Rallytoko Loimaa 26.1.

Lauantaina kello soi 5.20 - viiden ja puolen tunnin yöunien jälkeen. Silloin tuli mietittyä kyllä kaksi kertaa, että onpas tää koiraharrastus kivaa. Koirien kanssa pihalle, vähän niille ja ittelle ruokaa naamaan, pikapikasuihku, koirat ja tavarat autoon ja menoks (paku on aiheuttanut miulle verenpaineennousua männä viikolla, sivuoven kanssa on itketty, potkittu ja kiljuttu, mutta se ei ole meinannut aueta - lauantaina sillä oli kuitenkin onneksi hyvä päivä ja tarvitsin vain yhden vittuperkeleen). Kausalaan puolessa tunnissa, Sallalla sitten kamojen siirto autosta toiseen, siitä sitten lähdettiin ajelemaan kohti Loimaata. Matkalla pysähdyttiin Forssassa haukkaamassa vähän sapuskaa, Loimaalla kirottiin navigaattoria, mutta päästiin kuin päästiin perille!

Niin, Mämmyn ekat rallytokokisat. Paikka oli suoraan sanottuna mielenkiintoinen, sellainen kerrostalorakennus, ja kisat olivat kolmannessa kerroksessa. Alusta oli ilmeisesti jotain muovimaton tapaista ja siinä huoneessa oli paljon pylväitä, mutta puolilämmin tila se kuitenkin oli, ihan jees paikka.

Mämmy määriteltiin kokoluokkaan alle 40 cm, starttasi kolmantena. Oisin toivonu starttipaikkaa 5-7, en kerennyt katsomaan yhtään koiraa ja Mämmy oli jotenkin hirmuisen hukassa, paineistui yhdessä samojedista joka rähähti Mämmylle useamman kerran (ärsytti, rähisi kaikille muillekin ja sitten oli vielä siinä lähtöalueella hengailemassa, jee). Rata olikin sittan aikamoista haahuilua, koira käveli jalkoja päin, ei seurannut pätkääkään (mutta rallytokossa ei olekaan ihan niin justiinsa...) Loppujen lopuksi pisteet olivat 84/100, joka oli tosi hyvä suoritukseen nähden :D valitettavasti videomateriaalia ei ole, koska Salla oli heti meidän perään. 

Alokasluokan rata oli tällainen:
lähtö
1.eteen istumaan, vasemmalta sivulle
2. oikea spiraali
3. käännös oikealle
4. 360 asteen käännös vasemmalle
5. eteen istumaan, oikealta sivulle
6. vasen täyskäännös
7. liikkeestä maahan
8. 270 asteen käännös oikealle
9. maahan, koiran ympäri
10. pujottelu
11. 270 asteen käännös vasemmalle
12. 90 asteen käännös oikealle
13. koira seis ja maaliin juosten

ja pisteitä lähti:
lähdössä ohjaajavirhe, oisikohan sitten väärä suorituspaikka tms?
1: kosketti kylttiä, puutteellinen yhteistyö
2: talutin kiristyi
3: hidas tempo
4: talutin kiristyi
6: talutin kiristyi
7: talutin kiristyi
8: hitaasti suoritettu liike
9: talutin kiristyi
10: talutin kiristyi, hitaasti suoritettu liike
11: epätarkasti suoritettu tehtävä
13: talutin kiristyi

itseasiassa en edes allekirjoita joka ikistä taluttimen kiristystä - Secilläkin oli taluttimen kiristymisiä yms. vaikka teki ihan pirun hienoa seuraamista. No jaa, olen iloinen että saatiin tulos, sijotus joku 8., ehkä?

Kisapaikalla hengailtiin sitten vielä pari tuntia että saatiin kisakirjat. Rickyn hain sitten jossain vaiheessa autosta, se otti lunkisti meidän kanssa nahkasohvalla, eikä rähjänny kenellekään. Se vaan parenee vanhetessaan, herrakoira <3

Takaisin päin ajeltiin puskareittiä Ypäjä-Jokioinen ja käytiin käyttämässä koiria puskalenkillä jotta voisivat vähän hillua - Rickyhän oli viettänyt periaatteessa koko päivän autossa. Mutta koska Ricky, sai se matkustaa etupenkillä Mämmyn ja Secin vallatessa takapenkin - siellä ne nukkuivat vallan suvassa sovussa, kun takakontti ei suostunut avautumaan. Pienen seikkailun jälkeen päästiin takaisin Forssaan ja ruokaa.

koska ruokahan oli pääasia miksi reissuun lähdettiin

jätkät sai syödä jätskitötterön

Secilia-prinsessa ja palkintohamppari

Ajeltiin siitä sitten iltaa vasten kotiin. Kausalassa vaihdoin omaan autoon, ja kun lähdin ajelee kotia päin, tuli neljä hälytysajoneuvoa vastaan. Oli sitten kiva kotona kuulla, että noin 10 minuuttia meidän jälkeen oli sattunut kolari, jossa oli kuolemantapaus. Luojan kiitos ei jouduttu siihen syssyyn.

Eilen käytiin pitkällä umpihankimetsälenkillä kepon ja koirien kanssa. Jätkät nauttivat vapaudestaan vastapainoksi autossa kököttämiselle, kaikilla oli hyvä fiilis :) Seuraavat rallytkin on katsottu, Lahteen 16.2.

Sallalle oikein iso kiitos matkaseurasta ja kaikesta!

Ekaa kertaa ikinä

Viime viikonloppuna maalaislikka kävi Helsingissä ja teki paljon "ekaa kertaa ikinä"-juttuja.

1) ekaa kertaa ikinä olin Helsingissä shoppailemassa
2) ekaa kertaa ikinä olin Finnkinossa leffassa (ja ekaa kertaa ikinä länkkärileffa, Django ♥)
3) ekaa kertaa ikinä join valkoviiniä fiinisti ruuan kanssa tai ylipäätään muutenkaan
4) ekaa kertaa ikinä söin chorizo-makkaraa
5) ekaa kertaa ikinä nukuin sellasella ostos-tv:n ilmatäytettävällä sängyllä
6) ekaa kertaa ikinä ostin huulipunaa (penkkareita varten muhaha)

Eli oli aika hauska viikonloppu! Käytiin kepon siskolla yötä, metsästettiin penkkariasua, käytiin leffassa, syötiin paljon ja seura oli mahtavaa, syrän!

Kotona jätkät olivat olleet... no jaa, M on aina levoton kun miä en oo kotona ja Ricky oli yöllä paskonu matolle. Miten niin liian kiintyneitä miuhun? Ja Max mökötti kun tulin kotiin, mutta tällä kertaa vain yhden illan, sehän edistyy kun ei mökötä kolmea päivää!

Eilen käytiin hallilla. M teki pienet humputtelutreenit, ei keskittynyt kunnolla, tiputteli rimoja eikä kuunnellut ohjausta. Putkeen se irtos tosi pitkältä, vissiin ainut plussa koko treeneistä.

Ricky teki aata 2on2offilla ja sitten keppejä avokulmasta ilman ohjureita. Oli aivan sairaan taitava ♥ Tehtiin siis joskus kaksi viikkoa sitten verkoilla yksi ainut harjoitus, ja näkyi selkeästi että hahmotti paljon paremmin, mistä mennä sisälle, jeejee!

Viikonloppuna ois sitten eessä Loimaan reissu superissa seurassa :)

Tavoitteet nousee!

Tänään ei käyty agitreeneissä ohjaajan huomatessa mittarin näyttävän miinus yhdeksää ja todetessa, ettei jaksa lämmitellä koiria - saati sitten itseään - kunnolla. Jäätiin sitten kotiin ja tehtiin iltalenkin lisäksi tehtiin Mämmyn sekä Rickysen kanssa rallya.

