Rickyn luonnetesti

Kyllä siinä vähän kestikin, että sain tän blogiin asti. Mutta hyvää kannattaa odottaa, eikö?

Videomatskua:

Tuomari Tarja Matsuoin kommentit äänitteeltä purettuna (osassa kohtaa pätki aivan hirveästi, tuuli + Rii-pallo-kombinaatio, mutta pääosat tässä):

"T: Noniin, mitäs, oliko tässä jotain sun mielestä yllättävää?
K: No mä oisin oottanu et se ois vähän enemmän puolustanu mutta ei kai se sit kokenut sitä tarpeelliseksi.
T: Ei, se ei kokenut tarpeelliseks, ajatteli että äiti hoitaa tän tilanteen, ”ois se sit apua huutanu jos ois tarvinnu.”

 Tää laukauspelottomuus, ei mitään ongelmia. Oletsä varma ettei sillä ollut tulppia korvissa? Ei se kuule mitään eikä ne laukaukset haitanneet sitä millään lailla.  Luoksepäästävyys oli tosi hyvä, vaikka saali olikin uhattu ja sua lähestyttiin uhkaavasti ja koiraa oli mukas kiusattu, niin tosi hyvin luoksepäästävä, niin siitä se plus kolme.

Kovuus eli muistaako ikäviä asioita, niin tota, täällähän sä näytti täällä radalla ettei se muka muistais mitään, mut sit pimeessä tulikin vähän vaikeuksia. Pikkasen oli sillein jäykkä,  ei oikein voitu edetä, se ei sua lähteny oikein ettii niiskutuksista huolimatta, se pehmeys tulikin vähän esiin. Hänellä on kokemusta niin paljon kun hänellä on jo tota ikää. Se vähän peittää sitä, joka ei kyllä haittaa, niinhän se vanhetessa meneekin, mut hieman pehmee se sitten loppujen lopuks kuitenkin oli, mut ei tää huonosti ole.

Temperamentti, miten se huomaa ja näkee asioita, miten se reagoi niihin, tällä hetkellä se ei huomaa mitään muuta kuin tuon pallon. Kyllä se ihan kohtuu vilkas on, reagoi asioihin oikea aikaisesti.

Sitten nuo hermot, no, ihan pikkusen siinä näkyi sellaista kuorman poikasta siinä, vähän siitä näki [sanasta ei saa selvää], se on siis hieman rauhaton, ihan tasapainoseen me ei saatu sitä.

Taisteluhalu, leukojen ja lihasten käyttö, no se oli oikein mukavaa, tää oli niin kuin oikeesti kivaa kun on sit niitä koiria joita ei saa millään leikkimään niin se on niin turhauttavaa. Tolla kelkallahan se osotti tosi kovaa taisteluhalua, ja kepin mukana sehän tuli ihan mukana kun sitä keppiä tempas, ihan osaa sitä käyttää kyllä leukojaan, eli ihan suuren verran on sitä taisteluhalua.

Sitten on tuo puolustushalu, miten se sinua puolustaa, niin kyllähän se sinun ja uhkan välissä pysyy, sellanen äkäsyys puuttuu siitä. Seinällä se ei sitten itteään lähtenyt puolustaa ollenkaan, ”ystävyydellä kaikessa pärjätään” –asenne. Se on pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Tärkein asia tossa on nyt toi loppuosa, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.

Sitten on toi toimintakyky, kelkka ja pimeä huone on erikoiskokeet, rata, siinä seurataan koko ajan, niin ei siinä mitään ihmeellisyyksiä tullut [paljon kohinaa, ei oikein erotu] et ihan hyvä, kohtuullinen toimintakyky.

Plussia tuli 182 ja miinuksia ei tullut mistään, eli yhteensä 182 pistettä, onnea! Tosi kiva peli."

Ja tulosrivistö näyttää sitten tältä:

Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +3, suuri
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma

Luonnetestistä siis hra Karimäen Herkules + 182 pojoa, laukasvarma.

Ylläreinä tuli oikeestaan vaan se, että koira ei puolustanut itteään seinäkokeessa millään tavalla (kattokaa videolta, se heiluttaa vaan häntää ja kuikuilee miun perään!), mutta toisaalta se taas kertoo siitä, että se luottaa ihmisiin, joka on miusta ehdotonta plussaa. R on joskus jollekin humalaisille rähissy kun ovat tulleet miua kohti mutta sitten pari kertaa oon saanu ne ihan itse hätistellä kahdesta vahtihaukusta huolimatta.

Liitteenä tähän vielä pitkäaikaisen (borderterrieri)luonnetestituomarin Kilpeläisen Lean laatima kirjoitus borderterriereiden ihannepisteytyksistä. R menee kaikissa ihannepisteisiin eli borderterrieri näyttää olevan ;) Kyseinen teksti tullaan julkaisemaan myös Borderissa 2/2012.

BORDERTERRIERIN ”IHANNE” LUONNEKUVA LUONNETESTIN KAUTTA ARVIOITUNA

Luonnetestissä koiran luonnekuvaa tarkastellaan kahdeksan eri ominaisuuden ja laukauspelottomuuden kautta ja kaikille ominaisuuksille voidaan antaa arvosana +3 - -3 väliltä. Arvosanat eivät ole voimakkuusjärjestyksessä, joten arvosanojen sisältöön kannattaa kiinnittää myös huomiota. Lisäksi eri ominaisuuksille on annettu painokerroin, jolloin voimakkaammin perinnöllisiksi katsotuilla ominaisuuksilla on suurempi painokerroin. Luonnetestissä samat loppupisteet voi saada hyvin erilaiset koirat, joten pelkkä loppupisteiden ihailu vie harhaan – katso erityisen tarkasti miinusarvosanojen kohdat, sillä sieltä voi ilmetä yllätyksiä.

Seuraavassa olen tarkastellut luonnetestissä saatavaa tulosta borderterrierin  ”ihanneluonteen” näkökulmasta. Näkökulma ei ole virallinen eikä rotuyhdistyksen hyväksymä, mutta toivon sen antavan viitteitä siihen luonnekuvaan, jonka rotuyhdistyksen jalostustoimikunta aikanaan laatii rodulle.

Olen ottanut suoria lainoja luonnetestin arvosteluohjeesta, koska niissä määritellään ominaisuudet varsin hyvin. Lisäksi olen tarkastellut eri ominaisuuksia borderterrierin näkökulmasta.

******

Toimintakykynä pidetään luonteen ominaisuutta, joka saa koiran ilman ulkopuolista pakotetta pitämään puolensa todellista tai kuviteltua vaaraa vastaan. Voidaan hyvin ajatella, että se, mitä pidetään toimintakykynä, on monen ominaisuuden yhdessä muodostama reaktio. Lähin vastaava inhimillinen vastine toimintakyvylle on rohkeus.

Toimintakyky ei ole mikään muuttumaton ominaisuus, joka pysyisi samana kaikissa tilanteissa huolimatta siitä, että laukaisijoina toimivat ärsykkeet olisivat samat. Kiihkeys vaihtelee eri yksilöiden välillä ja samallakin yksilöllä eri tilanteissa. Kaikilla reviirikäyttäytymisen omaavilla eläimillä oman alueen ja ennen kaikkea sen keskuksen läheisyys vaikuttaa käytökseen. Huolimatta yksilön normaalista toimintakyvystä koirat ovat toimintakykyisempiä lähellä kotiaan. Myös perheenjäsentensä seurassa koira on vähemmän peloissaan, tai on ainakin halukkaampi voittamaan pelkonsa, mikä perustuu koirien laumaviettiin.

