Joulukuun välikatsaus

Joulukuussa käytiin tasan kerran treenaamassa, Rickyn kanssa kunnon treenit, oli hirmuisen pätevä! Mämmyn kanssa ollaan lähinnä tehty pientä hömppää mielenvirkistykseksi.

Rickyn silmät punoittivat noin neljä päivää kuun alussa, Mämmyllä taas oli kuun lopussa ihme tärinäkohtaus. Muuten ovat olleet kunnossa, tehty kelien mukaan lenkkiä ja korvat ovat olleet vapainaollessa tallella, jee! On ollut muksa kuukausi, ollaan otettu rennosti ja syöty, miä suklaata ja jätkät puolibarffailleet, ruokahalu on ollut kohdallaan ;)

Tänään on ollut pampampam, Ricky ei noteeraa mitenkään, Mämmy vähän ressaa. Tehtiin neljän maissa tunnin lenkki, jätkä kantoi melkein koko lenkin ajan vinkuhäntistä suussaan, joka on tosi epämämmymäistä. Yleensä kantaa noin kolme metriä, sitten pudottaa suustaan, nyt kantoi melkein pari kilsaa... Veikkaan, että oli vähän stressilelun tapainen, purki jännityksen siihen. Kotona on ollut Pyryn sängyn alla tai miun jaloissa, suhteellisen rauhallisena, jee!

Peeäs. Tää on muuten tän blogin 89. postaus, tää on ollut vuoden pystyssä, eli kun suunnilleen kaikki treenit on merkattu, niin mehän ollaan oltu melkein aktiivisia, hyvä myös!

Team Maksalaatikko toivottaa kaikille oikein hyvää ja tulosrikasta uutta vuotta 2013!

Subrén 1 v. juhlatreenit

Tänään käytiin Sallan kanssa hallilla ja juhlittiin Subrén 1 v. synttäreitä! Treenit aloitettiin juhlallisesti mehulla ja croissanteilla, nam, kiitoksia!

Mämmyn kanssa lähinnä katteltiin pari rallytokojuttua (kyseltiin Sallalta neuvoja) ja tehtiin puomi kerran - hyvällä vauhdilla kontaktin rajalle, sitten taas "apuamihinmunpitäämennä", työtä se vaatii. Kepit tehtiin myös pari kertaa, oli tosi kököt, ei päässyt oikein rytmiin kiinni, en tehnyt enempää. 

Rickyn kanssa tehtiin puomia ja keppejä. Puomi noin 15 kertaa, ensimmäisen kerran pallo oli alhaalla palkkana, sitten palkka kädestä. Kahdesti jouduin muistuttaa että kunnolla: toinen toisto (ensimmäinen ilman palloa) jäi vähän ylös (oikea asento mutta tassut kontaktilla), toisella kertaa kun jäin n. 130 astetta koiran taakse, ei mennyt alas asti. Muuten tosi nättejä, täpäköitä toistoja, alas asti ja vauhdilla, jee, olen iloinen!
Keinu tehtiin kerran, nätti alastulo ja odotus.

Kepeillä noin kymmenen toistoa, joista puolet avokulmaa. Kerran jätti viimeisen kepin pujottelematta kun pallo lensi liian aikaisin, mutten teki nättejä sisäänmenoja, jotka ovat olleet kisoissa jopa suorissa kulmissa ongelmana. Tästä jäi tosi hyvä fiilis, Rickyn kanssa on pitkään pitänyt tehdä kontaktitoistoja ja keppejä, nyt oli tosi nättejä! 

Vielä kerran, onnea Suffe-ruotsinhirmu 1 v.!

Pahin painajaisesi

M onnistui taas järjestämään ylimääräisiä sydämentykytyksiä... Jätkä tippui yöllä sängystä. En tiedä työnsikö miä sen vahingossa alas, vedinkö peiton sen alta vai tippuiko se jostain muusta syystä, ensinnäkin oli tosi harvinaista että se nukkui miun rinnan "korkeudella", yleensä se nukkuu jalkopäässä. M tippui siis lattialle, kieri ympäri lattiaa, etujalat kramppasivat, jätkä läähätti ja vapis. Miä menin ihan paniikkiin, en tiennyt yhtään mitä piti tehdä, silittelin vaan selästä ja höpötin että ei mitään hätää, hieno poika, ei hätää. Aikaa meni ehkä kymmenen, viistoista sekunttia et kramppaaminen loppu, en osaa yhtään arvioida. Tärisin itsekin, en oo ikinä nähny Mämmyä sellaisena. 

Kävin itse vessassa, M oli sillä aikaa mennyt etuovelle läähättämään. Menin sen kanssa pihalle, linkkas vasenta takajalkaansa aika pahasti, ei pystynyt edes jalkaa nostamaan. Loppujen lopuksi könysi kakalle lumihankeen, ihan ripulilla koko koira. Sen jälkeen tuli miun luokse häntä heiluen, "heimoi, tehääks jotain?"

Sisälle käveli jo normaalisti, kävi juomassa, meni miun huoneeseen. Kävin koko koiran läpi, ei aristanut mitään. Meni loppujen lopuksi itse miun sänkyyn jatkamaan uniaan. Miä itkin varmaan tunnin et nyt se kuolee... Onneksi miulla on fiksumpia ihmisiä ympärilläni: iskä sano aamulla, et sen keuhkot vaan tyhjeni ja se pelästyi itsekin ja jalkaa ontui vaan koska se tärähti, kepo nauro miulle et Karita, ootko siä tosissas, ei koira kuole siihen että tippuu sängystä...

Miua ei niinkään huoleta se, että se tippui sängystä, vaan se, että se kramppas sillä tavalla. On se nyt kuitenkin ollut koko päivän ihan okei, oma, iloinen itsensä. Jos näitä ei jatkossa ilmene niin asia jää tähän. 

Jouluja!

Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen joulu ei ollut oikeastaan yhtään kamala. Oli itse asiassa jopa ihan kivaa, oho! Kinkku on tosin syöty vasta puoliks ja laatikoitakin riittää (iskä osti miulle vartavasten maksalaatikkoa ♥) , mutta tykkään tästä fiiliksestä kun ei tarvitse höyrytä yhtään minnekään, nimimerkillä olin kaksi viikkoa ennen joulua töissä ja koko ajan oli kiire ja läksyt ja koirat retuperällä (luojalle kiitos pikkuveljestä jolle voi heittää koiranlenkitysnakin kun itse on kotona puoli kymmenen aikaan illalla), ja nyt lomalla on sitten otettu omia takaisin, nimimerkillä joka yö vähintään yhdeksän tuntia.

Viime päivitys on joulukuun alusta. Myö ei olla itse asiassa ees tehty mitään koska työt, Karita kävi messarissa ketyilemässä ja innostui rallytokosta. Mämmystä aletaan koulimaan rallytoko-otusta viimeistään tammikuun alusta. Messarissa tuhlasin surutta yli kahdeksankymppiä, ostin Rickylle näyttelyhihnan (koska se viedään ensi vuonna näyttelyyn paikkaan x ja se ei missään nimessä voi käyttää Mämmyn hihnaa...), jätkille uuden vesikupin (ollut ostolistalla monta vuotta, edellinen on vaan puolilitranen ja sitä sai täyttää jatkuvasti koska Mämmy pese aina naamansa siinä kupissa ja keittiön lattia aina lainehtii kun se on käynyt juomassa. Nyt se mahtuu melkein istumaan uuteen vesikuppiin, joka on 2,5 litranen, muhah), tyrkytyspedin ja Mämmylle fleecehaalarin (se vihaa sitä, mutta se oli - 60 prosenttia, ei sitä sinne voinut jättää!).