Ensin otin Rickyn ja muistuttelin sille vähän sivulletuloa sekä seurasta imutuksin sekä aloiteltiin uutta käskyä viereen.  Mieleen hiipi sellainen ahaa-elämys, että jos Mämmyn kanssa lähdetään rallyilemään Nastolaan helmikuussa, niin miksei Rickykin? Siitä piti aikoinaan tulla tokokoira, mutta en jaksanut karsia sen ääntä + sen seuraaminen on aina ollut todella ilmavaa. Rallyssä hyväksytään se puolen metrin heitto, ja sen sisään ehkä just ja just mennään ;) Ricky osaa siis periaatteessa rallyn alkeet, jos vaan sen seuraamista tsemppailis niin eikös sen voisi ottaa mukaan pitämään hauskaa? Katsotaan kuitenkin eka, mitä miun ja Mämmyn Loimaan debyytistä tulee :D

Mämmyn kanssa tehtiin taas pujottelua ja spiraaleja. Jätkä alkaa handlata homman hirmu hyvin, sillä on ollut pari päivää ihan mieletön tsemppi! Lisäksi tehtiin taas käännöksiä ja peruutteluja sekä kerran yksi askel eteenpäin-seis-kaksi askelta eteen-seis-kolme askelta-seis (tää on hienoa, kisoihin oon menossa enkä tiedä liikkeitten nimiä!). Tässä Mämmyn paikka elää tosi paljon ja se on vähän häh -> treenilistalle, ylläri. Muuten alkaa näyttää tosi vahvalta ja hyvältä jos vaan saan pidettyä sillä tuollaisen vireen.

Hieroin jätkät taas illalla, Mämmy yhtä okei kuin eilen, Ricky ei enää aristanut ristiselkää eikä takajalkaa, olkavarsi silti vielä jumissa. Ehkä ihan hyvä vaan ettei menty treeneihin.

Hyvänmielen treenit

Eilen otin itteäni niskasta kiinni ja treenasin Mämmyn kanssa rallytokoa. Miun on pitänyt treenata monta päivää, mutta sitten on muka ollut liikaa läksyjä tai liian kylmä tai kepo käymässä tai yksinkertaisesti laiskottanut. Olin siis suorastaan supersankari tehdessäni Mämmyn kanssa viiden minuutin rallytreenit etupihalla! (hävettää!)

Kävin siis lauantaina hankkimassa omat pujottelukeilat Motonetistä (5,9 e/4 kpl x 2), ja eilen sain sitten ensimmäistä kertaa mentyä treenaamaan. Ja voi hurja että meillä oli kivaa!

Tehtiin siis pujottelutreenejä (sekä päästä päähän että vain kertaalleen läpi), sekä spraaleja vasemmalle ja oikealle. Kaikki keilat pysyivät pystyssä, muuttelin välillä välejä niin että kapeimmillaan olivat varmaan puolisen metriä ja leveimmillään sen kaksi. Kisoissa siis 1,5-2 metriä ja hienosti sujui, jee!

Lisäksi tehtiin 360 asteen käännöksiä pari kappeletta, eteentuloja. Mämmy teki hirmu hyvällä fiiliksellä pelkästään Frolic-palkalla.

Illalla sitten hieroin vielä koirat, Mämmy oli auki eikä aristanut mitään ,Ricky sentään tuntui olevan jumissa kokonaan, aristi ristiselkää varsinkin vasemmalta puolelta, vasemman puolen olkavarsi oli aivan jumissa, antoi kyllä periaatteessa venyttää mutta siinä kuitenkin iso jumi, samoin takana jonkinnäköistä. Sen kävely/ravi/laukka on ollut puhdasta, joten sinänsä varmaan ei ole mitään maailmaa kaatavaa.

Rallytokoa

Torstai oltiin sitten suuna päänä menossa. Aikataulutettu koko päivä. Koulusta kotiin klo 12:30, Pyryn haku koulusta klo 14:30, Sallan kanssa rallytokotreenit 16:00, kotiin klo 17:00, hallille vetämään treenit 18:00, kotiin klo 21:00... 

Mutta siis, meidän rallytokotreenit. (aloitettiin tietysti syömällä, meillä oli keksejä, muhah) Tehtiin siis radanomainen treeni. Istu, ohjaaja kiertää ympäri -> 90 asteen käännös vasemmalle -> eteen istumaan, etukautta sivulle -> 270 astetta oikealle -> pujottelu -> koira maahan, ohjaaja kiertää ympäri -> 270 asteen käännös oikealle -> hidasta kävelyä -> koira eteen, takakautta sivulle -> peruutus -> nopea kävely
Eli suomeks teemana "eteentulot". Mämmy teki hirmu hyvällä tsempillä, häntä heilu ja meni maahan ihan kunnolla, jejejeje! Pujottelua harjoteltava, yksi törppö kaatui kaksi kertaa (tosin oma vika sijoittumisella, mutta siis kuitenkin harjoitteluun). Mutta olen hirmu tyytyväinen!

Muuten ollaan tehty joka päivä jotain pientä tällä viikolla, alkaa olemaan aikalailla hyvä fiilis kisojen suhteen!

Ricky sai tehdä aan kaksi kertaa ja juosta pallon kanssa. Se tiesi olevansa maailman taitavin!

Nyt on muuten todistettu, että miun 120 cm sänky on sittenkin perhesänky - kepo oli viikonloppuna yötä, ja nukuttiin jätkien ja kepon kanssa yhdessä isossa läjässä. Oli lämmin. Aiemmin kun kepo on ollut yötä, jätkät ei oo sänkyyn tulleet, mutta nyt sitten nukuttiin yhdessä läjässä. Aamulla kun tultiin lenkiltä niin Mämmy juoksi kepon viereen jatkaa uniaan... Ne tulee juttuun! :D

Kun onnistut yllättämään jopa itsesi, olet huipulla

Käytiin keskiviikkona treenaamassa ryhmätreeneissä. Aluksi ei pitänyt mennä, koska iskä oli mennyt pakulla töihin ja miä prinsessana kieltäydyn menemästä Meganella treeneihin (se on koirakysymys - paku pysyy lämpimänä koko treenien ajan, Rellu kylmenee kymmenessä minuutissa + jätkille kivempi olla portterissa), mutta sitten iskä sanoi puhelimessa, että käy hakee vaan paku hänen työpaikaltaan. Miä sitten kurvailin Rellulla Kouvolaan vaihtamaan auton, että pääsen koiratreeneihin. Suorastaan hävettää olla näin lellikakara, useampi kuin yksi henkilö hyppisi riemusta jos ylipäätään olisi auto käytettävissä, ja miä saan valita...

Mutta joo, asiaan. Vuoden ensimmäiset ryhmätreenit ja myö oltiin paikalla! Jere oli tehnyt tosi kivat radat. Lämmittely oli aika huonoa niin itselle kuin koiralle, lunta joka paikassa ja kun otat juoksuaskelen pihalla, meinaat olla nurin. Huoh.