Toimintakykykoe uhan alla suoritetaan ns. ”kelkkakokeena”.

Tavallisesti käytetään ihmisen ylävartalon muotoista hahmoa, joka vedetään asteittain piilosta lähemmäksi koiraa. Tietystä suunnasta hahmo näyttää ihmiseltä, mutta toisesta suunnasta hahmo on täysin tunnistamaton. Siltä puuttuvat koiralle tutut ihmismäiset liikkeet ja haju. Koira luulee hahmon olevan ihminen, mutta ei voi samalla tunnistaa sitä erojen vuoksi.

Toimintakykykoe ilman uhkaa suoritetaan ns. ”pimeässä huoneessa”.

Pimeä huone on suunniteltava ja rakennettava niin, ettei se aiheuta vaaraa koiralle. Pimeä huone ei ole täysin pimeä, vaan hämärä, jossa (luonnon)valon määrää voidaan säädellä. Huoneessa tulee olla esteitä, jotka koira pystyy kiertämään ja lattialla tulisi olla vaihtuvaa materiaalia, esim. levitettyä muovia.

+2 Hyvä

Koira voi mennä ohjaajan taakse kelkalla, mutta ottaa nopeasti kontaktin kelkkaan ilman ohjaajan apuja ja palautuu nopeasti. Pimeässä koira etsii ohjaajan ilman apuja ja löytää ohjaajan lyhyessä ajassa. Koira toimii myös muissa osasuorituksissa järjestelmällisesti.

+1 Kohtuullinen

Koira ottaa kontaktin kelkkaan suurestakin pelästyksestä huolimatta hyvin vähäisillä ohjaajan avuilla. Pimeässä koiraa voidaan joutua kutsumaan.

Rotumääritelmän mukaan borderterrieri on toimelias ja rohkea koira. Testin erikoiskokeiden ei sen vuoksi pitäisi olla mitenkään vaikeita borderille. Luolakoirana sille on luontaista taistella uhkaa vastaan, eri asia on sitten se rohkeuden riittävyys kohdata uhka. Monella borderilla jää taistelu ”päälle”, ja haukkuminen kelkalla jatkuu loputtomiin. Pimeä, hämärä elementti ei pitäisi olla luolakoiraksi syntyneelle vaikea, mutta erilaiset lattiapinnat voivat aiheuttaa yllätyksiäkin.

Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi.

Mielestäni borderterrierillä, niin kuin muillakin metsästysterriereillä, saa ja tulee olla terävyyttä niin, että aggressio on koiralla olemassa oleva voimavara tilanteissa, joissa se joutuu puolustamaan itseään. Aggressiivisuuden tulee kuitenkin pysyä hallinnassa kaikissa tilanteissa. Saalista ei esimerkiksi saa repiä kiukuspäissään.

+3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Koira reagoi aggressiivisesti hyökkäykseen, hyökkääjän tultua selvästi esille. Palautuu nopeasti. 

+1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Koira reagoi hyvin laimeasti tai ei lainkaan hyökkäykseen, tai osoittaa pelkoa.

Puolustushalulla tarkoitetaan koiran synnynnäistä taipumusta hyökkäyksen tai hyökkäysyrityksen avulla aktiivisesti puolustaa itseään, laumaansa (ohjaaja) tai reviiriään. Puolustushalu vaihtelee tilanteiden, ympäristön ja koiran mielialojen mukaan. Testissä tarkkaillaan koiran käyttäytymistä tilanteissa, joissa uhan aiheuttaa tuntematon henkilö tai koiran kuvittelema ärsyke.

Borderterrierillä saa olla puolustushalua, koska se saa puolustaa itseään ja laumaansa, mutta ominaisuuden tulee pysyä kontrollissa. Koska borderi kuitenkin on laumassaan viihtyvä koira, turvaa se laumaan ja siksi sen puolustushalu ei välttämättä ole kovin suuri, eikä välttämättä tule helposti esille.

+3 Kohtuullinen, hillitty

Koira puolustaa ohjaajaansa: joko haukkuu ja/tai murisee hyökkääjän lähestyessä, pysyy ohjaajan edessä tai sivulla. Koira palautuu nopeasti ja hyväksyy hyökkääjän hyökkäyksen loputtua, lyhyt viive sallitaan.

+1 Pieni

Koira on ohjaajan sivulla tai takaviistossa, ehkä muutama haukahdus, muuten vaisu esitys. Hyväksyy hyökkääjän samoin kuin luoksepäästävyydessä.

Taisteluhaluksi kutsutaan koiran synnynnäistä taipumusta nauttia taistelusta itsestään ilman, että se perustuisi aggressioon. Käytöstä voidaan kutsua tietynlaiseksi leikkihaluksi – leikiksi, jonka olennaisin osa on taistelu. Taisteluhalu on koiralle moottori, liikkeelle paneva voima.

Borderterrieri on ensisijaisesti työterrieri ja luolakoirana tai agilitykoirana sen tulee nauttia leukojen ja lihasten käytöstä ja sillä tulee olla kunnon moottori.

Luonnetestissä parhaiten ihannetta vastaavat arviot ovat:

+3 Suuri

Koira ottaa heti lujan otteen esineestä. Koiran ote on luja ja se ei irrota esineestä uhattaessa. Koira nauttii taistelusta.

 

+2 Kohtuullinen

Koira ottaa esineen halukkaasti ja ote on melko luja, jonkin verran pureskelua ja otteen korjausta. Mikäli koira irrottaa otteensa uhattaessa sen tulisi ottaa esine uudelleen uhkauksen jälkeen.

Taisteluhalua nähdään myös kelkalla, missä koira taistelee kelkkaa vastaan. Borderilla se vaihe tahtoo jäädä jopa päälle, kun koiran rohkeus ei ihan riitä kohtaamaan peloketta.

Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä heikko- tai vahvahermoisuutta sen joutuessa voimakkaisiin ja vaihteleviin sisäisiin jännitystiloihin. Hyvällä hermorakenteella tarkoitetaan kykyä hallita jännitystiloja ilman luonnotonta uupumusta, hysteriaa tai muita merkkejä sisäisen tasapainon järkkymisestä.

Borderterrierin tulee pysyä hermoiltaan vakaana. ”Peliä ei saa menettää hermostumalla.” Jos borderterrierin vilkkausaste nousee erittäin vilkkaaksi, se ilmenee usein myös hermostollisena rauhattomuutena. Jalostuksellisesti näiden ominaisuuksien yhteen liittyminen kannattaa muistaa.

 +2 Tasapainoinen

Koira selviytyy kaikista osasuorituksista hyvin. Se ei ole  hermostunut. Koira hallitsee kaikki tilanteet oikea-aikaisesti ja palautuu niistä nopeasti, pystyy käyttäytymään koko testin ajan tasapainoisesti.

+1 Hieman rauhaton

Koira selviytyy kaikista testin osasuorituksista. Siinä on havaittavissa lieviä merkkejä rauhattomuudesta, se rasittuu henkisesti testin edetessä. Palautumisajan pituus eri osasuoritusten välillä vaihtelee.