Kävin lunastamassa viikko takaperin Rickyn voittaman Musch-lahjakortin, jätkät ovat nyt sitten olleet puolibarffilla ja ovat muuten syöneet paremmalla ruokahalulla kuin aikoihin. Eilen illalla annoin ekaa kertaa naudan rustoa ja voi luoja... Ricky ei pystynyt syömään omaansa Mämmyn kanssa samassa huoneessa, koska Mämmy kattoo Rickyä pahasti, Rickyn pitää syödä omansa matolla, Ricky ei voi syödä omaansa jos sitä katsoo... Milloin siitä tuli noin herkkis? Yhtä kaikki, hyvin on maistunu.

Ömm, ei kai miulla ollut muuta. Myöhässä tuleva joulutoivotus:

Sekä yksi joulun parhaista lahjoista, Aliska-designiä edustava team Maksalaatikko-pipo! Siinä siis on sama kuva kun meistä lyötyy "ohjaaja"-palkissa ja teksti team Maksalaatikko. Love it!

Talvi ja lunta ja pakkasta!

Vihdoinkin on tullut kunnolla lunta ja kunnon pakkaset. Mämmy tanssii sen "lumitanssia" (miun pitää kuvata se joskus, se on ehkä maailman huvittavin otus), koirat on ihan innoissaan, omakin fiilis on valoisampi kun pimeys ei oo enää niin mustaa kun on lunta :) 

Viikonloppuna käytiin molempina päivinä kunnon pitkilä hihnattomilla lenkeillä metsässä rämpien. Jätkät on ihan fiiliksissä, yritän ottaa lähiaikoina lumikuvia, miun kamera on ollut lainassa pari viikkoa. 

Pääsyy mistä tulin kirjoittamaan, oli Rickyn silmäongelma. Huomasin eilen aamuna, että sen vasemmasta silmästä valuu paksua, vihreää mönjää, ihan sellaisen silmätulehdusmönjän näköistä. Se ei kuitenkaan haissut millekään, eikä se hieronut sitä silmäänsä mihinkään. Päivän mittaan se silmä alkoi punertua ja miä ajattelin jo kauhulla, että sillä on silmätulehdus. Rickylle jouduttiin joskus kolmen vuoden ikäisenä antaa joku tippakuuri silmään, mutta siitä ei tullut mitään: kaksi aikuista ihmistä ei saanut Rickylle silmätippoja silmään, vaikka sillä oli kuonokoppa, sen verran se vastaan pisti. Päätin kuitenkin kokeilla, mitä se tykkää, jos laitan Bepanthen-silmätippoja ja meinasin lentää pyrstölleni kun ei kuulunut vihaista ärähdystä, ei hampaita ranteessa, ei yhtään mitään: se antoi laittaa tipat yhtä kiltisti kuin Mämmy! Osaa se vanhakin otus yllättää, ja vielä postiviitisesti!  Tänään silmä ei enää ole rähminyt ja punoitus on vähentynyt selvästi, jee! Voiskohan olla ihan vaan joku roska?

Ai niin, Mämmykin näyttää taas koiralta, se on nypitty!

Marraskuun välikatsaus

Ricky
- ryhmätreenit x 2
- omatoimitreenit x 1
- kilpailustartit x 3 (5, 0 x 2, sij. 7. ja 8.)
- loistava reissupossu, kontaktit vahvistettiin pariin kertaan ja nyt taas toimii
- hyvällä fiiliksellä mentiin koko kuukausi

Max
- ryhmätreenit x 2
- omatoimitreenit x 1
- kilpailustartit x  2 + yksi epävirallinen (hyl x 3)
- tekemisen fiilis hyvä kun tein the päätöksen kuukausi sitten. Elämä tuntuu pyörivän taas mallillaan :)
- reissussa loisto-otus, hississä vähän pelotti mutta rauhottui poikkeuksellisen hyvin nukkumaan vieraassa paikassa

Ittellä on ollut taas hyvä fiilis ja vire tehdä :) Joulukuu ainakin vietetään treenitaukoa, tehdään pitkiä lenkkejä ja valmistaudutaan jouluun!

"Ylioptimistiset minäkäsitykset ovat vain hyväksi mielenterveydelle!"

Miä rakastan koeviikkoja. Voin ihan rehellisesti sanoa, että ne ovat  yksi parhaista asioista lukiossa. Tänäänkin olin kotona jo klo 10:15, kokeeseen olin astellut 8:15 ja kokeen jälkeen kävin kaupassa ja kirjastossa. Koirienkin kanssa kerkeää tehdä jotain järkevää vielä valoisan aikaan!

Tänään lähdettiin siis treenaamaan Sallan ja mutiaisten kanssa. Meidän oli tarkoitus aloitella joulutauko, mutta kun Salla kysyi pari päivää sitten, että lähdetäänkö treenaamaan, niin vastaus oli, että ilman muuta. Treenit oli räätälöity lähinnä Subréa ajatellen, Salla oli kaivanut jostain ykkösluokan pätkän Anne Saviojaa ilman keppejä. Se muokkailtiin sitten meidän halliin sopivaksi ja saatiin oikein kivannäköistä pätkää, rimat 30 sentissä. Meidän medi3 (tai ainakin melkein) -luokkalaiset tykkäilivät kun saivat tykitellä suoraa!

Rickyn kanssa tein ensin radan kerran läpi. Oma liike tuntui jotenkin hitaalta, koira kyllä kulki. Puomilla ei tullut alas asti (se kyllä pysähtyy tosi täpäkästi ja hyvin mutta tapana jäädä sen verran ylös et molemmat etutassut on just ja just puomilla, haluisin ne ihan alas. kisoissa tää on ok, mutta treeneissä vaadittava alas), joten sen tein erikseen x 2. Oikein nättiä, sivuetäisyys oli toisella kertaa jotain 10 metriä ja toisella kertaa olin pari metriä takaviistossa. Hyvä otus!

Toinen pätkä oli sitten kanssa oikein hyvä, eipä siitä kai sen enempään. Ei sillä ole ongelmia, etenee ja toimii. Hyvät kontaktit. Odotti nätisti lähdössä.

Mämmyläinen teki ensin vähän aata, ja se jopa tarjosi itse 2on2off-asentoa, ohoho! Ehkä viisi toistoa, joista 3 vain alastulolla. Suhteellisen nopeaa ja oikeaan asentoon hakemista, olin pudottaa silmät päästä. Aa oli toinen este, ja jouduin ottamaan alun kolmesti, kun tein osana rataa, tuli kyllä alas asti mutta ei pysähtynyt. Kaarteet nättejä, estehakuisuus oli ekalla pätkällä vähän Mämmymäistä, ei menty suoraan edessä olevaa estettä vaan pongattiin sivussa oleva kun olin jäljessä, mutta toisella kertaa ei kattellut ylimääräisiä esteitä. Puomi toimi yllättävän kivasti pysäytyksillä, kerran tuli läpi -> palautin -> paransi. 

Toisella pätkällä sitten tosi hyvää työtä, hyvät kontaktit. Salla kommentoi että se oli jopa hiljainen, kun en ollut kokoaikaa jäljessä!
Mämmy väsyi yllättävän nopeasti, vaikka rata oli tuollainen suora. Paras kärki kului nopeasti. Kai se on uskottava, että se ei kestä toistoja. Toisaalta, jos ihminen pystyy tekemään peräkkäin maksimissaan kolmesta viiteen hyvää toistoa, kuinka paljon voit vaatia koiralta? Loisto-otus, jäi molempien kanssa treenailusta tosi hyvä fiilis! Oma liike on kyllä pirun kökön näköistä, nolottaa. Videot löytyy täältä Ricky ja täältä Max.