Ricky
1) tosi makea persjättö 2:lle (kuten Jere sanoi, koira on vasta puolmatkassa kakkosesteelle kun miä teen persjätön eikä se kyseenalaista ollenkaan, kumpaa puolta este pitää kiertää  - tolle on näköjään edes joku tekniikkajuttu mennyt kaaliin!)
2) toisella kierroksella meni kutosen väärin päin, eli vetävä käsi vaan vahvana
3) ekalla kerralla hyppäsi aan kontaktin, joten aa natsikoulutukseen

4) en vaan ite osaa valssata keppien alkuun oikeeseen aikaan, huoh. Koira toimis, miulla rytmittämisen kanssa ongelmaa. Ricky saatettava kepeillä loppuun asti, ei irtoa itsekseen varsinkaan seinää päin

Max

1) kakkonen pakkovalssilla, ei tule "pelkästään" vetävään käteen

2) kymppi tosi nätillä pienellä lenkillä

3) kontakti namipalkalla, vahva avustus

4) kepit: karita ei vaan osaa. M jätti tosi helposti tosin kakkosvälin pujottelematta ja veti ekan välin pitkäksi, joten keppitreeniä vaan

5) huomasin, että Mämmylle oli radalla hirmu vaikea tulla miun lähelle, se ottaa sen lähes rangaistuksena. eli anna koiran tehdä itsenäisesti

Ricky

1) kakkosen persjättö toimi taas hienosti

2) 6-7 tuotti päänvaivaa. yritin tehdä kutosen jälkeen persjätön ja vetää seiskan ulkokautta, mutta lenkitttttttti. Yritin urputtaa Jerelle vastaan "ei sitä voi sisäpuolelta vetää, se hidastuu kun joutuu kääntymään", mutta kun kokeilin niin kappas: sehän toimi!

Max

1) 2 taas pakkovalssilla

2) vitosen kohdalla Suffe tuli moikkaamaan asenteella "perkele pois mun esteiltä!", Mämmy oli et "heijee, Suffe tuli, paras palkka ikinä, leikitään!" Paras parivaljakko :D Otettiin sitten aalta uudestaan ja toi "välikohtaus" jopa anto koiralle uutta lisäpontta, teki jotenkin paremmin töitä sen jälkeen

3) kepeillä meinasi vetää taas kakkosvälin ohi. En tiedä, eikö se vaan malta, kiehuuko kuppi yli vai missä mättää? Treenin alle...

Loppujäähkät tuli ainakin tehtyä kerä Sallan ja mutiaisten, kiitos maailmanparannushetkestä!

Ei näin

Tänään sitten vedettiin ei-näin-treenit. Ensinnäkin mun huoneessa, jossa vapaata tilaa on ehkä vajaa neliömetri, ovi auki (= Ricky käppäili koko ajan päivystämään hei minäkin) ja sitten miä olin vielä kipeenä ja skarppitaso ehkä nolla. Mut hei kohta on kokeet, onhan meidän treenattava? Ei kuitenkaan näin, sori Mämmy, ensi kerralla heitän vähintään Rickyn pois samasta huoneesta.

Tehtiin maahanmenoa pelkästään, maahanmenoa sivulta ja maahanmenoa liikkeestä. Se meinaa jatkuvasti lintsata, kyynärät ei mee maahan asti ja miulla palaa hermo. Nykysin oon sit antanu tuplakäskyn, pitäisikö muuttaa että tehtäisiin vaan uudestaan, eli homma seis ja uusiksi, toimisko? Will see. Teki se kuitenkin hyvällä draivilla hommia, oma asenne oli perseestä, en enää ikinä treenaa kipeenä. Maahanmenon lisäksi tein myös viereen ja sivulle tuloja ja eteentuloja. Alkaa se pikkujätkä näyttää jo melkein siltä, että se ois kisoihinkin menossa!

(ootteko huomannu, tää on tän vuoden viides päivä ja me ollaan treenattu niistä kolmena, vähänkö ollaan oltu yliaktiivisia!)

peeäs. Ricky nuolee lenkkien jälkeen edelleen polkuanturaansa, vaikkei se ole auki. Yääh.

Ranteet auki, tästähän tulee jotain!

Itseasiassa otsikossa on virhe. Sen pitäis olla polkuanturat auki, tästähän tulee jotain. Käytiin eilen hallilla, Rickyllä keppiharjoitusta ja Mämmy rallyili.

Rickyn kanssa siis tein kuudella kepillä keppiharkkaa, laitoin ekan verkon, eli vahvistettiin meidän aina tosi surkeeta avokulmaa. Pari kertaa Ricky yritti juosta verkkoa päin, kun ei olla ennen tehty sen kanssa moista, mutta sitten alkoi sallia yhä pitempää lähetysmatkaa, jee! Myös sen pujottelutyyli näytti miun silmään ihan huimasti paremmalta kuin 12 kepillä, pää oli alempaa ja vauhti kova (pallopalkalla siis, itse en juossut vierellä vaan olin kauempana ja pallo lensi kun tehtiin oikein), jee! Jossain vaiheessa siirryttiin hyväksikäyttämään läheistä aata ja aa-kepit, ja sitten jossain vaiheessa kepeistä ei meinannut tulla yhtään  mitään. Syykin selvisi, jätkä oli ilmeisesti jarruttanut niin että oli saanut vasemman tassun polkuanturansa auki. Putsasin sen ja laitoin laastarin, käytiin tässä vaiheessa hakemassa miun veli koulusta ja heitin sen ja Rickyn kotiin, jonka jälkeen mentiin vielä hallille rallytokoilemaan Sallan ja mutiaisten kanssa.

Mämmy oli aiemmin (Rickyä ennen) tehnyt vähän eteentuloa, maahanmenoa ja pikkupätkiä seuraamisia. Sallan tultua meillä oli ihan kokonainen rata, suurkiitokset! Oli 360 asteen käännös vasemmalle, 270 astetta vasemmalle ja oikealla, sivuaskel oikealle, täyskäännös vasemmalle ja oikealle, koira istuu ja ohjaaja kietää ympäri, pujottelu ja oikea spiraali. Ei ole siis järjestyksessä, kunhan länttäsin ;) Mämmy teki hyvällä asenteella, heilutti häntää. Kartioita vähän kummasteli, mutta teki kokonaisuuden paremmin kuin odotin, hyvähyvä!

Tarkoitus oli vielä illalla hieroa koirat, mutta arvatkaas kelle nousi kuume ja kuka nukkui koko illan...

Uusi vuosi, uudet haasteet!

Kerroinkin, että olin Messarissa ketyilemässä joulukuussa, ja katsottiin samalla Sallan ja Secin ekat rallytokokisat. Laji vaikutti tosi hauskalta, ja pienen houkuttelun jälkeen ollaan tässä: Mämmy on ilmotti ensimmäiseen kokeeseensa Loimaalle 26.1.! Meillä on siis enää 24 päivää aikaa oppia liikkeet ja säännöt ;)

Pieniä pohjia ollaan tehty pitkin joulukuuta, niin pieniä, että en ole niistä edes blogiin laittanut, nyt yritän kirjoittaa kaiken ylös. 

Liikkeethän Mämmy osaa jo tokon pohjalta oikeastaan kaikki, pitää vaan vahvistella vähän kaikkea. Onneksi käsimerkkejä saa käyttää niin paljon kuin lystää, muhah.

Opeteltavaa aloluokkaan
- täyskäännös (hyvässä mallissa "kierrä"-käskyllä)
- edestä vasemmalle sivulle (käsky viereen, käskyllä sivu M kiertää takaa)
- liikkeestä maahan (osaa siis tosi hyvin istu-maa mutta suoraan liikkeestä epävarmuutta)
- eteentulo (käsky on pam -> eteen istumaan)

erityisesti maahanmenoa on vahvistettava joka tilanteessa, meinaa lintsata eikä laita kyyneriä maahan. 

Ollaan siis tehty pieniä aloluokan juttuja ja temppujen kautta ylempien luokkien liikkeitä, mm. peruutusta on lähdetty vahvistamaan. Mämmy kuitenkin tykkää ihan hulluna tehdä töitä ja naurattaa tehdä sen kanssa hommia, koska se on olevinaan niin kovin pätevä. Olevinaan, koska sillä on mukana enemmän intoa kuin älliä, mutta se on niin kiva!

