Kesäkuu oli... miten sen nyt kauniisti sanoisi? Lössöilykuu. Lomakuu. "Hei kisataan mutta ei treenata" -kuu.
Mämmysen kanssa käytiin luonnetestissä, tehtiin kerran viiden minuutin kontaktitreenit. Vou. Jätkä on kuitenkin ollut mukana reissuilla, käyttäytynyt nätisti, jätkä on uinut. Aikalailla puhtaasti lomailumeininki.
Rickynen kävi jopa kerran treenailemassa yksien kontaktitreenien lisäksi. Sen lisäksi kisattiin yhdet normikisat, tuloksina 0 ja 6,50 (plus Purina Cupin finaalipaikka), sekä SM-kisat (joukkueesta 10, yksilöissä 1,03, sij. 19./178.). Ja sitten ollaan lomailtu, syöty ja lössötty. Fiilis on ollut hyvä, mutta ens kuussa luvataan treenailla vähän enemmän ;)
lauantaina, kesäkuuta 30
Pikakontaktit
Tänään lähdettiin yhden pysähdyksen taktiikalla kohti Kuopiota ja Agirotua, ollaan äitin luona Mikkelissä yötä. Illalla piti päästä kuitenkin vielä varmistelemaan kontaktit MAHin kentälle (Rickyn kanssa ollaan treenattu viimeksi 28.4. ja Mämmyn 13.5., öhöm). Miä aloin melkein itkeä kun Ricky alkoi kitistä Tuiskuharjuntielle käännyttäessä, se muisti ♥ Ja niin muistin miäkin. Oli jotenkin tosi, tosi outo fiilis olla paikassa, jossa vietti viisi vuotta ainakin sen pari tuntia viikossa, parhaimmillaan melkein kymmenen per viikko, yli vuoden tauon jälkeen. Jätkät lähti rallattelemaan itse tutulle pellolle, kaikki tuntui olevan ihan niin kuin ennenkin. Kontaktiesteet olivat kuitenkin uudet, ja niitähän me mentiin testaamaan ;)
Rickyllä aa x 3, nätit, alat asti juostut, keinu kahdesti, nätisti alas asti. Puomi otettiin sit useamman kerran, pari kertaa pallo oli alhaalla odottamassa, sitten ihan vapauttamalla. Nättejä, siistejä kontakteja.
Mämmy oli Rickyn jälkeen ja oli repiä pelihousunsa :D Se ei suostunut syömään namipalkkaa käydessään niin kuumana, ja itse kontaktit olivat itsessään ihan ookoot. Alas asti, vapautuksesta pois, alasmeno pikkaisen himmas. Olin kuitenkin kohtuu tyytyväinen, otettiin vaan aata ja puomia. Välillä oli alhaalla palkka, mutta koska koiraa ei kiinnostanut, tehtiin sitten ihan vaan räsylle vapauttamalla.
Rickyllä aa x 3, nätit, alat asti juostut, keinu kahdesti, nätisti alas asti. Puomi otettiin sit useamman kerran, pari kertaa pallo oli alhaalla odottamassa, sitten ihan vapauttamalla. Nättejä, siistejä kontakteja.
Mämmy oli Rickyn jälkeen ja oli repiä pelihousunsa :D Se ei suostunut syömään namipalkkaa käydessään niin kuumana, ja itse kontaktit olivat itsessään ihan ookoot. Alas asti, vapautuksesta pois, alasmeno pikkaisen himmas. Olin kuitenkin kohtuu tyytyväinen, otettiin vaan aata ja puomia. Välillä oli alhaalla palkka, mutta koska koiraa ei kiinnostanut, tehtiin sitten ihan vaan räsylle vapauttamalla.
torstaina, kesäkuuta 28
Open Class -treeni
Agirotuun on neljä yötä, miä lähdin kattelee, milloin jätkiten kanssa ollaan tehty yhtään mitään. Rickyn kanssa SMit, sitä ennen Lappeen kisat, ja sitä ennen ollaan oltu huhtikuussa Maijun koulutuksessa, noloa... Sallakin tuumas eilen kun tultiin treeneihin, että kappas, tulevathan ne kerran vuodessa treenaamaankin. Lahjattomat treenaa, vai miten se meni?
Ratana oli Agirodun Open Class -rata. Alkuun tein kolmesti puomin erillisenä, ekan kerran pallopalkalla ja sitten kaksi kertaa yksittäisenä. Ensimmäinen jäi liian ylös (tassut ei maassa) mutta toinen oli hieno! Radassa ei sitten mitään ihmeellisyyksiä ollutkaan.
Paitti että takanurkkaa 14-15 jouduttiin hiomaan - R ei meinannut vetävään käteen tulla, mikä sillä on ollut aina vähän kehno. Pallopalkka, ja jopas rupes pelittää ;) Kepeillä anoi vedättää hyvin ja kontaktit oli kivat. Tykkäilin :) Mämmyllä ois tarkotus tehdä kontaktitreenit vielä lauantai-iltana.
Juhannuksen teami vietti vähän tavallisuudesta poiketen - ei istuttu kotona syömässä makkaraa, syötiin kanankoipia kepo-harjottelijan mökillä. Jätkät hurmasivat muut paikallaolijat, kerjäsivät innolla ja Max oli mukana saunassa, yön nukkuivat yllättävän nätisti. Max yleensä aina vaeltaa ensimmäisen yön uudessa paikassa, nyt väsähti nukkumaan jo siinä vaiheessa kun myö läiskittiin korttia. Olin aika ylpeä jätkistä, saavat kuulemma tulla toistekin vieraisille :D
Mämmyinen Kiteen leirillä, kuvasta kiitos Oona!
Ratana oli Agirodun Open Class -rata. Alkuun tein kolmesti puomin erillisenä, ekan kerran pallopalkalla ja sitten kaksi kertaa yksittäisenä. Ensimmäinen jäi liian ylös (tassut ei maassa) mutta toinen oli hieno! Radassa ei sitten mitään ihmeellisyyksiä ollutkaan.
Paitti että takanurkkaa 14-15 jouduttiin hiomaan - R ei meinannut vetävään käteen tulla, mikä sillä on ollut aina vähän kehno. Pallopalkka, ja jopas rupes pelittää ;) Kepeillä anoi vedättää hyvin ja kontaktit oli kivat. Tykkäilin :) Mämmyllä ois tarkotus tehdä kontaktitreenit vielä lauantai-iltana.
Juhannuksen teami vietti vähän tavallisuudesta poiketen - ei istuttu kotona syömässä makkaraa, syötiin kanankoipia kepo-harjottelijan mökillä. Jätkät hurmasivat muut paikallaolijat, kerjäsivät innolla ja Max oli mukana saunassa, yön nukkuivat yllättävän nätisti. Max yleensä aina vaeltaa ensimmäisen yön uudessa paikassa, nyt väsähti nukkumaan jo siinä vaiheessa kun myö läiskittiin korttia. Olin aika ylpeä jätkistä, saavat kuulemma tulla toistekin vieraisille :D
Mämmyinen Kiteen leirillä, kuvasta kiitos Oona!
keskiviikkona, kesäkuuta 20
SM-19!
SM-kisat takana. Neljännet, joita olen ollut seuraamassa, toiset, joissa kisasin, ja ensimmäiset, joissa päästiin finaaliradalle. Tornion 2009 kisoja on vaikea voittaa, mutta tykkäilin aika paljon ♥
Perjantaina lähdettiin seittemältä kohti Jyväskylää, heti kun miä pääsin töistä. Meillä oli yöpaikka Uuraisissa, siellä oltiin kymmenen maissa. Palvelu oli... no jaa, menetteli, mutta paikka oli kohtuu upea: meillä oli koko "alaranta" käytössä, jätkät sai vetää ihan vapaana ja niillä oli kivvaa :)
Lauantaina herätys oli klo 5.45, kisapaikalla oltiin vähän ennen puolta seittemää. Ensimmäinen tunti, pari meni stressatessa, karjuessa iskälle (miulla oli kyllä maailman parhaat huoltojoukot, anteeksi että olin kakkapää teitä kohtaan!), mutta kun oma rataantutustuminen alkoi lähestyä, olo alkoi parantua. Keskittyminen parani, fiilis nousi, koira oli tosi kiva. Radalle oli aivan superfiilis mennä! Oltiin siis KSSK:n medijoukkueen ykköskoirakko, ja radalta vedettiin kymppi, puomi x 2. Meidän kontaktivarma otus, ties milloin ottanut kontaktivirheitä, hyppi sitten SM-kisoissa, great. Ensimmäinen oli kyllä ihan oma moka, liike veti sivuun, enkä kyllä karjunut mihinkään suuntaan, mutta silti vähän pöh. Meidän joukkueen tulokseks tuli kuitenkin hylky niin ei harmittanut niin kauheesti.