Ennen treeniä ja treenin jälkeen käytiin heittämässä alalenkki koirien kanssa, lauma vapaana. Mudit ja bortsut tulee tosi hyvin juttuun keskenään, Mämmy vähän nöyristelee Suffelle kun se hyppii päin ja leikkiärrää, mutta selkesti se on jo tuossa laumassa paljon rennompi kun joskus syksyllä. Mämmy ei vaan oikein ole laumakoira, kyllä se laumassa toimeen tulee mutta se on monta kertaa rennompi ihan omassa porukassa eikä esimerkiksi helposti intoudu juoksemaan muitten kanssa. Rickyä taas ei välitä mitä muut tekee, niin kauan kuin hänellä on pallo on valtakunnassa kaikki hyvin.

Me jäädään tästä eteenpäin treenitauolle tammikuuhun asti. Naurattaa, tänään tuli oikeasti sellainen "hei mä haluan treenaamaan!" -fiilis, ja en muista milloin on ollut. Mut tauko oli jo päätetty, ja on hyvä, et jää vähän polttelemaan. Eikä se ole kiveen hakattu, vaikka käytäiskin tekee jotain pientä. Maailman parhaan perustelut ikinä!

(C) Salla Vornanen

Peeäs. Myö saatiin tänään ensimmäinen joulukortti, tässä on melkein joulufiilis!

"Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta Mämmylle, Karita-tädille ja sille ihme pallotyypille. Toivoo: Subré Suffeli puhveli the pahaääninen ja Seci-prinsessa" Ihanat ♥

Pähkinänkuoressa

Kai se on myönnettävä, että ei myö tulla enää kisaamaan tän vuoden puolella missään lajissa, joten tulosta ei tule. Ei itse asiassa edes harmita. Miä oon jopa harkinnut, koska todennäköisesti ensi viikon treenit jää välistä koeviikon takia, sitten päästäis ja sitten ei päästäis kahteen viikkoon miun töitten takia ja sit alkaiskin joulutauko, et jäätäis nyt suoraan joulutauolle tammikuuhun asti. Tänä vuonna ylipäätään ollaan oltu vähän laiskoja treenaamisessa, muttta tauko on aina tauko. 

Mutta, ajattelin, että nyt voitaisiin vähän katsella, miten miun viime vuonna tälle vuodelle asetetun tavoitteet toteutuivat, kaivetaanpa ne toisen blogin kätköistä:

Ricky
- mittauttaminen miniluokkaan
- sijoitus nuorten AVO-SM-kisoissa, piirinmestiksissa, seuranmestiksissä ja rotumestiksissä
- pääsy SM-kisoissa finaaliradalle, sieltä tulos
- pääsy SM-joukkueeseen
- viimeinen agilityserti 
- luonnetesti
- mahdl. näyttelytulos (riippuu tuomareista)- nollat vuodelle 2012

Rickyn tavoitteet onnistuivat oikeastaan aika täydellisesti: sijoitus tuli niin nuorten AVO-SM-kisoissa, seuranmestiksissä ja rotumestiksissä (kaikista voitto), joten annetaan anteeksi piirinmestiksten 8. sija ;)
SM-joukkueeseen päästiin ja päästiin myös SM-kisoissa finaaliradalle, sieltä tuloksena 0 ja sijoitus 19., eli superimmin kuin oisin ikinä voinut edes unelmoida.
Luonnetesti käytiin, sieltä +182, laukausvarma. Oon enemmän kuin tyytyväinen. Viimeinen agiserti tuli vuoden ensimmäisissä kisoissa, kesäkuussa haettiin sitten toinen voitto tänä vuonna.
Nollat tuli yhtä vaille kasaan tänä vuonna, mutta koska meillä on yksi voittonolla, se kompensoi sen yhden puuttuvan, eli oon oikein tyytyväinen!

Eli kun summataan, niin tavoitteista jäi uupumaan vain näyttelytulos (eikä myö ei käyty näyttelyissä, oli tuomarivaraus, joten sitä ei edes huomioida), nollista jäi puuttumaan yksi, piirinmestiksistä ei sijoitusta. Mittautin koiran Topran Samilla heinäkuussa, mutta hän ei laittanut sitten kiertoon, eli pitää kokeilla vielä jollain toisella tuomarilla ensi vuonna. Jos ei sitten päästä mineihin niin sitten ei. 

Kaikkiaan olen aivan hirmuisen tyytyväinen tohon otukseen. Meidän nollaprosentti oli tasan 50, tulosprosentti 78. En voi muuta sanoa kuin että olen aivan mielettömän ylpeä ja iloinen tuosta koirasta.
Kaikkiaan olen aivan hirmuisen tyytyväinen tohon otukseen. Meidän nollaprosentti oli tasan 50, tulosprosentti 78. En voi muuta sanoa kuin että olen aivan mielettömän ylpeä ja iloinen tuosta koirasta.


Max
- kolmosluokkaan, mieluiten ennen SM-kisoja
- kontaktivarmuus
- estevarmuus
- sijoitus nuorten AVO-SM-kisoissa
- osallistuu seuranmestaruuksiin ja rotumestiksiin (myös piirinmestiksiin jos on noussut siihen mennessä kolmosiin)

Jos Rickyllä onnistui melkein kaikki tavoitteet, Mämmyltä vain kaksi: se sijoittui toiseksi nuorten AVO-SM-kisoissa ja osallistui rotu- ja seuranmestiksiin, molemmista tuloksena hyl. Ricky kisasi 18 starttia, Mämmy 14. Meidän nollaprosentti oli nolla (ironista, eikö?), tulosprosentti 14. Naurattaa.
Mämmy kävi myös luonnetestissä, tykkäsin sen pisteistä + 155, laukauskokematon. Pari pirun hyvää episnollaa se kanssa teki.
Vuoden lopussa tein sen päätöksen, että me Mämmyn kanssa tehdään tulevaisuudessa tosissaan, muttei vakavasti. Mä en jaksa ottaa paineita siitä, tuleeko se ikinä kolmosluokan koiraks. Miä en ota enää paienita siinä, että siitä ei tule samanlaista koiraa kuin Rickystä. Ei siitä tule. Ikinä. Se on fakta, jonka kanssa osaan elää. Mämmy on maailman hauskin otus, sen kanssa on ihan hirmuisen kiva mennä. Miä huomasin, että treeneissä olin hirmu ahdistunut, stressasin sen vammakontakteja, mutta kisoissa en jaksanut ottaa paineita. Siellä nautin siitä, että saatiin tehdä.
Erittäin positiiviseksi kokemukseksi lasken myös sen, että käytiin mudien ja holskujen agi-toko-leirillä toukokuussa, jossa saatiin paljon mietittävää Hytösen Marjolta. 

Sitten, ensi vuodelle tavoitetta:

Ricky
- viimeinen SM-nolla vuodelle 2013
- osallistuminen SM-kisoihin, pääsy finaaliradalle, sieltä tulos
- sijoitus piirinmestiksissä, seuranmestiksissä ja rotumestiksissä
- näyttelytulos (vieläkin vähän tuomarivarauksella)
- nollia vuodelle 2014. en tiedä, että osallistuuko Ricky niihin, mutta nollat on aina kivoja
- sellainen "salainen suunnitelma" olisi lähteä mudijengiläisten kanssa Ruotsimaalle kisaamaan joskus ensi vuoden puolella, sieltä olisi ihan kiva saada nolla ja parhaassa tapauksessa jopa Ruotsin agivalioon tarvittava serti ;) 

Mämmy
- yksi nolla vuodessa vois olla ihan jees saldo!
- osallistuminen piirinmestisjoukkueeseen
- voitais käydä jossain näyttelyssä
- agilityssä hauskanpito, lähinnä et miä saisin koirasta sen ajoittaisen epävarmuuden ja lukkouden kokonaan pois, ihan sama vaikka se sit tarkottais possuilua radalla, hyväksyn sen mieluumin kun lukkoon vetämisen

Ensi vuosi tosin tuo paljon kaikkea mielenkiintoista tullessaan. Tavoitehan on valmistua lukiosta nyt keväällä, ja syksyllä sitten opiskelemaan. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että meidän teami suuntaa pääkaupunkiseudulle. Katotaan, että mikä on köyhän opiskelijan tilanne siinä vaiheessa, jääkö meidän agilityt tauolle syksystä eteenpäin vai mitä tapahtuu. Haaveena olisi nyt ensinnäkin päästä Helsingin yliopistoon (nyt se on sitten sanottu ääneen, apua!), ja sitten suunnitelmana oisi asettua jonnekin Vantaalle. Ai miksi sinne? Riittääkö, jos sanon, että BAT? Mutta kevät selvittää tullessaan paljon. Puoli vuotta me keritään tehdä paljon ja asenteella hommia. Ennen kaikkea toivotaan, että kaikki pysyvät terveinä!

