
7. Miksi juuri se rotu, jota koirasi edustaa? 
8. Oletko harkinnut jonkun muun rotuista koiraa?
9. Mikä on suhtautumisesi koiranäyttelyihin?
10. Haluaisitko ruveta joskus kasvattamaan koiria? Mitä rotua, millaisella nimellä?
11. Mitä haluat saavuttaa koiriesi kanssa?


Aivan yhtätoista en haasta, mutta nakki napsahtaa seuraaville:
Jenna
Iitu
Laura
Eeva
Oona

Ja bonuksena vielä Pätysen Jukan nappaama kuva SM-kisoista, näytän ihan pikkupojalta ja Rickyn karmea hyppytyyli korostuu, mutta ♥ Luvat kuvan käyttöön kysytty.

Kuuma, kuumempi, kuumis

Mämmysen kanssa treeneissä. Tosi fiksu veto, lämpötilat + 25. Koiralla viilennysloimi päällä, silti aika lääh. Varsinkin kun mentiin radalle...

Mirkka veti meille treenit. Oli aivan sairaan kiva rata, vaikka se ei oikein putkeen mennytkään. 4 hypyllä sain treenattua saksalaisen, tai, noh... Eihän se toiminut, nyt sain kokeiltua sen radalla. Eikun treenin alle. Pituudelle irtosi älyttömän makeesti kun vauhtia oli tarpeeksi. 10 hyppy oli ongelma, Mämmy haki koko ajan 11 hyppyä. Kepeille yritin sylkkäriä, mutta koira empi -> päällejuoksuna toimi. Hieno lentokeinu, sen jälkeen aristeli, voi jee, tätä me kaivattiinkin.

Jankattiin tiettyjä kohtia, mutta loppujen lopuksi ei saatu väännettyä loppuun asti: koira nimittäin kävi makuulle ja ei enää yksinkertaisesti jaksanut. Joi varmaan puol litraa radan jälkeen ja viilennysloimi päälle.

Sain treeneistä kuitenkin paljon irti, tykkäsin tosi paljon! Paljon on hiottavaa, ehkä me saadaan joskus nekin hiottua. Jos lähdettäis vaan treenaamaan :D

Kakkutreenit

Käytiin Rickyläisen kanssa treeneissä. Lämpötila mukavat reilut 20 astetta, taivaalla ei pilvenhattaraakaan. Hallissa + 30. Loistava sää siis treenata ;) Kakkutreenit siksi, että toin treeneihin agirotu-juhlakakkua.

Mari piti treenit, ja rata oli tosi kiva! Mentiin alemoi pätkä ekana. Vitoselle niisto, kökkö käännös. Seiskalle tosi sujuvasti, ei edes mulkaissut keppejä. Kahdelletoista sylkkäri, valui pahasti, peruutin vielä silloinkin kun koira oli ilmassa, kiitti Salla, en itse ois älynny! Kepeillä juoksi kakkosväliin kahdesti kun rynnin koiran päälle, kun annoin itse hakea niin tosi hienosti haki. 19 nätisti, ei bongaillut kolmoshyppyä.

Kakkospätkä: kakkoshypylle ulkokautta, nelosputkelle tosi nätisti. 10 hyppy oli vähän arpomista mutta teki oikein.

Kaiken kaikkiaan treeneistä jäi hyvä fiilis, hienosäätöä ois kyllä tarvinnut kohtuullisen paljon.

Ykkösluokkaa

"Vaikka sä nyt mestari oletkin, tahtoisitkos viettää aikaa kuumassa hallissa ja lähteä treenaamaan?" kyseli Salla aamupäivällä. Mestari sanoi että kyllä kiitos, ja suuntas ajotunnin jälkeen hallille kera Mämmysen. Miulla ei ollut hajuakaan, mitä haluaisin treenata, ja Salla halusi tehdä mölliykkösluokan rataa Subrén kanssa, joten teimme mölliykköstä. Oli äärettömän hauskaa, Mämmy paineli (ainakin ensimmäisen kierroksen) tuhatta ja sataa, sain vahvistettua jaakotuksia, tehtyä yhden ihmisnuoli-niisto-mikäliejutskan joita on pitänyt treenata, ja  leijeröintikin vahvistui takanurkassa. Ratapiirros on muuten äärimmäisen viitteellinen ja esteitäkin taitaa olla ehkä yksi liikaa, mutta haittaako tuo?

Otettiin myös pari aa-toistoa, alastulo vauhti oli vähän hidas mutta paikka oikea, jee! (tosin myös vauhtia pitäis vaatia, mutta koira oli sen verran läkähdyksissään etten sitten viitsinyt. Fiksua lähteä treenaamaan Mämmyllä, joka ei  oikein muutenkaan lämpimällä pelitä). 

Fiilis oli aivan huippuluokkaa, koira viilennettiin loimella ja Nutrical Aptus oli jälleen kovassa käytössä. Kiitos Salla taas treeniseurasta ja kyydistä kotiin!