Temperamentilla tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta (tarkkaavaisuutta) sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin.

 Suurin osa hyvin sopeutumiskykyisistä koirista on vilkkaita. Vilkas koira on tarkkaavainen ja se vastaanottaa nopeasti uusia ympäristön ärsykkeitä ja tottuu niihin ja niiden merkitykseen.

Erittäin vilkkaat koirat vastaanottavat suuren määrän vaikutteita ympäristöstään, ja seurauksena on liian suuri hajaannus ja pitempi sopeutumisaika. Tämä on vielä korostuneempaa häiritsevän vilkkaissa koirissa, sillä ne ovat lähes kykenemättömiä keskittymään ja olemaan paikallaan. Näillä koirilla sopeutuminen vaikeutuu myös fyysisestä väsymyksestä, jonka ne aiheuttavat itselleen olemalla koko ajan liikkeellä.

Ihanne borderterrieri on toimelias; vilkas tai jopa erittäin vilkas koira, mutta vilkkaus ei saa mennä säheltämiseksi. Koiran pitää pystyä keskittymään kulloinkin menneillään olevaan asiaan.

+3 Vilkas

Koiran pitää reagoida häiriöön välittömästi sen alettua. Väistön on oltava nopea, hallittu, lyhyt ja koira suuntaa huomionsa häiriöääntä kohden. Koiralta edellytetään reipasta ja iloista yleisolemusta. 

+1 Erittäin vilkas

Reaktio on hyvin nopea, väistämisliike on melko pitkä. Koira ei pysty välittömästi kohdentamaan häiriötä ja siinä esiintyy lievää keskittymiskyvyn puutetta. Koirassa ei ole havaittavissa tasapainottomuutta.

Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa tai olla muistamatta epämiellyttäviä kokemuksia.

 Koira voi vaikuttaa pehmeämmältä, kun sen kokema epämiellyttävyys aiheutuu suoraan ihmisestä, mutta vastaavasti huomattavasti kovemmalta, kun se ymmärtää epämiellyttävyyden tulevan jostain elottomasta kohteesta. Koira kokee usein ihmisen, erityisesti ohjaajansa aiheuttaman epämiellyttävyyden, paljon voimakkaammin kuin jonkin muunlaisen epämiellyttävyyden.

 Metsästyskäytössä kohtuullisen kova luonne on eduksi, mutta perhekoirana hieman pehmeä koira on nöyrempi. Miinusarvosanoille menevää pehmeyttä tulee jalostuksessa välttää, sillä ”pitkämuistinen” työkoira ja harrastuskoira ei ole ihanne.

+3 Kohtuullisen kova

Koira, joka koettuaan oikea-aikaisen psyykkisen epämiellyttävyysreaktion uudelleen paikalle tuotaessa ei osoita pelon merkkejä ja halua välttää paikkaa.

 +1 Hieman pehmeä

Koira, joka osoittaa selviä merkkejä siitä, että se haluaisi välttää paikan, missä se pelästytettiin, mutta pystyy ohittamaan pelästyttämispaikan suhteellisen läheltä ohjaajan tukemana.

Luoksepäästävyydellä tarkoitetaan koiran suhtautumista vieraisiis henkilöihin.

Koira on luoksepäästävä, kun se mielellään ja oma-aloitteisesti hakeutuu muidenkin tapaamiensa ihmisten seuraan kuin ohjaajansa. Koiraa, joka selvästi välttää tutustumista tai joka osoittaa selvää vastenmielisyyttä joutuessaan kosketukseen vieraiden kanssa, kutsutaan pidättyväksi.

Borderterrierin tulee olla iloinen ja reipas koira ihmisiä tavatessaan, joskin pieni ujous voitaneen hyväksyä.


+3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Koira, joka houkuttelematta hakeutuu kosketukseen myös vieraiden ihmisten kanssa käyttäytyen ystävällisesti ja avoimesti. Luoksepäästäväksi kutsutaan myös sellaista koiraa, joka ei tutustu ihmisiin oma-aloitteisesti, mutta sallii tutustuttaa itsensä heihin.

+2 a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Koira, joka houkuttelematta tai pienin houkutuksin hakeutuu kosketukseen myös vieraiden ihmisten kanssa, käyttäytyen ystävällisesti. Koira on ns. ujo.

Koiran laukauspelottomuus testataan ampumalla 9 mm paukkupanoksilla vähintään kaksi ja enintään viisi laukausta. Laukaukset ammutaan n. 20 – 50 metrin etäisyydeltä huomioiden ympäristöolosuhteet, kuten maaston kaikupohja. Laukauspelottomuus testataan aina testin viimeisenä osasuorituksena.


+++ Laukausvarma
Koira, joka käyttäytyy täysin välinpitämättömästi laukauksiin tai joka on niistä kiinnostunut vain luonnollisella tavalla.

++ Laukauskokematon

Koira, joka reagoi ensimmäisiin laukaksiin, mutta kuultuaan useamman laukauksen levottomuus pienenee.

Borderterrieri ei saa häiriintyä laukaksista. Sen tulee kestää äkillisiä ääniä ja pystyä jatkamaan työtehtäviä ärsykkeestä huolimatta. Laukausarkuus liittyy aina huonoihin hermoihin. 

Ricky oli koko testin ajan ihan sitä mieltä, että myö ollaan agikisoissa. Oli muuten huonoimmat agikisat ikinä, ei esteen estettä! Mutta kyllä koirasta näki, että se väsytti sitä ihan uudella tavalla: se oli makuullaan koko automatkan kotia (yleensä se käy maate vasta sadan kilometrin jälkeen, Ouluunkin mennessä istua nökötti yli kolme neljäsosaa matkasta) ja heti kotiin tultuaan ja ruuan syötyään se meni sohvalle nukkumaan ja urahteli Mämmylle koko illan jos toinen yritti kutsua leikkiin tms. Se oli oikeesti tosi väsy.
Kotimatkalla poikettiin Ikeassa, oltiin ehkä joku tunti, ja autolle tullessa avattiin ensin takaluukku eikä sivuovea, kuten yleensä: molemmat otukset oli ihan unessa täkkien päällä. Yllätyin tästäkin positiivisesti, oon luullu että ne on autossa jatkuvassa vahtitilassa. Parempi näin, että osaa oikeasti levätäkin välillä!

Ja koska nälkä kasvaa syödessä: Mämmyn luonnetestitavoite on 1. tai 2.6. Kouvolassa, jos vain testiin mahtuu!

Matikan itsenäistä opiskelua = kontaktitreenit

Koulusta puoltatoistatuntia odotettua aikaisemmin kotiin -> farkut vaihdettiin verkkareihin ja Rickyläisen kanssa hallille. Olinkin pohtinut, että missä välissä käyn Rickyn kanssa ennen kisoja muistuttamassa kontaktit (aata ei oltu otettu sitten viime kisojen jossa tultiin aika ylhäältä), ja tää matikan opettajan poissaolo tuli kuin tilauksesta.

Hallissa oli lämmintä + 20 astetta ja miun selkä on ollut tän päivän kipeä kuin mikä, mutta kyllä, pakko oli tehdä kontaktitreenit. Luojalle kiitos pyörillä liikutettavasta puomista!