Katottiin minien joukkueradat (hurrrrrrrrrrrjasti onnea MAHilaisille joukkuehopeasta, olette aika pus ♥), jonka jälkeen iskä ilmotti että ei jaksa olla enää kentällä. Silloin vitutti, mutta itse asiassa nesteytys oli mennyt itsellä aika päin persettä ja oli ihana päästä uimaan. Miettikää, miä kävin uimassa, miä joka oon kaks vuotta vältelly vettä kuin ruttoa. Nyt kuitenkin yöpaikassa ei ollut suihkua käytössä, joten uiminen oli ainut vaihtoehto. Oli itse asiassa ihan kivaa. Loppuilta meni grillatessa ja nauraessa. Ricky tosin järjesti taas elämää: ne veti Mämmyn kanssa hepuleita, niin Ricky sitten veti päin grilliä - jossa oli tulet ja kaikki. Grillit lensi, mutta koira säilyi isommilta vaurioilta, heitin sen järveen. Vasemmasta takajalasta kärtsäs muutama karva ja omaan silmään koira liikkui sunnuntaina ei-ihan-normaalisti, mutta kyllä jätkä kisakunnossa oli.
Sunnuntaina oli tosi hyvä fiilis lähtee radalle. Yliaikaa sieltä tuli, 1,03, ja sijoitus siinä vaiheessa 41. Medien finaali oli ensimmäisenä, joten siinä välissä oli vaan pari tuntia. Koira oli ihan tööt kun lähdettiin radalle, kyllähän se liikkui mutta hitaaaaaaaasti. Nolla me kuitenkin sieltä tehtiin, ja se riitti loppujen lopuksi sijaan 19. : olin aika pirun ylpeä! Meidän tavoite oli päästä 20 parhaan sakkiin, me päästiin ;) Ei huonosti hitaalla mediborderilla, ei ollenkaan. 19./178, aika wou. Ricky tosin pääsee puomitreeneihin, finaaliradalla otettiin puomi puolikkaalla tassulla.
Finaaliradan jälkeen vaihdoin muutaman sanan tuttujen kanssa, kävin ostamassa Rickylle uuden pallon (lupasin sille jos tehdään nolla, me tehtiin kaksi ;) ) ja painuttiin puoleksi tunniksi metsään. Vain minä ja koira. Ricky veti vapaana, siinä miun sivulla, palloa suussaan roikottaen. Koko koirasta huokui väsy, mutta silti se heilutti häntäänsä ja nuoli naamaa. Se koko mettäkävely oli ihan sairaan liikuttava hetki, vain minä ja koira. Miä ja miun pieni punainen varjo, miun teki mieli itkeä, väsymystä, onnea, iloa, viikon vitutusta, ihan kaikkea. Päällimmäisenä oli kuitenkin ihan mielettömän onnellinen fiilis. Ei jaksettu seurata muita finaaleja, vaan lähdettiin kotiin saman tien kun sain kisakirjan käteen.
Ricky on alkanut vasta tänään keskiviikkona olemaan oma itsensä, sunnuntain ja maanantai-illan se vaan nukkui, eilen käytiin juoksuttaa jätkiä pallon perässä ja tänään jätkä on alkanut olla oma ittensä. Jumia ei ole, grillitörmäys ei tod. näk. aiheuttanut mitään. Suvi oli hieronut Rickyn edellisenä keskiviikkona, jätkä on auki.
Nii, oli Mämmykin reissussa mukana turisteloimassa. Aika paljon autossa, mutta oli se tosi reipas pikkujätkä ♥ Jospa se pääsis ens vuonna mukaan ihan kisakoirana?
Perjantaina lähdettiin seittemältä kohti Jyväskylää, heti kun miä pääsin töistä. Meillä oli yöpaikka Uuraisissa, siellä oltiin kymmenen maissa. Palvelu oli... no jaa, menetteli, mutta paikka oli kohtuu upea: meillä oli koko "alaranta" käytössä, jätkät sai vetää ihan vapaana ja niillä oli kivvaa :)
Lauantaina herätys oli klo 5.45, kisapaikalla oltiin vähän ennen puolta seittemää. Ensimmäinen tunti, pari meni stressatessa, karjuessa iskälle (miulla oli kyllä maailman parhaat huoltojoukot, anteeksi että olin kakkapää teitä kohtaan!), mutta kun oma rataantutustuminen alkoi lähestyä, olo alkoi parantua. Keskittyminen parani, fiilis nousi, koira oli tosi kiva. Radalle oli aivan superfiilis mennä! Oltiin siis KSSK:n medijoukkueen ykköskoirakko, ja radalta vedettiin kymppi, puomi x 2. Meidän kontaktivarma otus, ties milloin ottanut kontaktivirheitä, hyppi sitten SM-kisoissa, great. Ensimmäinen oli kyllä ihan oma moka, liike veti sivuun, enkä kyllä karjunut mihinkään suuntaan, mutta silti vähän pöh. Meidän joukkueen tulokseks tuli kuitenkin hylky niin ei harmittanut niin kauheesti.
Katottiin minien joukkueradat (hurrrrrrrrrrrjasti onnea MAHilaisille joukkuehopeasta, olette aika pus ♥), jonka jälkeen iskä ilmotti että ei jaksa olla enää kentällä. Silloin vitutti, mutta itse asiassa nesteytys oli mennyt itsellä aika päin persettä ja oli ihana päästä uimaan. Miettikää, miä kävin uimassa, miä joka oon kaks vuotta vältelly vettä kuin ruttoa. Nyt kuitenkin yöpaikassa ei ollut suihkua käytössä, joten uiminen oli ainut vaihtoehto. Oli itse asiassa ihan kivaa. Loppuilta meni grillatessa ja nauraessa. Ricky tosin järjesti taas elämää: ne veti Mämmyn kanssa hepuleita, niin Ricky sitten veti päin grilliä - jossa oli tulet ja kaikki. Grillit lensi, mutta koira säilyi isommilta vaurioilta, heitin sen järveen. Vasemmasta takajalasta kärtsäs muutama karva ja omaan silmään koira liikkui sunnuntaina ei-ihan-normaalisti, mutta kyllä jätkä kisakunnossa oli.
sm-tyylilyyli
jätkät ui!
(c) Pirkko Riekki
(c) Pirkko Riekki
Finaaliradan jälkeen vaihdoin muutaman sanan tuttujen kanssa, kävin ostamassa Rickylle uuden pallon (lupasin sille jos tehdään nolla, me tehtiin kaksi ;) ) ja painuttiin puoleksi tunniksi metsään. Vain minä ja koira. Ricky veti vapaana, siinä miun sivulla, palloa suussaan roikottaen. Koko koirasta huokui väsy, mutta silti se heilutti häntäänsä ja nuoli naamaa. Se koko mettäkävely oli ihan sairaan liikuttava hetki, vain minä ja koira. Miä ja miun pieni punainen varjo, miun teki mieli itkeä, väsymystä, onnea, iloa, viikon vitutusta, ihan kaikkea. Päällimmäisenä oli kuitenkin ihan mielettömän onnellinen fiilis. Ei jaksettu seurata muita finaaleja, vaan lähdettiin kotiin saman tien kun sain kisakirjan käteen.
Ricky on alkanut vasta tänään keskiviikkona olemaan oma itsensä, sunnuntain ja maanantai-illan se vaan nukkui, eilen käytiin juoksuttaa jätkiä pallon perässä ja tänään jätkä on alkanut olla oma ittensä. Jumia ei ole, grillitörmäys ei tod. näk. aiheuttanut mitään. Suvi oli hieronut Rickyn edellisenä keskiviikkona, jätkä on auki.
Nii, oli Mämmykin reissussa mukana turisteloimassa. Aika paljon autossa, mutta oli se tosi reipas pikkujätkä ♥ Jospa se pääsis ens vuonna mukaan ihan kisakoirana?
radalta tullessa, oon tossa pylvään kohdalla ♥
keskiviikkona, kesäkuuta 13
LAU:n iltakisat
Käytiin Rickyläisen kanssa Lappeenrannan iltakisoissa. Lähdettiin hakemaan menolippua Purina Cupin finaaliin, ja me saatiin se! Ekalta radalta voittonolla parin sekunnin aliajalla, toiselta radalta vitska (oma ohjausmoka) ja yliaikaa +1,5 sekunttia. Tällä oltiin kolmansia, jokseenkin huvittavaa :D
Koira oli tosi hyvällä fiiliksellä, itsellä oli hyvä, rento fiilis, näin tää homma natsaa. Olihan siellä kauneusvirheitä vaikka kuinka ja eka rata oli suoraan sanottuna tosi ruma, mutta näillä eväillä SM-kisoihin viikonlopulla!
Matkassa oltiin Sallan ja mutiaisten kanssa, kiitos jälleen kaikesta ♥ Ricky jopa makaili häkissä välillä ja kisapaikalla oli suurimman osan ajassa makuullaan, huippua, että osaa rauhoittua.
sunnuntaina, kesäkuuta 10
Reissukakkiaiset
Lähdettiin eilen jätkien kanssa puolen tunnin varotusajalla miun iskän ja veljen kanssa turisteloimaan Riihimäen Erämessuille. En edes muista milloin jätkät on olleet pitemmällä autoreissulla ennen Kiteetä, ja R yllätti rennolla matkustustyylillään, se makasi suurimman osan aikaa, yleensä se seisoksii.