Ja illan kevennyksenä, olettehan seuranneet Iltalehden "Suomen sejase" eli se "näytän ihan Rihannalta, meidän sekoitetaan aina toisiinsa?" Mämmy muuntautuu moneksi, joulun aikaan tuli telkkarista Eragon, jossa lohikäärmevauva oli ihan Mämmyn näköinen. Jos siis Mämmy olisi sininen ja sillä olisi siivet.

kuva täältä

Toinen leffa, joka pisti joulun alla silmään, oli Disneyn Wall-e. Oli ehkä rankin Disney-leffa ikinä, en edes tiennyt, että Disney on ottanut kantaa ilmastonmuutokseen. Päähenkilö oli kuitenkin niin Mämmymäinen, etten voinut kuin kiljua koko leffan, varsinkin kun toiseen sattui.. Syvät anteeksipyynnöt kepolle, joka joutui kattomaan leffan miun kanssa, suurin piirten itkin leffan lopussa...  Mutta se johtui vaan siitä, että päähenkilö oli ihan hirveen symppis.

kuva täältä 

Vertailukohtana molempiin on suunnilleen miun mielikuva pentumämmystä, josta on muuten hävettävän vähän kuvia. Alla oleva on syksyltä 2007, Mämmyn ikä viisi kuukautta. Tuitui ♥

Joulukuun välikatsaus

Joulukuussa käytiin tasan kerran treenaamassa, Rickyn kanssa kunnon treenit, oli hirmuisen pätevä! Mämmyn kanssa ollaan lähinnä tehty pientä hömppää mielenvirkistykseksi.

Rickyn silmät punoittivat noin neljä päivää kuun alussa, Mämmyllä taas oli kuun lopussa ihme tärinäkohtaus. Muuten ovat olleet kunnossa, tehty kelien mukaan lenkkiä ja korvat ovat olleet vapainaollessa tallella, jee! On ollut muksa kuukausi, ollaan otettu rennosti ja syöty, miä suklaata ja jätkät puolibarffailleet, ruokahalu on ollut kohdallaan ;)

Tänään on ollut pampampam, Ricky ei noteeraa mitenkään, Mämmy vähän ressaa. Tehtiin neljän maissa tunnin lenkki, jätkä kantoi melkein koko lenkin ajan vinkuhäntistä suussaan, joka on tosi epämämmymäistä. Yleensä kantaa noin kolme metriä, sitten pudottaa suustaan, nyt kantoi melkein pari kilsaa... Veikkaan, että oli vähän stressilelun tapainen, purki jännityksen siihen. Kotona on ollut Pyryn sängyn alla tai miun jaloissa, suhteellisen rauhallisena, jee!

Peeäs. Tää on muuten tän blogin 89. postaus, tää on ollut vuoden pystyssä, eli kun suunnilleen kaikki treenit on merkattu, niin mehän ollaan oltu melkein aktiivisia, hyvä myös!

Team Maksalaatikko toivottaa kaikille oikein hyvää ja tulosrikasta uutta vuotta 2013!

Subrén 1 v. juhlatreenit

Tänään käytiin Sallan kanssa hallilla ja juhlittiin Subrén 1 v. synttäreitä! Treenit aloitettiin juhlallisesti mehulla ja croissanteilla, nam, kiitoksia!

Mämmyn kanssa lähinnä katteltiin pari rallytokojuttua (kyseltiin Sallalta neuvoja) ja tehtiin puomi kerran - hyvällä vauhdilla kontaktin rajalle, sitten taas "apuamihinmunpitäämennä", työtä se vaatii. Kepit tehtiin myös pari kertaa, oli tosi kököt, ei päässyt oikein rytmiin kiinni, en tehnyt enempää. 

Rickyn kanssa tehtiin puomia ja keppejä. Puomi noin 15 kertaa, ensimmäisen kerran pallo oli alhaalla palkkana, sitten palkka kädestä. Kahdesti jouduin muistuttaa että kunnolla: toinen toisto (ensimmäinen ilman palloa) jäi vähän ylös (oikea asento mutta tassut kontaktilla), toisella kertaa kun jäin n. 130 astetta koiran taakse, ei mennyt alas asti. Muuten tosi nättejä, täpäköitä toistoja, alas asti ja vauhdilla, jee, olen iloinen!
Keinu tehtiin kerran, nätti alastulo ja odotus.

Kepeillä noin kymmenen toistoa, joista puolet avokulmaa. Kerran jätti viimeisen kepin pujottelematta kun pallo lensi liian aikaisin, mutten teki nättejä sisäänmenoja, jotka ovat olleet kisoissa jopa suorissa kulmissa ongelmana. Tästä jäi tosi hyvä fiilis, Rickyn kanssa on pitkään pitänyt tehdä kontaktitoistoja ja keppejä, nyt oli tosi nättejä! 

Vielä kerran, onnea Suffe-ruotsinhirmu 1 v.!

Pahin painajaisesi

M onnistui taas järjestämään ylimääräisiä sydämentykytyksiä... Jätkä tippui yöllä sängystä. En tiedä työnsikö miä sen vahingossa alas, vedinkö peiton sen alta vai tippuiko se jostain muusta syystä, ensinnäkin oli tosi harvinaista että se nukkui miun rinnan "korkeudella", yleensä se nukkuu jalkopäässä. M tippui siis lattialle, kieri ympäri lattiaa, etujalat kramppasivat, jätkä läähätti ja vapis. Miä menin ihan paniikkiin, en tiennyt yhtään mitä piti tehdä, silittelin vaan selästä ja höpötin että ei mitään hätää, hieno poika, ei hätää. Aikaa meni ehkä kymmenen, viistoista sekunttia et kramppaaminen loppu, en osaa yhtään arvioida. Tärisin itsekin, en oo ikinä nähny Mämmyä sellaisena. 

Kävin itse vessassa, M oli sillä aikaa mennyt etuovelle läähättämään. Menin sen kanssa pihalle, linkkas vasenta takajalkaansa aika pahasti, ei pystynyt edes jalkaa nostamaan. Loppujen lopuksi könysi kakalle lumihankeen, ihan ripulilla koko koira. Sen jälkeen tuli miun luokse häntä heiluen, "heimoi, tehääks jotain?"

Sisälle käveli jo normaalisti, kävi juomassa, meni miun huoneeseen. Kävin koko koiran läpi, ei aristanut mitään. Meni loppujen lopuksi itse miun sänkyyn jatkamaan uniaan. Miä itkin varmaan tunnin et nyt se kuolee... Onneksi miulla on fiksumpia ihmisiä ympärilläni: iskä sano aamulla, et sen keuhkot vaan tyhjeni ja se pelästyi itsekin ja jalkaa ontui vaan koska se tärähti, kepo nauro miulle et Karita, ootko siä tosissas, ei koira kuole siihen että tippuu sängystä...

Miua ei niinkään huoleta se, että se tippui sängystä, vaan se, että se kramppas sillä tavalla. On se nyt kuitenkin ollut koko päivän ihan okei, oma, iloinen itsensä. Jos näitä ei jatkossa ilmene niin asia jää tähän. 

Jouluja!

Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen joulu ei ollut oikeastaan yhtään kamala. Oli itse asiassa jopa ihan kivaa, oho! Kinkku on tosin syöty vasta puoliks ja laatikoitakin riittää (iskä osti miulle vartavasten maksalaatikkoa ♥) , mutta tykkään tästä fiiliksestä kun ei tarvitse höyrytä yhtään minnekään, nimimerkillä olin kaksi viikkoa ennen joulua töissä ja koko ajan oli kiire ja läksyt ja koirat retuperällä (luojalle kiitos pikkuveljestä jolle voi heittää koiranlenkitysnakin kun itse on kotona puoli kymmenen aikaan illalla), ja nyt lomalla on sitten otettu omia takaisin, nimimerkillä joka yö vähintään yhdeksän tuntia.