Tein kaikki kontaktit eka hihnassa ihan vain siksi, että saisin sen että loppuun asti tullaan mutta otetaan kanssa. Keinu vaati pari toistoa että maltettiin oottaa lähtökäsky (tää on ollut miulla ihan kauhee, kisoissa ollaan saatu juosta vaan niin nyt sitten palauttelut. Toimi!

Aa oli kanssa... Se ollaan aina saatu juosta, mutta nyt päätin, että harkoissa tehdään pysäytyksellä, niin kisoissa tultaisiin ehkä sitten vähän alempaa. Nykyisin tullaan aika rajalta.

Ricky on siitä hölmö otus, että se ei juo ns. vapaaehtoisesti. Siltä pitää ottaa pallo pois, viedä oikein kupin luokse (kun Mämmy hakee itsenäisesti) ja olla sillein, "katso, vettä!". Nytkin suostui juomaan vasta kun istuin sen kupin viereen ja toinen vakuuttui, etten mä lähde huitelee mihinkään kun se lipasee siitä kupista pari kertaa. Lenkille en jaksanut lähteä, joten vedettiin puomikin samalla kertaa. Rickyn pysäytykset oli kyllä napakoita, mutta sen itse kontakti oli vähän hidas. Ei sillä että mäkään oisin parhaimmillani ollut, mutta joo.

Summasummarum, kontaktit pelittää ja koira on kiva, sunnuntaina kotikisat! Jos jaksaa niin huomenna sitten vielä ratiksiin jommankumman otuksen kanssa.

Kakaraa lapsettaa

Mämmyn kanssa treenilöt. Oma liikkuminen jotenkin tehotonta, koira oli ihan kiva, mitä nyt lapsetti: toisen radan alkuun karkasi toiselle kentälle, mutta tuli kyllä kutsusta takaisin (tai, no, ei varmaan edes kuullut kun huusin mutta alkoi varmaan bc vähän hirvittää). Aata otettiin pari kertaa, kerran komensin kun ei pysähtynyt, seuraavalla kerralla jäi patsastelemaan harjalle "en tule!". Se on sitten niin herkkänahkainen ja vetää herneen nenäänsä... Keppejä tehtiin myös eri kulmista pari toistoa, kai me ollaan valmiita lauantain kisoihin.

Rickyn luonnetestistä tulossa iso selvitys tällä viikolla!!

Treenit plusmiinusnolla?

Treenit plusmiinusnolla ja kysymysmerkki perään. Treenit meni itse asiassa tosi hyvin, sain palauteltu Ärrästä kontakteista, kepeissä kesti vedätyksen tosi hyvin ja putkella jarrutti paljon paremmin kuin pari viikkoa takaperin vaikka pyhistä aikeistani huolimatta en ole kerennyt putkijarrutustreeniä tekemään. Silti jäi jotenkin paha maku suuhun. Oma olo oli aika kehno, mutta koira oli kiva.
Kontaktitreenejä on luvassa, enemmänkin miulle kuin koiralle, mielikuvaharjoittelua. Alisa sanoi (ja olen jotenkin tajunnut itsekin mutta sysännyt koko asian taka-alalle), että vapautus tulee samaan aikaan kuin liike. Eilenkin näkyi puomilla, juoksin ohi enkä varmistellut yhtään, joten koira kuulemma kyllä stoppas mutta lähti saman tien liikkeen mukana.


Mari totes tossa muutama viikko sitten, että kuinkahan kovaa toi koira pääsis jos se ei jatkuvasti huutais. Jäin pohtimaan asiaa - R huutaa oikeasti jatkuvasti, ei vaan silloin kun se kysyy että minne mennään, tai silloin kun se tietää minne mennän ja on riemuissaan, vaan se huutaa oikeesti ihan koko ajan. Eihän se edes kuule mitä sille huutaa. Mutta tälle pystyn tuskin tekemään jotain.


Luvassa siis Rickyn kanssa kontaktitreeniä, niin mielikuvatreeniä ohjaajalle kuin estetreeniä koiralle, plus ohjaaja saa taas alkaa etsimään oikeanlaista asennetta.

Peeäs. Löysin Rickylle täydellisen näyttelyt, syyskuun alussa Limingalta. Edestakaisin reilu 1000 km, voi jee. Tosin Salla aiheutti illan naurut: "Laitat Rickyn junaan, pallo suuhun ja junalipun kaulaan roikkumaan, kyllä se perille löytää!"

Paljon onnea Max 5 v.!

Ehkä mun viimeinkin on uskottava, että pieni ei ole enää pieni. Peter Pan se tulee silti aina olemaan. Hyvää synttäriä Max! ♥

Suklaamöllit

Käytiin Rickyn kanssa suklaamölleilemässä KSSK:lla. R oli hirmu hyvällä fiiliksellä, matkalla hallille vastaan tuli kolme koiraa, joista kahta R ei edes noteerannut (mm. vasikan kokoinen suursnautseri ja räkyttävä, irrallaan juokseva pystis joka meinasi tulla ihan iholle: ennen R olisi vähintään rähissyt ja esitellyt hammasrivistönsä, onko se nyt sitten aikuistunut?), jee! Hallillakin R juoksi vapaana Leevin kanssa ja vaikka jätkät machoilivatkin minkä kerkesivät, niin ei mitään rähinää, olen oikein tyytyväinen!

Itse kisat eivät sitten menneetkään putkeen. Puomilla pelleiltiin eli ei odotettu lähtölupaa, toisella kierroksella jätettiin kepit kesken. Tätä ongelmaa on treeneissäkin ollut, eli nyt treenin alle ihan oikeasti. Ekalla radalla aan jälkeisellä hypyllä jätkä kääntyi toiseen suuntaan mitä suunnittelin ja oma pakka sitten sekos, joka harmittaa. Ei oikeastaan se, että R kääntyi väärään suuntaan, vaan se, että en osaa vieläkään pitää virheen jälkeen pakkaa kasassa.

Koske ja ota

Kokeisiinlukutauolla jätkien kanssa pihalla kontaktiharkkaa, vanha vanerilevy varaston oviaukkoa vasten (siis se lauta ns. jatkuu varastosta). Mämmy ensin, naksulla periaatteella "tarjoa niin saat naksun", ollaan tehty tätä ennekin ja nopeesti jätkä alko tarjoomaan, räsypalkka oikeasta asennosta. Mämmy tykkäs tosi paljon, sanalla koske haki hyvin. (nii, päätin sitten että Mämmyllä on sittenkin kontakteilla käsky)
Tai ei me millään räsyllä palkattu vaan Alisan härölelulla (siitä pitää laittaa kuva, vaikka nimi antaa kyllä oikean kuvan), Mämmy rakastaa sitä yli kaiken!

Ricky sitten kanssa, ihan muutama toisto koska se ei osaa olla tehdessään hiljaa ja jotenkin tuntuu, ettei naapurit tykkää... Kolme toistoa, käskyllä ota jätkä menee sellaseen kumarrusasentoon maassa, aivan niin kuin ottaisi kontaktia maassa, hassu pieni! Vanerilevylle käskyllä kiipee, alas käskyllä ota.