 

Pyörii, pyörii

Tän päivän "ratapiirros" näyttää vähän kummalta, se on Paintilla piirretty mutta paljon parempi, jos oisin yrittänyt numeroida Flexitrackille radanpätkää:

Sekä Ricky että Mämmy olivat mukana. Esin Mämmy, tehtiin sekä sisempi että ulompi ympyrä läpi. Sisemmällä taipui, ulommalla yritti ensimmäisen välin kaartaa sisälle päin mutta kun tajusi, että mennään suoraan, juoksi hyvin.
Sitten tehtiin punaisella merkattu kuvio, ideana oli lähinnä, että oma liike pysyis tasaisena. Mämmyn kanssa pysyi aika hyvin, irtosi kun irrotin ja tuli luokse pyydettäessä, hyvähyvä.
Seuraavaksi tehtiin vihreellä merkattua vastakäännösharjoitusta. Jouduin vääntämään kunnolla, selkeästi näyttäen, aluksi lelulla, eli treenin alle.
Kuviosta puuttuu twistiharjoitus, eli ulomman hypyn taakse ja sisempi hyppy sitten takaakiertoon, sitten ulompi suoraan, sisempi takaa jne. Oma liikkuminen kökköä, jäin tielle pyörimään tai ennakoin, eli treeniin vaan.

Rickyn kanssa tehtiin kans sisempi-ulompi-ympyrä, sitten punaisella irrotus-lähennys-ympyrä. Itse olin laiska, en työntänyt kunnolla ja sitten otin liikaakin haltuun, joten oma juoksulinja oli aika sahaava, ei hyvä.
Tehtiin sinisellä niistoharjoitusta, ei vaan osaa. Ei olla oikeesti ees treenattu. Pallotoistoja, rupes toimimaan.
Kuvasta puuttuu niisto ulompi hyppy, persjättö sisempi hyppy. Tarvitsi aivan hirveästi apua persjättöön, eli kuten Salla sanoo: niistot ja persjättö toimii, jos olen edellä, mutta jos teen koiran kanssa samaan aikaan, niin hiturointia, epävarmuutta, hävittyjä sekuntteja. Treeniä, oisko?

Mutta fiilis oli hyvä treenaa, koirilla oikea asenne ja itse vaati ja nautti tekemisestä, happyhappy!

Asenne ratkaisee, aina

Hymy pyllyssä. Viime vklp Vantaalla oli paras reissu pitkään aikaan :) Reissussa oli kolme jätkää eli ärrierit plus kepo. Kepo oli ensimmäistä kertaa ihan kunnon kepona, eli ei ollut "ylimääräisiä" reissussa mukana, ja täytyy sanoa että aika loistokepo se on, vei koiria autoon ja haki sieltä, laittoi takkia, piti rataantutustumisen ajan, tsemppas minkä kerkes (ja olin aika o.O kun se sanoi jollain radalla että varo tota kohtaa, en ollu ite ees tajunnu et siellä oli ansaeste, uskomaton radanlukutaito!), ja mikä tärkeintä, se oli miun apukuski. Oltiin siis matkassa meidän Transportterilla, ajoin sillä ensimmäistä kertaa yli 30 kilometrin matkaa. Ennen reissua en ollut tehnyt sillä yhtä ainutta mäkilähtöä, pelkäsin sillä peruuttamista kuollakseni enkä osannut käyttää pyyhkijöitä kunnolla (...), mutta koska selvisin Vantaan keskustasta, mutakisapaikasta, mäkilähdöstä, parkkihallista ja kehä kolmosesta hengissä, voin ajaa sillä ihan missä tahansa.

Nyt kun olen leijunut autosta tarpeeksi, voin keskittyä sitten koiralliseen puoleen ;)

Lauantaina oli Mämmyn kisat, kaksi kertaa starttia ála Savikko. Tykkäsin radoista hirveesti! Eka rata meni ihan possuillessa, kepit sössit, kontaktit sössi, ei irronnut, ei leijeröitynyt, ei tehnyt ei mitään. Veikkaan, että oli vain hallissa liian vähän aikaa ennen starttia, ei tajunnut oikein mikä juttu se oli, se ei haukkunutkaan ennen omaa starttia yhtään. Tuloksena siis hylky.
Toinen rata oli sitten jo paljon parempi, siitä otettiin kymppi. Aan yli hyppäs ja muurikohta oli oma moka, mutta muuten oli paljon kivempaa menoa! Ja startin jälkeen oli selkeesti ihan into piukeena, näytti ihan siltä ettei nahoissaan kestä. 

Kisapaikalta lähdettiin ajamaan kohti Sokos Hotel Vantaata, jossa oltiin yötä (kepolla oli lahjakortti, kannatti sen tehdä pitkää päivää Tykkimäellä viime kesänä ja olla innokas myyjä kustipelissä!).
Majoituttiin hotelliin, miä kävin suihkussa ja käytettiin jätkät pissalla, jonka jälkeen lähdettiin Jiin kanssa hankkimassa illaksi mässyä ja kiertelemään Vantaalla (kyllä, se oli tosi hienoa vesisateessa puoli seitsemän aikaan lauantai-iltana). Palattiin hotellille vajaan parin tunnin jälkeen, käytiin syömässä hotellin Amarillossa ja käytettiin sitten jätkät iltalenkillä. Miua nauratti ihan hirveesti: jätkät ei ääntä päästäneet hotelllissa, ja meidän huone oli käytävän päässä - koko muu käytävänpätkä oli varattu jollekin kuurojen yhdistykselle :'D 
Jätkät olivat tosi nätisti koko hotellireissun, Mämmyä vähän jänskätti hississä mutta aamulla oli melkein jo kun vanha tekijä.
Hotelliporukka otti koirat ylipäätään tosi hyvin mukaan ja respajätkä oli hauska kun käytiin kirjautumassa ulos, "hyvää matkaa sitten teille ja hauhau!".