Messualueella jätkät oli tosi nätisti, mutta sitten paljastuikin, että messualueella ei saa turvallisuussyistä kuljeksia turistikoirien kanssa. Haukut ois pitänyt viedä dogsittereille, ja hinta ois ollut 10 euroa per koira, joten jätkät odottelivat pari tuntia autossa. Onneksi sää oli pilvinen ja aika viileä niin ei jätkillä ollut mitään ongelmaa :)
On ne vaan helppoja otuksia!
Messualueella jätkät oli tosi nätisti, mutta sitten paljastuikin, että messualueella ei saa turvallisuussyistä kuljeksia turistikoirien kanssa. Haukut ois pitänyt viedä dogsittereille, ja hinta ois ollut 10 euroa per koira, joten jätkät odottelivat pari tuntia autossa. Onneksi sää oli pilvinen ja aika viileä niin ei jätkillä ollut mitään ongelmaa :)
On ne vaan helppoja otuksia!
torstaina, kesäkuuta 7
Kaikkea pientä
Suvi kävi eilen hieromassa Rickyn. Jätkä oli kauttaaltaan jumissa, ei kuitenkaan ihan paskajumissa. Pahiten takajalat ja oikee etunen jota ontui pari viikkoa sitten. Myös niska oli junttura. Suvi sai kuitenkin hyvin aukastua koiraa ja ensi viikolla uudestaan :) Ensi viikolla onkin oikeen superkoirallista varsinkin verrattuna toukokuuhun: tiistaina Lappeenrantaan Purina Cupin osakilpailuun, keskiviikkona Suvi hieromaan Rickyä, lauantai-sunnuntai Jyväskylässä SM-kisoissa. Ricky on lauantaina joukkueessa ja sunnuntaina yksilöt, medejä 178 kappaletta, jey!
Sitten kaikkea muuta pientä, josta on pitänyt kertoilla, mutta koska ne ovat kaikkea tosi pientä, ei niille ole voinut tehdä omaa päivitystä.
1) Mämmy ei olekaan niin nössö kun oon luullu. Yks ystävä vei miut katsomaan yhtä läheistä lintutornia tässä viikko sitten, jätkät juosenteli vapaana ja ajattelin, että ne jää sinne alas kun portaat oli suhteellisen jyrkät. Kaksjalkaiset kipus ylös kattoo auringonlaskua, ja mitä tekee miun terrierit? Max etunenässä kiipeää ylös! Omin tassuin meni myös alas, mutta olin aika wou - oisin ollut nimittäin aika suuresta summasta valmis lyömään vetoa, että Mämmy ei tule ylös.
2) Ricky on nypitty, kiitokset jälleen Alisalle! Jätkä on aika järkyn näköinen (joka ei kyllä ole nyppijän vika), se näyttää ihan katurakilta plus sen parta on oikeesti harmaa. Ja hännänpää kalju!
3) Jätkillä oli tässä pari päivää kaveri, chihu Sulo 1,5 v. Ricky vaikutti Sulon rinnalla hirveen vanhalta. Katteli nuorempien touhuja vähän omista maailmoistaan, kävi se kyllä vähän riehumassa myös mukana, muttamutta. Se on oikeesti kohta jo seittemän, hui kamala.
Hennalle kiitos kaikista kuvista! :)
Sitten kaikkea muuta pientä, josta on pitänyt kertoilla, mutta koska ne ovat kaikkea tosi pientä, ei niille ole voinut tehdä omaa päivitystä.
1) Mämmy ei olekaan niin nössö kun oon luullu. Yks ystävä vei miut katsomaan yhtä läheistä lintutornia tässä viikko sitten, jätkät juosenteli vapaana ja ajattelin, että ne jää sinne alas kun portaat oli suhteellisen jyrkät. Kaksjalkaiset kipus ylös kattoo auringonlaskua, ja mitä tekee miun terrierit? Max etunenässä kiipeää ylös! Omin tassuin meni myös alas, mutta olin aika wou - oisin ollut nimittäin aika suuresta summasta valmis lyömään vetoa, että Mämmy ei tule ylös.
2) Ricky on nypitty, kiitokset jälleen Alisalle! Jätkä on aika järkyn näköinen (joka ei kyllä ole nyppijän vika), se näyttää ihan katurakilta plus sen parta on oikeesti harmaa. Ja hännänpää kalju!
3) Jätkillä oli tässä pari päivää kaveri, chihu Sulo 1,5 v. Ricky vaikutti Sulon rinnalla hirveen vanhalta. Katteli nuorempien touhuja vähän omista maailmoistaan, kävi se kyllä vähän riehumassa myös mukana, muttamutta. Se on oikeesti kohta jo seittemän, hui kamala.
Mämmyn luonnetesti
Käytiin Mämmysen kanssa 2.6. Kuusankoskella KPKYn luonnetestissä, testaavina tuomareina Mikael Laine sekä Sami Heikkilä.
Tuomariharjoittelijan palaute nauhalta purettuna:
"Alotetaan toimintakyvystä, elikkä se on koiran rohkeutta toimia tuolla radalla. Tää on +1, kohtuullinen. Kelkalla se mietti hetken ennen kuin se tuli kattoo sitä ja pimeessä huoneessa se tarvitsi pienen niiskautuksen, muuten ihan hyvin. Sitten terävyys, eli miten se reagoi uhkaan, +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, elikkä ei se oikee reagoinu siinä millään tapaa mutta helpottu kuitenkin kun ei sitten tehtykään pahaa.
Puolustushalu, siinä se sai pienen äänen itsestään irti, elikkä +1, pieni. Taistelutahto, miten se nauttii taistelusta, +2, kohtuullinen, kun saatiin toinen lelu sille niin saatiin se leikkimään.
Hermorakenne, miten se kuormittuu tossa matkan varrella, niin +1, hieman rauhaton. Ihan vähän siinä näkyy pientä stressin poikasta mut ei mitään häiritsevää, palautuu hyvin.
Temperamentti eli koiran vilkkaus, kohtuullisen vilkas, eli se ei hötkyile siellä radalla. Sit koiran kovuus, eli se miten se muistaa asioita tuolla radalla, niin kyl se niitä vähän muistelee, haalaria ja tynnyriä ja kelkkaa, kun te ohitatte niitä niin pieniä väistöjä sillä tulee, eli +1, hieman pehmeä.
Ja sit luoksepäästävyys, se on hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin, +3, näkyi jokaisella testin osa-alueella. Ja sitten laukauspelottomuus, niin se on laukauskokematon, eli sen reaktiot pieneni mitä enemmän ammuttiin laukauksia.
Ja koska lapussa ei ole miinuspisteitä ja plussaa tuli sitten 155, on tulos 155 pistettä."
Tulosrivistö näytti tällaiseltä:
toimintakyky +1, kohtuullinen
terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
puolustushalu +1, pieni
taisteluhalu +2, kohtuullinen
hermorakenne +1, hieman rauhaton
temperamentti +2, kohtuullisen vilkas
kovuus +1, hieman pehmeä
luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
laukauspelottomuus ++, laukauskokematon
loppupisteet + 155.
Seinällä Mämmy ei Rickyn tapaan reagoinut mitenkään, puolusti vähän Rickyä terhakkaammin. Ylläri oli ainoastaan laukauspelottomuus, luulin että se olisi mennyt laukausalttiiksi mutta se olikin vain laukausarka, positiivinen ylläri! Ammuttiin kolmesti. Pimeessä huoneessa käytti paljon nenäänsä, ei hätiköinyt eikä käynyt moikkailee tuomareita kuten R omassa testissään.
Henk. koht. tykkäsin enemmän bortsukerhon luonnetestistä, mutta oli ihan kivaa KPKY:nkin luonnetestissä :)
torstaina, toukokuuta 31
Toukokuun välikatsaus
Toukokuu oli oikeesti ehkä huonoin koirakuukausi aikoihin. Autokoulu, koulu, ihmissuhteet, kaikki. Toukokuun aikana oon tosin ollut onnellisempi kuin aikohin, koirien kanssa on oltu vaikka harrastaminen on ollut vähän toispuolista. Ricky ei treenannut toukokuussa kertaakaan, kävi kerran mätsärissä, wuhuu. Tassua kinkkailtiin jossain välissä, muutenkin jätkä ollut vähän jumi, onneksi Suvi tulee hieromaan ensi viikolla. Alisa nyppi sen kyllä viime viikonloppuna.
Mämmy kävi kisaamassa Kotkassa kolmen startin verran (hyl x3) ja sitten käytiin Kiteen leirillä, joka oli aikamoisen huippu.
Suomeksi sanottuna toukokuu oli ajatuskuukausi, miulla on paljon hienoja ajatuksia, tajusin paljon asioita, ja... En tiedä. Hyvä kuukausi, ja ensi kuussa on sitten edessä SM-kisat, Lappeen kisat ja Rickyn hierontaa.