Arkistojen aarteita, syksy 2009

Oivallusta kerrakseen

Eilen Mämmyn kanssa treeneihin. Salla oli tehnyt tosi kivan radan, otettiin taas idealla virhe -> alkuun. Ensimmäinen kerta meni aika pipariksi, video on toisen kerran nolla. Sallan sanoin, "sehän muistutti jo agilityä".

Aata tehtiin ennen treenejä kolme kertaa hihnassa ja idealla nopeasti alas. Jätkä tosi hyvällä fiiliksellä! Radallakin toimi tosi kivasti, nyt alkaa näyttää jo siltä, että toivoakin saattaa löytyä ;) Sitten sain kaksi ahaa-elämystä, kiitokset Sallalle!

Numero 1. Mä olen oikeasti pitänyt Mämmyä ihan kakarana niin joka asian suhteen. Se täyttää _viisi_ lauantaina, nyt heitetään siis pikkukakarameningit romukoppaan ja aletaan vaatimaan jotain (voi herranjestas kuinka kauan tänkin asian oivaltamiseen meni...)

Numero 2. Mämmyn keinukammo. Mua niin hävettää myöntää, tekisi mieli hakata päätä seinään ja hypätä kaivoon. Mä en ole _oikeasti_ tajunnut, että sen himmailu keinulla johtuu siitä, että se arpoo sitä keinun laskeutumispaikkaa, mä olen aina vaan ollut "se jänskättää sitä keikausta". Periaatteessa sama asia, mutta silti... Miten mä voin kouluttaa ketään muutakaan kun ittelläkin perusasiat ihan hukassa? Nyt en rämäyttele enää keinua itse alas vaan aletaan hakee Mämmylle keikauskokemuksia.


Treenien jälkeen Mämmy oli oppi-isänä Subrélle, kakarat (mitähän sanoin ylempänä...) Mämmy ja Subré juoksivat pussia läpi, hihi :) Lopuksi kakarat leikkivät, kuvatodisteitakin on tarjolla:

Ja sitten vielä Ärräsestä, mä en oikeesti käsitä sen aivotuksia... Voihan sohvalla tietty noinkin istua!

Älä-tee-näin-treenit

Käytiin Sallan ja mudien kanssa halleilemassa. Oli varsinaiset ei-näin-treenit, ei minkäännäköistä suunnitelmaa, räiskittiin esteitä vaan ympäriinsä ideana, että tehtäiisin jonkinnäköistä etenemistreeniä, ja tota noin... Kattokaa videolta, järkkyä :D Selvisi ainakin se, että koira ei hahmota pimeitä putkia -> treenin alle.

Lisäksi sain kaksi muutakin ahaa-elämystä:

a) mä olen ohjannut Mämmyä pentuohjauksella, eli paljon kehumista, kirkas, kimittävä ääni jne. Rickyllä taas on aggressiivinen ohjaustyyli, "nyt koira TULE" - miksi Mämmyllä ei ole samanlaista? Toimi ainakin pikkupätkillä tosi hyvin!
b) mä olen miettinyt miksi koira kestää niin vähän toistoja. No, oli ihan tulta ja tappuraa kun oli muita koiria tänään treenaamassa, eli se tarvitsee hetsausta eikä vain viitsi tehdä kunnolla jos on yksin. Mieliala piristyi kummasti tästä elämyksestä.

Tehtiin lisäksi pari saksalaista yksittäisesteillä, toimi tosi kivasti, ja aata tehtiin hihnassa superhetsauksella -> näytti paranevan ihan huipusti, tätä treeneihinkin!

Suunnitelmallisuus oli kaukana treeneistä, mutta meillä oli ainakin tosi kivaa, kiitos Sallalle seurasta! Mämmy ja Subré 3 kk leikkivät, kuvat kopiotu ilman lupaa Sallan blogista O:)

Painukaa mettään bluemerlienne kanssa, meillä on vihermerlejä sekä mudeina että borderterriereina :D

Maaliskuun välikatsaus

Ricky
treenattu: kolmesti. Kerran ratatreenilöitiin ja kaksi kertaa oltiin ryhmätreeneissä. Ollaan tehty kepeillä takaaleikkausta ja pöytää sekä konkteja
kisat: kaksi starttia, 0 ja 0 sij. 1/8 ja 3/8
fiilikset: aivan sairaan hyvät! koira pelitti koko kuukauden kuin ajatus ♥
parannusta viime kuuhun: viime kuussa ei treenattu kertaakaan (hävettää!!!), joten jätkä oli aika super. Tauko tekee hyvää.
ensi kuun treeneihin: aa. Nyt tullaan aika korkeelta ja kovaa. Lisäksi voisi oikeasti treenata tiukkoja takanaleikkauksia sekä putkijarrutuksia
muuta: varjovalioutui viime sunnuntaina Imatralla ♥ Superpossu! Ollaan tehty myös naksua ja perhekoirailtu. Turkku läksi maaliskuun alussa.

Max
treenattu: kahdesti. Kerran korvattomana ratatreeneissä ja sitten hyppyharkkaa.
Kisat: kaksi starttia, hyl ja 2,07 sij. 3/6
fiilikset: jotenkin masiskuu. Ei ole koira eikä ohjaaja ollut ihan parhaalla mahdollisella tuulella.
parannusta viime kuuhun: pysähtyi kisoissa pöydälle, en olisi uskonut! Kisoissa oikeesti näpeissä koko ajan.
ensi kuun treeneihin: kontaktirallaa. Ehkä keppilöitä itsenäisimmäks.
muuta: silmät ovat taas punoitelleet. Ollaan naksuteltu ja perhekoiraltu.

Voi Mämmyä

Kevät on sit virallisesti täällä, siitä on ihan selvä merkkikin: Mämmyn silmät punottaa. Joka kevät sama juttu. Mämmyllä on tosi herkät silmät, ja sen kyynelkanavatkin on kahdesti avattu. Jätkä täyttää ens viikolla viis, ja sillä on ollut viitisen silmätulehdusta, jos en nyt kauheasti valehtele. Tuskin se silmätulehdusta kehittää, toivottavasti, kävin kuitenkin hakee sille silmätippoja lisää kun edelliset oli loppunu. Ostin samalla matolääkkeen niin saadaan sekin homma alta pois.

Koeviikot on siitä ihania, että kotona ollaan jo aikaseen, tänäänkin puoli yhdentoista maita. Tehtiin jätkien kanssa naksujuttuja pitkästä aikaa: Mämmy rakastaa niitä. Tosin siinä on jotain tosi hassua, mutta sen keskittyminen ei pelaa edes viiden naksun ajan, tai sitten se ei ole sisäistänyt hommaa kunnolla, tai sitten se vaan kokeilee saako sen naksun toisellakin tavalla. Tänään naksuttelin ihan tasapainolaudalle menosta (tai siis molemmat etutassut siihen), ajattelin että auttais vähän Mämmyn liikkuvapinta-jännitystä, koska se käy naksusta niin kierroksilla. Kolme toistoa jes, sitten pitkä tuijottamis ja vinkumistauko "anna makkaraa!" ja sitten kun mitään ei herunut, niin mentiin tasapainolaudan luo. Mä en tiedä mistä toi tollanen "tauottelu" johtuu, M on tehnyt sitä niin kauan kuin mä muistan. Eikö se jaksa keskittyä siihen hommaan, vai mikä siinä oikein on?
Tähän hätään en edes muistanut, onko Rickylle opetettu ikinä naksua, joten tein pari naksu-nami-toistoa, sitten pyysin menemään maahan -> naks ja palkka. Jätkä lähti sitten tarjoamaan tosi nopeesti maahanmenoa ja keskitty hyvin, ehkä voidaan tää ottaa ohjelmaan?