Viime päivitys on joulukuun alusta. Myö ei olla itse asiassa ees tehty mitään koska työt, Karita kävi messarissa ketyilemässä ja innostui rallytokosta. Mämmystä aletaan koulimaan rallytoko-otusta viimeistään tammikuun alusta. Messarissa tuhlasin surutta yli kahdeksankymppiä, ostin Rickylle näyttelyhihnan (koska se viedään ensi vuonna näyttelyyn paikkaan x ja se ei missään nimessä voi käyttää Mämmyn hihnaa...), jätkille uuden vesikupin (ollut ostolistalla monta vuotta, edellinen on vaan puolilitranen ja sitä sai täyttää jatkuvasti koska Mämmy pese aina naamansa siinä kupissa ja keittiön lattia aina lainehtii kun se on käynyt juomassa. Nyt se mahtuu melkein istumaan uuteen vesikuppiin, joka on 2,5 litranen, muhah), tyrkytyspedin ja Mämmylle fleecehaalarin (se vihaa sitä, mutta se oli - 60 prosenttia, ei sitä sinne voinut jättää!).

Kävin lunastamassa viikko takaperin Rickyn voittaman Musch-lahjakortin, jätkät ovat nyt sitten olleet puolibarffilla ja ovat muuten syöneet paremmalla ruokahalulla kuin aikoihin. Eilen illalla annoin ekaa kertaa naudan rustoa ja voi luoja... Ricky ei pystynyt syömään omaansa Mämmyn kanssa samassa huoneessa, koska Mämmy kattoo Rickyä pahasti, Rickyn pitää syödä omansa matolla, Ricky ei voi syödä omaansa jos sitä katsoo... Milloin siitä tuli noin herkkis? Yhtä kaikki, hyvin on maistunu.

Ömm, ei kai miulla ollut muuta. Myöhässä tuleva joulutoivotus:

Sekä yksi joulun parhaista lahjoista, Aliska-designiä edustava team Maksalaatikko-pipo! Siinä siis on sama kuva kun meistä lyötyy "ohjaaja"-palkissa ja teksti team Maksalaatikko. Love it!

Talvi ja lunta ja pakkasta!

Vihdoinkin on tullut kunnolla lunta ja kunnon pakkaset. Mämmy tanssii sen "lumitanssia" (miun pitää kuvata se joskus, se on ehkä maailman huvittavin otus), koirat on ihan innoissaan, omakin fiilis on valoisampi kun pimeys ei oo enää niin mustaa kun on lunta :) 

Viikonloppuna käytiin molempina päivinä kunnon pitkilä hihnattomilla lenkeillä metsässä rämpien. Jätkät on ihan fiiliksissä, yritän ottaa lähiaikoina lumikuvia, miun kamera on ollut lainassa pari viikkoa. 

Pääsyy mistä tulin kirjoittamaan, oli Rickyn silmäongelma. Huomasin eilen aamuna, että sen vasemmasta silmästä valuu paksua, vihreää mönjää, ihan sellaisen silmätulehdusmönjän näköistä. Se ei kuitenkaan haissut millekään, eikä se hieronut sitä silmäänsä mihinkään. Päivän mittaan se silmä alkoi punertua ja miä ajattelin jo kauhulla, että sillä on silmätulehdus. Rickylle jouduttiin joskus kolmen vuoden ikäisenä antaa joku tippakuuri silmään, mutta siitä ei tullut mitään: kaksi aikuista ihmistä ei saanut Rickylle silmätippoja silmään, vaikka sillä oli kuonokoppa, sen verran se vastaan pisti. Päätin kuitenkin kokeilla, mitä se tykkää, jos laitan Bepanthen-silmätippoja ja meinasin lentää pyrstölleni kun ei kuulunut vihaista ärähdystä, ei hampaita ranteessa, ei yhtään mitään: se antoi laittaa tipat yhtä kiltisti kuin Mämmy! Osaa se vanhakin otus yllättää, ja vielä postiviitisesti!  Tänään silmä ei enää ole rähminyt ja punoitus on vähentynyt selvästi, jee! Voiskohan olla ihan vaan joku roska?

Ai niin, Mämmykin näyttää taas koiralta, se on nypitty!

Marraskuun välikatsaus

Ricky
- ryhmätreenit x 2
- omatoimitreenit x 1
- kilpailustartit x 3 (5, 0 x 2, sij. 7. ja 8.)
- loistava reissupossu, kontaktit vahvistettiin pariin kertaan ja nyt taas toimii
- hyvällä fiiliksellä mentiin koko kuukausi

Max
- ryhmätreenit x 2
- omatoimitreenit x 1
- kilpailustartit x  2 + yksi epävirallinen (hyl x 3)
- tekemisen fiilis hyvä kun tein the päätöksen kuukausi sitten. Elämä tuntuu pyörivän taas mallillaan :)
- reissussa loisto-otus, hississä vähän pelotti mutta rauhottui poikkeuksellisen hyvin nukkumaan vieraassa paikassa

Ittellä on ollut taas hyvä fiilis ja vire tehdä :) Joulukuu ainakin vietetään treenitaukoa, tehdään pitkiä lenkkejä ja valmistaudutaan jouluun!

"Ylioptimistiset minäkäsitykset ovat vain hyväksi mielenterveydelle!"

Miä rakastan koeviikkoja. Voin ihan rehellisesti sanoa, että ne ovat  yksi parhaista asioista lukiossa. Tänäänkin olin kotona jo klo 10:15, kokeeseen olin astellut 8:15 ja kokeen jälkeen kävin kaupassa ja kirjastossa. Koirienkin kanssa kerkeää tehdä jotain järkevää vielä valoisan aikaan!

Tänään lähdettiin siis treenaamaan Sallan ja mutiaisten kanssa. Meidän oli tarkoitus aloitella joulutauko, mutta kun Salla kysyi pari päivää sitten, että lähdetäänkö treenaamaan, niin vastaus oli, että ilman muuta. Treenit oli räätälöity lähinnä Subréa ajatellen, Salla oli kaivanut jostain ykkösluokan pätkän Anne Saviojaa ilman keppejä. Se muokkailtiin sitten meidän halliin sopivaksi ja saatiin oikein kivannäköistä pätkää, rimat 30 sentissä. Meidän medi3 (tai ainakin melkein) -luokkalaiset tykkäilivät kun saivat tykitellä suoraa!

Rickyn kanssa tein ensin radan kerran läpi. Oma liike tuntui jotenkin hitaalta, koira kyllä kulki. Puomilla ei tullut alas asti (se kyllä pysähtyy tosi täpäkästi ja hyvin mutta tapana jäädä sen verran ylös et molemmat etutassut on just ja just puomilla, haluisin ne ihan alas. kisoissa tää on ok, mutta treeneissä vaadittava alas), joten sen tein erikseen x 2. Oikein nättiä, sivuetäisyys oli toisella kertaa jotain 10 metriä ja toisella kertaa olin pari metriä takaviistossa. Hyvä otus!

Toinen pätkä oli sitten kanssa oikein hyvä, eipä siitä kai sen enempään. Ei sillä ole ongelmia, etenee ja toimii. Hyvät kontaktit. Odotti nätisti lähdössä.