Mämmy kävi kisaamassa Kotkassa kolmen startin verran (hyl x3) ja sitten käytiin Kiteen leirillä, joka oli aikamoisen huippu.
Suomeksi sanottuna toukokuu oli ajatuskuukausi, miulla on paljon hienoja ajatuksia, tajusin paljon asioita, ja... En tiedä. Hyvä kuukausi, ja ensi kuussa on sitten edessä SM-kisat, Lappeen kisat ja Rickyn hierontaa.
maanantaina, toukokuuta 21
Venyy - ei veny
Viikon tauon jälkeen (hups) molempien jätkien venyttelyt ja hieronnat. Max venyi hyvin joka suuntaan, Ricky taas oli notkea kuin näkkileipä. Onneks sillä on hieroja parin viikon päästä... Punkkitarkastus tuli siinä samassa, Rickyllä kaksi leuassa, Mämmyllä punkkeja nolla. Ei ole muuten ollut yhtään koko keväänä, Rickyllä taas ehkä reilu viitisen kappaletta.
Kinkkaa?
Just kun on selvitty yhden kanssa eläinlääkärireissusta (viikko sitten Maxin silmät punotti, rähmi ja olivat muurautuneet umpeen -> silmätulehdus, tipat ja nyt ok), niin eikös siitä löydy toinen jota sinne (toivottavasti ei) pitää kiikuttaa - R alkoi eilen kinkkaamaan syystä X oikeaa etustaan, makoili etupihalla ja sitten kun nousi niin kinkkasi. Jalassa ei mitään, ei arista kosketusta. Illan myötä kinkkaus hävisi mutta tänään taas arkonut, varsinkin soralla ja portaita ei kävele kunnolla. Eikä nuku kyseinen koipi taivutettuna alle, niin kuin se usein tekee. Jääkäämme seuraamaan tilannetta.
lauantaina, toukokuuta 19
Agitokoleiri Kitee 11.-13.5.
Viikko siinä meni, ennen kuin sain itseäni niskasta kiinni ja näpyttämään Kiteen leirin koneelle. Tässä se kuitenkin vihdoin on, onneksi olin ennakoivasti fiksu ja kirjoitin paperille kaikki treenit ja palautteet ;)
Perjantaina oli oikein mukava tihkusade, kun Salla kurvasi hakemaan miut ja Mämmyn kahdentoista maissa. Kiteelle, 270 kilometrin matkaan, varattiin viisi tuntia - ja voin sanoa, että automatka oli hauska! Pysähdyttiin kahdesti, toisen kerran joskus Lappeenrannan jälkeen käyttää koiria, ja sitten Kiteen ABC:llä syömässä. Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen laitoin Mämmylle supermäntakin päälle, kun toinen näytti tärisevän, nukkui koko loppumatkan ilman tärinöitä :)
Meillä oli perille leiripaikka villa Taivaannastaan kahdet eri ajo-ohjeet, ja vaikka ei noudatettu kumpaakaan, päästiin perille! Sallalla on aika huippu kartanlukija ;)
Perjantai-iltana oli vain majoittuminen, koiran leikki -luento ja iltapala. Mämmy oli aivan super, häkissä ei sisällä haukkunut ollenkaan, vain kitisi. Huonekaverit olivat huippuja, Salla ja mudit sekä Oona ja Ora-mudi 10 vkoa. Subré ja Ora painivat keskenään koko ensimmäisen yön, ja Mämmy sitten kilttinä leikkisetänä valvoi koko yön niiden leikkimistä :'D Miä nukuin parvella ja Max sitten Oonan jaloissa sen minkä nukkui, kovin kummoisia unia meistä oikein kukaan ei ensimmäisenä yönä tainnut saada.
Lauantaina oli sitten koulutukset. Meillä oli Hytösen Marjo kouluttamassa, ja jumatsuikka että miä tykkäsin! Rata me mentiin kerran, joitain kohtia vähän hinkattiin. Yhteensä tehtiin ehkä 10 minuuttia, mutta antoisin koulutus pitkään aikaan!
Tää treeni opetti mulle linjauksesta aivan helvetisti. Koiran eteen ei tarvitse mennä kökkimään, ei tarvitse huutaa eikä riehua, pitää vaan kertoa tarpeeksi ajoissa minne mennään ja linjata, niin koira ei edes katso hämyesteitä. Ihanin treeni ikuisuuteen! Linjojen lisäksi ylös on kirjoitettu "ei tästästäs vaan selkeä tässä -käsky".
Sunnuntaina päästiin lähtemään kotiin vähän ennen kuutta. Matka oli ehkä antoisin, tajusin Sallan kanssa keskustellessa, kuinka paljon virheitä Mämmyn kanssa on oikeasti tehty, kuinka vääriä asioita, kuinka paljon sen kanssa on rikottu toimivia juttuja jo ihan pienenä. Ahdistaa, mutta toisaalta oon ihan hirmuisen iloinen, kun tajusin niin paljon asioita. Osaan taas lukea koiraani hieman paremmin. Harmittaa kuitenkin tieto, miten huippu Max voisi olla jonkun toisen ohjaajan käsissä tai ainakin erilaisella koulutuksella. Mä haluan kiittää Sallaa aivan mielettömästi, meidän keskustelut availi mulle taas aika paljon maailmaa! Reissu oli superein aikoihin!
Leiristä jäi tosi positiivinen fiilis kaikin puolin. Mämmy on tasapainoisempi koira kuin aattelin ja sain hirveästi pohdittavaa.
Loppu toukokuu jätkät sitten lomaileekin: miulla on kaamee kiire teoriatuntien ja koulun kanssa, joten myö ollaan lomalla! Mämmyn seuraava aktiviteetti on luonnetesti Kouvolassa 2.6.!
leirikamat - mehän oltiin siellä tosiaan viikonloppu eikä viikkoa...
eräs työläinen, jonka päivää onnistuttiin piristämään... :D
paras palvelu ikuisuuksiin!
Perjantai-iltana oli vain majoittuminen, koiran leikki -luento ja iltapala. Mämmy oli aivan super, häkissä ei sisällä haukkunut ollenkaan, vain kitisi. Huonekaverit olivat huippuja, Salla ja mudit sekä Oona ja Ora-mudi 10 vkoa. Subré ja Ora painivat keskenään koko ensimmäisen yön, ja Mämmy sitten kilttinä leikkisetänä valvoi koko yön niiden leikkimistä :'D Miä nukuin parvella ja Max sitten Oonan jaloissa sen minkä nukkui, kovin kummoisia unia meistä oikein kukaan ei ensimmäisenä yönä tainnut saada.
Lauantaina oli sitten koulutukset. Meillä oli Hytösen Marjo kouluttamassa, ja jumatsuikka että miä tykkäsin! Rata me mentiin kerran, joitain kohtia vähän hinkattiin. Yhteensä tehtiin ehkä 10 minuuttia, mutta antoisin koulutus pitkään aikaan!
Koutuksen jälkeen olen kirjoittanut ylös:
- radalla ei ole kiire: jos on kiire, joku on mennyt tai vähintään menossa pieleen (ennen radalle menoa olin oikeasti valmis väittämään vastaan, mutta hei, Marjohan oli oikeassa!)
- kun olet näyttänyt jo seuraavan esteen, kerro jo sitä seuraavaa (asia, jonka tiesin jo etukäteen, mutta jota en ole oikeasti sisäistänyt tarpeeksi hyvin)
- karjuminen on turhaa, ole selkeä
- karjuminen on turhaa, ole selkeä
- haasta treeneissä itseäsi
- kun käsky tulee, koiran on toteltava heti, ei sitten kun koirasta tuntuu, eli vaadi myös koiralta. Käsky ei ole kehoitus vaan käsky.
Kaiken kaikkiaan jäi ihan sairaan hyvä fiilis, koira oli tosi kiva, iloinen ja innokas sekä estehakuinen. Marjo kehui Mämmyä, "ihana into ja palo tähän hommaan".
Kontakteista: projekti
- mustavalkoisuus
- ykkös- ja kakkospalkka, keskity kakkospalkkaan
- vaadi nopeus ja tarkkuus yhtä aikaa
- ei sinnepäin vaan kunnolla
- vietin nostatus ennen harjoitusta, max. 3 krt ja sitten pois
- vältä koiran turhautumista
Illalla tehtiin vielä kontaktitreenejä, Sallan avustuksella saatiin aalla pari aivan hiton mahtavaa kontaktia. Salaisuus on vaan nostattaa se vietti huippuunsa ennen treeniä - kyllä se osaa!
Meidän oli myös tarkoitus käydä tekemässä hyvän mielen möllitoko, mutta tehtiin vaan liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, Mämmyn bravuurit. Lisäksi tehtiin vähän merkin alkeita, tokokouluttaja Susanna Maksimainen sanoi Mämmyä fiksuksi otukseksi, jolla pitää olla vain tarpeeksi hyvä palkka.