Puol kahdentoista aikoihin oltiin sunnuntaina kisapaikalla. Ricky sai juoksennella kolme starttia Salosen nimien alle. Ensimmäinen rata oli jotenkin tahmaa tassuissa, molemmilla, huonoja linjoja ja jotenkin tyhmä fiilis muutenkin. Tältä radalta vitska kepeiltä, niitä on tänä vuonna tullut luvattoman paljon. Olin itse kyllä eessä joo, mutta hei, se on kolmosluokkalainen, kyllä sen pitäis osata. Ei osannut. Tältä radalta siis vitska ja sijoitus joku 14.?
Toinen rata oli sitten paljon hauskempi! Pelkäsin alun putkiansaa (ingen problemo), ja sitä että tultaisiin aalta ylhäältä (tultiin, mutta ei liian), mutta muuten rata oli aika kiva. Etenemä 4,33, oli kyllä aika juostava rata. Nollalla siis maaliin ja sijoitus 8./44.
Mämmy veti tässä välissä bortsumestiksiin. Selvittiin alun putkiansasta, mutta sitten M haki keppien sijaan hypyn, jota en ollut ollenkaan ajatellut sen hakevan. Hylky siis, joten bortsumestiksissä hylky. Kepeillä sähläs, aan loikki (uusiksi, suoraan siitä maaliin). Sählä. Miulla oli silti kivaa!
Viimeistä starttia ennen alkoi olemaan jo väsymystä ilmassa, "eiks me voitas jo lähtee kotiin?", kuraa oli joka paikassa ja niskat vetivät jumiin (nii-in, kannattaisko suojata itsensäkin kunnolla kylmältä eikä vaan koiraa?) käytiin myö kuitenkin juoksemassa rata, joka oli tosi kiva. Lopun hyppyputki-kohtaa pelkäsin ihan hirmuisesti, melkein kaikki hylkäykset tuli siitä. Vedätin ehkä vähän turhaankin seinään päin, mutta yhtä kaikki, nollalla maaliin! Etenemä 4,22 ja sijoitus 7./39.

Viikonlopun tavoitteena oli hakea triplat ja näin saada SM-nollat kasaan. Ei ihan saatu. Saatiin kuitenkin jotain paljon parempaa: tuplien lisäksi Ricky voitti borderterrierimestikset, mediluokan, ja kruunattiin näin borderterrierikerhon medimestariksi!! Tulos oli miltein -20, hopeamitalistilla melkein 15, joten reilu voitto ;)

Bortsumestaruus oli "kannattava": voitettiin Rickyn kanssa vuodeksi aivan jumalattoman kokoinen palkintopysti, 30 euron lahjakortti Mustiin & Mirriin hurttatuotteita varten, 30 euron lahjakortti Muschiin, lahjakortti 1,5-2,5 kg Royal Canin koiranruokaa varten sekä bortsumuki. Myö kiitetään Rickyn kanssa Borderterrierikerhoa, oon aina tykännyt hyvästä ja vahvasta yhteishengestä ja näin hirmu iso satsaus vielä rotumestiksiä varten - kiitos!

Ajeltiin kotiin Kuninkaantien ABC:n kautta, käytiin kepon kanssa syömässä Hesburgerissa ja nauratin Hesen henkilökuntaa pyytämällä, että saisin kylmän hampurilaisen. "Ja ilman täytteitä, ei tosiaan tarvii lämmittää, se tulee miun koiralle, se oli tänään valtavan hieno!" Ei ehkä kaikista koiraystävällisintä safkaa, mutta bortsut arvosti jaettua hampurilaiskänttyä. Pihvi oli lämmitetty, muuten kylmä. 

Reissu oli kaiken kaikkiaan super, ainut miinuspuoli jos pitää etsiä, on se, että alusta tai paikka tai joku sai Mämmyn silmät taas vuotamaan, jota ei oo tapahtunut aikoihin. Rauhoittui kuitenkin parissa päivässä :)

Löytyi!

 

... meidän kadonnut agilityfiilis, nimittäin! Käytiin eilen treenaamassa ja se tuntui olevan oppikirjameininkiä - hyvä fiilis, paljon onnistumisia (paljon myös sähellystä, mutta haittaakse, kun saatiin onnistuneita suorituksia tehtyä myös?), hyvät loppu- ja alkulämpät.

Alkulämpät käytiin metässä/alapoluilla. Jätkät vetivät vapaina, päällä takit (on muuten pirun hyvät heijastimet!), miulla otsalamppu. Hyvin näki!

Ensin Mämmyn kanssa, ensimmäinen kierros:
1) vitoshypylle niisto, toisesta toistosta eteenpäin tosi nätisti!
2) antoi leijeröidä 8 ja 9 hypyt (leijeröinnistä ei tosin ollut apua, mutta onnistui)
3) kepit tuotti päänvaivaa. olisi mielellään hakenut renkaalle, tarvitsi tosi voimakkaan vartaloavun ja jarrauksen. Haki kuitenkin oikein ja antoi tehdä persjätön tosi hyvissä ajoin, jee!
4) 17 hyppy tuotti päänvaivaa, meinasi valua pitkäks ja oma liike oli jatkuvasti liian myöhässä tai loppui kesken, huoh.
5) kontakteilla en pysäyttänyt, haki loppuun nätisti mut ei 2on2offia.
toisella kierroksella:
6) possuili kontaktit, otettiin uudestaan, parempi. Katotaan miten kestää lauantaina, mut ei paineilla!
7) 17 hypyn kaarre tosi paljon parempi!
8) koko ajan hirmu hyvä tekemisen fiilis, jee!
9) oma asenne kohdallaan vaikka ohjaus olikin paikoin tökivää, mutta en muista milloin ois ollu treeneistä näin hyvä fiilis!

Sitten Ricky, ensimmäinen kierros (+ toinen):
1) varasti lähdössä, oho! lähti käden noustessa, ei luvan kanssa -> uusiks
2) antoi leijeröidä 14 ja 15 hypyt
3) tulee paljon kovempaa pussista kuin Mämmy, voittaa aikaa ihan hirveästi
4) 17 hypyn kaarre yhden lelutoiston jälkeen tosi pieni -> ekalla kerralla pudotti, tilastorima, sen jälkeen kesti.
5) rintamasuunta Rickyyn päin -> hidastaa aivan hirmuisesti, älä käytä, tai sitten tarkoituksella ;)
6) jätkällä oli hyvä tekemisen fiilis molemmilla radoilla, teki tosissaan!
7) ekalla radalla ei pysähtyny kontakteille, toisella kertaa pysähtyi nätisti 2on2off

Ekaa kertaa aikoihin oli sellain fiilis, että itse oli lämmitellyt kunnolla, jee! Muutenkin jäi kaikkiaan hirrrmuisen hyvä fiilis. Haukkupalleroiset oli taitavia. Viikonloppuna Vantaalle kisaamaan bortsumestiksistä!

Lokakuun välikatsaus

Tuli aikalailla pääpiirteittäin pari postausta sitten, mutta koska kertaus on opintojen äiti:

Ricky
- kolme virallista agistarttia (0, hyl, 5)
- KSSK:n mediseuranmestaruus 2012
- mystinen veriuloste
- hieronta x 2

Mämmy
- kaksi virallista starttia (hyl x 2)
- kaksi epävirallista starttia (0 ja hyl)
- treeneissä epävarma

Itsellä on ollut jotenkin tosi huono vire treenata. Ei ole sellaista, "hei lähdetään treenaamaan!", vaan miusta on ollut superia löllötellä kotona. Kai me tässä pidetään epävirallista taukoa. Epävirallista siksi, että en sitä kouluttajille ilmoita että ollaan nyt päivään x asti poissa. Me yksinkertaisesti katsotaan, jaksetaanko lähteä treenaamaan. Miä oon meinaan useimmiten huomanut, että jos lähden vääntämään väkisin, tuloksena on itkua ja hammasten kiristelyä.

Marraskuulle meidän suunnitelmat on borderterrierimestaruudet ja elämästä nauttiminen. Sitä huomaa arvostavansa kovin pieniä asioita, kuten sitä, että vieressä tuhisee kaksi termostaattia joka ikinen yö, ja joka ikinen aamu ne ovat lähdössä yhtä hyväntuulisina lenkille. Ja se toinen jaksaa pussata naaman märäksi joka ikinen aamu. Syrän.

Seuranmestikset

Huijasin edellisessä postauksessa. Tehtiin me sittenkin lokakuussa jotain, käytiin seuranmestistelee. Meidän ei pitäny, miun piti olla tutustumassa Helsinkiin, mutta näin ne asiat muuttuvat. Me vietettiin jätkien kanssa ihan superkiva aamupäivä seuranmestaruuksissa.