Mutta Mämmystä vielä. Oon viime aikoina pohtinut sitä tosi paljon. Tiedän, että koirissa on eroja, mutta missä menee koirakohtaisuuden ja normaalin raja? Siinä missä R kestää agissa toistoja, M alkaa selkeesti jo kolmannella kerralla väsyä, vaikka ois ihan pikku juttu ja huippu palkka. Kyllä se tekee, mutta ei sellasella draivilla. Pakka pysyy kasassa radan verran, toistoista se ei ole ikinä hirveesti tykännyt, vähän jänskättää lähteä kolmen päivän leirille kuukauden päästä... Ehkä se voi olla hyväksikin. Mutta voiko toi koira olla kipeä? Kesällä se ei meinaan oikeesti liiku jos ei ole pakko, se nuutuu yli kahdellakymmenellä asteella ihan silmissä. Se on aina ollut sellainen. Mä olen tähän asti mennyt sillä periaateella, että koirissa on ollut eroja ja se ei ole kuten Ricky, mutta mitä jos se on oikeesti kipeä. Sillä on tollasia ihan outoja keskittymättömyystaukojakin, jotka tulee ihan naps. Tosin se ei tee mitään yllättävää, sen kiinnostus vaan lopahtaa - sillä voi olla joku leikkikin ja sitten se onkin yhtä äkkiä ihan tyhmää. Eilisenkin se oli outo, käytiin pitkästä aikaa paria kilsaa pitemmällä lenkillä, niin puolet lenkistä sain melkein vetää sitä perässä. Tosin se oli asfalttilenkki, sepeli käy tuon tassuihin ja pöly silmiin, mutta kun. Olenko mä vaan neuroottinen? Miksi mä aina pelkään pahinta? Jos multa kysytään, niin ei oel paskankaan väliä vaikka tosta ei ikinä tulis yhtään ton enempää agilityssä, kunhan mä saisin pitää pienen Mämmiäisen luonani vielä monta vuotta. Tottakai se harmittaisi, jos jouduttais nyt jostain syystä x lopettamaan, mutta tuo on ennen kaikkea miun perheenjäsen, vasta toissijaisesti harrastuskaveri.
Kolmas asia jota oon Mämmyn kohdalla funtsinut on se, että se juo ihan tolkuttomasti. Treeneissä se menee ratojen välissä juomaan omatoimisesti (jos siis juostaan enemmän kuin yksi rata peräkkäin), kotona se juo ainakin tuplasti sen minkä Ricky. Entä jos sillä onkin joku diabetes?

Pari päivää tullut muutenkin kelailtua näitä entäjosseja. Ehkä ne pitäis nyt vaan unohtaa. Mutta entä, jos se on oikeesti kipeä?
Miulla on taas vaihteeksi hirmu huono koiranomistaja -fiilis.

Kakkutreenit

Rickyn kanssa ryhmäharkoissa. Kakkutreenit, valiokakkua treenikamuille ;) Tuli sitä itsekin syötyä ja sitten oltiinkin yrjöt kurkussa juostessa, luojan kiitos ei ollut Sallan treenit, oisin joutunut kuitenkin punnertaa ;)

Mari oli tehnyt kivat pienet radanpätkät, harmitti hirveesti kun unohdin ottaa kameran mukaan, Mari sanoi että oli just Rickylle mitoitettu rata ja kääntyi hyvin. Oli taas tosi hyvä fiilis tehdä jätkän kanssa töitä!

Kepeille tein takanaleikkauksen, R lähti etenemään paljon paremmin kuin luulin, hyvä R! Ekalla kierroksella stoppas pöydälle, toisella sit kun itsellään oli kovempi vauhti niin sitten ei. 14 hypyn tein sekä ulko- että sisäkautta, sisäkautta tuli parempi kulma muurille.

Tässä radassa ei tainnut mitään ihmeempiä olla, 8-9 tein persjätön jotka toimii Rickyn kanssa ihan sairaan hyvin, pöydälle pysähtyi molemmilla kerroilla, 12 tein jonkinnäkösellä puolitwistillä, hyvin toimi.

Joku fiksu sanoi joskus, että agilitykoira on parhaimmillaan seitsemän vuoden iässä. Toi täyttää kesällä seittemän ja on aika super ♥

(päivätty oikealle päivälle, kirjattu 28.3)

Imatran valloitus

Vuoden ekat kilipailut, Imatralla. Kellojen kääntö, stressi siitä että nukun pommiin... Fiilis katossa kun päästiin kisapaikalle. Kisapaikalla huomaan, että missään ei ole sulaa/kuivaa maata (=lämppämahdollisuudet aika olemattomat), koirien mielestä hevosenpaska on tosi kiva juttu, siinä voi esim. kieriä ja sitä voi syödä, Mämmy ei leiki lelulla ja kisat olivat etuajassa puolisen tuntia, joten en sinänsä saanut valmistautua ihan niin rauhassa kuin oisin halunnu. Mämmyn kisat onnistuin ryssimään, ekalta radalta hylky, toiselta sitten paskanolla yliajalla 2,07 (sij. 3). Noi kontaktit on kaameat, pitäisi malttaa pitää se turpa kiinni (koira pysähtyy heti kun sanon sille jotain). Keinulla hyppäs kontaktin vaikka Topra ei sitä näyttänytkään. Lisäksi Mämmyn hyppytyyli oli jotenkin outo, johtui kai oudosta alustasta. Mutta mitä positiivista - koira pysähtyi pöydälle (milloin sitä ollaan viimeksi edes treenattu?) ja oli koko ajan hanskassa eikä haahuillut omiaan. Olen aivan supertyytyväinen pikkuiseen, itse ryssin tosi pahasti. Ekan radan hylky siis se että koira kääntyi putkesta väärään suuntaan, kattoi "hei, missä Karita", bongas mut ja tuli sitten takaisin putkeen.

Mämmyn ensimmäinen rata

Mämmyn toinen rata

Ricky oli jo autosta otettaessa aivan ihana. Se ei rähjännyt kenellekään, se haki kontaktia aktiivisesti, se oli kertakaikkiaan parhaalla mahdollisella tuulella. Radalle lähdettiin hakemaan nollaa, voittonollaa viimeistä sertiä varten. Ja me saatiin se - Rickyläinen voitti, haki ainoan nollan koko radalta, sij. 1/8 ja varjovalion arvo, hra (FI AVA) Karimäen Herkules ♥♥♥ Fiilis oli jo radalla mahtava, ainoastaan yhdessä kohtaa koira joutui vähän kysymään, näkyy videosta, mutta mikä puomin jarrutus! Teki tosissaan töitä sen eteen. Aa pitää ottaa treenin alle, tullaan ylhäältä.
Toisella radalla myös tosi hyvä fiilis, siltäkin nolla (mä tosin oisin antanut kiellon suoran putken jälkeiseltä hypyltä), sij. 3/8. Jos jätettäisiin kisaaminen tähän niin tän vuoden nollaprosentti ois 100 ;) Pieni, paras Ree, olet aika kiva!