Seuraava yö menikin jo paremmin, Sallan mudit olivat häkeissä niin Mämmykin sai nukuttua ;)
Sunnuntaina oli vielä agitreenit, oikeasti parhaat treenit pitkiin, pitkiin aikoihin, Marjolle oikein isot kiitokset!
Tää treeni opetti mulle linjauksesta aivan helvetisti. Koiran eteen ei tarvitse mennä kökkimään, ei tarvitse huutaa eikä riehua, pitää vaan kertoa tarpeeksi ajoissa minne mennään ja linjata, niin koira ei edes katso hämyesteitä. Ihanin treeni ikuisuuteen! Linjojen lisäksi ylös on kirjoitettu "ei tästästäs vaan selkeä tässä -käsky".
Sunnuntaina päästiin lähtemään kotiin vähän ennen kuutta. Matka oli ehkä antoisin, tajusin Sallan kanssa keskustellessa, kuinka paljon virheitä Mämmyn kanssa on oikeasti tehty, kuinka vääriä asioita, kuinka paljon sen kanssa on rikottu toimivia juttuja jo ihan pienenä. Ahdistaa, mutta toisaalta oon ihan hirmuisen iloinen, kun tajusin niin paljon asioita. Osaan taas lukea koiraani hieman paremmin. Harmittaa kuitenkin tieto, miten huippu Max voisi olla jonkun toisen ohjaajan käsissä tai ainakin erilaisella koulutuksella. Mä haluan kiittää Sallaa aivan mielettömästi, meidän keskustelut availi mulle taas aika paljon maailmaa! Reissu oli superein aikoihin!
Pentujengi päikkäreillä
Mämmy ja Ora
Tytöt kävi koiraleirillä!
Superkeli!
Loppu toukokuu jätkät sitten lomaileekin: miulla on kaamee kiire teoriatuntien ja koulun kanssa, joten myö ollaan lomalla! Mämmyn seuraava aktiviteetti on luonnetesti Kouvolassa 2.6.!
maanantaina, toukokuuta 14
Haastetta!
Takana on superhyperupeamahtava Kiteen leiri, josta tulee pitkä, polveileva ja sekava (kuva)päivitys. Oottelen kuitenkin sen aikaa, että Oona laittelee kuvia koneelle, joten sillä aikaa voin keskittyä Jennan viskaamaan haasteeseen, joka tuli joskus viikko sitten. Tästä tulee tulemaan sekä koirallista että koiratonta, mutta ehkä te sen kestätte, vaihtavaa kanavaa jos ei lifestyle kiinnosta.
"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmene hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että he ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."
1. Koirat. Tarviiko tätä aukasta? Ei. Yksi plus yksi on enemmän kuin rakkaus.
2. Kevät ja kesä. Vuodenajat noin ylipäätään, tykkään siitä kun ne vaihtuilevat. Keväällä on aina se sama leijumisfiilis ja kesä nyt on vaan niin kesä. Kesällä kaikki on paremmin.
3. Musiikki. Viime aikoina vähän kaikki, gregoriaanisesta kirkkomusiikista lähtien.
4. Matkustelu. Ihan sama minne, mieluiten vähän kauemmaksi, Suomen sisällä riittää. Hyvä seurassa millä tahansa kulkuneuvolla minne vain. Mieluiten joku koirajuttu.
5. Ruoka. Syöppö ei pääse tästä yli eikä ympäri. Viime aikoina on tosin ollut ruokavamma, mutta annetaan sekin anteeksi.
6. Uni. Rakastan nukkumista, unien näkemistä, sitä fiilistä hei mä olen kaikkivoipa. Se fiilis on kyllä ollut useamman kerran ihan valveillakin...
7. Ystävät (miksi se on näin loppupäässä?) ne on sellasia hömelöitä, en selviis ilman niitä.
8. Sitaatit. Leffasta, laulusta, kirjasta, mistä vain. Rakastan. Parhaita ovat tietysti insideläpät, terveiset Sallalle "Ei me pahalla, me ollaan vaan ilkeitä".
Kaikkihan me loassa tarvomme, toiset meistä vain katsovat tähtiin.- Oscar Wilde
9. Käveleminen. Tai oikeastaan päämäärätön vaeltelu. Mieluiten kesäyönä, talvella kanssa aika siistiä. Joko kuulokkeet korvilla tai jonkun kanssa, koirat kuuluu aina yhtälöön.
10. Tavoitteisiin pääseminen. Se on aina yhtä superia, kun onnistuu suoriutumaan siitä, mihin on riman asettanut.
Haaste menee Alisalle, Sallalle, Minervalle, Iitulle ja Hennalle, tehkää perässä!
"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmene hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että he ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."
1. Koirat. Tarviiko tätä aukasta? Ei. Yksi plus yksi on enemmän kuin rakkaus.
2. Kevät ja kesä. Vuodenajat noin ylipäätään, tykkään siitä kun ne vaihtuilevat. Keväällä on aina se sama leijumisfiilis ja kesä nyt on vaan niin kesä. Kesällä kaikki on paremmin.
3. Musiikki. Viime aikoina vähän kaikki, gregoriaanisesta kirkkomusiikista lähtien.
4. Matkustelu. Ihan sama minne, mieluiten vähän kauemmaksi, Suomen sisällä riittää. Hyvä seurassa millä tahansa kulkuneuvolla minne vain. Mieluiten joku koirajuttu.
5. Ruoka. Syöppö ei pääse tästä yli eikä ympäri. Viime aikoina on tosin ollut ruokavamma, mutta annetaan sekin anteeksi.
6. Uni. Rakastan nukkumista, unien näkemistä, sitä fiilistä hei mä olen kaikkivoipa. Se fiilis on kyllä ollut useamman kerran ihan valveillakin...
7. Ystävät (miksi se on näin loppupäässä?) ne on sellasia hömelöitä, en selviis ilman niitä.
8. Sitaatit. Leffasta, laulusta, kirjasta, mistä vain. Rakastan. Parhaita ovat tietysti insideläpät, terveiset Sallalle "Ei me pahalla, me ollaan vaan ilkeitä".
Kaikkihan me loassa tarvomme, toiset meistä vain katsovat tähtiin.- Oscar Wilde
9. Käveleminen. Tai oikeastaan päämäärätön vaeltelu. Mieluiten kesäyönä, talvella kanssa aika siistiä. Joko kuulokkeet korvilla tai jonkun kanssa, koirat kuuluu aina yhtälöön.
10. Tavoitteisiin pääseminen. Se on aina yhtä superia, kun onnistuu suoriutumaan siitä, mihin on riman asettanut.
Haaste menee Alisalle, Sallalle, Minervalle, Iitulle ja Hennalle, tehkää perässä!
sunnuntaina, toukokuuta 6
Agikisoja ja mätsäröintiä
Eilinen meni Kotkassa Mämmysen kanssa. Hyl x 3. Radoilta löytyi hyvääkin, mutta sitten oli koiraltakin sähläystä, mm. B-radan keinu - mikä helvetti siinä oli? Nykyisin voi alkaa vaatimaan taas aata kunnolla kun ei jäädä huipulle patsastelemaan. Pohja oli jotenkin tosi outo, rimoja tuli alas kolme kappaletta, luvattoman paljon, ja Mämmyn hyppytyyli oli tosi outo. Pistän pohjan piikkiin, tosi moni koira tiputteli rimoja. Keskittyminen ei ollut ihan justiinsa, tai sellainen yleinen tsemppi, mutta koira oli kunnolla käsissä ja jäi positiivinen fiilis. Vaikka olikin hylhylhyl.
Kotiin palauduttiin ravintola Tabascon kautta (ravintola tosin on aika hieno ilmaus - pitseria mikä pitseria, miun mielestä Kouvolan paras), jätkät saivat loput jämät miun kanaleivästä, jonka jälkeen käytiin käppäilemässä hyppyrimäen luona iltalenkillä. Jätkät viipotti koko matkan vapaana, nauttivat selkeästi. Täältä puuttuu kunnolliset metsälenkkimaastot.
Tänään sitten Ricky pääsi mätsäriin "tasapuolisuuden nimissä", koska Max pääsi eilen hommiin. Rickystä vaihtis ei ollut reilu - toinen pääsi agilityyn, Ricky kiertämään tyhmään kehään. Liikkui yllättävän hienosti, seisominen oli vähän niin ja näin, mutta olin ihan tyytyväinen. Sininen nauha, ei sijoitusta. Rickystä hauskinta oli kuitenkin jaettu mokkapala kehän jälkeen ;)
Molemmat jätkän on olleet kunnossa, ei oksentelua, ei paskantelua, terveitä poikia, jee!
Kotiin palauduttiin ravintola Tabascon kautta (ravintola tosin on aika hieno ilmaus - pitseria mikä pitseria, miun mielestä Kouvolan paras), jätkät saivat loput jämät miun kanaleivästä, jonka jälkeen käytiin käppäilemässä hyppyrimäen luona iltalenkillä. Jätkät viipotti koko matkan vapaana, nauttivat selkeästi. Täältä puuttuu kunnolliset metsälenkkimaastot.