Mämmyläinen teki ensin vähän aata, ja se jopa tarjosi itse 2on2off-asentoa, ohoho! Ehkä viisi toistoa, joista 3 vain alastulolla. Suhteellisen nopeaa ja oikeaan asentoon hakemista, olin pudottaa silmät päästä. Aa oli toinen este, ja jouduin ottamaan alun kolmesti, kun tein osana rataa, tuli kyllä alas asti mutta ei pysähtynyt. Kaarteet nättejä, estehakuisuus oli ekalla pätkällä vähän Mämmymäistä, ei menty suoraan edessä olevaa estettä vaan pongattiin sivussa oleva kun olin jäljessä, mutta toisella kertaa ei kattellut ylimääräisiä esteitä. Puomi toimi yllättävän kivasti pysäytyksillä, kerran tuli läpi -> palautin -> paransi. 

Toisella pätkällä sitten tosi hyvää työtä, hyvät kontaktit. Salla kommentoi että se oli jopa hiljainen, kun en ollut kokoaikaa jäljessä!
Mämmy väsyi yllättävän nopeasti, vaikka rata oli tuollainen suora. Paras kärki kului nopeasti. Kai se on uskottava, että se ei kestä toistoja. Toisaalta, jos ihminen pystyy tekemään peräkkäin maksimissaan kolmesta viiteen hyvää toistoa, kuinka paljon voit vaatia koiralta? Loisto-otus, jäi molempien kanssa treenailusta tosi hyvä fiilis! Oma liike on kyllä pirun kökön näköistä, nolottaa. Videot löytyy täältä Ricky ja täältä Max.

Ennen treeniä ja treenin jälkeen käytiin heittämässä alalenkki koirien kanssa, lauma vapaana. Mudit ja bortsut tulee tosi hyvin juttuun keskenään, Mämmy vähän nöyristelee Suffelle kun se hyppii päin ja leikkiärrää, mutta selkesti se on jo tuossa laumassa paljon rennompi kun joskus syksyllä. Mämmy ei vaan oikein ole laumakoira, kyllä se laumassa toimeen tulee mutta se on monta kertaa rennompi ihan omassa porukassa eikä esimerkiksi helposti intoudu juoksemaan muitten kanssa. Rickyä taas ei välitä mitä muut tekee, niin kauan kuin hänellä on pallo on valtakunnassa kaikki hyvin.

Me jäädään tästä eteenpäin treenitauolle tammikuuhun asti. Naurattaa, tänään tuli oikeasti sellainen "hei mä haluan treenaamaan!" -fiilis, ja en muista milloin on ollut. Mut tauko oli jo päätetty, ja on hyvä, et jää vähän polttelemaan. Eikä se ole kiveen hakattu, vaikka käytäiskin tekee jotain pientä. Maailman parhaan perustelut ikinä!

(C) Salla Vornanen

Peeäs. Myö saatiin tänään ensimmäinen joulukortti, tässä on melkein joulufiilis!

"Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta Mämmylle, Karita-tädille ja sille ihme pallotyypille. Toivoo: Subré Suffeli puhveli the pahaääninen ja Seci-prinsessa" Ihanat ♥

Pähkinänkuoressa

Kai se on myönnettävä, että ei myö tulla enää kisaamaan tän vuoden puolella missään lajissa, joten tulosta ei tule. Ei itse asiassa edes harmita. Miä oon jopa harkinnut, koska todennäköisesti ensi viikon treenit jää välistä koeviikon takia, sitten päästäis ja sitten ei päästäis kahteen viikkoon miun töitten takia ja sit alkaiskin joulutauko, et jäätäis nyt suoraan joulutauolle tammikuuhun asti. Tänä vuonna ylipäätään ollaan oltu vähän laiskoja treenaamisessa, muttta tauko on aina tauko. 

Mutta, ajattelin, että nyt voitaisiin vähän katsella, miten miun viime vuonna tälle vuodelle asetetun tavoitteet toteutuivat, kaivetaanpa ne toisen blogin kätköistä:

Ricky
- mittauttaminen miniluokkaan
- sijoitus nuorten AVO-SM-kisoissa, piirinmestiksissa, seuranmestiksissä ja rotumestiksissä
- pääsy SM-kisoissa finaaliradalle, sieltä tulos
- pääsy SM-joukkueeseen
- viimeinen agilityserti 
- luonnetesti
- mahdl. näyttelytulos (riippuu tuomareista)- nollat vuodelle 2012

Rickyn tavoitteet onnistuivat oikeastaan aika täydellisesti: sijoitus tuli niin nuorten AVO-SM-kisoissa, seuranmestiksissä ja rotumestiksissä (kaikista voitto), joten annetaan anteeksi piirinmestiksten 8. sija ;)
SM-joukkueeseen päästiin ja päästiin myös SM-kisoissa finaaliradalle, sieltä tuloksena 0 ja sijoitus 19., eli superimmin kuin oisin ikinä voinut edes unelmoida.
Luonnetesti käytiin, sieltä +182, laukausvarma. Oon enemmän kuin tyytyväinen. Viimeinen agiserti tuli vuoden ensimmäisissä kisoissa, kesäkuussa haettiin sitten toinen voitto tänä vuonna.
Nollat tuli yhtä vaille kasaan tänä vuonna, mutta koska meillä on yksi voittonolla, se kompensoi sen yhden puuttuvan, eli oon oikein tyytyväinen!

Eli kun summataan, niin tavoitteista jäi uupumaan vain näyttelytulos (eikä myö ei käyty näyttelyissä, oli tuomarivaraus, joten sitä ei edes huomioida), nollista jäi puuttumaan yksi, piirinmestiksistä ei sijoitusta. Mittautin koiran Topran Samilla heinäkuussa, mutta hän ei laittanut sitten kiertoon, eli pitää kokeilla vielä jollain toisella tuomarilla ensi vuonna. Jos ei sitten päästä mineihin niin sitten ei. 

Kaikkiaan olen aivan hirmuisen tyytyväinen tohon otukseen. Meidän nollaprosentti oli tasan 50, tulosprosentti 78. En voi muuta sanoa kuin että olen aivan mielettömän ylpeä ja iloinen tuosta koirasta.
Kaikkiaan olen aivan hirmuisen tyytyväinen tohon otukseen. Meidän nollaprosentti oli tasan 50, tulosprosentti 78. En voi muuta sanoa kuin että olen aivan mielettömän ylpeä ja iloinen tuosta koirasta.


Max
- kolmosluokkaan, mieluiten ennen SM-kisoja
- kontaktivarmuus
- estevarmuus
- sijoitus nuorten AVO-SM-kisoissa
- osallistuu seuranmestaruuksiin ja rotumestiksiin (myös piirinmestiksiin jos on noussut siihen mennessä kolmosiin)

Jos Rickyllä onnistui melkein kaikki tavoitteet, Mämmyltä vain kaksi: se sijoittui toiseksi nuorten AVO-SM-kisoissa ja osallistui rotu- ja seuranmestiksiin, molemmista tuloksena hyl. Ricky kisasi 18 starttia, Mämmy 14. Meidän nollaprosentti oli nolla (ironista, eikö?), tulosprosentti 14. Naurattaa.
Mämmy kävi myös luonnetestissä, tykkäsin sen pisteistä + 155, laukauskokematon. Pari pirun hyvää episnollaa se kanssa teki.
Vuoden lopussa tein sen päätöksen, että me Mämmyn kanssa tehdään tulevaisuudessa tosissaan, muttei vakavasti. Mä en jaksa ottaa paineita siitä, tuleeko se ikinä kolmosluokan koiraks. Miä en ota enää paienita siinä, että siitä ei tule samanlaista koiraa kuin Rickystä. Ei siitä tule. Ikinä. Se on fakta, jonka kanssa osaan elää. Mämmy on maailman hauskin otus, sen kanssa on ihan hirmuisen kiva mennä. Miä huomasin, että treeneissä olin hirmu ahdistunut, stressasin sen vammakontakteja, mutta kisoissa en jaksanut ottaa paineita. Siellä nautin siitä, että saatiin tehdä.
Erittäin positiiviseksi kokemukseksi lasken myös sen, että käytiin mudien ja holskujen agi-toko-leirillä toukokuussa, jossa saatiin paljon mietittävää Hytösen Marjolta. 