Radat ovat vaan hahmotelmia ja oon varma et unohdin jo jonkun esteenkin, mutta saa ees jonkinnäköistä käsitystä.

 

Ekalta radalta nollat molemmille. Mämmy ajalla 27,85, Ricky 28,44. Mämmy meni tässä vaiheessa kärkeen ja Ricky oli toinen. Oli hirmu hauska mennä kummankin kanssa, Mämmy on kisoissa erilainen kun treeneissä. Jotenkin herkempi, jotenkin.... hauskempi on oikee sana. Sen kanssa on vaan pirun kiva tehdä.

 

Toiselta radalta sitten Mämmy hyllytti, meni aalta 10 eikä kääntynyt kutoselle. Mutta puomilla jäi kontaktille kun ite juoksin jo 14 hypylle, jee! Ricky otti tilasto aa-merkintänsä, eli vitosella kolmas. Yhteispistein Ricky KSSK:n mediseuranmestari 2012!

Lokakuu

Lokakuun tähänastiset treenit ja kuulumiset tulevat poikkeuksellisesti yhteen isoon päivitykseen, koska olen extralaiska päivittäjä. Lupaan parantaa tapani!

Treenit:
Kolmet ohjatut, Ricky x 2, Max x 3. Pääosin ollut hyvää fiilistä, kuun loppua kohti vähän tökkivää.
Yhdet omatoimitreenit, Sallan ja mutiaisten kanssa. Ricky oli super puomityöskentelyn kanssa, Max taas... no, se on epävarma, ja miä en tiedä, miten miä kerron sille, mitä miä haluan. Kauhean innokashan se on, mutta jotenkin on sellain fiilis, että ei siitä agikoiraa tule, mitään huippua ainakaan. Eiköhän me kolmosiin kisata, mutta se siitä sitten. Harmittaa myöntää, mutta eniten oon miettiny, mitä muut ajattelee miusta jos Mämmyn kisaura jää tuohon. Paskanmarjat muilla mitään väliä, eiks oo pääasia, et miä oon tuohon tyytyväinen? Parempaa sängynlämmittäjää ja kotiotusta saa hakea. Lisäksi sillä on niin kaamea ääni, että yksikään murtovaras ei uskallaudu meille. Ajattelin, että seuranmestiksistä pidetään taukoa bortsumestiksiin asti ja sen jälkeen määrä x. Niin kauan, että ittellä alkaa oma treeni-into kasvaa. Viime aikoina ei ole ollut "jee, treeneihin!" -fiilis, vaan "hallilleko muka tänäänkin?" -fiilis. Ja se ei ole hyvä. Jos saataisiin miun fiilis kuntoon, niin lähtisköhän se sitten sujumaan? Toivotaan. Jotain nyt on oikeesti tehtävä.
Mämmyn laatikkotreenitkin menevät päin mäntyä. Tiettyyn pisteeseen asti menee ihan kivasti, mutta heti kun yritän nostaa rimaa, niin koira on ihan H. Moilasena. Onko se yksinkertaisesti tyhmä vai enkö miä osaa kertoa tarpeeksi selkeästi, mitä tehdä?

Kisat
Kouvola 6.-7.10. Videokooste, numraroina Ricky 0 sij. 3/22 ja hyl x 2 ja Mämmy sitten hyl x 2.

Ja ajeltiinhan myö sitten seuraavana viikonloppuna Helsinkiin Purina Cupin finaaliin... Käytiin sitten Helsingissä asti ulkoiluttamassa koiraa. Ricky meinaan ulosti verta, joten jäi kisaamiset sitten siihen.

Ricky
Suvi hieroi Rickyn kahdesti (11.10. ja 18.10), oli niskasta jumissa ja vähän takaakin, mutta auki saatiin!

Syyskuun välikatsaus

Syyskuussa käytiin treeneissä kahdesti, Ricky treenasi kerran ja Mämmy kahdesti, Mämmysen kanssa yhdet möllikisat. Rickyllä oli jossain vaiheessa vekki korvassa, Mämmy söi vinkulelunsa. Ricky kisasi kaksi starttia ja Mämmy kolme. Miun yo-kokeet veivät ison osan kuusta. Fiilis tais pääosin olla aika hyvä treeneissä, koirat ainakin olivat into piukeena!

0 x 1, hyl x 4

Mikkelin reissu, 29.-30.9. Rickyllä kaksi starttia, Mämmyllä kolme. Tuloksilla ei juhlittu, ja jälkikäteen ajatellen reissu ei ollut muutenkaan ollut ehkä parhaasta päästä, mutta ainakin se oli irtiotto arjesta.

Haettiin Kouvolasta lauantaiaamuna vauhtia, napattiin Alisa kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Mikkeliä. Aikataulu taisi pettää viidellä minuutilla, mutta kerkesin lämmittelemään koirat hyvin. Oma keskittyminen oli hyvä, koira tuntui kivalta, Alisa piti rataantutustumisessa, startattiin aika alkupäässä. Kisattiin siis kaksi Kokkosen Tuijan rataa, tarkoituksella Ricky oli ilmoitettu vaan kahdelle radalle. Eka radalta nolla, sij. 5/21, -7,23, 4,08 m/s. Se tuntui kivalta, se oli kiva!

Toinen rata... Hmm. Tykkäsin siitäkin. Kepeillä meni toiseen väliin, en tiedä miksi. Ketutus. Puomilla ei pysähtynyt, joten jätin itse yhden hypyn välistä, siitä hylky. 

Hengailtiin kisapaikalla sitten ehkä puoli tuntia, jonka jälkeen käytiin tutustumassa Mikkelin "uuteen" (lue: reilu vuosi sitten avattuun) Mustiin ja Mirriin. Käytiin tuhlaamassa Hurtalle saatu lahjakortti, Ricky sai uuden kaulapannan. Sitten lähdettiin moikkaamaan Hennaa, Suloa ja Antoniota, käytiin parin tunnin lenkki :)
 

Tuppuralasta suunnattiin kaupunkiin ja haettiin Jaana, meidän majoittaja, töistä. Meillä oli suunnitelma, että lähdettäisiin illalla vähän Mikkelin yöhön, mutta katsoin fiksummaksi jäädä Jaanalle nukkumaan, kun takana oli viiden tunnin yöunet ja aamulla kisat.

Jätkät olivat supereita reissulaisia, majoittuivat Jaanan sänkyyn eivätkä reagoineet mihinkään kerrostalon ääniin. Mämmyä jänkätti kerrostalon rappuset, Ricky veteli kuin vanha tekijä.

Sunnuntaina sitten Mämmyn kisat. Startteja kolme, videoita yksi. Keli oli kamalampi kuin ikinä, kenttä kuralöllöä, auto parkissa kuralätäkössä, koirien kaikki viisi takkia litimärkinä, miulla joka ikinen vaatekappale märkänä... Kisafiilis aikalailla nolla. Hylkyjä tehtiin kolme kappaletta. Ainut "jee"-juttu oli, että Mämmyä ei kura ja paska haitannut/hidastanut ollenkaan.

Kisoista jäi vähän huono sivumaku, mutta onneksi sai nähdä kaikkia supereita tuttuja!

Rasti seinään!

Rasti seinään, me oltiin treenaa! Ja molempien jätkien kanssa! Tämän mahdollisti ihana Renault Megane, jonka takapenkille sain kuin sainkin koirien häkin iskän epäilyistä huolimatta. Karita 1, iskä 0. 

Syy, miksi molemmat lähtivät mukaan, oli ensi viikonlopun Mikkelin kisat. Tarkoitus oli lähteä vain Mämmiäisen kanssa, mutta sitten katselin blogia taaksepäin ja huomasin, että Ricky on ollut treeneissä viimeksi heinäkuussa, hupsista. Lahjattomat treenaa vai miten se meni?