Tänään sitten Ricky pääsi mätsäriin "tasapuolisuuden nimissä", koska Max pääsi eilen hommiin. Rickystä vaihtis ei ollut reilu - toinen pääsi agilityyn, Ricky kiertämään tyhmään kehään. Liikkui yllättävän hienosti, seisominen oli vähän niin ja näin, mutta olin ihan tyytyväinen. Sininen nauha, ei sijoitusta. Rickystä hauskinta oli kuitenkin jaettu mokkapala kehän jälkeen ;)
Molemmat jätkän on olleet kunnossa, ei oksentelua, ei paskantelua, terveitä poikia, jee!
perjantaina, toukokuuta 4
Kummastakin päästä
Voi kakka ja oksennus. Ensimmäisestä on vastannut Ricky, toisesta Max.
Tää postaus ei ole herkkiksille.
Max on nyt parina päivänä oksentanut, toissapäivänä oksensi ruuat noin vartti syömisen jälkeen, seuraavana yönä oksensi limaa ja tänä aamuna sitten aamulenkillä kanssa limapuklut. Ruokaoksennusta ihmettelen, se ei edes riehunut, mutta limapukluja Max on oksennellut vuoden ikäisestä säännöllisen epäsäännöllisesti. Viime kevättalvella okseni joka yö aika tasan kello neljän aikaan, silloin eläinlääkäri epäili stressiä kerrostaloasumisesta johtuen. Allekirjoitan tän, yöoksentelu loppu heti kun muutettiin rivariin. Ja nyt taas kun se syö ruohonkorsia kuin lehmä niin mitä muuta sitä voi odottaa?
Ricky oli yöllä paskonut keittiöön, komean läjän kiinteää paskaa. Sitä vaan oli ehkä se kolme kertaa normaalia enemmän. Mä en ymmärrä - syksyllä oli ihan sama juttu, silloin paskansi useampana yönä ja aamulla siitä huomaa että se on ihan tosi nolo. Mä en tajua mistä se voi johtua - se ei ole syönyt mitään ihmeellistä ja muuten käyttäytyy normaalisti. Mä en pistäis tota edes vanhuuden piikkiin, kyllä se pystyy yön pidättelemään. Ois ees ripulipaskaa, mutta ehei, suunnaton läjä kiinteitä kakkaroita.
Kumpikin on kyllä hyvin elinvoimainen ja aamulla vedettiin lenkin jälkeen mattoja rullalle sellaista haipakkaa, että en huolestuisi, kummastuttaa vain.
Tää postaus ei ole herkkiksille.
Max on nyt parina päivänä oksentanut, toissapäivänä oksensi ruuat noin vartti syömisen jälkeen, seuraavana yönä oksensi limaa ja tänä aamuna sitten aamulenkillä kanssa limapuklut. Ruokaoksennusta ihmettelen, se ei edes riehunut, mutta limapukluja Max on oksennellut vuoden ikäisestä säännöllisen epäsäännöllisesti. Viime kevättalvella okseni joka yö aika tasan kello neljän aikaan, silloin eläinlääkäri epäili stressiä kerrostaloasumisesta johtuen. Allekirjoitan tän, yöoksentelu loppu heti kun muutettiin rivariin. Ja nyt taas kun se syö ruohonkorsia kuin lehmä niin mitä muuta sitä voi odottaa?
Ricky oli yöllä paskonut keittiöön, komean läjän kiinteää paskaa. Sitä vaan oli ehkä se kolme kertaa normaalia enemmän. Mä en ymmärrä - syksyllä oli ihan sama juttu, silloin paskansi useampana yönä ja aamulla siitä huomaa että se on ihan tosi nolo. Mä en tajua mistä se voi johtua - se ei ole syönyt mitään ihmeellistä ja muuten käyttäytyy normaalisti. Mä en pistäis tota edes vanhuuden piikkiin, kyllä se pystyy yön pidättelemään. Ois ees ripulipaskaa, mutta ehei, suunnaton läjä kiinteitä kakkaroita.
Kumpikin on kyllä hyvin elinvoimainen ja aamulla vedettiin lenkin jälkeen mattoja rullalle sellaista haipakkaa, että en huolestuisi, kummastuttaa vain.
torstaina, toukokuuta 3
Rataharkkat
Mämmysen kanssa ratatreeneihin. Koira pysyi käsissä, se kuunteli, se teki oikeasti töitä - sehän vaikutti jo melkein agilityltä!
Kuva on muuten ihan sairaan huono, nopeasti läimitty hahmotelma.
Plussaa:
1) aalla tuli alas asti nopeasti ja varmasti
2) haki pimeään putkeen
3) 13 (oli toisin päin) viskileikkaus onnistui tosi hienosti
4)hyppäsi okserin puhtaasti kaikilla kerroilla, tosin ei ollut kisakorkeuksissa
Oli kaiken kaikkiaan parhainta Mämmyä aikoihin! Oma liikkuminen oli tosin aika tehotonta, mutta kieken kaikkiaan jäi hyvä fiilis. Lauantaina Kotkaan!
maanantaina, huhtikuuta 30
Huhtikuun välikatsaus
Rickyn kanssa huhtikuussa on treenattu kaksi kertaa (rataa kerran ja omatoimiset kontaktitreenit), kisattu kolme starttia (2 x hylky, 1 x 0 sij. 3/11) + suklaamöllikisat ja oltu Korhosen Maijun koulutuksessa. Ja käytiinhän me luonnetestissäkin! Ehtiväistä, etten sanoisi. Ricky on ollut tosi kiva koko kuukauden, se on ollut loistavalla fiiliksellä ja tehnyt hyvin töitä. Oon käynyt sen läpi + hieronut aina usemman kerran viikossa, ja takajalkoja se ei haluais oikein venyttää, mutta eihän se ole ikinä antanut niitä ihan rentona käsitellä. Ensi kuun suunnitelmiin ei kuulu yhtä ainutta kisaa, ainoastaan yhdet (rata)treenit ja pientä kontaktimuistuttelua + keppi kulmia. Agitauolle jäädään viikolla 21 ja lomaillaan sm-viikolle asti - mutta vain agista. Muuten käydään juoksemassa + mahdl. pyöräilemässä.
Mämmyllä on ollut tosi vaihteleva kuukausi. On vedetty superhienosti ja pistetty lekkeriksi -> etsinnässä se kultainen keskitie, eli ohjaajan kaikki huomio koiraan myös väliajoilla!
Kisattiin kaksi starttia (hyl x 2, huonoja molemmat), treenattiin kolmesti (vaihelevasti myös nämä treenit), nypin otuksen ja Mämmy täytti viisi kuun alussa. Ei ole missään vaiheessa arkonut mitään ja on antanut venyttää kaikki lihakset hyvin, eilen paljastui nyppimisen yhteydessä mahassa/rinnassa n. 10 cm pintanaarmu, joka vaikutti tuoreelta ja hyvin siistiltä. Tänään kuitenkin näytti hieman märkivän -> Betadinea.
Tulevaan kuuhun suunnitelmissa agileiri, kolme kisastarttia ja paljon treeniä.
Mämmyllä on ollut tosi vaihteleva kuukausi. On vedetty superhienosti ja pistetty lekkeriksi -> etsinnässä se kultainen keskitie, eli ohjaajan kaikki huomio koiraan myös väliajoilla!
Kisattiin kaksi starttia (hyl x 2, huonoja molemmat), treenattiin kolmesti (vaihelevasti myös nämä treenit), nypin otuksen ja Mämmy täytti viisi kuun alussa. Ei ole missään vaiheessa arkonut mitään ja on antanut venyttää kaikki lihakset hyvin, eilen paljastui nyppimisen yhteydessä mahassa/rinnassa n. 10 cm pintanaarmu, joka vaikutti tuoreelta ja hyvin siistiltä. Tänään kuitenkin näytti hieman märkivän -> Betadinea.
Tulevaan kuuhun suunnitelmissa agileiri, kolme kisastarttia ja paljon treeniä.
lauantaina, huhtikuuta 28
Silmissä sumenee
Rickyläisen kanssa Maiju Korhosen agikoulutuksessa. Tykkäsin aivan mielettömästi! Kontaktit pysyivät nättinä, putkeen haki puomin alla nätisti, persjätöt hätiköin itse ja vahvisteltiin niitä. Huomasi, että hallissa oli lämmin, eikä koira eikä ohjaaja ole tottunut: hinkattiin tosi paljon väliä 7-11, samoin 15-16, kun viimeseksi juostiin koko rata (hoiperrellen nollalla), niin miun silmissä mustu ja tuntu että en saa henkeä ja jalat ei toimi: koira melkein käveli kepit ja oli muutenkin tosi kuumissaan, radan jälkeen joi puol litraa vettä.