Rickyn valioitusmisrata

Rickyn hyppyrata

Nyt pitäisi vaan sitten katsella näytelmiä että saataisiin se näyttelytulos virallista valioitumista varten!

(kirjoitettu 28.3. mutta päivätty oikeaan päivään)

Mämmyn hyppytreenilöt

Mämmyn ja Pyrden kanssa hallille. Olin luvannut Maxyn fyssarille jo viikkoja sitten laittavani sille videomatskua hyppytreeneistä, mutta nyt vasta sain aikaiseksi.

Ensin suoria hyppyjä, viis hyppyä, rimat 15-30 cm, toistettiin neljästi.
Kahdella rimalla viis hyppyä, rimat 15 cm, toistettiin neljästi.
Vinohyppyjä, viis hyppyä, rimat 15 cm, toistettiin neljästi.

Miä en edelleenkään osaa oikein sanoa, käyttikö Mämmy takapäätään niin hyvin kuin pystyisi, ainakin parhaiten suorilla ja vinohypyillä. Pyry oli ihana ja käytti Mämmyä pihalla aina sarjan jälkeen, kyllä siitä kelpo kepo tulee!

Lopuksi tehtiin keppejä eri kulmista, sylkkärillä ja takanaleikaten yms. Avokulma on edelleen itsenäisesti tosi epävarma, mutta muuten olikin sitten aika jees :)

(kirjoitettu 28.3. mutta päivätään oikealle päivälle!)

Maksalaatikko maailmalla

Viime viikonloppu vietettiin Alisan ja Pepin luona. Vaikka naarmuteltiin parkettia (...) jätkät käyttäytyivät varsin mallikelpoisesti! Huomasin taas kuinka yleishelppo Ricky on verrattuna Mämmyyn: siinä missä M vikis aamulla "tahdon pois täältä huoneesta kun tuolla on muita hereillä!", R nukku tyytyväisenä Alisan vieressä. Siinä missä M oli taas korvattomalla tuulella mettälenkillä (jätkät veti ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin vapaana pitempään kuin viitisen minuuttia, voi luoja mä kiroan kun täällä ei ole kunnon mettää tässä lähellä), R kyttäs innossaan palloa. Siinä missä M tuijotti Alisan pikkuveljiä (5 v. ja 6 v.) "mitä noi on?" R oli innoissaan "jee, uusia ihmisiä!". Rickystä muuten tulisi aivan loistava lapsiperhekoira! Näin jälkikäteen mietittynä jätkillä ei ole ollutkaan minkäänlaisia pikkulapsikontakteja, joten tulivat oikein hienosti juttuun :)
Alisalle kiitos yösijasta ja ruuasta ja kaikesta ♥
Ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Neljä pientä elefanttia marssi näin ♥

JUOSTAAAAAAAN

Kaikki takit by Aliska :)

Joo, Mämmyllä oli aivan hirveän kamalaa ♥

rosmo ♥

Lauma just sellasena kuin se on ♥ Mämmyllä on kauheeta, Rii on kuningas (huomatkaa Alisan tekemät uudet valjaat, aika ihanat ♥) ja Peppi nyt vaan on Peppi :D

Mulkosilmäpossu!

Jätkät osasivat siis käyttäytyä nätisti ja meillä oli kivaa :) Mämmyn silmät tosin punoittivat viime viikonlopunkin, mutta nyt ovat taas normaalit. Riillä oli kanssa vierailun ajan joku tärinäjuttu, aivan kuin sitä ois paleltanut koko ajan, mutta nyt ei ole enää ollunna, joten ei kai mitään, josta pitäisi huolestua.

Huomenna ois tarkotus käydä Mämmyn kanssa tekee hyppyharkka ja vähän kontakteja, sunnutaina lähdetään Imatralle nollajahtiin!

Peeäs. Rii oli vuoden agilityborderterrieri 2011 -kisassa 8.! Ei paskemmin viime vuoden kahdeksallatoista startilla :D

Ajatuksenpätkiä

Ajatuksenpätkiä, suunnittelua, haaveilua. Epävarmuutta, kuvia, toiveita. Tästä tekstistä ei ehkä löydy vastauksia elämää suurempiin kysymyksiin tai siihen, mikä maailman tarkoitus on (se tosin on selvitetty kirjassa Linnunradan käsikirja liftareille: elämän tarkoitus on 42), mutta ehkä näin kirjalliseen muotoon purettuna se selkeyttää miun ajatuksia.

Miulla on ihan hillitön kisakuume. Ensimmäiset kilipailut on Imatralla kahden viikon päästä, molemmilla otuksilla. Kaksi kertaa kaksi starttia miun feivörittituomarilla, Topran Samilla. Tosin huomasin vasta ilmoittautumisen jälkeen, että kisat ovat maneesikisat, joita miä suuresti inhoan. Mutta ehkä tuomarivalinta tasapainottaa? On muuten ensimmäiset kisat kun edustusseurana on KSSK!

Sitten tuleekin kahden viikon tauko, jonka jälkeen auton nokka suuntautuu kohti Oulunkylää ja Riin luonnetestiä. Mä oletan, että tulokseksi tulee, että Ricky on kohtuullisen kova koira. Herkkis se ei ole niin minkään suhteen.

Luonnetestiviikendin jälkeen on kotikisat. Mämmyllä kaksi starttia (toiveena ois näissä kisoissa nousta, jos ei jo Imatralla), Rickyläisellä kolme. Mattsonin Allan tuomaroi kaikki startit. Olisin aivan hirrrrweän iloinen, jos nää olisi jo ensimmäiset ulkokisat...

28.4. Ricky on ilmoitettu Maiju Korhosen agivalmennukseen, Maiju tulee Kouvolaan. Rickyn ensimmäinen ulkopuolinen kouluttaja sitten... Savikon Sepon koulutuksen? Se oli syksyllä 2010. Tuo ois kuitenkin samaan aikaan kuin Mikkelin kisaviikonloppu, ja oisin halunnut mennä sinne Mämmyn kanssa. Kakkoset ovat ylläripylläri lauantaina, samoin kuin Maijun koulutus. Tosin, jos pääsisin aamupäivästä koulutukseen, pääsisin iltapäiväksi Mikkeliin kisoihin... Tai jos Mämmy nousis jo Kouvolassa tai Imatralla ;) Kahta nollaa vaille kolmosluokkalainen.

Toukokuussa äitienpäiväviikoloppuna Mämmyn kanssa Kiteelle leireilemään ♥ Odotan tältä aika paljon.

Pitemmälle kevääseen en ole uskaltanut tehdä suunnitelmia, koska oon luvannut, että oisin käytettävää työvoimaa kaikki toukokuun viikonloput Kiteen reissua lukuunottamatta. Mutta olishan siellä taas Mikkeli ja ihana Ruokolahti, Kotka ja Orimattila, ja...

Seuraava koeviikko alkaa kahden viikon päästä ja päättyy kivasti pääsiäiseen. Seuraavassa jaksossa on kolme kymmenen aamua, joten aamuaksat voisivat taas astua kuvioihin...?

helmikuu 2011

huhtikuu 2010

Repovesi, huhtikuu 2011 (tänne pitäisi päästä taas!)