Vaikks miulla on aina ollut tavoite, että treeneissä pitää oikeasti treenata jotain ja kunnolla, jäi miulle näistä treeneistä niin positiivnen mielikuva, että tällaisia hyvänmielen treenejä kannattaisi vedellä enemmänkin!

Agirotu 2012

Takana on nyt miun kolmas agirotu, toinen, joissa itse kisasin. Ja ehdottomasti kaikista superein!


Matkaan lähdettiin siinä vähän ennen seittemää Mikkelistä. Äiti käytti jätkät aamulla lenkillä ja miulla lagas ja pahasti, suihkusta ei tullut tarpeeksi vettä ja kaikista tavoistani poiketen söin kisa-aamuna kunnon aamupalan, lautasellisen kesäkeittoa ja pari karjalanpiirakkaa. Nukuin melkein koko matkan Kuopioon ja perillä niskat olivat kohtuu jumissa.


Miulla oli pari tuntia aikaa ennen omia startteja, sain lämmiteltyä itteni kohtuu hyvin ja kävin jätkien kanssa metsässä päännollauslenkillä. Oli itse asiassa aivan sairaan hyvä ja rento fiilis, odottava, kunnon palo lähteä radalle. Kisakavereitahan miulla oli Agirodussa kolme, lainaohjus shelam Rommi, jonka kanssa haettiin viime vuonna nuorten sm-kultaa Oulusta (harjoittelematta kertaakaan, eikä Agirotua ennenkään kyllä edes nähty kuin pikaiseen SM-kisoissa), ja omat ärrierit. 


Rommin kanssa lämmittelin ja otin harkkaesteitä, sain tiputtamaan muutaman riman -> tajusin, että älä rynnistä, älä hätiköi. Se on paimenkoira, ei kankea terrieri. 

Startattiin Rommin kanssa ekana, jännitti hieman, mutta radalle oli superia lähteä. Valitettavasti jätkä kompuroi aalla, ja Kristan kanssa katottiin, että meno oli vähän hitaampaa sen jälkeen. Oli se kyllä jo ennen sitä vähän tahmaa tassuissa, Oulussa tuli komennettua vähän ehkä turhankin paljon ja Rommi oli miulle ihan superherkkä. Nolla me kuitenkin tahkottiin hienoisella yliajalla 0,72, oli aivan superia mennä Rommilaisen kanssa ♥


Palkkasin Rommin, luovutin sen Kristalle, otin Rickyn, kasasin vähän ajatuksia, ja uudestaan radalle. Siellä oli hirmu hyvää pätkää, nätit kontaktit, pari omaa tyhmää sijoittumista. Ensimmäisellä hypyllä tuli koiralle virhearviointi ponnistuksen kanssa, mutta yli mentiin ja hienosti!


Rickyn palkkauksen jälkeen oli sitten vuorossa Mämmy. Jätkä oli yksinomaan niin helpottunut kun pääsi miun luokse (se on turhan läheisriippuvainen, i know), että pötkähti sitten maahan makaamaan kyljelleen pitkin pituuttaan :D Siinä se sitten makoili edellisen koirakon ollessa radalla, ja jossain vaiheessa sanoin, että nyt lähdetään. Radalle se käppäili vähän "hei missä me ollaan?" -fiiliksellä, ja hirvitti hieman, että mitähän tästäkin nyt taas tulee. Itseasiassa, se oli parasta Mämmyä ikuisuuksiin - se oli koko ajan näpeissä, se kuunteli, sen kanssa oli sairaan kiva mennä! Ei se niin kovaa mennyt kuin parhaina päivinään, ja yksi rima tuli alas (valitettavasti videolta ei näy oliko miun vai koiran moka) mutta fiilis maaliin päästessä oli aivan sanoin kuvaamaton - mä lasken ton niiiiiiiiiiiiiin nollaksi, yksi rima on vain tilastorima, en muista milloin ollaan tehty noin siistiä rataa. Yliaika vähän ihmetytti, mutta tuloksena siis 5,53.


Oli tosi hauska mennä kolmen koiran kanssa, mutta silti jäi jotenkin sellainen pöh. En yhteenkään koiraan pystynyt keskittymään 100 prosenttisesti, en pystynyt palkitsemaan niitä niin hyvin kuin oisin halunnut. Jäi fiilis, että koirille olisi kuulunut niin paljon enemmän.


Sami Topra vahvisti asemiaan miun suosikkituomarina: hää mittas Rickyn miun pyynnöstä, katteli pitkään ja pahoitteli kovasti sanoessaan, että koira on niin rajalla, että hän ei laittaisi edes kiertoon. Käytös oli kuitenkin Topralta aivan ihanaa, joten propsit siitä ♥


Ja niin, tulokset. "Ihan kivastihan" se meni, kerättiin koko mitalisuora: Rommilla nuorten avo-sm-pronssia miniluokassa ja medeissä Rickyllä kultaa ja Mämmyllä hopeeta. Oli miulla aika super kisajengi ♥ Erityiskiitokset Kristalle koiran lainasta ja huollosta ja kaikesta :) 

Kristalle kiitos kuvasta ja muokkauksesta!

väsynyttä sakkia ♥