Mitä jäi mieleen:
- vahvista merkkaavaa kättä, mutta älä käännä vartaloa
- terävyyttä takaakiertoihin
- liiku rohkeasti
Vietiin pituuden taakse kaksi kertaa pallo, jonka jälkeen koira irtosi sinne kymmenisen kertaa mielettömän hyvin: se on siis joko tosi toiveikas tai tosi tyhmä.
Todella hajanainen kirjoitus, mutta taisi tulla kaikki olennainen. R oli mukava niin kuin aina, oma tsemppi oli hyvä. Mieltä lämmitti kun Umppa kehui miun valsseja :) Umppa myös mittaili Rickyn, ja niin kuin itekin oon kattellut, 34 cm. SM-kisat ja Agirotu medeissä, sitten mini-luokkaan mittaus. Ennen SM-kisoja Rickyllä vain Lappeen kisat kysymysmerkillä + kaksi hierontaa. M lähtee ensi vklp Kotkaan kolme starttia kirmaamaan.
keskiviikkona, huhtikuuta 25
Sehän osaa!
Eilen Mämmyn kanssa treeneissä. Meillä olikin ihan luksustreenit kun paikalla oli kolme koirakkoa ;) Salla oli tehnyt ihan sairaan kivan radan (ne on aina kivoja mut tää oli huipuin pitkästä aikaa!), sinne oli saatu okseri miun toivomuksesta ja sit oli noita... Miten niitä kutsutaan? Puomin toiselta puolelta ohjausta, jota oon halunnut pitkään treenata ja nyt ne sitten olivat radalla!
Ekalla yrityksellä töppäs jo heti kolmoselle kun en vetänyt tarpeeksi -> ohijuoksu.
2 pakkovalssi, 5 sylkkäri, 12 saksalainen, puomin juoksin ulkoreunaa -> valssilla putkeen.
Eniten oli ongelmia okserin kanssa. Laitettiin ihan kisakorkeuksiin (eka rima 30 cm, toinen 45 cm, syvyys 40 cm). M ei ojenna takajalkoja vaan hyppää takajalat mahaa vasten, joten okseri tulee nyt sitten itsenäiseksi tehtäväksi. Pari kertaa rämäytti suoraa ylempään rimaan, sitten lähti nostamaan takajalkoja.
Sallan vinkin on kullanarvoisia: mä en oo tajunnut, että toi koira tulee tosi helposti käsiin, ja mä teen mun sylkkärit kuin koiralle joka ei tulisi -> pääsen oikeasti lähemmäksi hyppyä ja säästän sekunnin kymmenesosia. Toinen juttu josta Salla sano, oli pakkovalssi 1-2. Kunnon merkkaus ja lähdetään oikeasti liikkeelle, eikä jäädä koiran eteen pyörimään: mä yllätyin, M hallitsee merkkaukset paremmin kuin luulin!
Puomilla tuli kontaktialueelle asti nopeesti, sitten himmas, kädellä autto 2on2off.
Aata tehtiin hihnassa yksittäisenä, nyt pysy vauhti hyvänä ja 2on2off oli täpäkkä.
Max oli hirmu hyvällä fiiliksellä, ero lauanataihin oli huimaava. Mun asenne oli kyllä paras pitkästä aikaan, sopivasti natsi. Koira oli kuulolla ihan sairaan hyvin, ei vilkuillutkaan muihin, lenkillä haki itse kontaktia. Miä mietin, että miten käyttäydyin itse erilailla:
1. olin yksin, en Alisan kanssa niin kuin yleensä, kaikki huomio kiinnittyi koiraan.
2. vaadin koiraa käyttäytymään, luokse tullaan ensimmäisestä kutsusta.
3. miulla oli jo treeneihin lähdössä positiivinen asenne.
4. radalla asenne ei ollut "jee kivaa" vaan "nyt tehdään töitä".
Homma pelitti tosi hienosti, koira oli kivempi kuin aikoihin! Tai sitten mä olin kiva :D
Hallin olosuhteet oli kyllä niin kasvihuonetta, lämmöt + 15 ja kosteeta senkin takia että ulkona satoi. M kesti tosi hyvin eikä väsynyt, nestettä se kyllä joi tosi paljon ja sitten oksensi yhdet vesioksennukset kun lähdettiin juomisen jälkeen liikkeelle.
Oon kiinnittänyt huomiota Mämmyn hampaiden käyttöön, tai pureskeluun oikeestaan. Mun mielestä se syö hitaammin kun yleensä (viimesen vuoden aikana tahti hidastunut), ja sitten lenkillä jos palkkaan sitä jonkun koiran ohituksesta niin se kyllä ottaa namin suuhunsa mutta ei pureskele sitä, tiputtaa pois vaan. Hallilla oli kanssa ihan sama juttu, jos tehtiin hommia niin söi kyllä hyvin, mutta sitten jos palkkasin sitä siitä että tuli luo (ei luoksetuloliikkeenä) niin pudotti vaan namin. Lelussa se kyllä roikkuu tosi hyvin eikä hampaissa näy mitään. Jäädään siis seurailemaan.
Ricky oksensi tänään, en tiedä miksi. Se sai aamulla vähän tomaattia, mitään muuta outoa ei ole tullut. Se kyllä veti hirveät hepulit kun tulin koulusta, sitten vähän aikaa makoili paikallaan ja sitten vaan oksens, välissä ei ollut normaalia "kakomista" ennen oksentelua. Tääkään tuskin mitään vakavaa, mutta pisti silmään.
Jätkät on kasvattaneet aivan himona turkkia, vaikka nyppimisestä on vajaa kaksi kuukautta. Taitaapi löytyä vapuksi tekemistä.
Ekalla yrityksellä töppäs jo heti kolmoselle kun en vetänyt tarpeeksi -> ohijuoksu.
2 pakkovalssi, 5 sylkkäri, 12 saksalainen, puomin juoksin ulkoreunaa -> valssilla putkeen.
Eniten oli ongelmia okserin kanssa. Laitettiin ihan kisakorkeuksiin (eka rima 30 cm, toinen 45 cm, syvyys 40 cm). M ei ojenna takajalkoja vaan hyppää takajalat mahaa vasten, joten okseri tulee nyt sitten itsenäiseksi tehtäväksi. Pari kertaa rämäytti suoraa ylempään rimaan, sitten lähti nostamaan takajalkoja.
Sallan vinkin on kullanarvoisia: mä en oo tajunnut, että toi koira tulee tosi helposti käsiin, ja mä teen mun sylkkärit kuin koiralle joka ei tulisi -> pääsen oikeasti lähemmäksi hyppyä ja säästän sekunnin kymmenesosia. Toinen juttu josta Salla sano, oli pakkovalssi 1-2. Kunnon merkkaus ja lähdetään oikeasti liikkeelle, eikä jäädä koiran eteen pyörimään: mä yllätyin, M hallitsee merkkaukset paremmin kuin luulin!
Puomilla tuli kontaktialueelle asti nopeesti, sitten himmas, kädellä autto 2on2off.
Aata tehtiin hihnassa yksittäisenä, nyt pysy vauhti hyvänä ja 2on2off oli täpäkkä.
Max oli hirmu hyvällä fiiliksellä, ero lauanataihin oli huimaava. Mun asenne oli kyllä paras pitkästä aikaan, sopivasti natsi. Koira oli kuulolla ihan sairaan hyvin, ei vilkuillutkaan muihin, lenkillä haki itse kontaktia. Miä mietin, että miten käyttäydyin itse erilailla:
1. olin yksin, en Alisan kanssa niin kuin yleensä, kaikki huomio kiinnittyi koiraan.
2. vaadin koiraa käyttäytymään, luokse tullaan ensimmäisestä kutsusta.
3. miulla oli jo treeneihin lähdössä positiivinen asenne.
4. radalla asenne ei ollut "jee kivaa" vaan "nyt tehdään töitä".
Homma pelitti tosi hienosti, koira oli kivempi kuin aikoihin! Tai sitten mä olin kiva :D
Hallin olosuhteet oli kyllä niin kasvihuonetta, lämmöt + 15 ja kosteeta senkin takia että ulkona satoi. M kesti tosi hyvin eikä väsynyt, nestettä se kyllä joi tosi paljon ja sitten oksensi yhdet vesioksennukset kun lähdettiin juomisen jälkeen liikkeelle.
Oon kiinnittänyt huomiota Mämmyn hampaiden käyttöön, tai pureskeluun oikeestaan. Mun mielestä se syö hitaammin kun yleensä (viimesen vuoden aikana tahti hidastunut), ja sitten lenkillä jos palkkaan sitä jonkun koiran ohituksesta niin se kyllä ottaa namin suuhunsa mutta ei pureskele sitä, tiputtaa pois vaan. Hallilla oli kanssa ihan sama juttu, jos tehtiin hommia niin söi kyllä hyvin, mutta sitten jos palkkasin sitä siitä että tuli luo (ei luoksetuloliikkeenä) niin pudotti vaan namin. Lelussa se kyllä roikkuu tosi hyvin eikä hampaissa näy mitään. Jäädään siis seurailemaan.