Korvat koristeena

Tiistaina käytiin treenamassa Mämmysen kanssa. Periaatteessa ois ollut parempi jäädä kotiin, miulla oli hirmuinen kasa läksyjä odottamassa, väsytti ja ketutti jo valmiiksi kaikki, mutta ei, hallille sitä oli päästävä. Miä oon niitä ihmisiä, joille ei sovi kettuuntuneessa mielentilassa treenaaminen. Jotkut saa siitä lisäpontta ja/tai onnistuvat kääntämään fiiliksen voiton puolelle, miua alkaa ärsyttää entistä enemmän ja pienetkin virheet tuntuvat kaatavan maailman.
Eikä Sallan rata auttanut fiilikseen sitten yhtään :D Kiva rata, täysin mentävissä oleva, mutta. Kun koiralla oli korvat koristeena ja miun oma fiilis ei ihan parhaita, joten aikamoinen sillisalaatti.

Päästiin vitoshypylle asti. Kolmosputkeen ilman katteluakaan kepeille tai aalle, aalla "ota" käskyllä stoppi (se on hidas, joo, mutta periaatteessa se osaa 2on2offin). Keppien sijaan mentiin sitten putkeen. Taidettiin ottaa neljä tai viisi kertaa ennen kuin onnistui? Ensimmäisellä kerralla koira ei vaan oikeasti kuunnellut (+ putki lempieste), toisilla kerroilla peitin itse omalla liikkeellä keppikulman. Loppujen lopuksi menee, mutta sitten jätkä jätti varmaan kolmesti kepit kesken kun yritin ottaa sivusuunnassa etäisyyttä. Eli siis Mämmyllekin keppitreeniä, ihan samaa kuin Ärräselle.
Keppien jälkeen ampui putkeen kun koitin valssata seiska ja kasihyppyjen väliin. Sitten kokeiltiin valssilla -> hyppäsi myös kymppihypyn. Loppujen lopuksi ei menty yhtenäisenä pätkänä, vaan jätin seiskahypyn taakse, menin ottamaan hyppyjen väliin vastaan, jonkinnäköisellä puolijaakotuksella putkeen. Arvioin omat paikan sitten väärin ja putkesta tuli kasihypylle, uudestaan vaan... Loppu sitten ok.
Eikä toinenkaan kerta mennyt oikeastaan yhtään sen paremmin.
En oikein keksinyt mitään hyvää tuosta radasta. Better luck next time, I guess?

Salla on ihan huippukoutsi, yrittää piiskata  meille parempaa motivaatiota ja tulostasoa ;) Radalla siis oli kolme yritystä, ja nolla piti saada. Jos ei, niin tuli rangaistus. Me siis törppöiltiin kaikilla radoilla hylkyä hylyn perään eikä saatu kertaakaan nollaa, saati sitten tulosta, joten me (minä) sa(ati)in rangaistus: 40 vatsalihasta! Tällä tahdilla oon kesällä rantakunnossa! (ei kerrota kenellekään että fuskasin ja tein vain 30, tiedän olevani luuseri)

Kotona Mämmyn silmät punoittivat taas tosi ilkeän näköisesti. Ne olivat usein treenien jälkeen punaiset kun oli hiekka-alusta, mutta nyt tekonurmen jälkeen ne ovat olleet tosi hyvät. Riehuko nyt tavallista enemmän vai mikäkö oli, mutta pari päivää olivat punaiset, laitoin suolaliuosta sitten (apteekista ostettua, käytetty ennenkin) molempina päivinä ja nyt on tosi hyvät!
Venyttelin Mämmyn treenien jälkeen, antoi venyttää kaikki raajat, hyvähyvä.

Muuten, jos joku ei ole huomannut: blogin nimi koki muutoksen. Ei enää Team Maksalaatikko treenaa, vaan pelkästään simppelisti Team Maksalaatikko, koska tänne on tullut (ja tulee) muitakin kuin vain treenitekstejä. Kisoista, muuten vaan, terveydestä, pohdintaa. Ja uusi otsikkokuva: mie ja jätkät Hailuodossa juhannuksena 2010 :)

Kontaktit kunnossa!

Kuva on vain suuntaa antava, lähinnä hahmotelma!
Ratatreeneihin lähdettiin ihan vain testaamaan, että onko meidän kontaktit tauon jälkeen ongelma kun ryhmätreenissä ei kontakteja radalla ollut. Kepit menivät tällä kertaa loppuun asti, kontaktit tosi hyvät, puomista olen erityisen ylpeä ♥ Kolme kertaa puomi (kahdesti radalla, kerran yksittäisenä), ja joka kerta "ota"-käskyllä tosi nätti 2on2off ilman haahuilua, täpäkkänäpäkkä. Hieno jätkä! Aa juoksuna ja keinulla kunnon pysähdys, vaikka lähti heti kun keinu läsähti maahan kuten sopimus on. 10-11-esteväli vastaisellä kädellä, joka on treeneissä toiminut viime aikoina tosi hienosti!! Pieni, paras Ree ♥

Keppejä on kaksitoista

Rickyn kanssa treeneihin. Maa ihan jäässä, alkulämpät jäi vähän kyseenalaisiksi... Itse treeneissä kuitenkin hyvä ja positiivinen fiilis :)

Kakkosen jälkeen valssi, neloselle jonkinlainen puolitwisti. Putkeen asti ok, siihen persjätöllä - ei onnannut. Olin kyllä ajoissa, joo, mutta koira vetää tuhatta ja sataa ja huutaa mennessään, eihän se Karitaa kuule vaikka huudan pää punaisena. Yritin ehkä jopa viisi kertaa persjätöllä, mutta ei vaan onnistu -> putkijarrutukset treenilistalle. Lopuksi tein ihan vain putken päästä.
Kepeillä oli koko treenien ajan ongelmaa: koira ei meinannut millään pujotella kuin 11 keppiä. Okei, otin sivuetäisyyttä, mutta edes suoraan menemällä koira yritti lintsata. Radan jälkeen tehtiin tosi perustreeniä kepeillä ja satiinhan se menemään kaikki kaksitoista kipaletta.
Heitto 13 taakse, valssi, kilpajuoksua kohti nroa 17. Ricky on tosi kiva, takaaohjautuva otus, eikä edes yrittänyt hakea esten taakse! 18 töppäs, kun oma liike keskeytyi, mutta kun itse malttoi pitää liikkeen päällä niin kyllä Riikin toimi. 18 jälkeen niistosokkari ja 19 nätisti, ei kattonutkaan 17-hyppyä.
Toisella rundilla oma asenne oli jotenkin "huuhaa", koira kyllä toimi, joo, mutta vauhti puuttui. Eli pitää muistaa oma aggressiivinen asenne ohjauksen kanssa, niin koira toimii!

Treeneistä jäi käteen tosi hyvä fiilis, pitää vaan muistaa aggressiivinen ohjaus sekä treenilistalle putkijarrutukset!

Nypittyä jätkää

Alisa nyppi viikonlopun aikana molemmat jätkät ja pesi ne. Nyt on jätkät paraatikunnossa, kaunis kiitos sponsori ♥ Ohessa myös muita hiihtolomakuvia :)

Nyppimisoperation

"En mä haluu..."

Borderi vai lepakko?

♥

Edustus ennen nyppimistä, älkää katsoko mahakarvoja...