Sitten, ensi vuodelle tavoitetta:

Ricky
- viimeinen SM-nolla vuodelle 2013
- osallistuminen SM-kisoihin, pääsy finaaliradalle, sieltä tulos
- sijoitus piirinmestiksissä, seuranmestiksissä ja rotumestiksissä
- näyttelytulos (vieläkin vähän tuomarivarauksella)
- nollia vuodelle 2014. en tiedä, että osallistuuko Ricky niihin, mutta nollat on aina kivoja
- sellainen "salainen suunnitelma" olisi lähteä mudijengiläisten kanssa Ruotsimaalle kisaamaan joskus ensi vuoden puolella, sieltä olisi ihan kiva saada nolla ja parhaassa tapauksessa jopa Ruotsin agivalioon tarvittava serti ;) 

Mämmy
- yksi nolla vuodessa vois olla ihan jees saldo!
- osallistuminen piirinmestisjoukkueeseen
- voitais käydä jossain näyttelyssä
- agilityssä hauskanpito, lähinnä et miä saisin koirasta sen ajoittaisen epävarmuuden ja lukkouden kokonaan pois, ihan sama vaikka se sit tarkottais possuilua radalla, hyväksyn sen mieluumin kun lukkoon vetämisen

Ensi vuosi tosin tuo paljon kaikkea mielenkiintoista tullessaan. Tavoitehan on valmistua lukiosta nyt keväällä, ja syksyllä sitten opiskelemaan. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että meidän teami suuntaa pääkaupunkiseudulle. Katotaan, että mikä on köyhän opiskelijan tilanne siinä vaiheessa, jääkö meidän agilityt tauolle syksystä eteenpäin vai mitä tapahtuu. Haaveena olisi nyt ensinnäkin päästä Helsingin yliopistoon (nyt se on sitten sanottu ääneen, apua!), ja sitten suunnitelmana oisi asettua jonnekin Vantaalle. Ai miksi sinne? Riittääkö, jos sanon, että BAT? Mutta kevät selvittää tullessaan paljon. Puoli vuotta me keritään tehdä paljon ja asenteella hommia. Ennen kaikkea toivotaan, että kaikki pysyvät terveinä!

 

Pyörii, pyörii

Tän päivän "ratapiirros" näyttää vähän kummalta, se on Paintilla piirretty mutta paljon parempi, jos oisin yrittänyt numeroida Flexitrackille radanpätkää:

Sekä Ricky että Mämmy olivat mukana. Esin Mämmy, tehtiin sekä sisempi että ulompi ympyrä läpi. Sisemmällä taipui, ulommalla yritti ensimmäisen välin kaartaa sisälle päin mutta kun tajusi, että mennään suoraan, juoksi hyvin.
Sitten tehtiin punaisella merkattu kuvio, ideana oli lähinnä, että oma liike pysyis tasaisena. Mämmyn kanssa pysyi aika hyvin, irtosi kun irrotin ja tuli luokse pyydettäessä, hyvähyvä.
Seuraavaksi tehtiin vihreellä merkattua vastakäännösharjoitusta. Jouduin vääntämään kunnolla, selkeästi näyttäen, aluksi lelulla, eli treenin alle.
Kuviosta puuttuu twistiharjoitus, eli ulomman hypyn taakse ja sisempi hyppy sitten takaakiertoon, sitten ulompi suoraan, sisempi takaa jne. Oma liikkuminen kökköä, jäin tielle pyörimään tai ennakoin, eli treeniin vaan.

Rickyn kanssa tehtiin kans sisempi-ulompi-ympyrä, sitten punaisella irrotus-lähennys-ympyrä. Itse olin laiska, en työntänyt kunnolla ja sitten otin liikaakin haltuun, joten oma juoksulinja oli aika sahaava, ei hyvä.
Tehtiin sinisellä niistoharjoitusta, ei vaan osaa. Ei olla oikeesti ees treenattu. Pallotoistoja, rupes toimimaan.
Kuvasta puuttuu niisto ulompi hyppy, persjättö sisempi hyppy. Tarvitsi aivan hirveästi apua persjättöön, eli kuten Salla sanoo: niistot ja persjättö toimii, jos olen edellä, mutta jos teen koiran kanssa samaan aikaan, niin hiturointia, epävarmuutta, hävittyjä sekuntteja. Treeniä, oisko?

Mutta fiilis oli hyvä treenaa, koirilla oikea asenne ja itse vaati ja nautti tekemisestä, happyhappy!

Asenne ratkaisee, aina

Hymy pyllyssä. Viime vklp Vantaalla oli paras reissu pitkään aikaan :) Reissussa oli kolme jätkää eli ärrierit plus kepo. Kepo oli ensimmäistä kertaa ihan kunnon kepona, eli ei ollut "ylimääräisiä" reissussa mukana, ja täytyy sanoa että aika loistokepo se on, vei koiria autoon ja haki sieltä, laittoi takkia, piti rataantutustumisen ajan, tsemppas minkä kerkes (ja olin aika o.O kun se sanoi jollain radalla että varo tota kohtaa, en ollu ite ees tajunnu et siellä oli ansaeste, uskomaton radanlukutaito!), ja mikä tärkeintä, se oli miun apukuski. Oltiin siis matkassa meidän Transportterilla, ajoin sillä ensimmäistä kertaa yli 30 kilometrin matkaa. Ennen reissua en ollut tehnyt sillä yhtä ainutta mäkilähtöä, pelkäsin sillä peruuttamista kuollakseni enkä osannut käyttää pyyhkijöitä kunnolla (...), mutta koska selvisin Vantaan keskustasta, mutakisapaikasta, mäkilähdöstä, parkkihallista ja kehä kolmosesta hengissä, voin ajaa sillä ihan missä tahansa.

Nyt kun olen leijunut autosta tarpeeksi, voin keskittyä sitten koiralliseen puoleen ;)

Lauantaina oli Mämmyn kisat, kaksi kertaa starttia ála Savikko. Tykkäsin radoista hirveesti! Eka rata meni ihan possuillessa, kepit sössit, kontaktit sössi, ei irronnut, ei leijeröitynyt, ei tehnyt ei mitään. Veikkaan, että oli vain hallissa liian vähän aikaa ennen starttia, ei tajunnut oikein mikä juttu se oli, se ei haukkunutkaan ennen omaa starttia yhtään. Tuloksena siis hylky.
Toinen rata oli sitten jo paljon parempi, siitä otettiin kymppi. Aan yli hyppäs ja muurikohta oli oma moka, mutta muuten oli paljon kivempaa menoa! Ja startin jälkeen oli selkeesti ihan into piukeena, näytti ihan siltä ettei nahoissaan kestä. 