Ricky oksensi tänään, en tiedä miksi. Se sai aamulla vähän tomaattia, mitään muuta outoa ei ole tullut. Se kyllä veti hirveät hepulit kun tulin koulusta, sitten vähän aikaa makoili paikallaan ja sitten vaan oksens, välissä ei ollut normaalia "kakomista" ennen oksentelua. Tääkään tuskin mitään vakavaa, mutta pisti silmään.
Jätkät on kasvattaneet aivan himona turkkia, vaikka nyppimisestä on vajaa kaksi kuukautta. Taitaapi löytyä vapuksi tekemistä.
sunnuntaina, huhtikuuta 22
Kotikisaviikonloppu
Kisaviikonloppu. Aktiviteetti viikonloppu. Hylkyviikonloppu. Hyvän tuulen viikonloppu. Ihmetysviikonloppu. Muumimukiviikonloppu.
Eilen Mämmyn kisavuoro, kaksi starttia, hyppy- ja agiradat. Olin aamupäivän jo hallilla tuttuja moikkaamassa, M tuli puolta tuntia ennen starttia. Käytiin lenkillä, lämppäiltiin ja koira oli vähän "ei kiinnosta", kuten sillä on usein kisoissa tapana. Radalla koko koira olikin sitten täysi katastrofi (videolla jälkimmäinen rata). Mä en tajua mikä sille tuli, miksi se meni haukkumaan tuomarin, jota se ei edes ykkösluokassa tehnyt. Ei korvia, ei huolia. Ois pitäny nappasta kainaloon ja painua noitten keppien kohdalta radalta. Tosin nurkkaputken jälkeen muutin äänensävyn "nyt perkeleen rakki" -moodiin, ja meno alko näyttää jopa ehkä vähän agilityltä?
Ennen toista rataa pidin puhuttelua, koiran pää käsien väliin ja puolen minuutin silmiin tuijotus. M ei tykkää ollenkaan, se ei muutenkaan tykkää että lähelle sen päätä tungetaan, joten toi oli sille oikeesti rangaistus. Pidin myös juuri ennen starttia samanlaisen "puhuttelun", keskittyminen oli jo paljon parempi. Kontaktit oli tosi kivat kun pidin turpani kiinni aata lukuunottamatta - oli varmaan vielä tiistain treenit mielessä kun ei tullut alas, tää siis työn alle. Kaiken kaikkiaan ei kovin hyvä fiilis jäänyt, koira oli outo ja keskittymiskyvytön, eikä eka radalla (videolla toinen) edennyt kunnolla ja plääh. Parempi tuuri ensi kerralla?
Illalla käytiin Rickyn kanssa pyöräilemässä ensimmäistä kertaa tänä kesänä, kaupalle ja takaisin eli yhteensä vajaa kolme kilometriä. Kaupalle päin mentiin aika reippaasti, R oli ihan fiiliksissä ja juoksi edellä lähes koko matkan (käytän fleksiä pyöräillessä, muuten vihaan sitä kapistusta yli kaiken), välillä talutin pyörää tarkoituksella että Ricky edes vähän ravaisi eikä vetäisi vaan laukkaa. Koko matka oli asfalttia, joten en sit tiedä, että onko pyöräily ihan hyväksi. R ainakin tykkää, mutta kun käydään tarpeeksi harvoin (ja kesällä paljon purtsilla), niin kroppa kestää. R odotti kaupan edessä kun kävin ostamassa mässyä ja perunoita, ja takaisinpäin tultiin kotiin melkein koko matka ravivauhtia.
Tänään oli sitten Rickyläisen kisavuoro. Oli aivan tuhottoman lämmin, hallille käppäiltiin takit niskassa, hallilla heitin pois. Meillä oli tunti aikaa ennen rataan tutustumista, käytiin lämppälenkillä ja sillain. Koira oli kuulolla koko ajan!
Ekalta radalta hylky. Sähläsin itse, rima tuli alas mun oman liikkeen takia, kepeillä sähläilin itse mutta aa oli miulle aika mysteeri. Tai siis miun oma liike vei suoraan putkeen (jonne piti mennä!), koirakin oli menossa sinne ja sitten pongasikin aan. No jaa, hylky mikä hylky.
Seuraavalla radalla nolla, joka oli ehkä vähän vääntämällä väännetty, mutta nolla on nolla vaikka voissa paistaisi, sij. 3/11, kakkoselle hävittiin -0,4 sekuntia.
Kolmannella radalla R oli jo valmiiksi väsynyt, mutta hylky oli kyllä miun oma moka. Miun syvyysnäkö on aika perseestä ilman rillejä ja luulin ohjaavani oikeaan aikaan, mutta videolta näkee että olen auttamattomasti myöhässä. Niin tai näin, hylky napattiin. Itse asiassa ei edes harmita, koira oli tosi kiva ja itselle jäi hyvä fiilis kauheasta kuumuudesta huolimatta :)
Tän vuoden nollaprosentti on 60 ja hylkyprosentti 40, joten toistaiseksi ollaan tyytyväisiä!
Eilen Mämmyn kisavuoro, kaksi starttia, hyppy- ja agiradat. Olin aamupäivän jo hallilla tuttuja moikkaamassa, M tuli puolta tuntia ennen starttia. Käytiin lenkillä, lämppäiltiin ja koira oli vähän "ei kiinnosta", kuten sillä on usein kisoissa tapana. Radalla koko koira olikin sitten täysi katastrofi (videolla jälkimmäinen rata). Mä en tajua mikä sille tuli, miksi se meni haukkumaan tuomarin, jota se ei edes ykkösluokassa tehnyt. Ei korvia, ei huolia. Ois pitäny nappasta kainaloon ja painua noitten keppien kohdalta radalta. Tosin nurkkaputken jälkeen muutin äänensävyn "nyt perkeleen rakki" -moodiin, ja meno alko näyttää jopa ehkä vähän agilityltä?
Ennen toista rataa pidin puhuttelua, koiran pää käsien väliin ja puolen minuutin silmiin tuijotus. M ei tykkää ollenkaan, se ei muutenkaan tykkää että lähelle sen päätä tungetaan, joten toi oli sille oikeesti rangaistus. Pidin myös juuri ennen starttia samanlaisen "puhuttelun", keskittyminen oli jo paljon parempi. Kontaktit oli tosi kivat kun pidin turpani kiinni aata lukuunottamatta - oli varmaan vielä tiistain treenit mielessä kun ei tullut alas, tää siis työn alle. Kaiken kaikkiaan ei kovin hyvä fiilis jäänyt, koira oli outo ja keskittymiskyvytön, eikä eka radalla (videolla toinen) edennyt kunnolla ja plääh. Parempi tuuri ensi kerralla?
Illalla käytiin Rickyn kanssa pyöräilemässä ensimmäistä kertaa tänä kesänä, kaupalle ja takaisin eli yhteensä vajaa kolme kilometriä. Kaupalle päin mentiin aika reippaasti, R oli ihan fiiliksissä ja juoksi edellä lähes koko matkan (käytän fleksiä pyöräillessä, muuten vihaan sitä kapistusta yli kaiken), välillä talutin pyörää tarkoituksella että Ricky edes vähän ravaisi eikä vetäisi vaan laukkaa. Koko matka oli asfalttia, joten en sit tiedä, että onko pyöräily ihan hyväksi. R ainakin tykkää, mutta kun käydään tarpeeksi harvoin (ja kesällä paljon purtsilla), niin kroppa kestää. R odotti kaupan edessä kun kävin ostamassa mässyä ja perunoita, ja takaisinpäin tultiin kotiin melkein koko matka ravivauhtia.
Tänään oli sitten Rickyläisen kisavuoro. Oli aivan tuhottoman lämmin, hallille käppäiltiin takit niskassa, hallilla heitin pois. Meillä oli tunti aikaa ennen rataan tutustumista, käytiin lämppälenkillä ja sillain. Koira oli kuulolla koko ajan!
Ekalta radalta hylky. Sähläsin itse, rima tuli alas mun oman liikkeen takia, kepeillä sähläilin itse mutta aa oli miulle aika mysteeri. Tai siis miun oma liike vei suoraan putkeen (jonne piti mennä!), koirakin oli menossa sinne ja sitten pongasikin aan. No jaa, hylky mikä hylky.
Seuraavalla radalla nolla, joka oli ehkä vähän vääntämällä väännetty, mutta nolla on nolla vaikka voissa paistaisi, sij. 3/11, kakkoselle hävittiin -0,4 sekuntia.
Kolmannella radalla R oli jo valmiiksi väsynyt, mutta hylky oli kyllä miun oma moka. Miun syvyysnäkö on aika perseestä ilman rillejä ja luulin ohjaavani oikeaan aikaan, mutta videolta näkee että olen auttamattomasti myöhässä. Niin tai näin, hylky napattiin. Itse asiassa ei edes harmita, koira oli tosi kiva ja itselle jäi hyvä fiilis kauheasta kuumuudesta huolimatta :)
Tän vuoden nollaprosentti on 60 ja hylkyprosentti 40, joten toistaiseksi ollaan tyytyväisiä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)