Otin Rickyllä ensin, nollalla maaliin. Tai niin miä luulin, rengas tultiin sivusta, mutta se oli tilastovika, koska toisella kierroksella tehtiin oikein.
- vastainen käsi toimii edelleen tosi kivasti
- kepeillä kiihdytti loppua kohti
- takaa-toimii
Se oli niin Rickyä, varmaa, kivaa, superia! Ja jätkän naama loisti - vähemmästäkin, jos treeneihin pääsee kahden kuukauden välein. Kai me aletaan pikkuhiljaa jäähdytellä. Nyt jo itkettää, entäs sitten kun päätän Rickyn viimeiset kisat? Niitä ei kyllä olla vielä yli vuoteen ruksimassa jos terveys pelittää, mutta kuitenniin.

Mämmy sitten Rickyn perään:
- vastainen käsi toimi ensimmäisellä kierroksella hyvin, sitten onnistui 1/3 kun alkoi putki imeä. Tää treenilistalle
- putkileijeröinti puss. Toimi x 3.
- kepeille haki kerran toiseen väliin, muuten hyviä keppejä. Jereltä kullanarvoinen neuvo persjätön ajoitukselle keppien jälkeen: kun koiran nenä menee viimeisen kepin taakse, niin sitten. Ei se sieltä takaisin tule.
- puomilla palkka kädestä, tuli hyvällä vauhdilla alas mutta paikasta selkeästi epävarma
- 15 hypyllä jatkuvasti jäljessä, takaa ei toimi ilman voimakasta vartaloapua -> treenien alle. 
- 5 rima tuli alas x 2, joten tiukoissa paikoissa malta loppuun asti äläkä lähde hosumaan

Molemmilla jätkillä oli ihan sairaan hyvä tekemisen fiilis, oli aivan superia vetää omalla jengillä. Lämppä- ja jäähkälenkillä ottivat tosi aktiivisesti kontaktia.

Mietin, että mitä miun "nyt-tule-äläkä-meinaa!" -ohjausasenteelle on tapahtunut. Se on ollut vähän lälly nyt jonkun aikaa. Pitää ottaa tarkkailuun.

Peeäs. Tietääkö joku miks tää heittää noita tyhmiä deittilinkkejä tekstin joukkoon?

Cheddarjuustoa

Otsikko kuvastaa miun aivotoimintaa tällä hetkellä, täyttä cheddarjuustoa. Miun oli tarkoitus tehdä terveystiedon itsenäisiä, mutta kepo on istunut nyt 30 minuuttia englannin yo-kokeessa ja miua jännittää ihan pirusti sen puolesta. Ai mitenkä jännään omaa eväsretkeä keskiviikkona ja perjantaina? En oikein mitenkään, vaikka ehkä ois syytä. Terveystietoa pitää vielä kerrata vähän ja ruotsista ainakin teemasanastoja, mutta eiköhän se siinä sitten alkais olemaan.

Olin tehnyt ittelleni pyhiä lupauksia. "Sitten kun yo-kokeet on ohi niin lähden moikkaa Alisaa. Sitten käyn kampaajalla ja päivitän blogin, ja suunnittelen kisakalenterin, ja..." jotenkin hassusti siinä on käynyt nyt niin, että käytiin eilen Alisan ja Domen kanssa lenkillä, kampaaja on varattu keskiviikoksi, kisakalenteri suunniteltu ja päivitän nyt blogia, hyvä minä.

Cheddarjuustosta vielä sen verran, että meikälikka sai oman auton! Tai iskänhän se on, paperilla ainakin. Ihan cheddarjuuston värisen Renault Meganen, viistoperä kolmeovinen. Koirahommissa toivottoman epäkäytännöllinen, mutta asennetta löytyy. Koirahommiin otetaan Transportteri koska en tykkää pitää jätkiä Meganen takana, sinne ei mahdu häkki eikä miulla oo niille matkustusvaljaita. Pikkumatkoilla ihan ok, pysyvät nätisti takana eivätkä parkissakaan yritä eteen, jee!

Viime keskiviikkona käytiin Mämmyn kanssa Tiia pitämissä treeneissä. En tehnyt edes ratapiirrustusta, koska meillä oli vaan 10 esteen "tunnustelupätkä" (Tiia koulutti ekaa kertaa meitä ja halus vaan nähdä millä tasolla ollaan). Ja vaikka oli pieni, helppo pätkä, sain paljon ajateltavaa:

1) sijoittuminen lähdössä. Pysähdy kunnolla, katso olan yli, kutsu koiraa. Älä jätä pysähdystä tekemättä, koska muuten koiralle tulee kiire ja eka rima lentää
2) kepeillä sietää "painavaa" vedätystä ensimmäiset kolme kertaa tosi makeesti, sitten alkaa kokeilemaan saako oikoa
3) "takaa" -käsky unohtunut, treenaukseen. Osaa kyllä jos vaan haluaa
4) suoristaa itse linjat kontakteille
5) ja kontaktit, meidän ikuinen murheenkryyni.

Sanoin Tiialle, että me aletaan taas rakentamaan (avustajan!) kanssa paikkaa uudestaan, nyt katsoo alasmenolla miua ja paikasta tosi epävarma. Tarvitsee superpalkan, että käy kierroksilla ja tekee hyvin (muista että maksimissaan viisi toistoa kerta, ja sekin on jo yläkanttiin! muuten suoritustaso kärsii!). Muttamutta. Tässä ois tulossa Mikkelin kisat ja sitten Kouvolan kisat, ja palo kisaamaan ois kova. Sen kontaktit on sinänsä ok (okei, ei ole, mutta ei se tuu ylhäältä alas, eli ottaa kontaktit), mutta paikkaa hakee tosi paljon, joten miä ajattelin, että käydään kisaamassa noi (plus bortsumestikset sitten marraskuussa) ja sitten hiotaan kontakteja taas alusta. Tai ei alusta, mutta pilkotaan suoritus pienemmiksi kokonaisuuksiksi.

Siinähän seh.

Nii, sitten eilisestä iltalenkistä: Alisan ja Domen kanssa tosiaan varmaan joku 1,5 km Mansikka-ahon purkkarilla. Oltiin pahiksia ja koirat humputteli melkein koko matkan irti. Mämmy oli tyypillinen Mämmy, väisteli Domea korvat luimussa ja häntä koipien välissä, R yritti ignoorata Domen kokonaan. Välillä vähän konahti kun toinen oli perseessä kiinni (jolloin Mämmy sanoi myös rohkeasti väy tietämättä edes miksi...), ja lopulta sitten näytti ihan hammasta kun tarpeeksi ärsytti. Siinähän sitten oli ärimuripöri ja kaksi painivaa terrieriä... Ricky olisi lopettanut "irtinytsaatanaheti!" huutamisesta, mutta Dome ei kun takaisin niskaan vaikka toinen oli kääntänyt jo selän. Dome säilyi ilmeisesti rei'ittä (Rickyn hampaat on tositosikuluneet), Rickyllä toisessa korvassa puolen sentin palkeenkieli jonka huomasin vasta kotona, puhdistin.
Vaikka ei oo kiva et koirat on toisissaan kiinni, niin oon tosi iloinen et Ricky päästi irti kakarasta (ei selkeesti antanut edes tosissaan selkään eikä Domekaan ihan 100 prosenttisella raivolla niskassa ollut, lähinnä sellasta vuosikkaan parsonin "hei minä olen ISO" - machoilua aavistuksen kovalla otteella) käskystä, Mämmy pysyi kaukana ja loppulenkki vietettiin kuitenkin ihan sovussa. Dome oli kiinni ja Ricky kulki sitten pää kiinni kakaran perseessä... Samaan autooknin mahduttiin, joten se siitä episodista. Äärimmäisen tyytyväinen olen noitten käytökseen, varsinkin Rickyn, sehän on saanut järkeä päähänsä! Rintaansa miun mielestä tänään vähän arko (tms. ei liikkunut ihan normaalisti) mutta ei nilkuttanut eikä väistänyt kosketusta joten no panic, ei taida kuitenkaan keskiviikkona treeneihin tulla ihan just in case. Mutta no hard feelings!