Kisapaikalta lähdettiin ajamaan kohti Sokos Hotel Vantaata, jossa oltiin yötä (kepolla oli lahjakortti, kannatti sen tehdä pitkää päivää Tykkimäellä viime kesänä ja olla innokas myyjä kustipelissä!).
Majoituttiin hotelliin, miä kävin suihkussa ja käytettiin jätkät pissalla, jonka jälkeen lähdettiin Jiin kanssa hankkimassa illaksi mässyä ja kiertelemään Vantaalla (kyllä, se oli tosi hienoa vesisateessa puoli seitsemän aikaan lauantai-iltana). Palattiin hotellille vajaan parin tunnin jälkeen, käytiin syömässä hotellin Amarillossa ja käytettiin sitten jätkät iltalenkillä. Miua nauratti ihan hirveesti: jätkät ei ääntä päästäneet hotelllissa, ja meidän huone oli käytävän päässä - koko muu käytävänpätkä oli varattu jollekin kuurojen yhdistykselle :'D 
Jätkät olivat tosi nätisti koko hotellireissun, Mämmyä vähän jänskätti hississä mutta aamulla oli melkein jo kun vanha tekijä.
Hotelliporukka otti koirat ylipäätään tosi hyvin mukaan ja respajätkä oli hauska kun käytiin kirjautumassa ulos, "hyvää matkaa sitten teille ja hauhau!".

Puol kahdentoista aikoihin oltiin sunnuntaina kisapaikalla. Ricky sai juoksennella kolme starttia Salosen nimien alle. Ensimmäinen rata oli jotenkin tahmaa tassuissa, molemmilla, huonoja linjoja ja jotenkin tyhmä fiilis muutenkin. Tältä radalta vitska kepeiltä, niitä on tänä vuonna tullut luvattoman paljon. Olin itse kyllä eessä joo, mutta hei, se on kolmosluokkalainen, kyllä sen pitäis osata. Ei osannut. Tältä radalta siis vitska ja sijoitus joku 14.?
Toinen rata oli sitten paljon hauskempi! Pelkäsin alun putkiansaa (ingen problemo), ja sitä että tultaisiin aalta ylhäältä (tultiin, mutta ei liian), mutta muuten rata oli aika kiva. Etenemä 4,33, oli kyllä aika juostava rata. Nollalla siis maaliin ja sijoitus 8./44.
Mämmy veti tässä välissä bortsumestiksiin. Selvittiin alun putkiansasta, mutta sitten M haki keppien sijaan hypyn, jota en ollut ollenkaan ajatellut sen hakevan. Hylky siis, joten bortsumestiksissä hylky. Kepeillä sähläs, aan loikki (uusiksi, suoraan siitä maaliin). Sählä. Miulla oli silti kivaa!
Viimeistä starttia ennen alkoi olemaan jo väsymystä ilmassa, "eiks me voitas jo lähtee kotiin?", kuraa oli joka paikassa ja niskat vetivät jumiin (nii-in, kannattaisko suojata itsensäkin kunnolla kylmältä eikä vaan koiraa?) käytiin myö kuitenkin juoksemassa rata, joka oli tosi kiva. Lopun hyppyputki-kohtaa pelkäsin ihan hirmuisesti, melkein kaikki hylkäykset tuli siitä. Vedätin ehkä vähän turhaankin seinään päin, mutta yhtä kaikki, nollalla maaliin! Etenemä 4,22 ja sijoitus 7./39.

Viikonlopun tavoitteena oli hakea triplat ja näin saada SM-nollat kasaan. Ei ihan saatu. Saatiin kuitenkin jotain paljon parempaa: tuplien lisäksi Ricky voitti borderterrierimestikset, mediluokan, ja kruunattiin näin borderterrierikerhon medimestariksi!! Tulos oli miltein -20, hopeamitalistilla melkein 15, joten reilu voitto ;)

Bortsumestaruus oli "kannattava": voitettiin Rickyn kanssa vuodeksi aivan jumalattoman kokoinen palkintopysti, 30 euron lahjakortti Mustiin & Mirriin hurttatuotteita varten, 30 euron lahjakortti Muschiin, lahjakortti 1,5-2,5 kg Royal Canin koiranruokaa varten sekä bortsumuki. Myö kiitetään Rickyn kanssa Borderterrierikerhoa, oon aina tykännyt hyvästä ja vahvasta yhteishengestä ja näin hirmu iso satsaus vielä rotumestiksiä varten - kiitos!

Ajeltiin kotiin Kuninkaantien ABC:n kautta, käytiin kepon kanssa syömässä Hesburgerissa ja nauratin Hesen henkilökuntaa pyytämällä, että saisin kylmän hampurilaisen. "Ja ilman täytteitä, ei tosiaan tarvii lämmittää, se tulee miun koiralle, se oli tänään valtavan hieno!" Ei ehkä kaikista koiraystävällisintä safkaa, mutta bortsut arvosti jaettua hampurilaiskänttyä. Pihvi oli lämmitetty, muuten kylmä. 

Reissu oli kaiken kaikkiaan super, ainut miinuspuoli jos pitää etsiä, on se, että alusta tai paikka tai joku sai Mämmyn silmät taas vuotamaan, jota ei oo tapahtunut aikoihin. Rauhoittui kuitenkin parissa päivässä :)

Löytyi!

 

... meidän kadonnut agilityfiilis, nimittäin! Käytiin eilen treenaamassa ja se tuntui olevan oppikirjameininkiä - hyvä fiilis, paljon onnistumisia (paljon myös sähellystä, mutta haittaakse, kun saatiin onnistuneita suorituksia tehtyä myös?), hyvät loppu- ja alkulämpät.

Alkulämpät käytiin metässä/alapoluilla. Jätkät vetivät vapaina, päällä takit (on muuten pirun hyvät heijastimet!), miulla otsalamppu. Hyvin näki!

Ensin Mämmyn kanssa, ensimmäinen kierros:
1) vitoshypylle niisto, toisesta toistosta eteenpäin tosi nätisti!
2) antoi leijeröidä 8 ja 9 hypyt (leijeröinnistä ei tosin ollut apua, mutta onnistui)
3) kepit tuotti päänvaivaa. olisi mielellään hakenut renkaalle, tarvitsi tosi voimakkaan vartaloavun ja jarrauksen. Haki kuitenkin oikein ja antoi tehdä persjätön tosi hyvissä ajoin, jee!
4) 17 hyppy tuotti päänvaivaa, meinasi valua pitkäks ja oma liike oli jatkuvasti liian myöhässä tai loppui kesken, huoh.
5) kontakteilla en pysäyttänyt, haki loppuun nätisti mut ei 2on2offia.
toisella kierroksella:
6) possuili kontaktit, otettiin uudestaan, parempi. Katotaan miten kestää lauantaina, mut ei paineilla!
7) 17 hypyn kaarre tosi paljon parempi!
8) koko ajan hirmu hyvä tekemisen fiilis, jee!
9) oma asenne kohdallaan vaikka ohjaus olikin paikoin tökivää, mutta en muista milloin ois ollu treeneistä näin hyvä fiilis!

Sitten Ricky, ensimmäinen kierros (+ toinen):
1) varasti lähdössä, oho! lähti käden noustessa, ei luvan kanssa -> uusiks
2) antoi leijeröidä 14 ja 15 hypyt
3) tulee paljon kovempaa pussista kuin Mämmy, voittaa aikaa ihan hirveästi
4) 17 hypyn kaarre yhden lelutoiston jälkeen tosi pieni -> ekalla kerralla pudotti, tilastorima, sen jälkeen kesti.
5) rintamasuunta Rickyyn päin -> hidastaa aivan hirmuisesti, älä käytä, tai sitten tarkoituksella ;)
6) jätkällä oli hyvä tekemisen fiilis molemmilla radoilla, teki tosissaan!
7) ekalla radalla ei pysähtyny kontakteille, toisella kertaa pysähtyi nätisti 2on2off

Ekaa kertaa aikoihin oli sellain fiilis, että itse oli lämmitellyt kunnolla, jee! Muutenkin jäi kaikkiaan hirrrmuisen hyvä fiilis. Haukkupalleroiset oli taitavia. Viikonloppuna Vantaalle kisaamaan bortsumestiksistä!