Oksenna, oksenna!

Mämmy päätti taas järjestää ohjelmaa iltapäivää ja söi vinkulelunsa. Se oli siis miun treenitaskun taskussa, jonka olin jättänyt miun huoneen tuolille, ja sieltä jätkä kävi sen hipsimässä.  Meillä siis jätkillä ei ole oikeastaan leluja sisällä, ne on kaikki jossain kaapissa niin toi tykkää käyttää tilaisuutta hyväkseen. En jaksanut puuttua heti, toinen oli niin onnellinen lelunsa kanssa + en saanut puututtua varastamiseen heti niin ajattelin, että pitäköön vähän aikaa. Plus olin just syömässä ja keskustelin kepon kanssa jostain asiasta x (itse asiassa kokeiltiin Fazerin Eukalyptus -pastillien soveltamista kiehuvaan veteen niin kuin siellä takana neuvotaan, huonoin tuloksin) ja sit katon että aha, toi on saanut tosta nyt jonkun palan, nousen pöydästä ja sanon "kiitos" (irrotuskäsky) ja mitä tekee meidän Mämmy, jolla kiitos on toiminut tosi mukavasti? Katsoo miua suoraan silmiiin ja nielee palan. Love u!

Päätin sitten oksettaa koiran saman tien, koska se on ennenkin syönyt vinkuja ja oksennellut niitä sitten useampana päivänä/yönä pihalle. Huomenna on ruotsin yo-kuuntelu (apua!) ja ajattelin turvata omat yöuneni + en murehdi koiraa, niin päätin sitten oksettaa koiran. Ensin sormia kurkkuun, mahanesteitä nousi mutta ei oksentanut. Voiko koiraa ees oksettaa niin? Miä en ainakaan saanut mitään aikaiseksi, käsi on huomenna varmasti musta kun Max puri kättä, mutta ehkä olen sen ansainnut. Ei siis puremalla purrut mutta sellaista "yök käsi pois laitan suun kiinni" -puremista, u know.
Seuraavaks tein suolapalleron, teelusikallinen suolaa ja pisara vettä, kurkun perälle. Yökkäsi puolet pois ja mussutti puolet, meinasi sitten vielä syödä ne pudoneet suolat, fiksu otus... Kepo hieroi vielä Mämmyn kylkiä ja alkoi jo oksettaa, sai vingun oksennettua. Olin aika huojentunu!
Nyt on kahden litran kippo täynnä raikasta vettä ollut tarjolla koko iltapäivän ja illan, on käyny normaalisti juomassa, ruuaksi riisiä keitinvedessään. Lenkillä normaali, pirteä itsensä, naapurin kissalle jaksoi räyhätä oikein ponnekkaasti :D

En sit tiedä oliko fiksu veto oksettaa koiraa, mut sainpahan ainakin oman mielenrauhan ja nyt tiedän et suolistossa ei ole mitään vierasesineitä. Jos jotakuta kauhistuttaa, tulkaa sanomaan miulle suoraan niin osaan sitten ensi kerralla, jos sellainen joskus tulee, niiin osaan olla viisaampi. 

Mölliä

Katsokaa video täältä! Ei saa julkisesti esille koska yksityinen, kiitokset Sallalle kuvaamisesta ♥

Tän päivityksen on tosiaan pitänyt tulla jo aikoja sitten, tää koskee siis möllikisoja 30.8. Päivään tän päivityksen kuitenkin normaalisti eftersom tähän tulee muutakin.

Käytiin siis Mämmyn kanssa mölleilemässä. Alunperin miun piti olla lähtemättä, sitten miun piti lähteä vaan työvoimaksi, sitten kysyin Sallalta että tuleeko se omenapiirakkapalkalla hakemaan miut ja Mämmiäisen hallille (vaikka matka on oikeesti vaan 1,5 km niin meidän extrapainavan metallihäkin kanssa se tuntuu 15 kilometriä pitkältä...) ja koska Salla on ihana (tai ahne? en tiedä :D) niin hää kävi meidän kautta.

Hallille, lämmittelyä. Mämmy oli jotenkin hirmu vetämätön, juoksi laiskasti, mut ei se kuitenkaan ontunut mitenkään tai varonut mitään. Oli vähän epävarma olo lähteä radalle (varsinkin kun sain Sallan auton takaoven takaraivooni ja maailma oli aika sumunen vielä radalle mennessä, hehhehhee...). Mut radalla oli aivan sairaan hyvä fiilis, se tuntui menevän niin nappiin. Videolta oma liikkuminen on tosi paskaa ja tehotonta, mutta videolla näkyy et koira ei kysy missään vaiheessa että minne helvettiin nyt, se tietää minne mennään, jee! Jos itse ois ollut paremmassa kunnossa ja vedättänyt lisää niin koirakin ois varmaan liikkunut.
Videolta pisti silmään erityisesti:
- putkileijeröinnin (se onnistui!!!!) jälkeen tosi pitkä lenkki, ei näin
- puomilla valui epävarmasti (mutta ei karannut, propsit!)
- Mämmyn hyppytyyli oli jotenkin... oisko se Mämmy? puhtaasti se hyppää joo mut ei niin virtaviivaisesti kuin pystyis. Hyppytekniikka sillä tosin on paska, siihen puututaan kirjoitusten jälkeen (jotka päättyvät 21.9., NIIH)
Videolta ei näy, mutta meinasin olla nurin muurin peruutuksessa. Onko se kuluneet kengät vai pehmyt alusta, en tiiä, mut Haminassakin oli tasapaino-ongelmia.

Muttasiis, nolla saatiin, medien paras ja oliko peräti ainut nolla muutenkin? Vet inte, mutta saatiin palkinnoks oliivipuska!

Ai niin, ja siitä miun päästä... Radalta tullessa silmissä pimeni ja illalla oli vaikeuksia tarkentaa katsetta, aamulla vippas päästä ihan kunnolla... Mutta ei ollut mitään niin vakavaa, ettei Burana ja pari tuntia lisää unta olisi sitä parantanut!

Oon hieronu jätkiä noin jokatoinen ilta, Mämmy on ihan okei, Rickyllä oli viime viikolla oikea puoli ihan jumissa. Miulla meni pari päivää löytää jumin syy: Rickyn ristiselässä on puremajälki. Oisko Mämmy sitten ottanut liian lujasti vai mikä, mutta sellainen löytyi. Piti kyllä ihan ettimällä ettiä, Rickyn karva kun on mikä on. Mutta oon ilonen että syy löytyi ja vielä parantuva :)

Oon tehny laatikkotreeniä Mämmyn kanssa, kaksi hernettä alkavat kohdata toisensa. Fokus alkaa olemaan jo paljon enemmän 2on2off, aiemmin fokus oli lähinnä laatikon päälle. Mut jätkä rakastaa, ja vinkupalkka on pop.

On muuten alkanut himottaa lähtee Messariin turistiks joulukuussa. Oon ollut siellä ensimmäisen (ja ainoan) kerran 2007, niin nyt olis varmaan korkea aika käydä tsekkailee. Varsinkin kun kepo oikeasti vaatimalla vaatii "Kelpo KEPO" t-paitaa :'D on miulla jätkät, outoja kaikki kolme. Ja rakkaita.

... tulipas lässytilää lopputeksti. Ällöä.